Lue keskustelun säännöt.
RUNO, JOKA SAA SINUT JOKA KERTA KYYNELIIN
12.04.2006 |
Minulla tämä:
Äiti älä itke!
Minä nukuin vaan.
Siinä nukkuessani
uni muutti vain muotoaan.
Äiti älä itke!
Pois aika katoaa:
sinun sydämessäsi
ikuisesti elää saan.
Äiti älä itke!
Näkemiin vain sanotaan.
Tiedäthän että joskus
me vielä tavataan?
Äiti älä itke!
En yksin olekaan.
Rajan ylitse minut saattoi
kaunis enkeli helmoissaan.
Kommentit (98)
" Minä katsoin sinua pitkään ja hellästi silittelin, ja mietin lieköhän ketkään silmin niin viisahin minulle katsetta luoneet, hellyyttä hellempää, tai ystävyyttä suoneet mi aina ymmärtää?
Sinä teit sen joka hetki, minunlaistani palvoit ain, ja nyt kun päättyy yhteinen retki, sinä katsot, katsot vain, mutta sylissäni vielä sinä nuolet kädenselkää, ja minä tiedän, että et siellä metsänpeitossa peikkoja pelkää.
Sillä sinne sinut kannan alle turpeen nukkumaan, mutta vielä hetken verran sun sydämes, sykintää tahdon kuunnella tämän kerran, niin hyvää ja elävää.
Mä en usko tarua ollenkaan, etteikö eläinten taivasta oisi, nehän aina antavat parastaan eikä kelleen murhetta soisi, ja jos sieluista sitten puhutaan miten Luoja niin unohtaisi, ihan itseluomilta luoduiltaan? ei niin hän tehdä saisi.
Ennenkuin silmät sammuivat minä kerroin oravista, joita eläinten taivaassa haukkua saa ihan kaikista puiston puista ja sitten se vaipui, vaipui vain ja kuono kylmeni kokonaan, sitä pitelin vieläkin polvellain ja tietenkin myös, sitä sieluaan." (ote runosta Surullinen Päivä, Inkeri Rajala)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurua
Niin hassunkurisen touhun nään
suu tuos on sepposen seljällään
suu pieni ja hampaaton
se naurua on
Suu pieni sua mikä naurattaa
mikä ilo niin sirriin silmät saa
näin kyselen turhaan lapseltain
se nauraa vain
Se on lämmintä maitoa pullollaan
sill on äidin suukkonen otsallaan
se on kurkkua myöten kylläinen
peto pikkuinen
( Aaro Hellaakoski )
Tässä mun kaikkien aikojen suosikki, vaikkakaan ei ihan tähän ajankohtaan sopiva...
Keskellä kiireiden,
arkisten askarten,
mietin ja murehdin:
" Tuleeko jouluni jouluksi,
saako kaiken valmiiksi,
mitä antaisin sinulle,
mitä tekisin toisille,
entä jos jotakin jää tekemättä,
kyselen hymyilemättä."
Näen peilistä kasvot kovat,
pelästyn,
koska ne ovatkin ikiomat.
Kyllä nyt on pakko pysähtyä
ja hetkeksi hiljentyä.
En ikinä tätä maailmaa valmiiksi saa,
eikä se huomaa yhtä ahertajaa.
Ei tule joulu sydämeen,
jos kaiken tuhlaa kiireeseen,
silloin oman juhlani vain pilaan,
kun riemuitsisin siitä sen sijaan.
Joulun tarkoitus on aivan toinen,
ja sen sanoma suurenmoinen!
Jospa annankin lahjaksi aivan uutta,
itsestäni iloisuutta!
Rakkautta ja lämpöä jakakaamme,
niin itsekin sitä silloin saamme.
Miten ihanaa onkaan joulun odotus,
kun rintaa ei paina ahdistus.
- tonttu tuntematon -
Jokainen yksinään maan sydämellä
auringonsäteen lävistämänä:
ja äkkiä on ilta.
Tässä mun kaikkien aikojen suosikki, vaikkakaan ei ihan tähän ajankohtaan sopiva...
Keskellä kiireiden,
arkisten askarten,
mietin ja murehdin:
" Tuleeko jouluni jouluksi,
saako kaiken valmiiksi,
mitä antaisin sinulle,
mitä tekisin toisille,
entä jos jotakin jää tekemättä,
kyselen hymyilemättä."
Näen peilistä kasvot kovat,
pelästyn,
koska ne ovatkin ikiomat.
Kyllä nyt on pakko pysähtyä
ja hetkeksi hiljentyä.
En ikinä tätä maailmaa valmiiksi saa,
eikä se huomaa yhtä ahertajaa.
Ei tule joulu sydämeen,
jos kaiken tuhlaa kiireeseen,
silloin oman juhlani vain pilaan,
kun riemuitsisin siitä sen sijaan.
Joulun tarkoitus on aivan toinen,
ja sen sanoma suurenmoinen!
Jospa annankin lahjaksi aivan uutta,
itsestäni iloisuutta!
Rakkautta ja lämpöä jakakaamme,
niin itsekin sitä silloin saamme.
Miten ihanaa onkaan joulun odotus,
kun rintaa ei paina ahdistus.
- tonttu tuntematon -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä runo joka saa mun silmät kyyneliin:
kaikki vielä merkityksen saavat
kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat
aika kutoo suurta salaisuutta
kivun kautta Jumala luo uutta
mikään vaihe ei voi mennä hukkaan
kyyneleetkin puhkeavat kukkaan
vaikkei silmä vielä nähdä saata
tuskakin on toivon kasvumaata
elämäni rankin vuosi takana, ja yllä oleva runo on niiiin totta :´)
minulla on tämä
herään joka aamu siihen samaan onnelliseen tunteeseen että minulla on äiti joka rakastaa joka jakaa ilot ja surut kanssani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kello on yhdeksän illalla
Oon kaikesta ihan pihalla.
Tiedän et tää tuleva kesä on mahdoton
Ja oon oikeesti toivoton.
En haluu jäädä kesäksi yksin
Ja iltaisin aina hiljaa mylvin.
Tuore veri viillosta valuu
Viiltelen taas vaikken haluu.
Mä oikeesti haluun vaan muuttaa
Mutten saa siihen lupaa.
Pelkään sitä että yksin jään
Ja ratkaisuna vaan viiltelyn nään.
En voi tai pysty enkä halua
En edes ajatella niiden naurua
Kun muut jotain kivaa yhdessä tekee
Ja mä vaan yksin viiltelen käteen.
En vaan pysty lopettaa
On pakko alkaa tappelemaan.
Ketään ei kiinnosta ja kukaan ei arpiin huomiota kiinnitä ja hyvä niin.
Sillä en jaksaisi niitä sääliä.
Viiltely vaan jatkuu ja jatkuu... Sitä on vaikea lopettaa.
Lempparibiisi
Koskemattomaksi jää
Oluttuoppikin
Jukeboksin äänite
Vaan ei ketään kuulijaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella hieno runo. Kiitos. On välillä aika miettiä kuka ja mikä - ei aina voi piiloutua vaimon, äidin. mummin ym. roolin taakse. Lapsen menettämisestä tässä ei puhuta. Sehän on täysin eri asia.
https://www.etlehti.fi/blogit/puhekuplia/runo_joka_koskettaa_minua_3
Lauri Pohjanpää: Maailman meno ((1917)
Sivutuulessa poikaansa retuuttaa kantaa
varis lahden poikki päin vastarantaa.
"Sitä varia, ihan väsyttää alkaa"
varis sanoo "jo vanhaa siipeä, jalkaa
Kun vanhenen pian, alan kangistua,
kai kannat sa mua, kuin minä nyt sua ?"
- "En", vastaa poika, "sun jäädä annan"
- "Ketä kannat sitten?" - "Ma poikaani kannan"
Varis huokaa harmaille aatoksille:
"se on maailman meno, minkäs sille."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roses are red
Violets are blue
I hate your face
Fuck you
:-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä syvenee hitaan hämärän myötä. / Yö saapuu ja virittää meille laulun. / Kuu kulkee ja pyörittää unipyöräänsä. / Me rakastamme sinua; / tuulessa huojuvat männyt / soittavat nimeäsi teräskielisin oksin.
- Pablo Neruda
Tuuli puissa, äänetön sade / näen unta isästä, hän soutaa / ongelle kauas luodon luo / eikä palaa enää.
- Bo Carpelan
Me ollaan vaan, käymässä vaan/ me ollaan turisteja kaikki päällä maan.
Me ollaan vaan, käymässä vaan/seuraavat jo sielä oottaa vuoroaan.
Yli nummen vaelsi puolikuu.
He kahden istuivat vieretyksin.
Miten sydän tuskasta pakahtuu,
sen pikku Hannele tiesi yksin.
Hans silmin katseli liekehtivin
yli kalvaan Otavan tähtirivin,
Hans, rakas, salskea sotamies,
joka tuskin temppuja vielä ties.
- Ole tyyni, Hannele, - puhui hän,
- ei suotta turhia surra maksa.
Pari päivää, ehkäpä vähemmän -
ja silloin voittanut on jo Saksa.
Taas kahden kuljemme nummen teitä,
taas pikku Seulaset katsoo meitä,
kun kera urhean Hannelen
Hans juhlii riemua voittojen. -
Ja hän painoi rautaisen sormuksen
niin luottavaisena sormeen hienoon.
Yli mustain mäntyjen latvusten
lens' tähti punaten öisen tienoon.
- Mitä toivoit, Hannele? - Toivoin: palaa!
Sitä epäilen, sitä pelkään salaa.
Mitä toivoit, Hans? - Jopa tietenkin
minä toivoin voittoa keisarin. -
Sota. Aika vierähti verinen,
tuli kirje rohkea rintamalta:
- Ole tyyni, Hannele. Tappelen.
On kohta murtuva Ranskan valta.
Ole tyyni. Ainoa naarmu vasta.
Se on ammoin laannut jo vuotamasta.
Ei kertaa viel' ole juostu, ei.
Ja sormus rautainen ruostu ei.
Meni puoli vuotta ja vuosi niin.
Yhä jatkui leikkiä armotonta.
Yhä ilman taukoa taisteltiin,
ja Hans sai paikata haavaa monta.
Tuli kirje: - Hannele, vielä vuota:
minä noudan myrttejä Seinen luota,
sidon Ranskan liljoista seppeleen.
...On ruoste syöpynyt sormukseen...
Pari vuotta. Yhäti jatkui vain
sama leikki Verdunin itäpuolla.
Tuli kirje: - Rintaani reiän sain.
Mitä siitä, ei ole aikaa kuolla.
Älä itke, Hannele. Ole tyyni!
Olin uhkarohkea, - oma syyni.
On sormus ruostunut kokonaan,
mut vielä, Hannele, tavataan. -
On kolme vierinyt vuotta, vaan
ei enää kirjettä rintamalta!
Voi pikku Hannele! Milloinkaan
ei kukaan kirjoita mullan alta.
On hautakummulla kaski, pistin,
on sormus laudassa lahon ristin
ja lause kuolevan viimeisin:
Hei, eespäin puolesta keisarin!