RUNO, JOKA SAA SINUT JOKA KERTA KYYNELIIN

Ja kävinpäs pöllö sitten lukemassa tuon ruotsalais vauvan kuulumisia..ahdistaa ahdistaa ja ahdistaa...

Sinä elämä annoit minulle

tämän tehtävän.

Enkä minä rohjennut siitä kieltäytyä.



Hiukset ovat vielä kosteat, käsi haroo tyhjää.

Minun tehtäväni on

tarttua tähän käteen

ja taluttaa koko alkumatka.



Pieneksi tunnen minä itseni,

vielä pienemmäksi,

kuin tämä vastasyntynyt.



Eeva-Liisa Kantola



----------------------------------------------------



Vielä tänään

sinä painat varovasti jalkasi lattialle

ja tunnustelet

kestääkö se askeliesi painon.

Vielä tänään

tarraat kiinni käteeni

ja liikut hitaasti samaan tahtiin kanssani.

Mutta riemastuneessa ilmeessäsi on

jo lupaus huomisesta:

Minä menen, minä juoksen,

minä lennän eteenpäin!

Pysy perässä äiti,

olen matkalla seikkailuun!



-----------------------------------------------



Sinä tulit ensikertaa syliini

pienenä ja avuttomana

ja minä tunsin itseni samanlaiseksi.

Miten minä voisin sinusta

miehen tehdä,

sinusta pienestä ja avuttomasta

kun itsekkin olen samanlainen.



Sinä olit ensikertaa sylissäni

löysit rintani ja

jäit kiinni minuun

ikiajoiksi.

Me olimme yhtä sinä ja minä.

Me kaks, avutonta.



Sinä olit ensikertaa sylissäni

rinnallani ja

nyt tiesin mitä tekisin.

Rakastaisin.

Rakastaisin ja hellisin sinua.

Antaisin ilon silmiisi ja

sismpääsi tunteen siitä,

että me kaksi onnetonta

tekisimme

toisistamme voimakkaat.



Sinä siinä ensikertaa

lepäsit sylissäni

tyytyväisenä ja kylläisenä

minusta.

Sinä tiesit ja minä,

että kyllä me kasvaisimme,

sinä mieheksi ja

minä äitiksi.

Kasvaisimme yhdessä

me kaksi avutonta.



-Sirkka Suomi-

27

Jotta voit pilkata minua ja suruani? Menetin pikkutyttöni hänen ollessaan 3-vuotias. Vieläkö haluat jotain yksityiskohtaisempaa?

Oi, sanoi siili,

Olen tunteellinen siili.

Niin yksinäinen jotta ja

se on aivan totta !

Se yksinänsä eli ja piikein piikitteli

ja piikkikuoren alla yksin itkeskeli.

miksei tässä puhuta isästä.. nehän ne ovat vuosítuhattolkulla tehneet kaikkea muuta paitsi olleet lasten kanssa

Vierailija:

" Oi äiti, voitko hetkisen

sä viettää kanssain leikkien?"

Näin pyytää lapsi äidiltään,

on katse kirkas silmissään.

" Voi kulta, varmaan tiedät sen,

mun täytyy mennä, ehdi en!"

Pois kääntyy lapsi murheissaan,

vain pieni nalle seuranaan.

PALLOKENTÄLLÄ

Uuno Kailas (1928)



Näin: pallokentän laitaan

eräs rampa poikanen

oli seisahtunut alle

sen suuren lehmuksen.



Hän seisoi nurmikolla,

nojas kainalosauvoihin;

pelin tiimellystä katsoi

hän silmin kuumeisin.



Yli aurinkoisen hiekan,

johon lehmus varjon loi,

moni riemukas huuto kiiri,

moni kirkas nauru soi.



Pojat juoksivat norkein säärin

yli pallokentän sen.

Eräs seisoi hievahtamatta,

eräs raajarikkoinen.



Vaan hänkään totisesti

ei muistanut sauvojaan.

Oli haltioitunut hehku

hänen kalpeilla kasvoillaan.



Ilost, innosta värähtelevän

hänen sieraintensa näin

joka kerta, kun maila pallon

löi puidenlatvoja päin.



Rajaviivan takaa milloin

joku rohkeni juosta pois,

oli niinkuin lehmuksen alta

eräs myöskin juossut ois --



kuin jättänyt ramman ruumiin

olis sielu poikasen

ja syöksynyt kilpasille

kera toisten, riemuiten.



Hän askelen astui -- mutta

kuin unesta havahtain

näki itsensä... Oikea jalka

oli kuihtunut tynkä vain.



Pojat juoksivat notkein säärin

yli pallokentän sen,

vaan lehmuksen alla seisoi

eräs raajarikkoinen,



joka, ruumis tärisevänä,

iho harmaana kääntyi pois

kuin ruskean nutun alla

sydän pakahtunut ois. --



Yhä riemukas huuto kiiri,

yhä kirkas nauru soi

yli aurinkoisen hiekan,

johon lehmus varjon loi.

-27

Äidit vain, nuo toivossa väkevät,

Jumalan näkevät.

Heille on annettu voima ja valta

kohota unessa pilvien alta

ja katsella korkeammalta.



Alfhild, hän joka synnytti minut,

on joka yö sinne purjehtinut,

missä nyt Eemeli tullen ja mennen

murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.



Siellä he kulkevat tähtien rivissä

kirkasta vanaa

isä ja äiti, peräkanaa.

Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,

kissoja koiria, tuttua väkeä,

viittoen luikaten parhaansa mukaan

ettemme loukkaisi Pispalan kivissä

jalkaamme kukaan.

Siellä he jollakin planeetalla

puutarhakeinussa pihlajan alla

viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa

morsiusparina Tampereen puistoissa -

ostaen kahvit ja pullat kai,

jos sattuu olemaan perjantai. -

Ja sitten, kun Pispala aamun saa,

äitini vuoteen valmistaa

ja linnut, linnut helää - -

- Oi, kuinka on ihana elää,

ja tuutia lastenlapsiaan

ja kertoa kauniita uniaan!

Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,

oi, lapseni, rakastakaa.



Lauri Viita

Mutta jos hänet pois otetaan, niin sitä surua ei koskaan voi lopettaa.

Taivaan isän pienin enkeli

kerran maailmaan se matkan suuntasi.

Kauan kiersi, kunnes löysi sen;

kahden nuoren herkän kauniin rakkauden.

Ihmislapset alttarilla vierekkäin,

mies ja vaimo ovat tästä eteenpäin.

Heitä katsellessaan pieni enkeli

nöyrän rukouksen kotiin lähetti.



Oi isä anna heille voimaa välittää,

tahtoa ymmärtää tukea omaa ystävää.

Suo heille koti jossa toinen kannattaa,

kun toinen uuvahtaa

niin että rakkaus sielä aina elää saa.



Taivaan Isän kaikkein pienin enkeli

nuorenparin ajatukset aavisti;

Jakaa haluaisivat he vanhuuden

kanssa onnellisten lastenlapsien.

Nuoret hiljaa mielessään nyt lupaavat,

että toinen toisiaan he tukevat.



Tyytyväinen taivaan pieni enkeli

lähtiessään hymyili ja kuiskasi

Oi, Isä anna heille voimaa välittää,

tahtoa ymmärtää, tukea omaa ystävää.

Suo heille koti, jossa toinen kannattaa,

kun toinen uuvahtaa,

niin että rakkaus siellä aina elää saa.

En tiedä, kuinka monen näiden tesktien takana olet;



---

15: Onpa kornia. Kaiken huippuna tuo Danielle Steelin " runo" ....



18: kUmpikohan näistä oli ihanampi, Danielle vai tuo nro 12 :DDDDD



21: Eikö voi olla äiti, jos ei arvosta joitakin ala- arvoisia tekstikyhäelmiä?

-ei 18-



24: 18 on kolmen äiti, mutta äidin synonyymi ei ole naiivi



25: Lopettakaa jo!

Surulla mässäilijöitä.

Mielummin mä itken ilosta ja lukisin iloisia ja onnellisia runoja.



30: No, luulis sunkin saaneen jo tarpeeksi itkeä.

Mutta vielä pitää lisää kerjätä!

Älä suhtaudu ylimielisesti ihmisiin jotka haluavat iloa elämään.



33: 27 - millä raskausviikolla?



35: Oliko peräti toinen viikko?



37: 36 onneksi tuo ei ole totta.

---



...mutta siinä vaiheessa kun ylitit inhimillisyyden rajan, teit jotakin peruuttamatonta; HÄPÄISIT JOTAKIN TODELLA PYHÄÄ!



Minua ei hetkauta, jos haukut muita ihmisiä läskeiksi, tyhmiksi, rumiksi, idiooteiksi, kouluttamattomiksi, huonoiksi äideiksi jne. Mutta siinä vaiheessa kun astut sen rajan yli, jolloin vähättelet niiden äitien tuskaa, jotka ovat lapsensa menettäneet, olet muuttunut niin alhaseksi saastaksi, ettet ole ansainnut edes sääliä.



Itseen kohdistuva viha ja tyytymättömyys yleensä kääntyy ulospäin, ja kohdistuu muihin, mutta silläkin on rajansa. Käytöksesi on jotakin niin halveksittavaa, ettei sitä voi enää kuitata edes sillä sinun itse inholla.



Toivon todellakin, että jonakin päivänä sinä ihan oikeasti osaat nauttia elämästä, omista lapsistasi, muista ihmisistä, olemassa olostasi, sekä siitä, ettet ole koskaan joutunut menettämään omaa lasta. Toivon todellakin, ettet sitä edes koskaan joudu kokemaan.

HÄPEÄ 18. Käytöksesi on säälittävää.

Voiko edes noin alas vajota 18?????

ei kauheasti seksi kiinnosta, täytyy katsoa olisko joku tappelu että sais tämän surullisen olon pois.

Minä kirjoitin VAIN tuon viestin 15, ja tysyn yhä kannassani, että Danielle Steel on surkea kirjailija, ja vielä surkeampi runoilija.

Mikä sinua vaivaa 46?? Päästäkö viiraa?

Jokaista jolla on sielu, hänen tuotantonsa koskettaa pohjia myöten.

Mutta ei ollut mikään uutinen, että täällä av:lla on sydämmetöntä ja typerää porukkaa....

Mielestäni MISSÄÄN ei väitetty, että SINÄ olet nro18. Vai missä kohtaan niin luki???? Muistelisin että 46:sen tekstissä kysyttiin 18:ta, että " minkä näiden takana olet" , ja yhtenä esimerkkinä oli sinun tekstisi (joka ei ollut ihan fiksuimmasta päästä sekään). Eli, syytettiinkö nyt SINUA jostakin 46:sen tekstissä?

Se oli mielestäni hyvä, ja minä todellakin halveksin 18 kaltaisia henkilöitä, ja taas säälin sinun kaltaisia yksinkertaisuuksia.



Noh, palikkana syntynyt, palikkana elää. Sääli! >;D

Taatusti hän kuulee.

Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.

Ehkä hän on nyt onnellinen,

ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan

jäädä meidän elämäämme pysyvästi.

Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,

vain läpikulkumatkalla.



Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.

Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta

saadakseen kaiken kuntoon.

He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.

Jotkut vain ikään kuin käväisevät

elämässämme antamassa meille jotakin,

tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,

ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.

Hän opetti sinulle varmasti jotakin.



Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,

antamaan ja välittämään.

Se oli hänen lahjansa sinulle.

Hän opetti sinulle paljon,

ja sitten hän lähti.



Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.

Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,

mutta häneltä saamasi lahjan

sinä saat pitää ikuisesti.



***kirjasta, Siivet, Danielle Steel***



_______________________________________________________



Ikävää, jos joku tosiaan on niin tunneköyhä, ettei tällaista kielenkauneutta ymmärrä. Sääli. :(

Mautonta, ala-arvoista.



Pahuutta.