Oletko ajatellut vaihtoehtoa, että omat lapsesi eivät lisäännykään ja sukunne päättyy?

Omat lapseni on adoptoituja, joten hekin ehkä perustavat perheen sillä tavoin.

Entäs te muut vanhemmat; miltä tuntuisi jos tietäisitte lastenne olevan " ketjun viimeisiä" ? Ettette saisikaan lapsenlapsia eivätkä geeninne kulkisi tulevaisuuteen. Oletteko varautuneet henkisellä tasolla?

surisin kyllä lasteni puolesta.

Vierailija:

Omat lapseni on adoptoituja, joten hekin ehkä perustavat perheen sillä tavoin.

Sama täällä :)

on isosta perheestä= lapsia 7 eikä kukaan lapsista ole perheellistynyt. Syyksi sanoi, että he saivat tarpeeksi hälystä ja melusta " ihmispaljoudesta" lapsuudessa...

Että ei se suuri lapsimääräkään Aina takaa lapsenlapsia...

mutta harmittaisi vanhana mummona jos ei olisi yhtään sukulaisia tai perhettä. Ja olisihan ne lapsen lapset kivoja. Tosin adoptoida voi.

Aika kamalaa olisi, jos en koskaan saisi lapsenlapsia. Haluaisin kokea sen ihanuuden, että voin hoitaa ja hemmotella lapsia ilman 24/7 vastuuta :)



Lapsia meillä on 5, joten uskon ja toivon, että joku heistä saa lapsia vaikka sitten adoptoimalla.

Itse olen tavattoman lapsirakas. Ja nyt kun ajattelen, ei biologisen suvun päättyminenkään mitenkään iloinen asia olisi, joskaan ei henkilökohtaisesti ajateltuna myöskään asian ikävin puoli.

Toisekseen lapsillani on 9 serkkua joten luultavasti edes joku heistä jatkaa sukuamme.

Olisihan se tietysti lasten puolesta sääli. En ole asiaa pohtinut lainkaan, näkyy varmaan vastauksestakin. Voihan se olla, että vanhoilla päivillä sitten tulisi suru saamattomista lapsenlapsista?

Jäisi pois maailman meno haittaamasta muutama perinnöllinen huono geenivirhe, todella harvinainenkin.

sairauksiakaan. Harvinaisen tervettä ja pitkäikäistä sukua ollaan. Ei ole siis syöpiä, sydän- ja verisuonitauteja, allergiaa, astmaa, skitsofreniaa, ei kolestrolia eikä kohonnutta verenpainetta. Hyvin ollaan lisääntymiskykyisiäkin, mutta eihän sitä koskaan tiedä, että mitä tuleman pitää.

Kuopuksen ja mahdollisten tulevien lasten osalta toivomme kyllä suvunjatketta mutta jos ei onnistu niin ei sitten. Pääasia että olisivat onnellisia.



Muuten on meille ihan sama saataisiinko lapsenlapset adoption kautta vai biologisesti.

Itse pidän tärkeänä isovanhemmuutta ja toivon sydämestäni, että saan joskus lastenlapsia (adoptoituja tai biologisia).

Mutta tuputtamaan en aio alkaa, vaan jos lapsi/lapset itse valitsee lapsettomuuden niin se on sitten ok.

MAhdolliseen tahattomaan lapsettomuuteen olen valmis antamaan täydellisen tukeni; meilläkin esikoista odoteltiin 5v ja sitten hoidoilla onnistui. Kaks muuta tulleet helposti.

Se on jokaisen oma elämä ja osittain myös valinta. Me ei olla naimisissa vaikka lapsia onkin joten sen sukunimen jatkaminen ei tosiaankaan ole tärkeää.

Mun puolesta saa elää sinkkuna tai olla homo tai miten vaan onnellisimmaksi tulee.

ja kyllä ne miehen suvun geenit jatkuu tytössäkin.

Ei suuri perhe takaa jälkeläisiä.

saada lapsenlapsia jos on lapsia viisi kuin jos heitä olisi yksi.

Vierailija:

Ei suuri perhe takaa jälkeläisiä.

Ja toivon tyttäreni saavan lapsia (omia tai adoptoituja), jos hän aikanaan haluaa, mutta toi on kyllä outo ajatua koko suvun loppuminen. Onko teistä nyt oikeasti joku sellainen, ettei ole mistään sukulaisista mitään tietoa (nyt en tarkoita adoptoituja).

Mulla on melko pian sekä isän että äidin puolelta 99 % varmasti pian tulossa ekoille serkuille lapsenlapsia ja ihan samat geenithän heillä on minun puoleltani sukua. ja mieheni puolelta lapsella taas on sen verran paljon serkkuja, että on pienoinen ihme, jos ei heidän suku jatku.

ja vaikka kuinka meistä tulisi ison suvun kantavanhempia, niin jokainen sukupolvi laimentaa meiltä perittyjen geenien osuutta.