Onko teidän mielestä ok jos vanhemmat antavat aikuiselle

Joskus vanhemmat haluavat auttaa lapsiaan,myös silloin kun lapsi on yli keskikäinen.Ei tässä mitään outoa ole . Jokainen saa laittaa rahansa mihin haluaa...Ei ole pakko kasata aarteita himaankaan ,jos ei halua.



Valitettavasti ei kaikilla ole tälläisiä vanhempia,mut eipä,silti kannata olla kateellinen...

se ole fiksumpaa antaa pikkuhiljaa kun etä sitten lapset joutuvat maksamaan hirveät perintöverot.

meillä ainakin mummo ja pappa antavat lapsilleen silloin tällöin rahaa.

vaikka lapset ovatkin hyvin toimeen tulevia kaikki.

äiti sitten vastaavasti muistaa samalla meitä omis lapsiaan.

Meinaatko, että kyseinen aikuinen ei olisi kykenevä ilman vanhempiaan elättämään perhettään lainkaan? Se olisi minusta oikeastaan ainoa tilanne, joka ei olisi oikein, eli jos vanhempien olisi jotenkin pakko antaa heille rahaa. Noin muuten mitäs vikaa lahjoissa ja ennakkoperinnöissä muka on? Jos vanhemmilla on, mitä antaa, ja tahtovat jakaa omaisuuttaan lapsilleen, niin siitä vaan. Mukavaa.

Vanhemmat vois miettiä sitä, että oppiiko lapsi itsenäiseksi ollenkaan, jos aina autetaan. Tunnen minäkin useita yli varojensa eläviä, joita sitten vanhemmat auttaa.



Mutta saan itsekin välillä rahaa vanhemmilta, enkä siitä kieltäydy, miksi pitäisi, jos heillä kerran on ylimääräistä? Samaan toivon itsekin pystyväni sitten joskus.

sitä on järkevä antaa silloin, kun sitä eniten tarvitaan (pienet lapset, palkka huono kun ei ole työuraa vielä, menot suuret ja ísomman asunnon tarve) ja kun rahaa antaa pikkuhiljaa eikä sitten isona perintönä niin voidaan välttää verotusta



itsekin kummastelen suuria rahasummia lahjoina, mutta toisaalta minun vanhemmilla ei ole mistä antaa, ehkä se on sitten omaa piilossa olevaa kateutta.



toisaalta kuitenkin toivoisin, että tässä minun esimerkissäni vahemmat hölläisivät edes tässä raha-asiassa otetta lapsistaan, kun muuten pitävät tiukasti otteessaan. Eli opettaisivat lapset elämään edes jossain suhteessa omillaan ilman vanhempien apua ja neuvoja

Itelläkin on tilanne se että vanhemmat (lähinnä isäni) kustantaa osan elämästäni - mm. auton on ostanut, kuten kaikille kolmelle sisaruksellenikin! (ihan omasta halustaan) Ja lapselle (myös toiselle lapsen lapselle) ostaa joskun isompia hankintoja, kuten ulkovaatteita.



Meille perheellisille (eli minulle ja siskolleni) antaa myös muutoinkin rahaa isompiin juttuihin) - samoin toimii varmasti muidenkin lastensa kohdalla, kunhan tulevat vanhemmiksi.



MUTTA.. Yhellä kaveriperheellä - (22v äiti, 24v isä ja kaks lasta) On tilanne se että he olettavat vanhempien auttavan, pyytävät siis kaikkeen maholliseen avustusta. Esim. Uuden auton osti miehen isä, samoin bensakortin kustantaa miehen isä, mitään vaatteita eivät osta lapsilleen - vaan isovanhemmat, vanhemmat kantavat viikottain ruokaa, osan huonekaluista ovat myös kustantaneet ja vuodessa käyvät pari kertaa ulkomailla - vanhemmat maksavat.



Eihän tuossakaan mitään pahaa - etenkään jos olisivat heikkotuloisia! Mutta perheen isä on vakityössä ja palkka n. 3500/kk. Ostivat muutamia kuukausia sitten ensi asunnon - joten meneehän lainoihin aika paljon.. Mutta silti, on mun mielestä outoa että pyytävät vanhemmilta niinkin moneen asiaan rahaa..! (ja tää ei oo mitään oletusta tai kaverin kaverilta kuultua - vaan perheen äiti on pitempi aikainen ystäväni ja puhuu näistä asioista hyvin avoimesti..)

ei ole ok jos lapset vaativat, kysyvät ja olettavat saavansa rahaa vanhemmiltaan



ei ole ok, jos vanhemmat joutuvat tinkimään omasta elämästään sen takia, että antavat aikuisille lapsilleen rahaa



ei ole ok, jos vanhemmat ovat heikkotuloista (vrt. edellinen)



Mutta jos vanhemmat ovat rikkaita ja haluat ihan omasta halustaan helpottaa aikuisten lastensa elämää (ja kiertää perintöveroja), suoda näille sellaista jota eivät omalla palkallaan saisi niin on ihan ok - mikäli tässä vallistee jonkinlainen keskinäinen sopimus.



Meillä on suvussa ties kuinka kauan kulkenut sellainen traditio, että vanhemmat antavat aikuisille lapsilleen rahaa - mutta vasta siinä vaiheessa kun lapset pärjäävät omillaan (ja ovat osoittaneet, että tajuavat rahan arvon). Eli nuo rahalahjat ovat tietyllä tavalla extraa.

Esim. omat vanhempani antavat minulle ja sisaruksille säännöllisesti rahaa, käteisenä. Näillä rahoilla olemme ostaneet tarvittavia kodinkoneita, tehneet matkoja, ostamme ns. luksusta (vaatteet, kosmetiikka, huonekalut, harrastusvälineet) jne.

Ajatus on vanhempieni: haluavat auttaa silloin kun se on todella tarpeen (pikkulapsiaika),+ haluavat näin kiertää perintöveroja.

Ja nuo rahalahjat eivät millään tavalla tunnu heidän taloudessaan eli ovat varsin varakkaita.



Minusta tässä ei ole mitään pahaa, kaikki ovat tyytyväisiä.

ex- poikaystäväni kävi töissä ja ansaitsi hyvin mutta rahat oli aina loppu ja sitä sitten pyydettiin säännöllisesti isältä. Arvaahan sen miten kävi kun isä yllättäen kuoli ja rahahana sulkeutui!

Mielestäni jokaisen on opittava tulemaan omillaan toimeen, ihan itsensäkin takia.

Meilläkin tuttavaperhe aikuisine lapsineen ja näiden avopuolisoineen parhaillaan vkonloppumatkalla Tukholmassa - vanhemmat maksavat. TOTTAKAI, koska ovat lapsensa ja heidän avokkinsa sinne pyytäneet!

Mieheni on saanut vanhemmiltaan oman osansa asunnosta, meillä vain minulla on velkaa. Eli mies omistaa, mutta sai osansa ennakkoperintönä, koska kuitenkin joskus sen osa perisi. Ja hänen sisarensa sai vastaavan rahan, jolla osti itselleen ja miehelleen uudet autot, koska asunto heillä jo on. Ja akateemisia ihmisiä kaikki tyynni.

Luulen, että mitä hyvätuloisemmat vanhemmat, sitä enemmän avustavat aikuisia lapsiaan. Onhan heillä millä avustaa, toisin kuin jollain työttömällä viisikymppisellä yh-äidillä, jolla on tuskin varaa ostaa lapsenlapsilleen käytetyt reimatecit.

Mutta jokainen on itse oman elämäntiensä valinnut ja eläköön sen mukaan.

on aivan eri asia jos vähävaraisilta vanhemmilta pyydetään rahaa, mutta jos varakkaat vanhemmat haluavat aikuisille lapsilleen rahaa lahjoittaa (varsinkin jos puhutaan sellaisesta varallisuudesta, jossa 1000-2000 euron lahjoitus per kk ei tunnu missään), niin ketä ihmettä sen pitäisi haitata?

Ei se automaattisesti tarkoita sitä, etteivätkö aikuiset ihmiset kykenisi elämään ilman lahjoituksia tai että heidän elämänhallinnassaan olisi jotain vikaa.



Monissa rikkaissa suvuissa on yllämainittu käytäntö. Eikä se taida haitata muita kuin niitä, joilla ei samanlaista mahdollisuutta ole.

Eri asia sitten on että missä vaiheessa se verottaja kiinnostuu siitä.

Mun vanhemmat antaa kyllä myös meidän perheelle rahaa ihan jatkuvasti, vaikkei kertaakaan ole pyydetty. Ovat sanoneet haluavansa auttaa. Mä itse en tosin käy töissä, mut mieheni käy, joten onhan se mukava lisä. ilmankin sitä toimeen kyllä tultaisi. Kieltäytyäkkään en kehtaa, kun joka käänteessä ovat rahaa tarjoamassa. Haluavat maksaa muutenkin aika pitkälti 4 lapsenlapsensa harrastukset. (kaikki eivät kyllä vielä harrasta mitään) . Samaa kohtelua saa myös sisareni perhe. En mä ainakaan koe eläväni vanhempieni rahoilla, koska itse tuputtavat. Eriasia olisi jos pyytäisin itse jatkuvasti rahaa. Sitä mä en kehtaisi tehä.

Aikuisiahan ne ovat ja tuskin holhouksenalaisia, joten itse päättävät, mihin rahansa laittavat. Itse jos olisin rikas, avittaisin kyllä läheisiäni heidän tarvitessaan.



Hassua muuten, että perintöä kyllä on hyväksyttävää kärkkyä kuin korppikotka, mutta vanhempien ollessa elossa ei saisi ottaa mitään vastaan.

pahaa jos joskus vanhemmat auttavat.Mutta jatkuvasti...

Omasta elämästä on otettava vastuu,olen edelleen sitä mieltä.

Ystäväni ei arvosta vanhempiensa lahjoituksia,se on hänelle

itsestäänselvyys että he pelastavat joka tilanteesta.Maksavat remontin

jne.Antavat lasten joululahjarahat,harrastukset ja muut.

Ystäväni ja miehensä käyvät molemmat töissä,eikä heillä ole

taloudellisesti tiukkaa.Ihan kasvatuksen kannalta olisi viisasta

vähän miettiä sitä jatkuvaa rahan antamista.Lapsi ei opi ymmärtämään

rahan arvoa.ap

Mutta meidän vanhemmat toimivat juuri näin,mutta VAIN yhden lapsen suhteen.Meitä lapsia on kolme,mutta vain yhtä holhotaan kuin jotain viisivuotiasta.Hän on oikeasti jo 30.Hänen ei tarvitse kuin soittaa vanhemmille,niin lähtevät viemään ruokaa,tai antavat rahaa tai toimivat taksikuskina jne......Minusta ihan sairasta ja todella väärin muita kohtaan.Olen kuitenkin yrittänyt asiaan vaikuttaa,mutta olen tajunnut ettei mikään tule muuttumaan niin kauan kun vanhemmat elää.

Onhan se epätasa-arvoista, kun kaikilla ei ole samalla lailla asiat hyvin.



Mutta elämä on tällaista. Tasan ei käy onnen lahjat.

Piruako tuon oikeutus minulle muuten kuuluu.

minulla on kanssa sellasia kavereita jotka elävät vanhempien rahoilla vaikka itse ovat töissä ja silti valitetaan kun ei oo rahaa....

itse en ole koskaan saanut mitään ja tottakai olen kateellinen.....

äidilleni joka opetti minulle rahan arvon.itse olen maksanut omalla

työlläni kaiken,olen tavallaan ylpeä siitä ;).vastauksista päätellen

monen mielestä on hyväksyttävää jos vanhemmat kustantaa

kaiken.Haluan omille lapsilleni opettaa ettei raha kasva puussa,sen

eteen täytyy tehdä jotain.Taloudellisesti voi auttaa opiskelussa tms

muussa tärkeässä.Sitten kun alkaa omaa pehettä olemaan,otetaan

asuntolainaa jne niin silloin viimeistään ollaan irtauduttu omista

vanhemmista.

Eivät mitään superkalliita taikka suuria summia, mutta esim. juuri ostivat meille kodinkoneen ja kustansivat erään ns. ylimääräisen menoerän. Itseni on vähän hankala suhtautua tähän.



Meillä ei ole kamalasti rahaa (en ole itse töissä), mutta suunnittelemme kyllä AINA itse taloutemme niin, että vuokra ja laskut saadaan maksettua, ruokaa pöytään jne. Ylimääräistä ei kuitenkaan ole, mutta sehän on kiinni omista elämänvalinnoistamme. Emme odota mitään rahaa muualta, vaan voisimme ihan hyvin hitaasti säästää tarvitsemiimme ylimääräisiin menoeriin ja olla ilman matkoja jne. Kun vanhemmat sitten pyytämättä antavat rahaa tulee vähän olo, että eivätkö he luota, että me osataan itsekin pitää huoli itsestämme. Meillä on läheiset välit ja olen jutellut asiasta ja tunnoistani vanhempieni kanssa ja he ovat vakuutelleet, että kyseessä ei ole mitään tällaista, vaan he tosiaan vaan tahtovat antaa nyt kun olemme nuoria ja meillä on rahalahjoille tarvetta, eivätkä kerätä suurta perintöä. He sanovat myös, että eivät itse voi nauttia rahojensa " tuhlailusta" , jos tietävät meidän " kituuttavan" ja säästävän johonkin tarpeelliseen, jonka he voisivat meille hankkia. Minulle tulee tästä jotenkin vaivautunut olo. ME voimme elää omien valintojemme mukaan vähemmillä rahoilla, mutta olisiko tässä sitten tunnettava syyllisyyttä siitä, että meidän valintojemme tähden minun vanhempani eivät " pysty" itse nauttimaan omista rahoistaan?



No, otamme kyllä vastaan heidän lahjansa usein, koska ne ovat aina tulleet tarpeeseen, ja olen kiitollinen. Tosin yritän kovasti välttää nykyään mainitsemasta joitakin asioita, joihin koetamme säästää, taikka muutenkaan en tahtoisi puhua raha-asioista vanhempieni kanssa, että eivät käsittäisi sitä niin, että nyt heidän olisi taas annettava meille... Harmi sinänsä, koska olen tottunut juttelemaan kanssaan avoimesti kaikesta.