Miten puratte vihaanne? vai onko kaikki onnellisia omenoita :)
Musta tuntuu että mun sisälle kasvaa koko ajan sellanen vihan möykky ja mietin että miten siitä pääsis eroon. Mukana saattaa olla vähän masennusta, mutta nyt oon vaan niin vihainen ja katkera monesta asiasta.
Mulla on sellanen olo että olisin halunnu lapsen jo aikaisemmin enkä vieläkään ole sitä saanut (omasta tahdosta) silti olen elämälle katkera että se ei ole antanut mulle hyvää mahdollisuutta lapsen tekoon... mua suututtaa että kavereilla on työt ja ne päivittelee ettei voi tehä lasta kun ei ole vakityötä ja mulla ei ole edes sitä työtä (opiskelen)
Miten hitossa ihmiset pääsee näistä tunteista eroon?
Kommentit (2)
Tai siis onnellinen kyllä mutta hermostun lähes päivittäin. Yleensä valitettavasti tulee tiuskittua lapsille, miehelle. Mökötän, örmötän ja milloin mitäkin. =(
Käydä sitten keräämään vihaa ja katkeruutta sisälleen tilanteessa, jossa se riippuu ihan itsestä. Elämä valuu hukkaan moisella menetelmällä.
Joko olet tyytyväinen valintaasi opiskella ennen lapsen hankkimista, ja se on sitten oma päätökses ja teet sen mukaan loppuun asti ja valittamatta. Tai sitten purat päätöksen, jonka kanssa et voi elää, yrität raskautua heti ja jatkat opiskeluja myöhemmin. Ei se vauva edes heti synny, eikä raskauskaan aina ala välittömästi.
Meillä on tasan yksi elämä. Elät maassa, jossa voit sne järjestellä kuten tahdot. Älä turhaan ala itteäs vihaamaan.