Lue keskustelun säännöt.
Kokeeko kukaan muu nuorena naimisiin mennyt, että
17.11.2005 |
olisi pitänyt jättää menemättä?
Me ollaan miehen kanssa suht onnellisia, ei hirveitä riitoja eikä erilaisia näkökantoja ja mielipiteitä lastenkasvatuksen tai elämän suhteen. Ollaan molemmat melko koti-ihmisiä, ja tykätään puuhastella mökillä ym. perheen parissa.
Silti välillä sitä ihmettelee yksinään, että meniköhän sitä sittenkään oikean ihmisen kanssa naimisiin? Tapasin mieheni ollessani 16, hän oli 17. Olemme nyt 22 ja 23, menimme naimisiin 20 ja 21 -vuotiaina.
Kaksi vuotta avioliittoa takana, kaksi lasta, ja periaatteessa kaikki hyvin. En ole ihastunut muihin miehiin, enkä halua " kokeilla" muita miehiä myöskään seksin merkeissä.
Monesti sitä vaan tapaa erilaisia miehiä, ja miettii, että millaistahan tuollaisen miehen kanssa olisi elää ja olla. Käy tosiaan mielessä, oliko järkevää mennä nuorena naimisiin, miten voin olla varma että mieheni on se oikea minulle, ja ettemme muutaman vuoden päästä eroa?
Vai tietääkö sitä kolmikymppisenäkään naimisiin menevä?
Kommentit (33)
Nyt oon 27v. Mä olin tosi nuori ku alettiin kimppaan. Olin nipin napin 15v. Meil on kaikki ihan hyvin. Lapsia on monta ja lisää tulossa. Kyllä sitä on ajatellu itekki ihan samoja mitä sinä... Mutta kun asioita tarkastelee paremmin ja miettii vähän, niin ei se elämä sen paremmaksi muutu vaikka ois eri mies. Ja kun kerta on onnellinen jo nyt niin miksi ihameessä haluaisin sen vaihtaa?!
Kyllä mä oon tyytyväinen että mentii nuorina jo naimisiin.
Monet riidat on varmasti estetty pahenemasta ku jo eron ajatuskin on kamala. Varsinkin kun avio vuosia on jo näin monta takana.
Mä vähän luulen että ihmiset ajattelee ihan samoja asioita oli ne sit menny naimisiin nuorina tai ei. Eihän sitä koskaan tiedä et mitä se huominen tuo tullessaan ja kauanko onnea kestää. Täytyy vain elää päivän ja hetken kerrallaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä on vaan se tunne, että vanhempana naimisiin menneet on saaneet olla ja elää erilaisten miesten kanssa. Niillä on ehkä enemmän elämänkokemusta ja suvaitsevaisuutta toista kohtaan. Ja musta ois hirmu jännä nähdä millaista ois olla ja elää jonkin erilaisen ihmisen kanssa, kuin tuo mun mies on. Välillä kun tapaa joidenkin ystävien uusia miehiä tms, niin miettii että " tuon kanssa olisi varmasti hauska asua" tai " tuo olisi varmasti upea isä" . Ja varmasti moni miettii niin minunkin miehestäni :)
Mitään seksiharmitteluja minulla ei ole, siis ei harmita ettei seksiä ole tullut harrastettua muuta kuin oman miehen kanssa. Seksi on monipuolista ja todellakin laatua, ja sitä on useamman kerran viikossa edelleen, vaikka on kaksi pientä lasta :)
Kaikin puolin elämä mallillaan, mies on mukava ja muutenkin upea. Välillä vaan tosiaan tulee se tunne, että olenko tehnyt oikean päätöksen, mistä voin tietää että pystyn elää mieheni kanssa koko loppuelämäni (kun en ole muiden kanssa koskaan edes yrittänyt) jne.
Tuntuu että jotain tärkeää elämänkokemusta on jäänyt puuttumaan, kun en ole useammasti seurustellut.
Vierailija:
mistä voin tietää että pystyn elää mieheni kanssa koko loppuelämäni (kun en ole muiden kanssa koskaan edes yrittänyt) jne.
Jos kaikki hyvin nyt, niin ole onnellinen. Jos ongelmia joskus tulee, se on sen ajan murhe. Typerää pähkäillä etukäteen!
naimisiin kun mennään ni ollaan siihen asti et kuolema erottaa..niinhän sitä kirkossakin seurakunnan edessä luvataan. Mitä ihmettä mietitte mahdollisuutta, et jos me erotaan!!!!?????
Nyt on avioliittoa takana 4 vuotta ja yhteiseloa 6 vuotta - yhdessä on asuttu alusta saakka saman katon alla. Ehkä olisimme jo muutamien riitojen ja vaikeiden kausien aikana eronneet, jos emme olisi naimisissa. Mulla tosin on kokemusta muistakin suhteista, koska aloitin seurustelut/avoliiton jo 15v. Eli osaa sitten vertailla vähän, mitä olisi voinut menettää taikka saavuttaa avioliitossa. Nyt kun ikää tulee lisää, alkaa miettimään asioita eri tavoin, sitä on kuin vanha pariskunta - ja riidellään aika usein. Ei oikein jaksa panostaa enää suhteeseen siten, kuin pitäisi, vaikka olenkin tilanteeseen suht tyytyväinen. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella - sen olen ainakin huomannut aikaisempien mieskokemusten perusteella, joten ehkä sitä on ihan hyvän valinnan tullut tehtyä loppuelämää ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ku mentiin naimisiin. EN KADU! Seurusteleen ruvettiin, ku olin 15 ja yhteen muutettiin, ku pääsin ysiltä. En koe jääneeni mistään paitsi.
Me ollaan oltu jo 16 vuotta yhdessä ja täytyy myöntää et kyllä tähän aikaan jo " karikoitakin" mahtuu jos jonkinmoista........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tilanne se, että oon 27 ja naimisissa on oltu 5v. ollaan oltu yhessä 8v. Joku ehdottikin 7v kriisiä...
Kaikki on periaatteessa ihan hyvin, kärsitään kyllä lapsettomuudesta ja se on ollut elämäni isoin kriisi.Nyt oon ruvennut miettimään, että millaista ois olla jonkun toisen miehen kanssa ja mietin, et menin liian nuorena naimisiin... Kadehdin niitä frendejä, jotka on tavanneet miehensä vasta tässä iässä ja ovat ehtineet vähän katsella maailmaa... Tuntuu, että he ovat onnellisempia ja tasapainoisempia, koska ovat ehtineet miettiä, mitä suhteelta/elämältä haluavat. Mä itse olen ainakin muuttunut tosi paljon (etenkin tää lapsettomuus on kasvattanut erilleen) ja luulen, että nyt valitsisin erilaisen miehen. Enkä sano tätä mitenkään leveilläkseni, mutta valinnanvaraa ois ollut aikanaan...
Lohdullista kuulla, että on muitakin jotka pohtivat samanlaisia asioita. Nyt musta ainakin on tuntunut jo pidempään, että kaduttaa kun menin naimisiin... Toisaalta olen tässäkin oppinut ihan hirveesti... Ja enpä kuitenkaan tekis toisin vaikka saisin toisen mahdollisuuden... niinhän se vain on.
ap:n kuvailema tilanne kuulostaa kuitenkin niin hyvältä, etten olisi huolissani. Saahan sitä kaikkea aina ajatella ja vaikka haaveillakin, mutta eihän sen nyt tarvi olla sen kummempaa tai edes merkki mistään kriisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä tarvitaan. Aina voi jossitella ja miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Se ei kuitenkaan muuta tätä hetkeä ja tilannetta, jossa nyt on.
Avioliitto on vakava sitoumus. Älkää hyvänen aika edes miettikö, että pitäisikö erota... Ei tietenkään pidä!!! Ei se ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolella. Ja jos onkin, niin silloin sitä omaa nurmikkoa pitää hoitaa ja lannoittaa, ei se muuten pysy hyvänä.
Tämä on jotenkin niin surullista, että heti kun tulee vähän matalaliitoa suhteessa ja ongelmia eteen, niin niitä sitten ajatellaan ratkottavaksi erolla! Ei se mitään ratkaise. Siinä suhteessakin voi kasvaa ja kypsyä, antaa toiselle tilaa kasvaa, kasvaa yhdessä. Samaan suuntaan. Eikä siihen samaan suuntaan kasveta automaattisesti, sekin vaatiin työtä. Ja sitä sitoutumista!!!
t.eräs teininä miehensä tavannut, nuorena avioitunut onnellinen vaimo ja äiti.
Ainahan jossain voi olla se parempi.
On muuten hienoa, jos ei ole sitä liutaa kokeiluja takana, minun mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietty sitä välillä miettii, että olisiko sittenkin pitänyt odottaa muutama vuosi, olisiko sitä sitten varmempi että on mennyt oikean ihmisen kanssa naimisiin. En minäkään haikaile, että ruoho olisi vihreämpää aidan takana, sillä ei se ole. Jos löytäisin sellaisen miehen, jossa ei olisi samoja vikoja kuin omassa miehessäni, niin siinä toisessa miehessä olisi sitten jotain muita, ehkä pahempiakin vikoja.
Mietin vain, että olenko jäänyt jostain oleellisesta elämänkokemuksesta paitsi, kun olen ollut vain yhden miehen kanssa? Tuntuu että muilla ikäisilläni on paljon enemmän elämänkokemusta, kun ovat ehtineet seurustella ja tavata erilaisia ihmisiä.
ap
Kiitos, juuri tuollaista tarvitsen...
t.11
Koen vain olevani niin huono, kun nyt en saa lasta ja sitten alkaa suhdekin tökkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla eri miesten kanssa ja taas erota, etsiä uusi, mahdollinen vanha/vanhat ukot mustasukkaisina vielä kimpussa... tulee uusia sydänsuruja, pelkää tutustua uudelleen uuteen mieheen ym ym ongelmia ja vanhempana on enää vaikea löytää uutta kunnollista miestä varsinkin kun " kokemuksen" kautta on tullut niin nirsoksi ettei mikä tahansa kelpaa.. Ole onnellinen että olet löytänyt miehesi nuorena ja säästynyt paljolta pahalta, pelolta, surulta ja yksinäisyydeltä.
Vierailija:
Mietin vain, että olenko jäänyt jostain oleellisesta elämänkokemuksesta paitsi, kun olen ollut vain yhden miehen kanssa? Tuntuu että muilla ikäisilläni on paljon enemmän elämänkokemusta, kun ovat ehtineet seurustella ja tavata erilaisia ihmisiä.ap
Tätä en oikein ymmärrä... Minä olen mennyt naimisiin 21-vuotiaana, mutta silti olen tavannut erilaisia ihmisiä ja kokenut kaikenlaista. Ei kai sinusta ap ainoat elämän kannalta kasvattavat kokemukset ja ihmissuhteet ole parisuhteita? Minulla on erilaisia ystäviä, harrastuksia, mielenkiitoinen työ. Näiden kautta olen oppinut paljon. Samoin perhe-alämä antaa oman osansa.
En siis ollenkaan ymmärrä tätä ap:n näkökantaa, että nuorena avioituminen tarkoittaa, ettei elämänkokemuksia voi kertyä.
Oletteko käyneet tutkimuksissa? Onko lapsen saaminen teille ylipäätään mahdollista?
Varmasti tuollainen iso, yhteinen ongelma voi myös ajaa pariskuntaa erilleen. Kuinka miehesi suhtautuu asiaan? Onko se hänelle yhtä kipeä asia kuin sinulle?
Lapsettomuutemme on selittämätöntä.. Meillä on takana 3 keskenmenoa.
Miehelleni tämä ei ole niin iso juttu ja vaikka kuinka yritän kertoa miltä minusta tuntuu, hän ei koe samoin (hän on toki mies) eikä ehkä täysin ymmärrä ja tue minua..
Käyn tällähetkellä terapiassa, koska en todellakaan enää tiedä mitä haluan... Minä voisin vaikka heti ottaa adoptiolapsen, mies ei.
t.11
En tiedä, mitä sanoa. Miehesi pitäisi jotenkin saada ymmärtämään, että lapsettomuus on ihan oikeasti sinulle todella iso ja kipeä asia. Oletteko vielä miten nuoria? Ehkä miehesi ajattelee, että ei vielä niin kovin paljon lasta haluakaan ja on tavallaan salaa tyytyväinen, että raskaus ei onnistukaan? Eikä osaa ajatella asiaa pidemmälle, että se raskaus ei välttämättä ikinä onnistu...
Vaikea asia. Toivon sinulle voimaa!
ihan samalla tavalla 30-vuotiaankain naimisiin mennyt voi erota kun16-vuotiaana mennyt. Tuskin olet mitään menettänyt... ihan samaa paskaa se on menet milloin tahansa...:) heh hee... no ei, mutta vakavasti...Jos rakastat miestäsi ja olet onnellinen niin älä mieti tollaisia. Samat vaikeudet on joka avioliitossa... ikään katsomatta!!!