Apua! Ahdistaa kun lapsiperheiden elämä vaikuttaa niin tappavan tylsältä ja ankealta! Olenko ihan väärässä?

Tänne kirjoittelevat lähinnä kakkahuurujen ja vuosikausien kotonaolon surkastuttamalla aivokapasiteetilla varustetut naiset, joiden elämässä ei yksinkertaisesti OLE MUUTA kuin se koti ja lapset. Heillä ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin puolustella kaikin tavoin omien valintojensa ihanuutta. Saamiasi vastauksia lukisin siis sinuna tietynlaisen suodattimen läpi...

tuttavapiirissäni on vain neljä lapsetonta ihmistä, ja kaikki valittavat sitä, miten tyhjää ja tylsää heidän elämänsä on, kaikki menee saman kaavan mukaan ja aikaa on yllin kyllin itselle, eikä se enää tunnu vuodesta toiseen kiinnostavan.

Elämä kai on usein sellaista, miksi sen itse muokkaa. Kirjoittaahan täällä monikin perheellinen siitä, miten lasten synnyttyä ei enää voi harrastaa, käydä töissä, matkustaa eikä tehdä mitään muutakaan. Itse olen ollut äiti jo yli viisitoista vuotta, ja edelleen meillä on pieni lapsi kotona. En ole ainakaan kokenut luppuvani mistään, vaan elämästä on tullut paljon rikkaampaa kun on monenikäisiä lapsia. Se, mikä on toisin kuin lapsettomana, on tietenkin se, että on vastuu muista ihmisistä itsensä lisäksi.

Lapsi vie paljon. Koen kuitenkin, että olen saanut tilalle paljon enemmän. Yllätyin ensimmäisen lapsen saatuani siitä, miten joku voi olla täysin riippuvainen minusta, joku hyväksyy minut kaikkine virheineni ja joku rakastaa minua myös silloin, kun olen kiukkuinen ja väsynyt. Estotonta, pyyteetöntä rakkautta.



Nautin vastuusta, jonka lapsi tuo mukanaan. Nautin siitä, että voin oppia lapsen kautta elämään parempaa elämää. Lapsi opettaa minua luultavasti enemmän kuin minä häntä. Olen joutunut käymään kaikki arvoni läpi, koko elämäni läpi. Mitä haluan lapseni oppivan minulta ja mitä en? Olen muuttunut ja muutos on ollut hyvä.



Minulla ei ole ollut kertaakaan vauvakuumetta ja kolmas lapsi on tulossa. Haluan lapsen. Haluan lähelleni lisää ihmisiä. Haluan antaa ja saada rakkautta. Arki meillä on varmasti tappavan tylsää, jos vertaa sitä elämääni ennen miestä ja lapsia. Ulkomaanmatkoja harvakseltaan ja nekin lapsiystävällisiin paikkoihin, töitä vähemmän = rahaa vähemmän, bileet minimissä jne... mutta aivan sama. Olen kasvanut aikuiseksi ja olen saanut jotain kerrassaan upeaa, perheen.

Mutta kun tulin äidiksi, jotenkin vaan ne lasten asiat alkoivat kiinnostaa. Sitä kutsutaan biologiaksi :)

Ajattelin aina samalla tavalla: elämä on tylsää. Toinen asia, mikä minua ahdisti oli se, että äidit olivat niin tylsän näköisiä: väsyneitä, kulahtaneita.



Psyykkasin itseni niin, että ensin pitää saada kokea ne ei-tylsät asiat, jottei niitä jää kaipaamaan. Eli tein lapset vasta yli kolmekymppisenä. Olen saanut tehdä ne asiat, mitä aina olen halunnut, niin tämä arki on ollut helpompi ottaa vastaan.

Ei minua vieläkään kiinnosta leikkipuistoissa oleminen eikä leikkiminen, mutta yritän ajatella positiivisesti: aikanasa kutankin. Eikä siellä leikkipuistossa tarvitse tuntitolkulla olla. Lasten kanssa pitää keksiä niitä asioita, mistä itsekin tykkää. Siksi minä en leiki, vaan leivon heidän kanssaan.



Lisäksi tuo äidin kulahtanut ulkonäkö on ihan itsestä kiinni.

Vierailija:

Täällä lapseton 30 v. jolla on aivan sairaan mielenkiintoinen ja vauhdikas elämä, josta ei puutu jännitystä eikä hauskanpitoa! Rakastan työtäni, josta saan suurta tyydytystä, minulla on upea parisuhde, laaja ystäväpiiri, harrastuksia joista saan todellista nautintoa ja mahdollisuus mennä ja tulla, matkustella ja tutustua uusiin ihmisiin. Rakastan shoppailua, sisustusta, itseni hemmottelua ja juhlimista. Pidän siitä, että näytän hyvältä ja saan miesten huomiota osakseni. Haluan toki lapsia jossain vaiheessa, mutta en vielä! :)

Vierailija:

Täällä lapseton 30 v. jolla on aivan sairaan mielenkiintoinen ja vauhdikas elämä, josta ei puutu jännitystä eikä hauskanpitoa! Rakastan työtäni, josta saan suurta tyydytystä, minulla on upea parisuhde, laaja ystäväpiiri, harrastuksia joista saan todellista nautintoa ja mahdollisuus mennä ja tulla, matkustella ja tutustua uusiin ihmisiin. Rakastan shoppailua, sisustusta, itseni hemmottelua ja juhlimista. Pidän siitä, että näytän hyvältä ja saan miesten huomiota osakseni. Haluan toki lapsia jossain vaiheessa, mutta en vielä! :)

Vierailija:

Täällä lapseton 30 v. jolla on aivan sairaan mielenkiintoinen ja vauhdikas elämä, josta ei puutu jännitystä eikä hauskanpitoa! Rakastan työtäni, josta saan suurta tyydytystä, minulla on upea parisuhde, laaja ystäväpiiri, harrastuksia joista saan todellista nautintoa ja mahdollisuus mennä ja tulla, matkustella ja tutustua uusiin ihmisiin. Rakastan shoppailua, sisustusta, itseni hemmottelua ja juhlimista. Pidän siitä, että näytän hyvältä ja saan miesten huomiota osakseni. Haluan toki lapsia jossain vaiheessa, mutta en vielä! :)

Minulla on kaksi lasta, silti elämäni on mielenkiintoinen ja vauhdikas.

- Minäkin rakastan työtäni, josta saan tyydytystä

- minulla on jo 17 v ollut parisuhde, jota parempaa en voi toivoa

- ystäväpiiri on juuri niin laaja kuin itse haluan

- harrastuksia on - mutta tämä osio on pienten lasten kanssa katkolla, mutta vain toistaiseksi

- mahdollisuus mennä ja tulla on ihan ok, koska isovanhemmat asuvat lähellä - tosin en vain enää jaksa

- mahdollisuus matkustella. Lapset tulevat mukana.

- näytän hyvältä ja tiedän, miten saan miesten huomiota jos vain haluan

Eli mistä tämä vastakkainasettelu nousee? Minulla on kaikki nuo ja lapset päälle. Vain tuo harrastuspuoli on minimissä, mutta ei sekään nollilla.

Vierailija:

Täällä lapseton 30 v. jolla on aivan sairaan mielenkiintoinen ja vauhdikas elämä, josta ei puutu jännitystä eikä hauskanpitoa! Rakastan työtäni, josta saan suurta tyydytystä, minulla on upea parisuhde, laaja ystäväpiiri, harrastuksia joista saan todellista nautintoa ja mahdollisuus mennä ja tulla, matkustella ja tutustua uusiin ihmisiin. Rakastan shoppailua, sisustusta, itseni hemmottelua ja juhlimista. Pidän siitä, että näytän hyvältä ja saan miesten huomiota osakseni. Haluan toki lapsia jossain vaiheessa, mutta en vielä! :)

Siis niin sisältököyhää, tyhjää ja onttoa.



Täällä lapseton 30 v. jolla on aivan sairaan mielenkiintoinen ja vauhdikas elämä, josta ei puutu jännitystä eikä hauskanpitoa! Rakastan työtäni, josta saan suurta tyydytystä, minulla on upea parisuhde, laaja ystäväpiiri, harrastuksia joista saan todellista nautintoa ja mahdollisuus mennä ja tulla, matkustella ja tutustua uusiin ihmisiin. Rakastan shoppailua, sisustusta, itseni hemmottelua ja juhlimista. Pidän siitä, että näytän hyvältä ja saan miesten huomiota osakseni.

Oletteko nähnyt mainoksia metrossa yksinäisestä vanhuksesta, jolla ei ole ketään, jota kutsua kylään PAITSI KUOLEMA. Hirvittävän ahdistava mainos lapsettomalle, vanhenevalle ihmiselle.



Arki voi olla tylsää, varsinkinjos ei ole mitään harrastusta tai työtä, jolle on syttynyt oikein kunnolla niin kuin Dr. Philkin sanoo. Lapset ja lapsiaika on ihana asia ja kuuluu elämään. Tylsää on arki monenlaisilla, joilla on kaikenlaisia ongelmia kuten sairautta, työttömyyttä, osattomuutta ja näistä johtuvaa syrjäytymistä. Lapsiperheitä tarvitaan, sillä tuntuu jo siltä kuin noita ongelmaisia olisi hirveitä määriä, mutta lapsiperheet pitävät yhteiskunnan pystyssä.

Niillä on _kaikki_ aivan superhyperextramegaihqudaa-mahtavaa.

Vierailija:

Täällä lapseton 30 v. jolla on aivan sairaan mielenkiintoinen ja vauhdikas elämä, josta ei puutu jännitystä eikä hauskanpitoa! Rakastan työtäni, josta saan suurta tyydytystä, minulla on upea parisuhde, laaja ystäväpiiri, harrastuksia joista saan todellista nautintoa ja mahdollisuus mennä ja tulla, matkustella ja tutustua uusiin ihmisiin. Rakastan shoppailua, sisustusta, itseni hemmottelua ja juhlimista. Pidän siitä, että näytän hyvältä ja saan miesten huomiota osakseni. Haluan toki lapsia jossain vaiheessa, mutta en vielä! :)

Kai sitä nyt jokainen normaalijärkinen tajuaa, ettei lasten kanssa enää juhlita baarissa aamun asti silloin kun huvittaa, käydä joka päivä töiden jälkeen jumpassa tai kahvilla kavereiden kanssa, kroppa ei ole synnytyksestä entisensä, väsmys jättää jälkensä ulkonäköön yleisestikin, rahaa ei ole yhtä paljon itsensä hemmotteluun, shoppailuun ym. Aika on ylipäänsä kortilla jos on lapsia! Niin että eiköhän tuossa ollut syitä kerrakseen...

miltä se sinun silmissäsi näyttää. Älä hanki lapsia!

Minä pidän elämästäni. Onkohan minussa joku vika?



Kyllästyin 27 v totaalisesti bailaamiseen. Se onkin ainoa asia, joka lasten myötä on jäänyt ja hyvä niin. Käyn jumpassa pari kertaa viikossa, käymme kylässä ystävien luona yksin, kaksin tai koko perheen voimin ja teemme kaikenlaista _lasten kanssa_.



Nautin arjesta. Nautin ihan suunnattomasti siitä, että ei ole pakko ke-pe-la lähteä baariin. Nautin tylsyydestä, joka onkin kaikkea muuta kuin tylsyyttä. Elämää on ympärillä ihan mahottomasti. Nautin siitä, että saan nykyään päivän aikana tehtyä huomattavasti enemmän kuin ennen lapsia: 6 h töissä, käyn shoppailemassa, siivoan, pyykkään ja liikun yhdessä perheen kanssa ja yksin. Minulle on tullut lisää aikaa hyvällä organisoinnilla.



Taidan olla hullu. :)

Toisaalta sitä helpottaa rakkaus lapseen ja lapsen osoittama pyyteetön vastarakkaus. Kuvittele että rakastut niin että oksat pois... Kyllä silloin kestää vähän tylsempääkin elämää paremmin.

Minä kyllä tein päätöksen ihan harkitsemalla vaihtoehtoja ilman minkäänlaista vauvakuumetta n. 33-vuotiaana.

En kirjoita tätä millään pahalla. Meillä vaan on aika tasaista tämä elämä päivästä toiseen. Välillä mietin tosissani, että mikä tässä nyt oikaan se pääpointti.. Ja kyllä. Olen erittäin väsynyt tällä hetkellä.

Oma lapsi kyllä melko taatusti kiinnostaa :). Minäkin just naureskelin Kotivinkin joulukorttijutulle. Itsekin olen tosiaan lapsettomana haukkunut niitä lapsivalokuvakortteja suu vaahdossa ja nyt jo innolla suunittelen minkälainen kortti tänä vuonna.

edes yrittämättä lasten hankintaa (jää lapsiperheen arki pois, saat olla vapaa). Eihän kukaan voi sun puolestasi näitä asioita päättää, ei varmaan kaikille vaan sovi lapsiperhe-elämä. Ja toisaalta itsestä se on aika paljon kiinni, onko lapsiperhe-elämä tylsää. Mä luulen, että kun meillä välillä on, niin saattais olla ihan tylsää arki myös ilman lapsia. Ollaan ehkä vähän tylsiä ihmisiä vaan!



p.s Jos sua ahdistaa se rutiinielämä (ulkoilut, syömiset yms. rutiineina), niin eihän sitä ole pakko vuostolkulla elämän olla. Tuskin jonkun 8-vuotiaan tai 12-vuotiaan lapsen vanhemmat sitä puistoissa käyttää tai rattaissa työntää... Vanhemmuuden vastuu tietysti jatkuu läpi elämän, mutta ne joskus tylsät rutiinit, jotka liittyy vaippaikäisen hoitoon, ne on vaan lyhyt vaihe.