Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko joutunut uhraamaan jotain elämästäsi miehesi/perheesi takia?
29.06.2007 |
minusta tuntuu että läehs kaiken olen uhrannut. Oman ajan ja liikunta harrastukset, matkustelun ym.
Kommentit (23)
No, melkein jouduin uhraamaan koko elämäni, joten ei tässä kai yks ura haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole pitänyt itsestäni tarpeeksi huolta, vaan antanut kaiken huomioni ja voimani lapsille.
vapaa-ajan, liikunnan, lapsettomat ystävät lähes kokonaan
Joo, ja kissan. Mieheni on allerginen.. :( Ja yhteinen lapsemme myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
minusta tuntuu että läehs kaiken olen uhrannut. Oman ajan ja liikunta harrastukset, matkustelun ym.
mutta ammatissani suurimmalla osalla ei ole lapsia: lastensaannin jälkeen olen joutunut raatamaan niska limassa pitääkseni työurastani kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies inhosi sitä, koska oli kuulema kouluttamaton räksy. Joskus inhoan häntä sen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ikinä, ikinä voisi elää, jos ajattelisin " uhranneeni" jotain.
Vierailija:
Mä en ikinä, ikinä voisi elää, jos ajattelisin " uhranneeni" jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en minä ainakaan tieten tahtoen ole uhrannut asioita mutta tosiasiassa työelämässä on aloja, joissa naisia rankaistaan lasten saamisesta.
Mutta voi miten paljon muuta olen saanut tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on alkoholisti perheen lapsi. joskus ärsyttää..
että olen uhrannut koko elämäni enkä ole vastineeksi saanut oikeastaan mitään, paitsi kiukkuisen kakaran joka ei ole kiitollinen mistään, ja miehen joka on aina töissä ja jota inhoan kun ei ole mitään yhteistä.
Paitsi tuo lapsi, jota tälläkin hetkellä inhoan kun koko aamu on taas ollut yhtä helvettiä.
Tein todella väärän ratkaisun, ja kehottaisin kaikkia alle 25-vuotiaita tekemään abortin jos vahinko sattuu - elämä lapsen kanssa on yhtä helvettiä kun ei paskallakaan saa käydä rauhassa.
Ja viimeksi nukuin kokonaisen yön 2v. sitten ennen kuin lapsi syntyi.
Kaverit on tietysti kaikonneet, ja mitä uramahdollisuuksia minulla enää on, ei mitään. Se vähäkin kiinnostus mitä oli joitakin aloja kohtaan on kadonnut täysin.
Itse olen uhrannut nuoruuteni ja ns. oman elämän sinkkuna vailla tilivelvollisuutta kenellekään. Omat harrastukseni ja rahallisen mammonan hankinnan. Toisaalta kun ajattelen, kumman elämän valitisisin, valitsisin tämän ehdottomasti. Risa, rämä mutta oma - elämä :)
niin miten ihmeessä työurasi olisi jo katki? Sinullahn on vielä 40 vuotta työelämää jäljellä!
Monet vaihtaa ammattia ja opiskelee uuden ammatin nelikymppisinä.
Hyvin sinulla on aikaa vaikka mihin.
Jouduin muuttamaan miehen työn mukana ja jättämään oman vakituisen työpaikan. Nyt kotiäitinä.
Peruskoulupohjalta olen siis :(
21
Alue: Aihe vapaa
Tosin omasta vapaasta tahdostani. Tiedän, että minulla on helpompaa asua hänen maassaan kuin miehelläni olisi Suomessa, en usko että hän viihtyisi siellä. Ensin asuimme pitkään yhdessä kolmannessa maassa, mutta lasten tullessa ajankohtaiseksi päätimme valita toisen kotimaistamme.
" Tietämättäni" muutin (länsi)maahan jossa äitiyden ja opiskelun/työnteon yhteensovittaminen on miltei mahdotonta (olen kyllä jo opiskellut ja valmistunut yliopistosta, muttei se ammatti tunnu oikealta). Muuten tykkään kyllä asua täällä, ilmasto on parempi kuin Suomessa, ihmiset sosiaalisempia, elämä iloisempaa. Vain oman itseni totettaminen on jäänyt taka-alalle, ja minusta on tullut koti-äiti. Tosin tulevaisuudensuunnitelmia minulla on yhä, saa nähdä totetutuvatko.