Onko teidän mielestä ok jos vanhemmat antavat aikuiselle

Tunsin yhden tyypin jolla oli työpaikka ja asiat normaalilla tolalla. Hänen sisaruksellaan taas oli taloudellisia vaikeuksia. Kun vanhemmat tukivat tuota heikompiosaista sisarusta taloudellisesti, he antoivat aina saman summan myös tälle parempiosaiselle (ollakseen tasapuolisia), ja hän otti vastaan. Tämä oli tietysti heidän asiansa, mutta minun mielestäni aika ihmeellistä meininkiä. Vanhemmat ampuvat yli tasapuolisuuden tavoittelussaan kun antavat rahaa sellaiselle joka ei sitä tarvitse eikä pyydä, ja jälkeläinen käyttäytyy myös ihmeellisesti kun ottaa vastaan rahaa jota ei tarvitse.

Tietysti perusajatus on, että jokainen yrittää parhaansa omillaan, mutta miksi ei saisi auttaa muita, jos voi?



Mieheni maksoi veljensä lentolipun Eurooppaan ja auttoi hänet täällä elämän alkuun (3000euroa) ja nyt hän maksaa joka kuukausi veljensä opinto- ja elinkuluja 600 euroa, kunnes veli pärjää omillaan. Sitä ennen hän kustansi kolmen muun sisarensa koulunkäynnin käymällä itse töissä koko opiskeluaikansa.

Jos ei ole varaa matkustella,niin matkan voi jättää tekemättä.ap

ajattelee, että voi säästää siten hieman edes perintöveroissa!

En nyt muista, että mikä se summa on, jonka voi verotta vuodessa lahjoittaa, mutta sen verran kannattaa antaa, jos vanhemmilla on ja haluavat antaa.



Eri asia tietysti on, jos aikuinen lapsi laskee elämänsä sen varaan, että omat vanhemmat antavat koko ajan rahaa...

Vierailija:

Mieheni maksoi veljensä lentolipun Eurooppaan ja auttoi hänet täällä elämän alkuun (3000euroa) ja nyt hän maksaa joka kuukausi veljensä opinto- ja elinkuluja 600 euroa, kunnes veli pärjää omillaan. Sitä ennen hän kustansi kolmen muun sisarensa koulunkäynnin käymällä itse töissä koko opiskeluaikansa.

Ja mikäs sitä on käydessä, kun vanhemat ja isovanhemmat kiittävät vierailuista avokätisesti. (1000-5000e/vierailu)



Olin kyllä kelan äitiyspäivärahalla (sillä alimmalla!!) ja kateellinen kun tämä itse kertoili vierailuidensa tarkoituksesta.



Nyt taas kun oma talous on ok, niin ei mua enää ahista. Niin on muuttuvainen ihmismieli.

Niin, ja äitinikin on lisäksi alkanut " siirtää" omaisuuttaan meidän nimiin, ettei sit aikoinaan tulis hirveitä perintöveroja.

Sillä aikuisen ihmisen tulisi olla taloudellisesti riippumaton. Toki, jos vanhemmilla on rahaa ja aikuisella lapsella kriisi, niin tulisi mielestäni auttaa. Itsekin saan apua tiukan talouden tilanteissa vanhemmiltani, mutta meillä on tarkasti sovittu, että en voi luottaa heidän rahoittavan elämääni jatkuvasti.



Muutenhan minulla olisi aivan vääristynyt kuva rahankäytöstä ja elämästä yleensä. Mitä tapahtuu, kun vanhemmat kuolevat ja perintörahatkin loppuvat? Tai kun vanhemmat eivät enää haluakaan rahoittaa...sitten on itku kurkussa, kun ei voikaan saada enää kaikkea ylimääräistä.



Tiedän valitettavan läheltä tapauksen, jossa just ap:n kuvailemalla tavalla 30-lapsi luottaa jatkuvasti vanhempien taloudelliseen tukeen. Jos ei saa rahaa, suuttuu, mököttää ja pistää välit poikki. Hänen mielestään vanhempien velvollisuus on edelleen rahoittaa hänelle kaikkea kivaa! Ja kyseessä ei ole mikään varakas perhe...

Huonoa tossa tilanteessa on erityisesti se, että tämä rahan kinuaja ei koskaan elä omien tulojensa mukaan. Aina ottaa jotain kulutusluottoa ja vinguttaa korttia. Sitten tulee laskut ja käännytään vanhempien puoleen.

Sairasta mun mielestäni!

Hanki sivistystä!

Mieheni vanhemmat lahjoittavat jokaiselle neljästä lapsestaan 1000 euroa pari kertaa vuodessa. Minusta tämä on aika hassua, mutta mitäs minä valittaisin, sillä on paljon kivaa saatu ostettua... :) Omat, vähemmän varakkaat, vanhempani taas (kun heillä vielä oli varaa, eli kun isäni vielä eli ja äiti oli töissä) ostelivat meille tarvekaluja, lahjoittelivat omistaan, maksoivat yksittäisiä menoeriä jne, eivät antaneet niinkään käteistä, ja minusta tämä oli vähän kiusallista mutta normaalia.



No, ei tämä nyt mihinkään kysymykseen vastaa... :)