RUNO, JOKA SAA SINUT JOKA KERTA KYYNELIIN

-Olipa kerran¿

Olipa kerran lapsi, joka oli valmis syntymään. Niinpä hän kysyi eräänä päivänä Luojalta: ¿Kerrotaan, että olet huomenna lähettämässä minut maan päälle, mutta kuinka minä elän siellä näin pienenä ja avuttomana?¿

Luoja vastasi: ¿Monien enkelien joukosta valitsin yhden sinua varten. Hän odottaa siellä sinua ja pitää sinusta huolen.¿

¿Mutta enhän minä täällä taivaassa muuta kuin laulan ja hymyilen. Se riittää tekemään minusta onnellisen.¿

¿Enkelisi tulee laulamaan sinulle ja hymyilemään joka päivä. Sinä tunnet enkelisi rakkauden ja olet onnellinen.¿

¿Mutta kuinka minä saatan ymmärtää, kun ihmiset puhuvat minulle, jos en tunne ihmisten kieltä?¿

¿Enkelisi kertoo sinulle kauneimmat ja suloisimmat sanat, joita tulet koskaan kuulemaan, ja hän opettaa sinulle puhetta kärsivällisesti ja huolellisesti.¿

¿Entä mitä minun on tehtävä kun haluan puhua sinulle?¿

¿Enkelisi liittää kätesi yhteen ja opettaa sinua rukoilemaan.¿

¿Olen kuullut, että maan päällä on pahoja ihmisiä. Kuka suojelee minua?¿

¿Enkelisi puolustaa sinua, jopa oman henkensä uhalla.¿

¿Mutta minä olen silti aina surullinen, koska en enää näe sinua.¿

¿Enkelisi puhuu jatkuvasti sinulle minusta ja opettaa, miten pääset takaisin luokseni, joskin olen aina lähelläsi.¿

Sillä hetkellä taivaassa oli hyvin hiljaista, mutta maanpäälliset äänet olivat jo kuultavissa ja lapsi kysyi hädissään:

¿Mutta jos minun on määrä lähteä nyt, ole hyvä ja kerro minulle enkelini nimi.¿

¿Enkelisi nimi ei ole tärkeä. Voit kutsua enkeliäsi nimellä Äiti.¿

Heittäkää hiljaa arkulle multaa,

siellä on mummu, siellä on kultaa.



Mummu nimen tilalla siinä voi olla mikä nimi tahansa. Ja tuota bongaa usein Hesarin kuolleissa, niitä kun aina lueskelen.



:' (

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen

saan kulkea rajoille ajattomuuden.

Olen kimallus tähden, olen pilven lento,

olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa vaan luoksenne saavun

mukana jokaisen nousevan aamun



ja jokaisen tummuvan illan myötä

Toivotan teille hyvää yötä.

Taatusti hän kuulee.

Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.

Ehkä hän on nyt onnellinen,

ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan

jäädä meidän elämäämme pysyvästi.

Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,

vain läpikulkumatkalla.



Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.

Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta

saadakseen kaiken kuntoon.

He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.

Jotkut vain ikään kuin käväisevät

elämässämme antamassa meille jotakin,

tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,

ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.

Hän opetti sinulle varmasti jotakin.



Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,

antamaan ja välittämään.

Se oli hänen lahjansa sinulle.

Hän opetti sinulle paljon,

ja sitten hän lähti.



Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.

Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,

mutta häneltä saamasi lahjan

sinä saat pitää ikuisesti.



***kirjasta, Siivet, Danielle Steel***

HUOVI, HANNELE



KUN ON OIKEIN PIENI

Kun on oikein pieni

voi lentää linnun untuvalla,

nukkua orvokinlehden alla,

kun on oikein pieni.



Kun on oikein pieni,

voi keinua heinässä heiluvassa,

levätä kukassa tuoksuvassa,

kun on oikein pieni.





Kun on oikein pieni,

voi istua lumihiutaleille,

ja liitää maailman tuulien teille,

kun on oikein pieni.





(Teoksesta Salaperäinen rasia)



Iltalaulu Riikalle



Me isäsi kanssa seisottiin

käsi kädessä tässä

ja juteltiin ihan hiljaksiin:

¿No nyt se on elämässä.¿



Sinä olit ihan pikkuinen

ehkä viikon vanha vasta.

Minä sanoin: ¿Pilvi kukkasten

kai ympäröi tätä lasta,



ja perhoset, lintuset untuvapäät

tuntuu lentävän korin yllä.¿

Isä kysyi: ¿Näkyjäkös sinä näät?¿

Ja minä: ¿No ihmeitä kyllä.¿



Sinä olit se ihme tietysti

vaikka poruun puhkesitkin.

Imit minusta maitoa nälkääsi.

Minä ilosta nauroin ja itkin.



" Sill¿ on ripsissä tähden säkenet¿,

isäs naurahti ja keksi:

¿Sen varpaat on puolukan raakileet.¿

Ja hän puki sinut puhtoiseksi.



Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.

Löi kolmisin sydämemme.

" Tästä tulee kai hyvä ihminen" ,

me puhuttiin toisillemme.



Kaarina Helakisa



Ennen kuin minusta tuli äiti,

Tein ja söin lämpimiä aterioita.

Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.

Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

Nukuin niin myöhään, kuin halusin enkä kantanut huolta siitä,

kuinka myöhään menin nukkumaan.

Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

Siivosin kotini joka päivä.

En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

En tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.

En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu

kakattu

syljetty

pureskeltu

pissitty

eikä nipistelty pienillä sormilla



Ennen kuin minusta tuli äiti,

Minulla oli täydellinen mielenhallinta,

- ajatuksieni

ja vartaloni hallinta.

Nukuin koko yön.

En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit

voisisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.

En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.

En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.

En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.

En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,

etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.

En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi

palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.

En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi

vaikuttaa elämääni niin paljon.

En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.

En koskaan tiennyt, että rakaistaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.

En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.

En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.

En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan

itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein

tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.

En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä

iloa

rakkautta

sydänsärkyä

ihmetystä

tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.

En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti.

*en tiedä tekijää*

saa minut vieläkin kyyneliin. Synnärillä oli runo laitettu ' lypsyhuoneen' seinälle, siellä yksin lypsin ja itkin tuota runoa.

Sinut saattaa oisimme tahtoneet

onnen päiviin mukaan,

riemuksi ruusujen, lintusten,

eikä sua kiusaisi kukaan.

Voi, sinun vanhempas kapinoi

taivaan tahtoa vastaan.

Mutta on tuskaa tuudittaa

kuoloon rakasta lastaan.

Emme hennonneet ois sua antaa

edes kauneimman enkelin syliin,

nuku vaan pienoinen,

että et nää vanhempas kyyneleitä.

Voi rakas pieni,

raskas tie edessä odottaa meitä.

Nukkuos lapsemme kultainen,

Jumalan prinsessa pieni,

kunnekka täältä sä kuljetkaan,

sinne on meidänkin tiemme.



**



Olit luonamme hetken

ihan pienen vaan.

Et pidemmälle enää

jaksanutkaan.



Ei koskaan tavattu

tunnettiin vain.

Liian vähän aikaa

sinut pitää sain.



Ei tullut äitiä, ei tullut isää

vain itkua, kipua, surua lisää



Pilven reunalla teitä jo liikaa on

äidin ja isän kaipaus on loputon.

Ei muuta voi kuin rukoilla vaan,

että seuraavan jo pitää saan.



**



On lastattu laiva kultainen,

sen kyytiin pääsee jokainen,

ken viattoman sai sydämen,

on lapseni kyydissä jo sen.



Kuin unta sun tulosi ollut ois,

mut Luoja sut äidiltä otti pois,

Ei valita voi koskaan kukaan,

ken lähtee enkelin mukaan.



Sun poskesi nukka,

suloinen unen kukka,

ripset poskille taipui,

elämä hento haipui.



Kuin virvatulien kajoo,

toivo sielussain hajoo,

liekki sammui ja hiipui,

pirstaleeks´sydän riipui.



**



Rakas Taivaan Isä.

Miksi äiti itkee?

Miksi isällä on niin raskaat askeleet?

Minäkö heille olen surua tuottanut,

kun vain katselen täältä kaukaa

enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,

että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.



Voitko, Taivaan Isä,

äitiä lohduttaa,

pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?

Voitko isän olkaa taputtaa,

ettei niin kumarassa hän ois?

Kerro heille, Taivaan Isä,

etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.

Kerro, että jotkut lapset taivaassa

niin rakkaita Luojalleen on,

ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Huomaisipa äiti,

kun hänen luokseen

lennän perhosena ikkunaan.

Tietäisipä isä,

miten tuulen mukana

hänen poskeaan silittää saan.



Vielä joskus saan

siemenenä kasvaa äidin vatsassa

ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.

Ja kun vihdoin kohtaamme,

löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.

Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.

Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.

Koska saan mennä, Taivaan Isä,

joko pian pääsen omaan kotiin?

" Oi äiti, voitko hetkisen

sä viettää kanssain leikkien?"

Näin pyytää lapsi äidiltään,

on katse kirkas silmissään.

" Voi kulta, varmaan tiedät sen,

mun täytyy mennä, ehdi en!"

Pois kääntyy lapsi murheissaan,

vain pieni nalle seuranaan.



Niin yksin lapsi huoneessaan,

vain nalle on häll' seuranaan:

" Mua kuule nalle-ystäväin,

sä oothan aina lähelläin.

Mä toivon, että äiti vois,

mut äiti on niin paljon pois.

Mun äiti kaikkein tärkein on,

oon ilman häntä onneton."



Mut kerran lapsi sairastuu,

ja vieras hoitaa ¿ kukas muu.

Ei ehdi äiti kiireiltään,

ei lasta pientä hellimään.



Kun sitten koittaa päivä uus,

on ympärillä hiljaisuus.

Nyt nalle yksin olla saa,

on lapsi mennyt rajan taa.

Nyt vasta äiti huomaa sen,

pois päänsä kääntää itkien.

Nyt saada ei voi takaisin,

pois on ¿ pois kaikkein kallehin.

APSEN LAULU ÄIDILLE



Äiti, minun täytyy jatkaa.

Joku kutsuu kulkemaan.

Täytyy taittaa taival matkaa,

vaikken tietä tunnekaan.



Siellä missä toisiansa

aallot vievät tansseihin,

siellä, veden loiskinassa,

siellä olen minäkin.



Siellä, missä korkealla

siintää pilvi sulavin,

siellä, sinipilven alla,

siellä olen minäkin.



Äiti, katso, kuinka kasvan !

Kuule, kuinka kohisen !

Minkä kasvoin viime vuonna,

tänään kasvan ohi sen.



Avara on taivaan syli.

Tuulen teitä purjehdin.

Pääsky lentää pääsi yli,

siinä olen minäkin.



Älä pelkää. Tulen kyllä.

Tulen kyllä takaisin.

Iltatuulen hyväilyssä:

siinä olen minäkin.

Sinä olet taivaasta tullut, siksi on siunaus myötä,

siksi kasvosi pienet, valaisevat elämän yötä.



Kun olen uupunut matkaan, jotenkin autat sinä pieni.

Muutama kukkanen puhkee, viereen louhikkotieni.



Taivas ja enkelten loisto, silmies sinessä hohtaa.

Jotain herkkää ja pyhää, sieluni sinussa kohtaa.



Olet vain avuton lapsi, siksi on lähellä taivas,

tyyniä vesiä pitkin, käyköön elämän laivas.

Lasten pyyntö



Te isot ihmiset ymmärtäkäähän:

voi pientäkin joskus ottaa päähän,



Voi lastakin väsyttää päivän työ,

voi häneltäkin mennä huonosti yö.



Voi ystävä pettää ja huutaa " pomo" ,

ja muutenkin olla surkea olo.



Voi raivari tulla ja palaa roppu,

kun aina on niin kamala hoppu.



Ei murheet ole vain isojen alaa,

voi pikkuiseltakin pinna palaa.



Voi harmeja sattua aamusta asti,

niin että keljuttaa kamalasti.



Voi äitikin huutaa ja ymmärtää väärin

ja isääkin siepata ylenmäärin.



Voi päivä mennä niin pipariksi,

että on pantava ranttaliksi.



siis....



Koettakaa ottaa lapsenne lukuun

te kuulutte samaan heimoon ja sukuun.



Ei aina paista ja ole kesä,

eikä kotikaan ole kilttien pesä.



Jos paha päivä on sulla ja mulla,

niin annetaan kiukkujen ulos tulla.



niin aina ei vallitse riita ja kränä

ja pysytään muutenkin terveempänä

-ei 18-

Onnellista matkaa sinulle,

pieni,

jolla on laukussa aapinen

ja rypistynyt kiiltokuvaenkeli.

Onnellista matkaa sinulle, poikani,

joka nyt mietit sitä eilistä matsia

ja saapastat sadelammikosta toiseen

rokki kantapäilläsi.

Onnellista matkaa sinulle,

musta kissa,

joka ylität tien.



(Satu Marttila)

" Olen avaruuksien kissa,

olen kissa ihmeellinen.

Olen unien, tähtien kissa,

tulin takaa pilvien.

Minä rakensin teille talon

jossa paljon rakastetaan.

Nyt takaisin lähden mutta palaan

uniinne toisinaan."

(Kaarina Helakisa: Taivaskissa)

Surulla mässäilijöitä.

Mielummin mä itken ilosta ja lukisin iloisia ja onnellisia runoja.

" Oon viikonloppuisä minä vain, sain vaimostani eron aikoinain

On kaikki joskus liian haikeaa, ja joskus myös liian vaikeaa

Lasten kanssa olla tahtoisin, lapsilleni kuulun minäkin..."

jos nämä runot ovat sinusta surulla mässäilyä. Minua muutamat niistä ovat lohduttaneet paljon surussani, menetin pienen lapseni. Suru on niin vahva tunne itsessään, että siinä ei ole mitään mässäilyyn viittaavaa. Se tunne on niin valtavan väkevä kun oman rakkaan lapsen menettää, että sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Siksi mikään runo ei voi olla surulla mässäilyä. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi. Älä suhtaudu ylimielisesti elämään.

Raskaana vielä ja tämmöisiä lukee..

Toi 12 on ollu aina mun mielestä aivan " kamala" laulu, siitä tulee niin paha olo ja nyt tuo ykkönen vei voiton.. *pillittää näytön ääressä*

Huokaus..

Olen pahoillani puolestasi, en itsekään saata edes aavistaa surun määrää tuollaisessa tilanteessa.

Vierailija:

jos nämä runot ovat sinusta surulla mässäilyä. Minua muutamat niistä ovat lohduttaneet paljon surussani, menetin pienen lapseni. Suru on niin vahva tunne itsessään, että siinä ei ole mitään mässäilyyn viittaavaa. Se tunne on niin valtavan väkevä kun oman rakkaan lapsen menettää, että sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Siksi mikään runo ei voi olla surulla mässäilyä. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi. Älä suhtaudu ylimielisesti elämään.

Mutta vielä pitää lisää kerjätä!

Älä suhtaudu ylimielisesti ihmisiin jotka haluavat iloa elämään.