Parsonrussellinterrieri?!

http://parsonrussellinterrierit.net/index.phtml



__Upea__ rotu, kun sen kanssa alusta alkaen tehdään töitä, koulutetaan, tapakasvatetaan,harrastetaan. Remmin päässä rähjäävä perheen pomottajahirviö, kun on väärissä ts. osaamattomissa käsissä. Itse en suosittele ensimmäiseksi koiraksi ELLEI tutustu rodun tapakasvatukseen ja eri-ikäisiin koiriin ja niiden omistajiin jo ennen pentuaikaa vaikka kasvattajan tai yhdistyksen jäsenyyden avulla. Erilaiset rodun (rotuyhdistyksen) tapahtumat, agilitykisat ja näyttelyt ym. ovat hyviä paikkoja kysellä koirien omistajilta kokemuksia.



Mutta siis fantastinen koira, mutta ei helpoimmasta päästä.

Kohta neljä vuotias narttu ja pian kolme vuotias uros.



Samoilla linjoilla olen toisen kirjoittajan kanssa; ei ensimmäiseksi koiraksi eikä pelkäksi sohvaseuraksi!



Tarvitsee kunnon koulutuksen, ei esim. pentukurssi ja siinä se, vaan jo pelkän aivotyön vuoksi tosi tärkeää jatkuvana. Lisäksi paljon aktiviteetteja ja mielellään mahdollisuus saada olla edes joskus vapaana, hihnan päässä harvoin jos koskaan energia loppuu ja liikunnan sekä tekemisen tarve tyydyttyy.



Meillä harrastetaan tokoa, agilityä ja joskus näyttelyissäkin käydään. Asuimme ensin kerrostalossa ja elo sujui sielläkin, mutta nyt asumme maalla ja koirat ovat elementissään.



Parsonit ovat seurakoiruuden lisäksi metsästyskoiria, joten kaikenlaiset jälkiaktiviteetit ovat useimmille enemmän kuin mieleisiä!



Ihania koiria, en vaihtaisi mihinkään!