Ylpeyttä

Vierailija:

Arvatkaa onko tää äiti onnellinen, eskarilaisemme olisi vanhempainkeskustelun päätteeksi jo nyt valmis kouluun:)

Lapsi tekee kuulemma kaikki loistavasti, ei epäilystäkään etteikö tulisi tulevaisuudessa loistavia todistuksia koulusta. Juuri tämän takia on ihanaa olla äiti!!

Onnea!!! On ihanaa olla lapsestaan ylpeä!!

Mutta aloin viestisi jälkeen miettiä sitä, millaiset hetket ja asiat ovat lasten kasvussa tärkeimpiä.



Et sinäkään varmaan sitä tarkoita, että nimenomaan muiden ihmisten tunnustus on se tärkein juttu - mutta kunhan nyt vaan halusin sanoa, että minusta tärkeimpiä ovat sellaiset hetket, jolloin yhdessä lapsen kanssa todistamme jotakin onnistumisen ja oivaltamisen tilannetta. Viis siitä, huomaavatko muut sitä tai saako lapsemme siitä tunnustusta. Pääasia on se *ahaa* -elämys, silkka riemu, jonka lapsi siinä saa.

Toi on kyllä totta, suuren uurastuksen ja monien taistelujen jälkeen kiva kuulla muksuistaan positiivista palautetta.

Muuten ei opi ikinä, että joskus pitää tehdä läksyjäkin tai lukea kokeeseen. Fiksuimmankin pitää viimeistään jatko-opinnoissa alkaa tekemään töitä. Lahjakkaiden opetus on kyllä opettajilla nykyään aika hyvin hanskassa, mutta tietenkään aivan kaikki opet eivät kiinnistä siihen huomiota.

Älä nyt ihan vielä osta asua lapsesi väitöstilaisuutta varten ;)