Onko noloa erota " täydellisestä" miehestä? Eli mies, joka on hyvä isä, siivoaa, auttaa, päästää vaimoa omille asioilleen

On hyvännäköinen ja huolehtii itsestään -tosin lenkkeily jäänyt viime vuosina. Suo minulle omaa aikaa aina kun tarvitsen. Järjestää töistä vapaata lastenhoitoa varten jos minulla menoa.

Huolehtii raha-asiat ym. organisoinnit. Haluaa paljon seksiä ja haluaa, että nautin myös siitä. Tässä se eka epäkohta: mä en halua niinkään seksiä - ihan läheisyys voisi olla se mitä kaipaan. Hänen haluamisensa on itsekästä ja se että nautin -tuo hänellekin nautinnon. Kun hän halaa tai hyväilee hän tekee sen siten että hänen oma tarpeensa on etusijalla.



Hänellä ei ole oikeastaan koskaan mitään sanottavaa -hän haluaa aina kuulla mitä sanottavaa minulla on. Hän kuuntelee. Ei ymmärrä sanomaani, jos analysoin tai pohdin jotain esim. ihmisten välisiä konflikteja. Siis mitä? kommentti on että ei se ihan noinkaan ole ja se siitä, mitään muuta ei sano. Ei näe eikä tulkitse ihmisten eleitä eikä koskaan näe ristiriitaisuuksia toiminnan ja eleiden välillä - tai jos näkee niin ei välitä siitä. Jos mulla menee hermo ja alan huutamaan niin siihen hän sanoo tyynesti että älä huuda tai en puhu mitään. Eikä kuitenkaan koskaan sano mitään.



On saita, vaikka ulkomaailma luulee toisin. Lapsille ei olisi oikein koskaan rahaa ostaa leluja tai muuta - tosin harrastukset on aika kalliit ja niihin löytyy kyllä rahat nurisematta.



Jos on ylimääräistä, hän ostaa itsekkäästi itselleen jotain erittäin kallista 1000-3000 euron sijoituksia. Sellaisia jotka palvelevat vain häntä. Hän vaatii, että myös meidän muiden on ihailtava ja nautittava niistä. Jos haluan ostaa vaikka uuden imurin koska entinen on surkea, niin siihen eitodellakaan tuhlata vaan ostetaan halvin mitä löytyy. Lisäksi haluaa ostella minulle aina timantteja ja muita (sanoo niin mutta ei osta enkä kyllä ole edes sellainen että moisista pidän). Hän näyttäisi hyvältä vieressäni, jos olisin oiken timantein kruunattu -hän näyttäisi rikkaalta!



On tarkka siitä mitä laittaa suuhunsa, ja kaiken pitää olla erittäin hyvin tehtyä, tai muuten jättää syömättä ja on pahalla tuulella. Jos on kotona kun teen ruokaa niin häärii koko ajan selän takana kyttäämässä että mitä laitan milloinkin ja ehdottelee että tee mieluummin noin jne... Hän kysyy mitäs ruuaksi ja kin ehdotan niin hän sanoo aina eikun miksei tehtäisi vaikka sitä ja sitä ja sitten haluaa että teen sen ja hän neuvoo!!

Ja vaikka mitä PIENIÄ juttuja mistä se arjen sietokyky on valillä koetuksella.



Ainiin - pari vuotta sitten piti parin kuukauden sivusuhdetta vaikka olin masentunut

ja käydä näitä ongelma juttuja läpi yhdessä?



Suurin kysmys ehkä on kumminkin haluatko yrittää pitää perheesi kasassa. jos vastaus on kyllä. niin eikun terapia-aikaa varaaman

Siis sillä on ollut sivusuhde, se valittaa omasta nukkumisestaan, ei pysty keskustelemaan, ajattelee vain itseään, vahtii ruoanlaittoa, mököttää ellei saa tahtoaan läpi jne. Kuka sinulle on uskotellut, että se on täydellinen Mies itsekö?



Vai onko sinulla vaikeuksia hahmottaa tilannettasi? Auttaisi varmaan, jos kirjoittaisit siitä enemmän, vaikka vain itsellesikin. Yritä löytää tunteesi ja ajatuksesi, nimeä ne. Mieti, mikä teidän tilanteenne oikein on?



Jos mies ei ryyppää ja tekee kotitöitä - ei se vielä tee hänestä täydellistä!

Ja että se tietoisuus siitä että voisin olla kuka tahansa, sama se. Itsekeskeisyys on hänen viaton vitsaus. Olen siis edellinen kirjoittaja.

pistä se mies imuroimaan sillä surkealla imurilla! Eikö teillä sitten ole yhteiset rahat?

niin SILTI puollan eroa jos vanhemmilla ei ole rakkautta tai kunnioitusta keskenään eikä halua yhteiseen vanhenemiseen.

Eron jälkeen ei enään kannata kärjistellä yksityiskohtia vaan myöntää se tosiasia, että kaksi ihmistä voi olla niin erilaisia eivätkä sovi yhteen.

Voimia

säästöön tai muuta. Häntä ei tietyllä tavalla huoleta raha-asiat, ei koskaan puhu niistä eikä suunnittele muutenkaan pahan-päivän-varalle- asioita! Vaikka muuten huolehtiikin laskut ym. Haluaisin niin puhua ja suunnitella jotenkin tulevaisuuden varalle jonkin vision, mutta häntä ei kiinnosta, koska asia ei ole ajankohtainen. Kun mietin oiken tätäkin aisaa, niin ongelmahan on minulla eikö hänellä. Siis minun pitäisi muuttua. Mutta mitä se vaatii -uhraudun vai muutan ajattelutapaani.



Kun hän on poissa, minun on tietyllä tapaa helpompi olla, koska hän ei ole hajoittamassa ja hallitsemassa tekemisiäni.



Suunnittelen usein eroa, mutta en tiedä onko se sittenkään ratkaisu mihinkään!

Onko teillä jotain muitakin ongelmia vain pitäisikö sun vähän mennä itseesi?

Vierailija:

Onko teillä jotain muitakin ongelmia vain pitäisikö sun vähän mennä itseesi?

Siis se on niin kiltti, suoranainen tossukka. Naamakin oksettaa.

Luuletko tosiaan että elämällä on sinun varallesi jotain parempaa jemmassa?

Eli kannattaisi varmaan erota. Tuskin sun mieskään on onnellinen.



Näissä asioissa ei pidä ajatella, että onko noloa. On mitä on, eikä muiden puheilla ole väliä.



Toivottavasti saat elämäsi järjestykseen. Kannattaa ainakin puhua miehen kanssa ennen isoja päätöksiä.

Erosin itsekkin tuollaisesta! Mietin pitkään teenkö oikein, kun ei ns. kunnon syytä löydy, alkoholismi, väkivalta tms. Ei vaan ollut enää mitään muuta yhteistä, kuin lapset. En ole lähtöäni katunut.

Eli mies on todella kiltti ja kunnollinen, ja luulisi, että sitten voisi olla todella tyytyväinen, mutta tuntuu, ettei mikään riitä.



Kun on tuollainen kiltti, niin kaipaisi välillä vähän jotain haastetta ja kipinää.. Ja plaaplaa.

Kuitenkin jos olisi joku renttu, niin siinä olisi tuhat kertaa enemmän huonoja puolia, ja sitten kaipaisi tuttua turvallista tylsää, kunnollista miestä? :).



Kuitenkaan ero ei varmastikaan ole ratkaisu, jos miehessä ei silleen ole mitään kunnon vikaa, niin ei se vaihtamallakaan parane.

Varmaan sitä kunnioitusta ja muuta pystyy ehkä rakentamaan vielä samaan ihmiseen? En tiedä.

Eroa itse, ole edes reilu hyvälle miehelle.

eikä se ymmärrä, vaikka kuinka vääntäisi rautalangasta. Ei meillä ole paljon yhteistäkään - no lapset tietysti.

Ehdotan että mietit vielä kerran ennen kun ehdotat eroa tms. Puhu sille miehellesi! Sano sille että vähän munaa kehiin!!

Puhun kokemuksesta, erosin kun en ollut tyytyväinen suhteeseemme. Noin vuosi meni katuessa,masennuksissa ja lapsiamme sääliessä jos kärjistetysti puhutaan. Nykyään olen " toipunut" ja onnellinen (erosta puoltoista vuotta), edelleen olen kyllä sitä mieltä että lapsieni isä on maailman paras isi ja välillä vieläkin tulee mieleen että kannattiko lähteä.. parisuhteemme ei kuitenkaa toiminut.

KANNATTAA MIETTIÄ TARKKAAN. Kaikkea hyvää, toivottavasti puhutte!

tuleepahan mies vapaille markkinoille ja sen voi napata joku, joka osaa sitä arvostaa!

Enkä todellakaan ole eroamassa. Joskus kyllä tunnen valtavaa huonommuuden tunnetta, kun itse olen kaikkea muuta kuin täydellinen vaimo. :/

Hän ei varmaan uskalla näyttää oikeita tunteitaan. Sinä et ole riittävän turvallinen henkilö hänelle. Se on aina tämä sama kaava tossukoitten kanssa. He pelkäävät tulevansa jätetyiksi, jos kertovat, mitä oikeasti ajattelevat. Siellä sisällä on kuitenkin mahtava ihminen. Sinä et ole vain viitsinyt tutustua siihen oikeaan ihmiseen.



Voit mennä vaihtamaan miehen, mutta takaan ja alleviivaan, että kun haluat säpinää ja saat jonkun psykopaatin, säpinä on liikaa sinulle.



Kehottaisin tutustumaan mieheesi uudelleen. Sinä et tiedä hänestä yhtään mitään!



Nimimerkillä: kokemusta on juuri noista molemmista vaihtoehdoista ja valitsin ns. tossukan, jossa on nykyisin potkua vaikka muille jakaa.

sillä on ollut helppo elämä, eikä se voi ymmärtää niitä, joilla ei sellaista ole ollut. Se on lisäksi järjettömän sinisilmäinen.



Ja ai että kun ottaa aivoon, kun se vinkuu yöunistaan jatkuvasti. Kun HÄN ei saa nukuttua kun lapset valvottaa. Ja HÄN ei saa sitä. Ja HÄN ei saa tätä. Itse nukkuisin parhaiten kun lapset saisivat tulla meidän sänkyyn nukkumaan, seksiä siellä ei kuitenkaan harrasteta (minun tahdostani - miehen kosketuskin ällöttää).



Yleensä sanon sille, että mene hyvä mies nyt muualle inisemään. Tai koita nyt tottua, että lapsiperhearki on lapsiperhearkea. Lapset valvottaa eikä sille voi mitään. Minähän en ala pienokaisia itkettää öisin!



Joskus se yrittää meitä jollekin parisuhdematkalle, ei tule kuuloonkaan, pienten lasten paikka ei ole missään hoidossa!