Onko teidän mielestä ok jos vanhemmat antavat aikuiselle

viime aikoina mm. taulu-tv:n (1200 euroa), kaukomatkan lentoliput (pari tonnia). On työssäkäyvä ihminen ja tienaa paremmin kuin mieheni. Ja siis miehelle vanhempansa ei anna syntymäpäivinäkään kuin lämmintä kättä. Miten niin suosikkilapsia ei ole??

ite. Eilenkin saatiin uusia vaatteita. Shoppailuhimoisia mummoja meillä. Ja ovat sanoneet, että katsovat mielummin eläessään, kun nautimme heidän varallisuudestaan, kuin, että kuoleman jälkeen siitä sitten riidellään.

asiasta.Tulee lahjomisfiilis tuollaisesta,lapset ajattelee että mummo

on kiva kun ostaa ja ostaa?! eihän siinä ole ongelmaa jos se sopii

sulle.

Se, että jonkun vanhemmat auttavat aikuisia lapsiaan ei ole väärin, moraalitonta tai keneltäkään pois (paitsi tietty isovanhemmilta itseltään). Jos antaminen perustuu vapaaehtoisuuteen, niin siitä vaan. Jos on varakkaat vanhemmat, niin eipä siitä kenellekään mitään hyötyä olisi, jos rahojaan pankkitilillä hautoisivat. Enkä ymmärrä perinnöksi säästelyä, kun siitä vaan verottaja haukkaa ison osan. ennemmin muistaa lapsiaan ja lapenlapsiaan silloin, kun vielä elää (ja voi nähdä sen ilon, joka esim ristelystä lapselleen syntyy). Eri asia on, jos vanhemmat auttavat lapsiaan epätasapuolisesti. Näin käy helposti, jos lapsilla on isot ikäerot. Eli esikoinen opiskelee vaiheessa, jossa vanhemmat ovat vielä asuntovelallisia ja kuopus sitten siinä vaiheessa, kun vanhemmilla on ns. löysää rahaa...

Eli on hyväksyttävää maksattaa lähes KAIKEN vanhemmillaan.

Tuntuu ettei suurinosa täällä oikein ymmärtänyt mun pointtia?!

Vaikka itse tienaisi hyvin niin mikäs siinä,vanhempienkin rahat

kelpaa.Hohhoijaa....millaisia ihmisiä tällä palstalla pyörii.......!!!

Että apua on sitten turha pyytää tai odottaa, kun eivät hänenkään vanhempansa auttaneet häntä silloin, kun hän aikoinaan erosi. Minusta ajatusmalli on outo. Itse auttaisin lapsiani minkä ikinä kykenisin, ja varsinkin jos he sitä todella tarvitsivat. Itse lainasin eron jälkeen vanhemmiltani 200 e ja maksoin joka pennin takaisin. Samoin opiskeluaikoina olen lainannut rahaa joskus, mutta maksanut kaiken takaisin. Omasta mielestäni vanhempani olisivat kyllä voineet joskus tulla vastaankin ja sanoa, että ei tarvitse maksaa. Itse olen siis kasvanut tässä hengessä, enkä aio itse olla yhtä ehdoton ja tiukka. On eri asia, jos vanhemmilta imuroidaan kaikki liikenevä omaan luksuselämään. Mutta eiköhän silloin ola vika myös niissä isovanhemmissa, jotka tällaiseen suostuvat...?

auttaa hätätapauksessa (ero,opiskelu jne).Kyse on JATKUVASTA

rahan antamisesta,ettekö te nyt ymmärrä! ap

Mielestäni ystäväni tapauksessa on kyse vanhempien hyväksikäytöstä.

Jos omat rahat loppuu (on shoppailtu liikaa) niin vanhemmilta saa (keinolla tai toisella,esittää säälittävää).Pitääkö vielä vääntää

rautalangasta??? ;)

Jos itse olisit miljonääri, antaisitko lastesi kituutella kunnes eräävä päivänä tilillä olisi yhtäkkiä miljoonasi perintörahoina? Paitsi verottajan viemä huomattava osuus. Jonain päivänä ne ylimääräiset rahat kuitenkin tulevat lapsille, halusit tai et. Mietipä hetki oletko vain kateellinen.

Jos on rahaa parempi jakaa noin kuin maksaa kuoltuaan perintöveroja valtiolle.

Missä on aikuisen ihmisen VASTUU omasta elämästään?Et ikinä opi elämään omillasi jos vanhemmat syytävät rahaa koko ajan.Minusta vaikka vanhemmilla olisi varaa ei se ole silti hyväksyttävää.Mutta ne jotka eivät ole kasvaneet aikuisiksi,ottavat kaiken hyödyn vanhemmista.

esittää pikkutyttöä että saa rahaa isiltä.Olisi jättänyt perheen

perustamatta jos ei selviä ilman äitiä ja isiä.Ja vielä kerran,kateellinen

en ole.

Ystäväsi ei ole kasvanut aikuiseksi!Vaan on jäänyt vanhempien helmoihin pyörimään......

Se on sitten eri asia jos kaverin vanhemmat pihistelee omassa elämässään rahoittaakseen lapsensa risteilyjä, mutta tyylinsä kullakin. Ei kaverisi rahat ole sinulta pois!

Pankkitileilläkö sitä pitäisi hautoa?

Aikuinen ihminen ja käy töissä.Silti on jatkuvasti vanhempien

lompakolla.Ap

ystäväni joutuu kituuttamaan sen takia että vanhemmat eivät ole oikeastaan koskaan antaneet rahaa - vaikka heillä rahaa olisi PALJON. Minä olen saanut rahaa vieläkin vanhemmiltani silloin tällöin. He sanovat, että antavat mielummin " ennakkoperintöä" nyt - kuin että me maksamme perintöveroina prosentti osuuden siiten joskus.. Kai sinäkin annat lapsellesi rahaa jos sitä on. Eri asia tietenkin kun sitä ei ole.

Tosin tässä on kyllä omakin nautaeläin ojassa. ;-)



Olen ollut kokopäivätöissä ja asunut pois kotoa jo 7 vuotta (olen nyt 30v) eli olen ihan omillani tuleva. Olemme kuitenkin mieheni kanssa käyneet lapsettomuushoidoissa 2 vuotta ja vuosi sitten kerroimme siitä vanhemmilleni (ilman taka-ajatuksia). Vanhempani sanoivat meille parisen kuukautta kertomisen jälkeen että ovat miettineet että haluavat auttaa noissa hoitokustannuksissa kun hoidot ovat niin kalliita. Saimme vanhemmiltani yht. 3000e silloin hoitoja varten. Eipä tullut mieleen ylenkatsoa tuota lahjaa. :-)



Lisäksi mummillani on tapana maksaa (hänen tapansa osallistua vaikka asuukin kaukana) meidät miehen kanssa konserttiin/teatteriin/oopperaan 2-3krt/vuodessa. Yksi kerta maksaa noin 100e. Ihan ok minusta sekin sillä mummillani on hyvin rahaa. Kuten vanhemmillanikin.



En kyllä koskaan itse kysyisi/pyytäisi rahaa. Minulla menee raja siinä. Ilolla kuitenkin otan lahjoituksia vastaan. :-)

mielummin ylimääräistä lapsilleni vielä eläessäni. Kuoleman jälkeen ison osan imaisee valtio perintöveron muodossa.

ei ole sitä " omantunnonarvoa"

Eri asia mun mielestä jos vanhemmat " tyrkyttää" rahaa (sitäkin kokeneena..)