Te, jotka " petyitte" vauvan sukupuoleen...

Minä TODELLA halusin tytön.



Puhuin ihan avoimesti ystävilleni ja sukulaisilleni asiasta. Muutamalle läheiselle ystävälleni asiaa lähdin vähän enemmänkin setvimään ja selittämään.



Muistan vieläkin, kuinka lastenvaateliikkeessä kiertelin odotusaikana ja ostin hieman apein mielin bodyja, jotka olivat poikien puolelta, pojille tarkoitettuja. Ajattelin, että en minä voi niin onnellinen olla, että minä todella tytön saisin. Ei minulle niin suurta onnea annettaisi.



Kaikki ajatukseni liittyivät aina siihen, että saisin tytön. Halusin pukea tytön nätteihin vaatteisiin, viedä tyttöä jumppaan, balettiin ja tanssitunneille (mikäli nuo lasta isona kiinnostaisivat), leikkiä tytön kanssa hellyyttäviä prinsessa ja barbie leikkejä, opettaa isompana meikkaamaan, käydä yhdessä tyttöjen kesken shoppaamassa ja touhuilla isompana sitten naisten juttuja.



Minulla on 2 selkeää linjaa, jotka olen selvittänyt pääni sisällä, mikä todellisuudessa johti siihen, että tytön AIVAN EHDOTTOMASTI halusin.



1. on se, että minä olin yh-perheestä. Minulla oli siis äiti ja sisko. Minä itse jäin raskaana ollessani yh:ksi. Miten paljon helpompaa olisi ottaa vastaan tyttö, koska minulla ei juuri ole pojista kokemusta. Minulla ei ole veljeä, ei isää, eikä isähahmoa. Miten minä osaisin edes olla poikien kanssa??? Miten siis täyttää se isärooli pojalleni, jota ei minulla itsellänikään ollut, eli minulla ei ollut riittävää mallia antaa pojalle. Pojan saanti pelotti minua.



2. on se, että minä en yksinkertaisesti pidä poikalapsista, eikä kyllä murkkuikäiset pojatkaan mikään ilo silmälle ole. Toki lapset ovat yksilöitä, mutta pihapiirimme/tuttavapiirimme pojat ovat joko todella hiljaisia, rauhallisia ja jopa sisäänpäin kääntyneitä nössöjä, tai järjettömän rasavillejä apinoita. Tuo oli yleistys, tiedän, mutta olen tavannut tasan yhden poikalapsen, joka mielestäni oli ihana, suloinen ja hellyyttävä. Tyttölapsista näitä on tullut niin monin verroin enemmän.



Minulla siis ei ollut pojista henkilökohtaisella tasolla kokemuksia raskausaikana, joten tuntematon tie oli pelottava. Ja toiseksi, en pidä poikalasten villiydestä.



Sain ultrassa tietää, että sisälläni kasvoi tyttö. Voi sitä ilon ja onnen päivää. Kuitenkin, loppuun asti oli pieni pelko, ettei ultrattu tyttö välttämätää olekkaan tyttö, koska 100% varmuus tulee vasta, kun vauva on syntynyt.



Synnytys oli helvetillinen. Itse en siitä juuri mitään muista, mutta tukihenkilöni sanoi, että heti, kun lapsi oli ulkona, olin ruvennut hokemaan äidin vauva, äidin rakas...tuota olin hokenut pitkään. Vasta, kun tulin hieman " tajuihini" tilanteesta kysyin sukupuolta ja tyttöhän se oli.



Minun rakas tyttöni!



Olen asiaa miettinyt ja spekuloinut paljon jälkikäteen. En voi edelleenkään sanoa että on aivan sama, onko lapsi tyttö vai poika, mutta nyt sillä ei ole enää niin suurta merkitystä, kuin mitä sillä joskus oli, tai mitä luulin sen olevan.



Tuskin lapsia lisää teen, mutta jos teen, toivon jälleen ehdottomasti tyttöä. Tälläkertaa se pojan tulo ei olisi kuitenkaan kovinkaan suuri pettymys.



Mielipiteeni pojista on edelleen sama, mitä oli ennenkin. Pojat ovat todella rasavillejä. He huutavat, leikkivät sota-, hirviö-, pyssy- yms leikkejä, ovat sotilaita ja roistoja, pröystäilevät ja kiusaavat toisiaan ja ovat heti nyrkit pystyssä ja uhkaavat hakkaamisella, kun tulee poikien kesken riitaa. Tätä minä liki päivittäin meidän seuduillamme näen. Kun tyttäreni oli päiväkodissa, pojat olivat niitä, jotka häntä purivat ja löivät. Nyt, kun tyttäreni käy jumpassa siellä on poika, joka terrorisoi koko jumpan. Vetäjän ajasta menee iso oosa tuon pojan kaitsemiseen. Viimekerralla, kun jumpassa olimme, sanoinkin miehelleni, että minä todella vihaan sitä poikaa. Ei mitään kuria ja poika on oikea ilkimys.



Tuo on ärsyttävää. Minä en hyväksy lainkaan tuollaista käytöstä.



Tämä yksi ihana ja suloinen poika, joka täällä asuu on aivan ihana. Hän on kiltti, sovitteleva, enkä koskaan ole nähnyt hänen apinoivan. Jos sellaisen pojan saisin, ei olisi merkitystä sukupuolella, mutta mitään apinaa en jaksaisi kaitsea.



Minä en kuitenkaan ymmärrä, miski poikien äidit suuttuvta, jos joku ei pojista pidä. Ei minun ole pakko pojista pitää. En minäkään suutu, jollei joku pidä tytöistä.



Eri asia, kun mennään henkilökohtaiselle tasolle.



Tuo jumppapojan äiti saakin puolestani suuttua, mutta sitä ennen kannattaa katsoa vähän omaa touhuaan. Kuri olisi ehkä paikallaan, niin se poika ei olisi niin ärsyttävä.

Kaksi odotti poikaa, yksi tyttöä. Hirveä haloo näistä pojista aina. Tyttö odottava joutui monta kertaa sellaiseen tilanteeseen, että keskusteltiin näistä tulevista poikavauvoista ja hän kerran sanoikin minulle olevansa siitä vähän pahastunut. No, asiaan tietysti vaikutti sekin, että monella muulla työkaverilla sattui itsellään olemaan poikia ja tietysti sitä puhuu siitä mistä tietää. Mutta kyllä minullakin tuli mieleen, että näinkö vielä tänä päivänäkin..?!



Kyllähän se varmasti olisi monesta huippujuttu jos saisi molemmat; tytön ja pojan. Ja jos saisi molemmat, niin olen aina toivonut siinä järjestyksessä että ensin poika, sitten tyttö. Itselläni on pikkuveli ja mielestäni se on kaikkein viheliäisin asetelma. Koko lapsuusajan toivoin että minulla olisi joko pikkusisko tai isoveli. No, nämä omat toiveet ja ajatukset voivat juontaa siis juurensa ihan hassuistakin seikoista eikä sitä pidä ottaa niin vakavasti. Totta kai juuri se lapsi on paras joka itselle syntyy.

enkä halunnut omasta perheestänikin naisvaltaista. Mielestäni tämä palstakin kertoo aika selvää kieltä naisten välisestä solidaarisuudesta.

Tosin pari päivää synnytyksen jälkeen " hormonihuuruissa" välillä huomasin ajattelevani että tää on unta, kohta herään ja olen vielä raskaana -> on mahdollista että syntyvä lapsi onkin se mitä toivoin...



Mutta kun lapsi on sylissä, ei siihen voi enää olla " pettynyt" . Se on rakas sellaisena kun on, älä pelkää!



Mutta vauvakuume vaivaa...jos vaikka vielä saisin vauvan - sitä toistakin lajia ;)

naimisiin päädytty.



Mikä tekstissäni sai sinut päättelemään, että me emme olisi puolustaneet tai jatkossakin puolustaisi naisen asemaa?! Totta kai sanoin mm. appivanhemmille moneen kertaan, että kun meille ei ylipäätään ollut mikään itsestäänselvyys saada lasta, lapsen sukupuolella ei ole minkäänlaista merkitystä meille eikä pitäisi olla muillekkaan. Ja kyllä mieskin on kavereilleen kuitannut nuo poika-tyttöjutut höpö höpö puheina.



Ainoa asia mihin minä ehkä olen " syyllistynyt" on se, että tiesin odottavani poikaa ja eipä sitä raskausaikana jaksanut ihan kaikkien asennevammaisten kanssa ruveta peistä taittamaan... Jos olisin odottanut tyttöä olisin varmaan hyökännyt kuin naarasleijona.

hörhöilijät. Juuri siksi en kertonut kumpaa haluan, koska tiesin, että siitä ei hyvää seuraa. Mutta kun tämä nyt meni ihan tällaiseksi, niin kyllä myönnän, että tyttö on minunkin toiveissa, niin kuin varmaan jokaisen naisen esikoista odottaessa. Mutta jos minäkin sen pojan sitten saa, niin eiköhän se sovinismi hiivi minunkin aivoihin ja täällä sitten suureen ääneen todistan kuinka pojat on parempia. Toivon kyllä todella ettei minusta tule sellaista, vaan jos se poika on pettymys, niin yritetään uudestaan sitä tyttöä, eikä käännytä kaikkia tyttölapsien äitejä vastaan kateuksissa. ap

hyvä ap:



En usko, että kukaan väittää, että tyttö on parempi, kuin poika, tai että poika on parempi, kuin tyttö.



Minä väitän, että tyttö on MINULLE parempi, kuin poika ja kerroin jopa syitä, miksi näin ajattelen.



Ei, kaikki äidit eivät toivo tyttöä, vaan ystäväni heti raskausuutisesta kuultuaan sanoi, että toivoo poikaa. Poika tuli.

mutta käytännön elämään ja rakkauteeni lasta kohtaan se ei vaikuta mitenkään. En ikinä vaihtaisi rakasta lastani, eikä loppupelissä sukupuolella ole väliä. Tärkeintä on lapsi itse. :)

syvällistä biologista syytä, joka ajaisi toivomaan omaa sukupuoltaan. Se, että osa naisista toivoo sitä tyttöä ei todellakaan tarkoita että se on kaikkien naisten salainen haave.



Omassa naiseudessani ei ole mitään vikaa, mutta poikaa toivoin ihan pikkuisen enemmän. Yht´äkkiä palautui muuten mieleen, että kun lapsella leikittiin nukeilla niin jo silloin osalla tytöistä se nukke oli poika, osalla tyttö. Eli silloinhan sitä sai siis itse valita vauvan sukupuolen leikisti, eikä kaikillä ollut tyttövauvat :) Se miksi nyt aikuisena salaa toivoin vähän enemmän poikaa ei perustu mihinkää tietoiseen. Ja tyttö olisi ollut aivan yhtä ihana. Ainoa seikka, miksi tuntui tosi kivalta saada poika oli se, että meillä oli miehestä johtuvia hedelmällisyysongelmia ennen lasta, ja se oli miehelle niin kova paikka, että ajattelin että olisi ihanaa antaa hänelle poika, jos saadaan vain yksi lapsi. Ei mies koskaan ole sanonut, että haluaisi enemmän pojan, mutta jotenkin vaan ajattelin, että miehen itsetunnon kannalta voisi olla hienoa, kun saisi sellaisen perintöprinssin :)

On sitten munat tai pimppi niin voi tehdä IHAN mitä haluaa, opiseklla, tehdä uraa, olla kotiäiti, koti-isä, IHAN mitä haluaa!

Itse olen sellainen " sukupuoleton" ja kohtuullisen vapaa näistä ajatuksista mitä tässäkin ketjussa on (onneksi)!

En tarkoittanut sillä asennekasvatuksella teitä, vaan ihan yleisellä tasolla! Anteeksi tämä väärinkäsitys.



Olikohan se 61 tai jotain..

poikavauvoilla! Itselläni oli vauvanukke, joka oli poika ja siskollani oli tyttönukke. Kuka tietää mistä ne omat toiveet ja tuntemukset lopulta juontaa juurensa. Jotenkin mulle on vauva aina ollut ajatuksissa poika. Mutta se ei tarkoita sitä että olisin toivonut poikaa! Jos sitä tulevaa vauvaa ajattelee mielessään, niin ainahan sillä pitää olla jompi kumpi sukupuoli. Joten sitä ajattelee jompaakumpaa riippumatta siitä mitä toivoo.

Täällä pyörii sairasta porukkaa, kun pettyvät oman lapsensa sukupuoleen (!!). Etenkin jotkut tyttöjen äidit näköjään potevat pahasti jonkinlaista alemmuutta; typerin kommentti oli kyllä jollain, joka vaahtosi, että äidillä on ongelmia naiseutensa (!!) kanssa, jos haluaa pojan. Hoh hoijaa kateellisten höpinöitä.

Niin missä perähikiällä vähätellään tyttöä ja onnitellaan pojasta:) Hupaisa tuo sinun tekstisi, vaikka ehkä onkin totta .





Onneksi meitä onniteltiin kauniista lapsesta (esikoinen) niin duunarit, kuin akateemiset sukupuoleen katsomatta onnittelivat ja ihastuivat lapseemme.



Kuopus olikin sitten ihana poika ja taas onniteltiin. tälläkin kertaa onniteltiin kauniista lapsesta:) ja varpajaisia kyselivät moni niin esikoisen kuin kuopuksen kohdalla, että millonkas niihin päästään...Että kyllä niitä normaalisti juhlivat tyttöjen ja poikien isät...

Tarkoitin siis, että vaikka onkin totta sun elämässä..otan osaa:( Onneksi normaalisti ei ole noin...

että meille syntyi poika. olin varma, että tulee tyttö. oli koko ajan tyttö-tunne.



nyt on jo toinenkin poika ja ihanaa oli kun oli poika. on niin pieni ikäero.

Vierailija:

Siis pettymys siitä että ne haaveet yhteisistä jutuista tyttären kanssa tai jostain muusta pojan kanssa jäävät mieleen, mutta lasta ei silti vaihtaisi tuhanteen " toivotun sukupuolen edustajaan" .

Monet jutut tietty onnistuu kumman sukupuolen kanssa vaan ja on enemmän kiinni luonteesta. Mutta ne haaveet on myös ihan höhliä " pikkujuttuja" usein. Ihan johonkin pukemiseen liittyviä. Tai jotain tosi kaukaisia...

Minusta on ihanaa ajatella että tyttäreni saavat ehkä joskus lapsia. Tuntuu paljon ihanammalta ajatus seurata oman lapsen odotusta sitten joskus kun hän on tyttö ja hänestä tulee äiti kuin jos hän olisi mies. Ja meillä sentään mies hoitaa lapsia yhtä paljon ja hyvin kuin minäkin eli en vähänttele isän roolia perheessä.

Tyttökin olisi tietysti ollut tervetullut.

yöks sanon minä!



KYllä jotkut äidit/naiset vaan oikeasti mielummin haluavat poikia kuin tyttöjä ja se heille sallittakoon. Kysymys ei ole siitä, että poika olisi sattunut ensin syntymään ja vaan sen vuoksi puollustellaan poikia! Huh..huh..mitä mielipiteitä ap:lläkin..." jokainen nainen sisimmässään toivoo tyttöä" ...Ja mistähän sä sen tiedät ja voit noin yleistää??!!



Hei, ei kaikki ajattele niin kuin sinä, jos et ole sattunut sitä huomaamaan!! Ja todellakin; Onneksi! Häpeisit edes vähän kun viitsiit edes tuollaisia typeryyksiä muka totuuksina kirjoittaa!



Kaikilla on oikeus toivoa mitä haluaa, loppujen lopuksi se on kuitenkin Jumalan kädessä, kohtalon käsissä, sattumaa tms mihin nyt kukin haluaa uskoa, että kumpi sieltä maailmaan putkahtaa. Mutta sallittakoon hyvät naiset, toisillemme mielipiteen vapaus. Toiset toivoo poikia ja toiset tyttöjä, joku molempia, sallittakoon se. Ei ole oikeaa tai väärää toivetta. Me ihmiset vaan ollaan erilaisia ja se meidän kaikkien on hyväksyttävä!

Mikä ihme siinä on ettet pysty hyväksymään sitä, että kaikki ei todellakaan toivo tyttöä vaikka sinä sitä satut toivomaan!? Sinä et ole maailman napa, eikä sinun mielipiteesi ja toiveesi ainoita oikeita!



Ja samanlaisia hulluja näyttää täällä olevan muitakin...pelottavaa oikeasti:(



Mikä ihme siinä on, että jos toivoo poikaa niin sitä toivetta pitäisi jotenkin puolustella? Menehän itseesi nyt. Voi sulle pian elämässä käydä ohrasesti jos noin jyrkkä ja suvaitsematon olet. Elämä näyttää.