Te, jotka " petyitte" vauvan sukupuoleen...

olemalla oma hurmaava itsensä. Osta neutraaleja vaatteita, kyllä niitäkin jonkun verran on myynnissä.

mutta ensimmäisen 10 sekunnin jälkeen synnytyksestä sukupuolella ei ollut enää väliä. Tärkeintä oli tuo pieni nyytti, sukupuoli on sivuseikka loppujen lopuksi.

Nyt kun vauva on 5 kk en kyllä millään käsitä, miten olen voinut jotain muuta toivoa... :) Nyt jopa ajattelen, että olisikin mukavaa, jos seuraavakin olisi samaa sukupuolta, sen verran mukavia ja ihania ovat!



Kannattaa ultralla selvittää, niin ehdit miettiä asiaa etukäteen.

Poikaa toivoin tytön sain. Poika on nyt sitten kuopuksena.

poikahan se vauva sitten olikin.

On selvästi ollut pettynyt, esim, kun joku toinen ystävämme kertoi odottavansa tyttöä tämä pettynyt lannisti viimeiseen asti ja toivoi muidenkin saavan vain poikia.

Ei ole silminnähden kiinnostunut pojastaan, hoitaa kyllä ja rakastaa, on ylpeä, mutta se jokin puuttuu, ainakin kun ovat ihmisten ilmoilla niin on lähinnä närkästynyt, sanoo, ettei aio ikinä enää hankkia lapsia, koska ei halua enää poikaa.

Hän keskittyy lähinnä muihin asioihin kuin poikaansa.

Mutta tietenkin rakastaa lastaan enemmän kuin muuta, tuntuu vaan että taustalla aina piilee se että ei saanutkaan haluamaansa sukupuolta.



Toinen ystävä toivoi myös tyttöä, sai kuulla odottavansa poikaa, ja on maailman onnellisin siitä! :)



Kun vauvan näkee hoivavietti herää riippumatta sukupuolesta. Todella harvinaisia poikkeuksia on..

hoinpa vaan moneen kertaan etta se on sininen! (en siis kuitenkaan luullut sen olevan pysyvaa) ja kuopuksen syntyessa hoin sitten etta se on poika! Vilkasta on ollut aivotoiminta juuri synnyttaneella :)

En edes raskausaikana kuvitellut saavani poikaa, jota en olisi halunnut IKINÄ!

Onneksi sain tytön!!

Siis pettymys siitä että ne haaveet yhteisistä jutuista tyttären kanssa tai jostain muusta pojan kanssa jäävät mieleen, mutta lasta ei silti vaihtaisi tuhanteen " toivotun sukupuolen edustajaan" .



Monet jutut tietty onnistuu kumman sukupuolen kanssa vaan ja on enemmän kiinni luonteesta. Mutta ne haaveet on myös ihan höhliä " pikkujuttuja" usein. Ihan johonkin pukemiseen liittyviä. Tai jotain tosi kaukaisia...



Minusta on ihanaa ajatella että tyttäreni saavat ehkä joskus lapsia. Tuntuu paljon ihanammalta ajatus seurata oman lapsen odotusta sitten joskus kun hän on tyttö ja hänestä tulee äiti kuin jos hän olisi mies. Ja meillä sentään mies hoitaa lapsia yhtä paljon ja hyvin kuin minäkin eli en vähänttele isän roolia perheessä.

Rakkaus kasvoi pikkuhiljaa, jo laitoksella aloin kuitenkin " pelkäämään" hänen menettämistä (vaikka mitään ongelmia ei siis ollut). Olin raskausaikana ajatuksissani koko ajan odottanut tyttöä. Ei mennyt kauaa kun pieni poikavauvamme oli tärkein asia maailmassa, ja sukupuoli täysin toisarvoinen. Toisen lapsen kohdalla odotin vielä enemmän tyttöä, koska poikahan meillä jo oli. Pelkäsin mielessäni, että jos vauva on taas poika niin osaankohan ollenkaan rakastaa häntä. Pelko oli NIIIIN turha. Poikahan sieltä taas tuli ja olin ensi hetkestä täynnä rakkautta tuota lasta kohtaan. Nyt haluaisin kolmannen lapsen, olisihan se kiva jos tulisi toista sukupuolta, mutta loppujen lopuksi sillä sukupuolella ei ole mitään väliä. Haluaisin vain, että perheemme olisi isompi, neljäkin poikaa peräkkäin ovat todella tervetulleita. Olen itse joskus ajatellut, että jos jossakin perheessä on kolme tai neljä lasta samaa sukupuolta ja uusi vauva masussa niin " sitä toista sukupuoltahan siellä yritetään" , mutta nyt siis tiedän että itselläni asia ei olisi niin.

Siis en epäile yhtään ettenkö rakastaisi lasta, mutta jotenkin tuntuu vaan niin pahalta se, että en osaa olla kuvittelematta itseäni siihen tilanteeseen, että minulla on se toivottua sukupuolta oleva vauva. Yritän koko ajan sanoa itselle että kannattaisi miettiä sitä toistakin mahdollisuutta, mutta jotenkin en osaa. Lohduttavaa kuitenkin kuulla, että siitä pääsee ilmeisesti aika helpolla ylitsekin:)

Vierailija:

Siis pettymys siitä että ne haaveet yhteisistä jutuista tyttären kanssa tai jostain muusta pojan kanssa jäävät mieleen, mutta lasta ei silti vaihtaisi tuhanteen " toivotun sukupuolen edustajaan" .

Monet jutut tietty onnistuu kumman sukupuolen kanssa vaan ja on enemmän kiinni luonteesta. Mutta ne haaveet on myös ihan höhliä " pikkujuttuja" usein. Ihan johonkin pukemiseen liittyviä. Tai jotain tosi kaukaisia...

Minusta on ihanaa ajatella että tyttäreni saavat ehkä joskus lapsia. Tuntuu paljon ihanammalta ajatus seurata oman lapsen odotusta sitten joskus kun hän on tyttö ja hänestä tulee äiti kuin jos hän olisi mies. Ja meillä sentään mies hoitaa lapsia yhtä paljon ja hyvin kuin minäkin eli en vähänttele isän roolia perheessä.

Että mm näitä tämän tyyppisiä haaveita olen huomannut joidenkin tyttöä toivoneiden ja pojan saaneiden " haudanneen" . Ja samalla rakastavan lastaan äärettömästi.

Itse toivoin esikoisesta vähän useammin/enemmän tyttöä kuin poikaa (tyttö tuli) ja kuopuksesta aika tasan välillä tyttöä ja välillä poikaa (tyttö). Kolmannesta (jos joskus...) toivoisin tyttöä ja poikaa. Mutta siis vain yhtä lasta. En usko pettyväni.

Jutuista päätellen on; " toivoin tyttöä, mutta pettymykseksi pojan sain..." . Itselläni ei raskaana ollessa ollut mitään ehdotonta toivomusta sukupuolesta, ajattelin ihan oikeasti, että kumpi vaan on hyvä, kunhan olisi jotenkuten terve.



Mutta sitten ihanan ja komean pojan saatuani olin jotenkin enemmän kuin tyytyväinen saamaani. Ajattelin ennen poikani syntymää jo, että jos tosiaan pitäisi valita, niin kyllä se poika olisi jotenkin hienompaa saada (kuten kai suuri osa ihmisistä ajattelee, vaikkei sitä myönnä), mutta ei se ollut mikään ehdoton toivomus.



Yleensäkin huvittaa täällä, kun nämä tyttöä toivovat vouhkaavat suureen ääneen ja poikaa toivovat salaavat toiveensa (pelkäävät leimautuvansa kai jotenkin sovinistisiksi).

Tytön toivominen naisella on niin tavallista että sitä ei tarvitse kenellekään selitellä/tuoda esille. Mutta nämä pojan saaneet ja todennäköisesti pettyneet tuovat joka paikassa esille että he toivoivat poikaa...niin varmaan. Kaikki tietävät totuuden:) Sinäkin olit ensimmäinen negatiivinen ihminen tässä ketjussa, huomaatko??

Eipä suakaan ap olisi olemassa jos olisi Kiinan malli täällä päin maailmaa suosittua...

Sanoit: Ajattelin ennen poikani syntymää jo, että jos tosiaan pitäisi valita, niin kyllä se poika olisi jotenkin hienompaa saada (kuten kai suuri osa ihmisistä ajattelee, vaikkei sitä myönnä), mutta ei se ollut mikään ehdoton toivomus.



Miten ihmeessä voit ajatella että oma sukupuolesi on jotenkin huonompi? Toivon todella että et sitä hartaasti toivomaasi tyttöä saakaan, koska selvästi nuo sovinistiajatukset ovat täyttäneet sinunkin pääsi sen jälkeen kun tyydyit siihen poikaan. Äläkä käsitä väärin, minulla on ihan molempia, mutta en todellakaan voisi kuvitella sanovani että pojan saaminen on jotenkin hienompaa, mutta toisaalta minä arvostankin itseäni ja omaa sukupuoltani.

kun on näitä galluppeja täällä joskus ollut että kumman ottaisit, niin aina ajattelen että kuinkakohan monta kertaa jokainen pelkkien poikien äiti on vastannut että pojan ottaisin. Se tytön toivominen on naiselle niin luonnollista. Poikaa toivotaan vasta sitten kun ei muuta saanut. Meilläkin tyttö oli esikoinen ja aivan ihana asia, toinen sai olla poika ja yhtä ihanaa oli sekin. Mutta esikoisena poika olisi ollut pettymys.

Onnellinen tietenkin siitä, että lapsi oli terve, mutta tosiaan pari päivää manasin sitä että, lapsi olikin tyttö eikä poika. Nyt tosin en esikoistani vaihtaisi ikipäivänä poikaan, vaikka tyttöni vaikeassa murrosiässään hermojani railakkaasti koetteleekin.

Kuopusta odottaessani toivoin taas poikaa, ja onnekseni sen sainkin. Pettymys oisi ollut jos en olisi poikaa ollenkaan saanut. Pienestä tytöstä asti olen poikalapsesta haaveillut, ja onhan se aina mukavaa kun haaveet toteutuvat.

Kaikenkaikkiaan on ihanaa sanoa että, mulla on tyttö ja poika.

Suoraan sanottuna sairasta tuo lapsensa sukupuoleen pettyminen, Mutta annanko osoitteen minne voitte lähettää nämä virheelliset kappaleet, mä nimittäin rakastaisin ihan yhtä paljon tyttöä tai poikaa.

Te, jotka tämmöisistä asioista petytte, teillä elämä on tainnut olla liian helppoa, no mutta jossain vaiheessa joudutte varmaan kohtaamaan omat demoninne.

Jos sinä toivoitkin vain tyttöä, niin et voi (muuta kuin tyhmyyksissäsi) yleistää, että KAIKKI naiset olisivat samanlaisia. Ja missä mielessä olin muka negatiivinen, ai niin, ilmeisesti sen takia, kun kehuin, että sain ihanan pojan. Voi voi sentään... Taidatkin itse olla kateellinen, kun alitajuisesti oletkin toivonut poikaa, kun kaikkihan sen tietävät, että yleisesti ajatellaan vielä nykyäänkin, että on jotenkin HIENOMPAA saada poika (etenkin ensimmäiseksi lapseksi).



Ja onko käynyt mielessä, että jotkut hehkuttavat sitä poikaansa sen takia, että ovat ihan oikeasti ylpeitä hänestä. Niin teen minäkin (tosin olisin kai ollut yhtä ylpeä tytöstäkin, kun siinä ei merkitse sukupuoli, vaan OMA lapsi), joten taitaa 17:n kotikutoinen psykologisointi mennä metsään...



16

En minä ainakaan. Semmoinen mulla kyllä on. ja ihana onkin. On mulla myös poika. Ihan sama kun rupeisin väittämään että jokainen mies toivoo poikaa. Ärsyttävää!