Lue keskustelun säännöt.
Masentuneet: Hoitakaa nyt päänne kuntoon ennen lastenhankintaa!
14.11.2006 |
Niin ei tartte miettiä mitä mömmöjä voi vetää naamaansa raskaana ollessaan. Miettikää nyt edes sitä sikiön terveyttä, jos ette muuten tajua minkä takia on hyvä olla " kuivilla" kun hankkiutuu raskaaksi!
Kommentit (51)
lapsi voi olla " hoito" masennukseen... Itsellä oli 3lasta ja lähdin töihin kerkesin olla vuoden kun iski masennus ja työuupumus, jäin pitkälle sairaslomalle. Yllättäen tulin raskaaksi, lopetin kaikki " mömmöt" ja nyt lapsia 4 ja nuorin 10kk, ja pitkään aikaan ei ole tuntunut näin hyvältä...eli työaikana ahdisti ym ym, mutta raskaus ja lapsi auttoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysongelmista kärsivä ihminen ei koko ajan ole akuutisti masennustilassa. Lääkityksen avulla tai ilmankin oireet voivat olla piilossa hyvin pitkiä aikoja. Onko siis masennuksesta kärsivän luovuttava kokonaan lastenhankintahaaveista?
Entäpä toipunut alkoholisti, eikö hänkään saa koskaan hankkia lapsia?
Sinulle ketjun aloittaja, PÄÄN HOITAMINEN KUNTOON ei ole kovin yksinkertainen toimenpide. Et esittäisi tuollaisia mielepiteitä, jos sinulla olisi yhtään empatiakykyä tai tietoa ko. asiasta.
Miksi masennus tekee ihmisestä automaattisesti huonon ihmisen. Onko syöpää sairastava äiti automaattisesti huono äiti, koska hän on hoidon vuoksi joskus väsynyt ja kykenemätön hoitamaan lastaan? Ai niin, tässä oli se ero, ettei mielenterveyden sairaudet ole " oikeita sairauksia" , vaan omaa laiskuutta ja saamattomuutta, VAI?
Sairastan masennusta ja saan siihen hoitoa. En silti ole huono ihminen, vaan minulla on sairaus. Tähän sairauteen vaan palaute on aina samaa tasoa kuin tässä ketjussa.
T.6 ja 9
Masennus on sairaus, aivan kuin syöpä, astma, allergiat ym ym...otetaanko kaikilta lapset pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on niin ällistyttävän tervejärkinen (kuten teksti osoittaa), myös empatiakykyä löytyy jne. asiahan on niin, että masennusta ei voi täysin parantaa eli kukaan tai mikään lääke ei takaa sitä, etteikö masennus silti pulpahtaisi pintaan esim. odotuksen aikana tai synnytyksen jälkeen.
Joskus olisi ihanaa kuulla yksi rohkaiseva tai edes ymmärtävä kommentti. Kukaan ei syyllistä syöpäpotilasta.
6,9,10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jos teidän mielestänne masennuksen sairastastaneet/sairastavat eivät saa hankkia lapsia.
Niin samalla periaatteella eivät saisi lapsia tehdä syövän sairastaneetkaan.
Siinähän on riskit että se uusii.
Eivätkä saisi muitakaan sairauksia sairastavat joihin tarvitaan lääkitys.
Migreeni-potilaat, verenpainetautiset, diabeetikot jne..
Siis saisivatko vain terveet ihmiset tehdä lapsia.
Mutta ethän sinäkään tiedä, kun nyt noin terve kerran olet, että mihin tautiin sinä vielä sairastut!
En mä nyt sitä kritisoi jos sitten lapsen saatuaan masentuu. Kunhan ei niitä mömmöjä nappaile odotusaikana. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ymmärtänyt sairastavani masennusta ennen kuin sain lapsen. Ennen lasta masennuksen voi peittää kaikenlaisen tohelluksen alle.
Jos olisin ymmärtänyt oman tilani, olisin jättänyt lapsen hankkimatta.
Mutta en ymmärtänyt.
Masennus on sairaus siinä, missä syöpäkin. Ei pidä tuomita masentunutta ihmistä; hän ei omalle sairaudelleen mitään voi. Ja jos hän saa hoitoa - hän ja hänen perheensä - kaikki voi kääntyä hyväksi. Ei helpoksi mutta hyväksi. Esim. oma lapseni on onnellinen ja terve pieni tyttö.
Ap:n kommentti henkii tuomiota ja halveksuntaa, mikä tuntuu todella pahalta.
Et sitten varmaan tiennyt, että on olemassa sellainenkin sairaus kuin raskaudenaikainen masennus, joka saattaa ihan kenelle vaan puhjeta yhtäkkiä hormonien vaikutuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Miksi masennus tekee ihmisestä automaattisesti huonon ihmisen. Onko syöpää sairastava äiti automaattisesti huono äiti, koska hän on hoidon vuoksi joskus väsynyt ja kykenemätön hoitamaan lastaan? Ai niin, tässä oli se ero, ettei mielenterveyden sairaudet ole " oikeita sairauksia" , vaan omaa laiskuutta ja saamattomuutta, VAI?
Mietipä sitä! Syöpään voi kyllä sairastua jälkikäteen mutta kukaan järkevä ei hanki lapsia jos syöpä akuutti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ajattelin, että minä en masennu enkä voi koskaan voida henkisesti huonosti, koska asenteeni on kohdallaan. Toisin kävi, esikoisen syntymän jälkeen halusin olla täydellinen, hyvä äiti ja vaimo, johon kenelläkään ei voisi olla nokan koputusta. Siivosin kotona päivittäin, hoidin lapsen, imetin, laitoin miehelle ruuan hänen kotiuduttuaan, pesin pyykin ja silitin sen. Tein kaiken ja pidin kodin puhtaana. Synnytyksen jälkeinen masennus iski hiljaa ja salakavalasti. Minua alkoi väsyttämään, kotona tein enää välttämättömän, mutta pojan hoisin pidin sylissä, puhtaana ja tyytyväisenä. Vetäydyin ystävistäni ja halusin olla vain kotona. Tulin ei toivotusti raskaaksi mikä sai minut masentumaan entisestään, mutta kuitenkin pystyin hyvin huolehtimaan pojasta. Luulin odottaneeni poikaa, mutta sainkin tytön. Olin pettynyt, enkä osannut rakastaa lastani, siihen meni aivan liian kauan ja siitä olen kokenut huonommuutta. Kukaan muu kuin äitini ei tajunnut mihin suohon olin vajoamassa ja alkoi määrätietoisesti patistamaan minua puhumaan ja tekemään. Pikku hiljaa nousin ylös masennuksen suosta kunnes sain tietää odottavani kolmatta lasta kolmen vuoden sisään... meillä ehkäisy vain ei tunnu auttavan. Nyt juniori on 5kk ja välillä ahdistaa, mutta huomattavasti vähemmän kuin keskimmäisestä.
On helppo sanoa, että hoida pää kuntoon, se ei aina ole mahdollista vaikka kuinka haluaisi. Se on myös pitkä prosessi. Itse en ole halunnut käyttää mitään lääkkeitä vaan mennä ulos lasten kanssa ja katsoa ja kuunnella heidän huomioitaan luonnosta ja muusta ympäröivästä. Pienten lasten silmien kautta aikuinenkin näkee pieniä kauniita asioita, joita ei muuten huomaisi. Minulle yhdessäolo lasteni kanssa on parasta lääkettä. Olen myös alkanut työstämään omasta elämästäni kirjaa tähän hetkeen, jossa pystyn käymään minulle vaikeita asioita lävitse ja näin selvittämään päätäni.
Olen pohtinut myös ammattiauttajalle menoa, mutta vielä en ole kokenut sitä tarpeelliseksi, kun alkaa tuntua, että päivä alkaa pikku hiljaa poistamaan risukasaankin.
Vierailija:
on niin ällistyttävän tervejärkinen (kuten teksti osoittaa), myös empatiakykyä löytyy jne. asiahan on niin, että masennusta ei voi täysin parantaa eli kukaan tai mikään lääke ei takaa sitä, etteikö masennus silti pulpahtaisi pintaan esim. odotuksen aikana tai synnytyksen jälkeen.
Jos sitä ei voi edes parantaa!
Syöpävertaus tuli siitä, kun ap käski hoitaa pään kuntoon ennen lastenhankintaa. Syöpä voi uusia ja masennus tulla uudestaan esille. Että näin.
Vierailija:
Et sitten varmaan tiennyt, että on olemassa sellainenkin sairaus kuin raskaudenaikainen masennus, joka saattaa ihan kenelle vaan puhjeta yhtäkkiä hormonien vaikutuksesta.
Kritisoin VAIN NIITÄ, jotka ovat JO VALMIIKSI LÄÄKITYKSELLÄ ja siinä sitten päättävät panna lapsen alulle KESKENERÄISESTÄ HOIDOSTA JA LÄÄKITYKSESTÄ HUOLIMATTA! EN kritisoi ihmisiä, jotka masentuvat raskauden aikana, lapsen saatuaan, synnytyksen jälkeen tai myöhemmin. MENIKÖ PERILLE??? t. AP
sairasta edes ajatella niin!
Mitäs sitten jos se lapsi ei auttaisikaan, vaan pahentaisi asioita? Olisiko se lapsen vika, kun se ei " toiminutkaan" ?
Vierailija:
lapsi voi olla " hoito" masennukseen... Itsellä oli 3lasta ja lähdin töihin kerkesin olla vuoden kun iski masennus ja työuupumus, jäin pitkälle sairaslomalle. Yllättäen tulin raskaaksi, lopetin kaikki " mömmöt" ja nyt lapsia 4 ja nuorin 10kk, ja pitkään aikaan ei ole tuntunut näin hyvältä...eli työaikana ahdisti ym ym, mutta raskaus ja lapsi auttoi.
on tarvetta kaikenlaisille masennus- ja mielialalääkkeille ja siihen paukastaan sitten vauva joka on todella iso elämänmuutos ja varmasti jonkinlainen " kriisi" , kannattais tosiaan ensin hoitaa päänuppi kuntoon.