Ihanaa, kun on lapset " tehty" , saa elää nyt tasaista perhe-elämää eikä tarvi miettiä milloin olisi seuraavan aika.

Aloitan työt alkuvuodesta ja meidän lapsikiintiö on täysi. Ihanaa palata työelämään pitkän kotonaolon jälkeen.

Odotan jo innolla uuden elämänvaiheen alkua!

mies taisi jo tehdä päätöksen ettei meille tule enää lapsia. tyydyn siis tähän tilanteeseen vaikka vähän kirpaiseekin :(

mikä nyt vie teitä elämässä eteenpäin?

Perästä tullaan. Minustakin tuntuisi ihanalta tuossa tilanteessa.

Eli siis ihanaa, että tämä oli nyt tässä, tosin en ole ihan varma tuosta tasaisesta perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Parasta on huomata, että kun tutut tulee pienten vauvojen kanssa käymään, niin onhan ne söpöjä, mutta siis mikään ei " liikahda" eikä tasan tule oloa, että pitäisköhän meidänkin vielä...



Nyt odottelen vain sitä hieman seesteisempää vaihetta uhma-ikä kauden jälkeen ennen murrosikäkiemuroita (onhan sellainen, onhan?)

minua pelottaa ettei se koskaan ole " täynnä" , kolme on meille varmaan ihan maksimi, mutta entä jos neljäskin... Luulen, että mietin vielä pitkään montako niitä olisi tuleman ellei sitten työelämä vie mennessään

Kaikki sanovat, että " kyllä teillä vielä mieli muuttuu" jne. mutta jos en päivittäin niin ainakin viikoittain mietin, että onneksi nuo lapset kasvavat koko ajan ja lisää ei tule.

Nämä kaksi ovat kyllä todella rakkaita, eikä heidän kanssaan mitenkään erityisen rankkaa ole tai ole ollut, mutta en kyllä enää kolmatta kertaa samaan ryhtyisi.

Itse pääsee töihin tai opiskelemaan pitkän kotielämän jälkeen. Voi nauttia ihan kaikista jutuista ilman tolkutonta väsymystä, jota vauvan kanssa elämä pitkälti on. Pienet ovat toki hurmaavia, mutta tuntuu mukavalta myös ottaa askel eteenpäin. ap

Vierailija:

Parasta on huomata, että kun tutut tulee pienten vauvojen kanssa käymään, niin onhan ne söpöjä, mutta siis mikään ei " liikahda" eikä tasan tule oloa, että pitäisköhän meidänkin vielä...

Meilläkin on noita vauvoja tullut ja tulossa lähipiiriin, eikä yhtään kyllä käy kateeksi! Melkein päinvastoin, kun kuuntelee niistä yövalvomisista ja mahavaivoista ym. juttua. ;)

Ja tuo oma 1½-vuotias täystuho kyllä saa usein ajattelemaan, että onneksi sitten pystyy taas elämään aika normaalisti kun tuo vähän tuosta kasvaa, eikä tarvi enää kaikkea omaisuutta kätkeä kaappeihin ja katonrajaan...

Putketkin on tukittu, ettei tarvi edes miettiä enää... En todellakaan kaipaa raskausaikaa tai pikkuvauva-aikaa, odotan vain, että lapset kasvavat ja niiden kanssa voi lomailla ja tehdä kaikkea muuta kivaa...

Vierailija:

eikö elämä sitten tunnu tylsältä? tasapaksulta? yllätyksettömältä? mikä nyt vie teitä elämässä eteenpäin?

Kyllähän nuo lapset koko ajan kasvavat, oppivat uutta ja heistä saa aina vain enemmän " tasavertaisempaa" seuraa. Ja vielä sen [b]lisäksi[/b] saa taas omaakin elämäänsä takaisin. Itse olen tänä syksynä aloittanut omia säännöllisiä harrastuksia neljän vuoden tauon jälkeen, ja kyllä tekee hyvää! Molemmat lapset (4v ja 1½v) olivat lokakuussa ensimmäistä kertaa yökylässä yhdessä (nuorempi ensimmäistä kertaa), mieletön vapauden tunne kun illalla sai olla ja mennä rauhassa miehen kanssa kahdestaan ja aamulla molemmat saivat nukkua juuri niin pitkään kun nukutti. :)

Kälyni on juuri saanut vauvan, ja vaikka IHANA onkin niin meille en sellaista haluaisi, mieluusti hoidan ja sylittelen kun saan ojentaa takaisin taas eikä tarvitse valvoa itse niitä öitä :)

Vaikka siihen minulla on vielä pitkäkin aika; kolmas lapsi on nimittäin vielä mahassa:-). Kovin toivottu, mutta silti ajattelen, että tämän jälkeen ei kyllä enää lapsia! Sitten haluankin jo keskittyä vain olemassaoleviin lapsiin ja omaankin elämääni välillä.

Meille ei erinäisistä syistä pysty tulemaan lisää lapsia, ja olen siitä tosi surullinen. Vaikka 5 onkin oikein hyvä luku, enempää en oikeastaan tahtoisikaan, mutta raskaana on niin ihana olla.

ärsyttää kun mitään ei saa tehtyä. Isompien kanssa kivempaa, vaikka eivät ole edes ns. normaaleja. Ei ikinä enää lapsia!

eikö elämä sitten tunnu tylsältä? tasapaksulta? yllätyksettömältä? mikä nyt vie teitä elämässä eteenpäin?

jotenkin pakkopullana! " Ihanaa kun nyt on lapset tehty ja voi keskittyä normaaliin elämään" . Lapsia EI SAA tehdä siksi, että niitä ON TEHTÄVÄ. Itselläni on yksi lapsi, toisen hankinta on harkinnassa koska ajatukseni on vain se että hänelle on saatava sisarus tai että pitäähän nyt kaksi lasta vähintään olla. Tuo ei ole oikea lähtökohta minulle, vaan sen on lähdettävä siitä, että minä ja mieheni oikeasti haluamme sen toisen lapsen.

Meillä on neljäs tulossa, ja odotan kyllä positiivisesti sitä aikaa, kun lapset on tehty. Neljä lasta kuudessa vuodessa, samassa ajassa naimisiin ja talon osto + 2 isoa remonttia. Kyllä se vaan veronsa vie, vaikka meilläkään lapsia ei ole tekemällä tehty. Kaikki on haluttu, ja niitä on hartaasti odotettu. Jokaisen vauva-ajasta on nautittu, ja kaikkia lapsia rakastetaan. Kolmannen kohdalla tuntui siltä, että " apua, onko tämä toiseksi viimeinen" , mutta nyt ainakaan vielä ei tunnu siltä, että " apua, viimeinen" . Saatan toki kaivata vauvan vaipattamista ja kantamista sitten, kun tämä pieninkin on jo " iso" , mutta kyllä kaipaan sitä omaakin aikaa. Aikaa rauhoittua, aikaa nukkua, aikaa olla kun on ihan hiljaista ja kaikki nukkuu tai on ulkona yhtäaikaa. Ei asiat vaan ole niin mustavalkoisia. Nyt nautin tästä viimeisestä raskaudesta, ja kohta nautin siitä, että koko kvartetti on koulussa. Sitten käyn vanhempainilloissa ja selvittelen lapsuusiän kiemuroita. Toivottavasti saamme pysyä terveinä.

Nyt nautin lasten kasvun ja kehityksen seuraamisesta (3- ja 5-vuotiaat) ja siitä, että näköpiirissä muutaman vuoden päästä on sekin aika, kun he tulevat hetkisen toimeen ilman äidin valvovaa silmää...



Ja tästä ei kannata kenenkään lukea, että olisin lapsivihamielinen tai että haluaisin itsekkäästi porskuttaa omaa elämää. Lapset tulevat tietysti olemaan AINA elämässäni keskeisellä osalla, mutta se, MITEN he sitä ovat, muuttuu lasten kasvaessa.

Saimme mieheni kanssa peräperää kolme tytärtä vähän yli kakskymppisinä, ja ajattelin, että ihanaa, tässä nämä vauvat nyt sitten on, ja voin vielä nuorena viettää jälleen " vapaata" aikaa lasten kasvettua. No, neljäntoista vuoden tauon jälkeen meille syntyi iltatähti, joka on sitten maailman rakkain sekä meille, että siskoilleen. Jotenkin vaan sitä vauvaa vielä kaipasi, ja päivääkään ei olla kaduttu, huolimatta valvotuista öistä, joita on kestänyt 2 vuotta!



Meille ne " vapaat" menot ja tulot ei ollutkaan se tärkeä juttu, vaan huomasimme, että meidän elämä on joka tapauksessa tässä kotona suurimmilta osin. Mitä ihmeellistä sitä nyt sitten haluaa tehdä lapsiltaan " rauhassa" loppujen lopuks?? Jos jotain haluaa tehdä, onnistuu se tästä pikkuveljestä huolimatta...Että niin se ajatusmaailma muuttuu =)