Te, jotka " petyitte" vauvan sukupuoleen...

olin sitä mieltä että hyvä kun tuli se tyttö niin seuraavan sukupuolella ei ole enää niin väliä sillä tiedsin ehdottomasti haluavani joskus myös tytön ja pieni pelko oli takaraivossa että saan vain poikia.



Kyllä musta tuntuu oman ystäväpiirin perusteella että kaikki naiset ovat toivoneet että joskus saisivat myös tytön. Kaveri sai juuri tytön joka oli vahinko ja jonka abortoimista raskauden havaittuaan harkitsi tosissaan. Hänellä on kaksi isompaa poikaa jo ja koko raskauden pelkäsi että tulee vielä poika ja sanoi että ei oikein enää jaksaisi komatta poikaa. Nyt on iki onnellinen kun on poika. Poikien jälkeen kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja nyt ei joten ajattelin liekkö osittain johtunut silloin myös pettymyksestä.



Itse sain myös kaksi poikaa tytön jälkeen ja en heitä vaihtaisi mihinkään sillä niin veikeä kaksikko ovat ja tyttöä enemmän äitin mussukoita. Jos vielä saisin lapsia niin myönnän suoraan että kyllä vielä yksi tyttö olisi kiva kun tuo esikoinen on jo niin iso että ei äitin ostamat söpöt vaatteet kiinnosta jne. Naisen on luonnollista ja helppoa toivoa omaa sukupuoltaan sillä oma sukupuolihan on se tutumpi. Mutta toki voi toivoa sitä poikaakin monista eri syistä kuten itse esikoisen kohdalla.



Lisäisin vielä että siskoni oli tosi pettynyt kun tytön jälkeen tulikin poika mutta pettymystä ei kestänyt kauaa vaan nyt on poikavauva se lapsista läheisempi kun sattui olemaan enemmän saman luonteinen ja näköinen kuin äiti tytön tultua enmmän isäänsä.

Todellakin, ehkä joskus sota-aikana tällaista viljeltiin ja kehitysmaissa nykyään, mutta enpä ole kyllä tuohon enää nyky-Suomessa törmännyt!

Taidat asua todella vanhoillisella alueella tai jossain perähikiällä.

T:kahden pojan äiti jolle ei ole tullut edes mieleen tuollaisia hömppä arvostuksia.

Minulla on 2 poikalasta, molemmilla eri isät. Kummankin lapsen isät ovat toivoneet poikaa ja kyllä minä olin jollain tavalla iloinen, että tämän toiveen " toteutin" . Onneksi minulla on 2kummityttöä ja erittäin rakas veljentyttö, joten olen päässyt nauttimaan molemmista sukupuolista : *)



On todella ahdistavaa kuulla, että monille tuo sukupuoliasia on noin arka ja kipeä, mielestäni jo epäterveellisellä tavalla! Kannattaako sitä lapsia tehdä jos vain toinen sukupuoli kelpaa? Todella epäkypsää!

pelottaa miettiäkin, että millaisia ihmisiä tuollaisten kommenttien takaa löytyy...:(



Mulla ei ainakaan oo mitään ongelmia oman naiseuteni ja minäkuvani kanssa, mutta silti jotenkin mielummin poikaa toivoin. Tai ehkä se oli se raskausajan vahva tunne pojasta, joka sai sitä poikaa toivomaankin tavallaan. Yllätys todella olisi ollut jos tyttö olisikin syntynyt, mutta ihan mieluisa yllätys sekin.



Mulla on nyt kaksi poikaa ja jos kolmannen vielä joskus saan niin mielummin ottaisin kolmannen pojan. En oikein tiedä, että miksi, mutta miellän jotenkin itseni mielummin poikien kuin tyttöjen äidiksi. Tyttökin toki oisi tervetullut, mutta jos toiveen saisi esittää niin kolmannen pojanpalleron vielä haluaisin:)



Se vaan tosissaan ärsyttää, että ihmiset suoraan sanoo, että kyllä teidän pitää vielä se kolmas lapsi tehdä, että saatte sen tytönkin :/

Oon siihen joillekin suoraan sanonutkin, ettö jos kolmas on tullakseen niin musta ois ihana saada yksi veljes lisää sarjaan. En tiedä, että uskooko, mutta se on heidän oma asia. Jos vielä kolmas lapsi joskus saadaan niin sitä ei todellakaan lähdetä tekemään tytön toivossa!



Turha teidän tyttöjen äitien on luulla, että kaikki haluaisivat välttämättä tytön, vähintäänkin salaa sisimmässään. Minä en ainakaan halua ja se teidän on hyväksyttävä ilman sen kummempia yrityksiä selitellä sitä jollain naiseuden ongelmilla...Koittakaa hyväksyä, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä itse!



Kaikille hyvää päivän jatkoa:)

Kyllä se silloin oli pettymys, salaa vähän itkeskelin kotona ja tunsin samalla tosi huonoa omaatuntoa. Minusta oli ihan hienoa kuulla että meille tulee toinen poika ja kaikki näytti hyvältä, mutta lapsilukumme piti jäädä kahteen ja minua suretti ajatus siitä etten koskaan saa tyttöä.



Viikko, pari siinä meni kun sopeuduin ajatukseen, nyt olen ihan rehellisesti tosi iloinen tulevasta pojasta ja odotan kovasti että syntyisi (rv 41 menossa). Mutta sen verran ajatukset muuttui että todennäköisesti haluammekin vielä kolmannen lapsen. Ja se voi olla myös kolmas poika, tällä hetkellä se asia ei tunnu niin tärkeältä eikä elämä ilman tyttöä tunnu yhtään kauhealta. Mutta tietysti tyttö olisi kiva.

Ihan tavallinen, nuori tai vanha, mies tai nainen, sisko tai veli, ihan kuka vain. Sukupuoli voi olla pettymys, mutta sen yli pääsee useimmat sekunneissa. Hui, ei " väärää sukupuolta" oleva vauva ehdi traumoja saada, eikä hänen tarvitse koskaan kokea olevansa ei-rakastettu sukupuolensa tähden.

Ne, jotka kaveripiirissä ovat asian myöntäneet, ovat kertoneet avoimesti haluavansa tytön. Ja esim. 2 poikaa on surku juttu, kun taas 2 tyttöä on ihana asia.



Eli noi " halusin pojan" -vakuuttelut menee kyllä enemmän sarjaan " happamia sanoi kettu" jne

että jotkut naiset haluavat, TODELLAKIN haluavat poikia. Jos sinä ja muutama hikinen kaverisi toivoitte tyttöä niin et voi yleistää sitä koskemaan kaikkia ihmisiä!!Itse toivoin poikaa esikoisestani yli kaiken, minusta pienet pojat ovat ihan älyttömän suloisia. Toista lasta odottaessani oli ihan sama kumpi tuli ja poika silloinkin tuli enkä ollut yhtään pettynyt. Tyttö samaten olisi ollut aivan yhtä tervetullut.

Enemmänkin tulee mieleen että on ongelmia seksuaalisuutensa kanssa jos nyt kauheasti pettyy kun saa poikalapsen. Herätkää pahvit!

Mulla on tyttö ja poika. Molemmat yhtä rakastettuja. Tyttölasta en silti, ole ikinä toivonut.

Ottaa päähän tää yleistäminen, että jokainen nainen muka haluaisi tytön. Ei pidä paikkaansa.

ja raskausaikana oli tunne, että tyttö se on. Vaikka vauva itsessään on pääasia, minusta on luonnollista, että jotain mielikuvia vauvasta muodostuu jo raskausaikana. Ja toiset niistä voimakkaampia kuin toiset. Vaikka meilläkin oli VAUVA pitkäaikaisena toiveena, jotenkin se muotoutui raskauden aikana toiveeksi tytöstä.



Sitten tulikin poika. Olo oli n. 5 min ihan tyhjä, ajattelin vaan, että tää on nyt eri tyyppi kuin se mun kuviltelma. Sitten ajattelin, että huh, se on todellakin oma itsensä, eikä mikään mun haavekuva. Nyt en voi ajatellakaan muuta kuin että poikani on maailman ihanin vauva.



Seuraavista lapsitoiveista en tiedä. Voi olla että tuntuis kivalta saada toinen poika (koska tämä on niin kiva), voi taas olla, että sama tyttötoive nostaa päätään.



Ja mun mielestä raskausaikana ehdottomasti tyhmin kommentti tuli mun tädiltä, kun sanoin ajattelevani, että lapsi on varmaan tyttö. Tätini sanoi " No, mutta oikeesti sä varmaan kuitenkin toivot poikaa." Olin hämmästynyt, mutta pistin kommentin omaan lokeroonsa, koska tätini on psyykkisesti sairas ja oli silloinkin lomalla psykiatriselta osastolta.

Oli pakko " odottaa" poikaa, olin satavarma että meille syntyy poikavauva. Yritin vakuutella sitä itselleni, koska sisimmissäni toivoin tyttöä. Olen aina ollut ajatellut, että voi kun saisin tyttövauvan. Mietin kovasti, kuinka tulen suhtautumaan tulevaan poikaa, entäs jos en osaakaan rakastaa sitä. Ajattelin, että on parempi luulla saavansa poika, niin ei ole pettymys sitten niin iso, kun sieltä ei tulekaan tyttöä. Mutta sillä hetkellä kun kätilö sanoi " det var en flicka" , meinasin kuolla onnesta!



En todellakaan tiedä, haluanko toista lasta, koska en tahdo poikavauvaa. Ikävä kyllä... Olen onnellinen tytöstäni ja luulen, että näin on parempi. Tyttömme on nyt reilu 2vee ja ei ole ollut mikään ns. helppo lapsi. Olen pohtinut monta kertaa, että miten olisin suhtautunut, jos lapseni olisi ollut poika ja ei niin kovin helppo lapsi. Silloin olisi varmaan vielä helpompi menettää hermonsa lapsen kanssa...



Ystäväni toivoi suuresti tyttöä, poika tuli ja monelle hänen ystäväpiirissään syntyi tyttöjä, joista myöntää olevansa suuresti kateellinen. Ja mun mielestä on hienoa, että myöntää asian rehellisesti. En vihaa mitään muuta niin paljon, kun epärehellisiä ihmisiä!!!

hänestä tulee elämässä epäonnistunt tai muuten vaan sellainen, jonka arvoja en voi sulattaa.. Esim. tämä viimeviikkoinen paritustapaus, en haluaisi olla synnyttänyt ihmistä joka voi toimia niin kuin nämä miehet ovat toimineet

Tyttö ja poika. Täällä kun käy näitä tekstejä lueskelemassa, niin välillä pahoittaa mielensä. Poikalapsista varsinkin kirjoitellaan välillä todella ala-arvoisesti. Ja välillä tulee tyttölapsista aika pahaa kommenttia.

Ehkä sitten onkin hyvä että, olette saaneet vaan sitä haluamaanne sukupuolta, jotkut ihmiset vaikuttavat niin äärettömän julmilta.

Mutta siihen oli ihan muut syyt, kuin sukupuoli. Kannattaisi tutkiskella itseään ja miettiä, miksi toivoo juuri jotain tiettyä, liittyykö jotenkin omaan lapsuuteen jne. Tytön sitten sain, ja ihan yhtä rakas on vaikkei sitä poikaa tullutkaan! Pelkäsin nimittäin sitä, että onko minusta esimerkiksi tytölle. Poika olisi ollut sillä tavalla " helpompi" , kun on eri sukupuolta kuin minä.



Kasvakaa aikuisiksi te, jotka valitatte että " hyi hitto, en haluaisi tyttöä/poikaa!" Todella lapsellista!! Toivottavasti ette koskaan saakaan!

ja yleensä miehetkin osallistuu enemmän poiken kuin tyttöjen hoitamiseen.

oisin ollut tosi pettynyt jos vain tyttöjä ois tullu.

suvunjatkaja jne, ei sille mitään voi, kyllä sitä arvostetaan oikeasti enemmän, kun on poika, täälläkin saati maailmalla. Tytöt on ihania ja suloisia ja kuvittelin niitä ihania lettipäitä ja mekkoja, mutta kyllä tiesin, että pojasta ylpeämpi saisi olla! On se vaan jotenkin korkeammalle arvostettua, kun " nainen" pojan " tekee"

Minä en ainakaan naisena arvosta miehiä/poikia naisia korkeammalla. Tyttärenikin aion kasvattaa niin, että arvostaa itseään, eikä miehiä tarvitse pitää ylempänä kastina. Ja, mieheni kyllä hoitaa tytärtään innolla ja on isin kulta. Eli älä yleistä.



t.61

kumpaankin sukupuoleen olevani tyytyväinen siltikin...niinkuin tietty olisi ollut mieskin, mutta tiesin, että salaa poikaa toivoisi... ja se poikahan meille tuli:)

mieheni on kertonut kuinka saatuamme pojan hän sai paljon onnitteluja miespuolisilta kavereiltaan siitä, että oli nimenomaan saanut pojan! Todella, useimmat ovat onnitteleet pojasta, ei vauvasta. Yksi oli jopa itse tuore tyttövauvan isä ja kun mieheni onnitteli häntä vastavuoroisesti, kaveri vähätteli tyttöään :( Vaikka olisi huumoriakin niin pahalta kuulosti. Ja yksi kaveri väitti, että varpajaisia pidetään vain pojille, ei tytöille! Ja näitä kommentteja on tullut ihan fiksuilta, korkeasti koulutetuilta ja tasa-arvoa kannattavilta miehiltä..! Korostan siis, että me emme millään lailla jaa näitä ajatuksia, vaan olemme niitä kovasti ihmetelleet. Vähän jopa loukkaannuimme " olemattoman tyttövauvamme" puolesta! Sillä jos kauan toivottu lapsemme olisikin ollut tyttö, niin olisiko se sitten ollut jotenkin vähemmän hienoa?! Appivanhempienkin taholta (appiukon erityisesti) tuli koko raskausajan höpinää pojasta. Mitä hemmettiä, jos olisi ollut tyttö?! Kihisin raivosta aina kun pojasta puhuttiin, vaikka lapsi ei ollut edes syntynyt.



Ajan tällä takaa sitä, että mielestäni meidänkin tasa-arvoisessa (?) yhteiskunnassa elää sitkeässä se ajatus että poikalapset, varsinkin esikoisina, on hieno juttu ja isille erityisesti oikein " saavutus" . Onneksi tyttöjä ja poikia syntyy tasaisesti melkein yhtä paljon ja vanhemmat (normaalit sellaiset) rakastavat aina eniten niitä lapsia, jotka itse saavat. Voi kun ihmiset vaan muistaisivat, että lapsi itsessään on lahja...

Asennekasvatuksessa joitain vikaa? Herätkää puolustamaan naisten asemaa