Uupuminen pelottaa

luin tuossa tuon " erityislapsen äidin vuodatus" ja lähetänkin sinulle kyseinen äiti ja lapsi ison halin, kyynel silmänurkassa.



Oma lapseni ei ole varsinainen erityislapsi, tosin univaikeuksia ja sairastelua on normaalia enemmän. Lapsi on hyvin temperamenttinen ja " kaikessa" on vaikeaa, syöttäminen tökkii, hirveä huuto esim auton istuimeen käytettäessä jne. Ei siis todellakaan ole mikään kaikkeen sopeutuvainen.

Olen yh, enkä omasta syystäni, mies vain häipyi toisen naisen luo.



Olen itkenyt uupumustani jälleen kerran koko vkl (lapselta salaa). Tukiverkostoa on jonkin verran mutta ei päivittäin/viikoittain eikä lähellä, mutta joudun sen " käyttämään" ns pakollisiin menoihin, lääkärikäynteihin ym, ja nyt tuntuu kun viimeiset 3 viikkoa on ollut kaikki mahdolliset paineet päällä että en vaan jaksa, haluaisin vaan maata sohvalla ja joku muu huolehtisi kaikesta, minulta ei kukaan kysyisi eikä pyytäisi yhtään mitään. Rupesin itkemään kun ystävättäreni, joka tietää tilanteestani, pyysi minulta eilen lasagnen reseptiä. En jaksaisi antaa kellekään YHTÄÄN MITÄÄN; haluaisin itse vain olla huolenpidon kohde. Jopa reseptin tekstaaminen tuntui ylivoimaiselta ja kyseinen pyyntö loukkaukselta (vaikka se ei ollut sitä)



Sellaista että vain saisi olla ja levätä ei ole mahdollisuuksissa, on vain jaksettava ja jaksettava. Tekemättömien töiedn lista on minullakin kohtuuton, mieletön vuori joista en selviydy. Masennuksesta ei varsinaisesti ole kyse, vain siitä että elämä ottaa enemmän kuin antaa, voimat ovat jatkuvasti " jälkijunassa" ja tuntuu että mitään mahdollisuutta rentoutua ei ole. Jos vaikka esimerkiksi haluaisin telkkaria katsoa, se keskeytyy 20 kertaa kun lapsi milloin kaatuu ja satuttaa itsensä, milloin putoaa lelu jonnekin patterin taa jumiin, milloin kaatuu mehu matolle - loputtomiin. Ja tällaisena päivät tulevat toisiaan seuraamaan, ei mua loppuunkulunutta naista edes kukaan enää huoli



Näin isänpäivänä tällainen ehkä vielä korostuu, en " uskalla" esim mennä kahvilaan katsomaan uhkeita tällättyjä naisia jotka lepertelevät pikku kullannuppujen isälle.



Sori valitus. Muuta ei nyt ole.