Ihanaa, kun on lapset " tehty" , saa elää nyt tasaista perhe-elämää eikä tarvi miettiä milloin olisi seuraavan aika.

Vaan siitä, kuinka siitäkin elämänvaiheesta nauttii, jossa EI tarvitse heräillä öisin tai koko ajan korjata lasten jälkiä tai huolehtia heidän PERUStarpeistaan. Tarpeita heillä tietenkin on koko elämänsä ajan, mutta se on silti ERILAISTA, joudutko pyyhkimään lapsen peppua vai opastatko koulutehtävissä tai käytkö yhteiskunnallista väittelyä lukioikäisesi kanssa.

Vierailija:

Meille ne " vapaat" menot ja tulot ei ollutkaan se tärkeä juttu, vaan huomasimme, että meidän elämä on joka tapauksessa tässä kotona suurimmilta osin. Mitä ihmeellistä sitä nyt sitten haluaa tehdä lapsiltaan " rauhassa" loppujen lopuks?? Jos jotain haluaa tehdä, onnistuu se tästä pikkuveljestä huolimatta...Että niin se ajatusmaailma muuttuu =)

Miten mahdat osata elää iäkkäämpänä, kun lapsia ei enää tule, jos se sinusta on niin kamalan ikävää ja sisällyksetöntä...

-22-

Ei se, että kaipaa hieman " omaa elämää" tarkoita sitä, etteikö rakastaisi lapsiaan ja haluaisi viettää aikaa heidän kanssaan. Itse haluan kyllä molempia. Ei elämä tosiaankaan ole näin mustavalkoista!



Itselläni on ensin kaksi lasta pienellä ikäerolla ja kyllä se syö ihmistä. Ainakin kun heitä on enimmäkseen miehen kanssa hoitanut yksin ja muutenkin olen niin tunnollinen ihminen että kaikki pitää lasten kanssa tehdä " oikein" . Silti halusin pöhkö vielä kolmannenkin, tosin nyt ikäeroa tulee enemmän.



Mutta tajuan myös sen, että ollakseni onnellinen mun on myös välillä saatava omaa aikaa. Ja kyllä mä kieltämättä myös näen paljon positiivista siinä ajassa kun lapset ovat sitten jo isompia ja voimme miehen kanssa tehdä jotain yhdessä ilman että lapsenvahtia pitää järkätä.



Meillä teimme muutenkin ennen lapsia tosi paljon kivaa yhdessä miehen kanssa, ja kyllähän alussa pikkasen ärsytti kun ei enää voinutkaan kaikkea tehdä samaan tapaan kuin ennen. Esim. vain kävelylle lähteminen!!! Ei se ole sama jos mukana on muutama jalkojaan laahustava leikki-ikäinen, joiden perään on katsottava jatkuvasti etteivät hyppää auton alle.



Tai koko päivän kestävät pyörälenkit. Esim.



t. se kolmattaan odottava joka on onnellinen vauvastaan mutta joka tajuaa, että elämässä on oltava muutakin kuin " vauvojen odottamista ja hoitamista"

Meillä on 4 lasta joista vanhin 7v (ei uskonnollisia vakaumuksia) ja meillä se vauva on aina se päivän pelastaja. Meillä on 2v uhmaa, 5v kiukkua ja koululaisen murheet, toki paljon iloakin heistä kaikista. Mutta kyllä tuo nuorin 11kk on se jokaisen perheen jäsenen päivän pelastaja. Meidän perheen aurinko ja voimavara, joka saa myrtseimmänkin nassun taas hymyyn. Millaista se elämä sitten on kun nuorin on 5v ja isoimmat kolkuttelevat murrosiän kynnyksiä? Kuka meidän päivä silloin pelastaa?



nim. ehkä sitten pitää hankkia koira??

Joo kyllä teidän kannattaisi hakea jotain muuta sisältöä elämään kuin vauva... Eihän se hyvä ole, jos näkee sitten nämä vanhemmat lapset " vähemmän iloa-antavina ja miellyttävinä" .



Itse oon täysin päinvastainen. En oikein edes välitä vauvoista, raskausajasta en pidä lainkaan. Sen sijaan leikki-ikä ja vähän vanhemmat lapset ovat jo kivoja... Kun heistä on jo oikeasti seuraa ja saa keskustella kaikista asiosta. Kun voi jättää heitä jo yksinkin vahtimatta.



Eli ei, ei pelota pätkääkään ettei olisi mitään ilonaihetta elämässä myöhemminkin. Sen sijaan haikeutta tunnen kyllä. Tuollainen 4-5 -vuotias kun on niin IHANA!

Vauva vain viattomalla aurinkoisella olemuksellaan on meidän kaikkien lemmikki, ei vain minun. Ymmärsit siis pointtini ihan väärin.

Hyvä näin.



Tekstistäsi vain saa sen kuvan, että vain vauva tuo teille aurinkoa ja iloa.

Vaikka vauvat ovat ihania niin kyllä elämä on nyt helppoa kun lapset ovat jo koulussa ja niiden kanssa voi tehdä kaikkea yhdessä; lasketella, käydä uimassa jne. Nukkuvat aamulla pitkään, ymmärtävät puhetta ja kotona voi itsekin olla joskus rauhassa kun lapset ovat kavereilla

Toista lasta ei meinaan 3 vuoden yrityksestä huolimatta ole siunaantunut.

Nyt ikäero on käymässä jo liian suureksi (sekä oma mukavuuden haluisuus), siksi " pili on pantu pussiin" ja olemme onnellinen yhden lapsen perhe.

ja elokuvat.. Kyllä jokaisella pitäisi olla muutakin mielestä elämässä kuin lapset, koska lapset ovat vain " lainassa" .

Mä nautin täysillä kun lapset on jo isompia, kaks jo koulussa ja nuorin menee ens syksynä eskariin. Voi että ihanaa kun ei oo koko ajan joku helmoissa. Välillä ollaan jo miehen kanssa kaksin kotona kun lapset on kavereilla.