Onko tämä teistä asiallinen kommentti kätilöltä? :(

esim. tosi vaikeasti epämuodostuneen vauvan joka kiidätettiin heti leikkaukseen... Ei kätilö varmaan tarkottanut huoltasi mitätöidä tai sua loukata,

näpäyttää, että kyllä HÄN tietää paremmin, miten asiat on.

Pyörryin suihkuun, niin tämä akka heitti vaatteet ja pyyhkeen päälleni ja huusi, että "Ei muuten kannata jäädä sinne miettimään, muitakin on tulossa!"

noista ilkeistä hoitsuista.



Kirjallinen valitus sairaalaan, vaikka itse osaston ylilääkärille

Kätilö oli pahalla päällä ja sattui purkamaan turhautumiaan juuri sinuun. Kätilöitä on joka junaan niin kuin muitakin hoitoalalla tai ylipäätään asiakaspalvelualalla työskenteleviä. Aika röyhkeää kyllä, että tuo kyseinen kätilö uskalsi aukoa päätään lääkärin läsnäollessa. Kokemukseni mukaan ne pahiskätilötkin ovat nöyrinä kun lääkäri on paikalla.

vauvani rakenteellisesta viasta johtuen menehtyi vaikka syntyi täysiaikaisena. Sairaala Tays?

Eihän hänen noin olisi pitänyt asiaa ilmaista, mielestäni :(

Meillä oli aivan ihana kätilö viimeksi...

vähän samanmoinen kokemus meillä, tosin sillä erotuksella, että pojallamme todettiin ISO ja laaja-alainen poikkeavuus :`(

Kätilömme (joka poikamme sectiossa oli mukana) oli myös ns. "omahoitajani") ja aivan ihana ihminen olikin :)

Hän tuli sänkyni vierelle istumaan ja juttelemaan, ihan ajan kanssa.

Hän kuunteli ja lohdutti, vastasi kysymyksiini minkä osasi.

Kertoi omasta sairaana syntyneestä lapsestaan, ja omista tunteistaan mitä oli itse aikanaan kokenut.

Tunsin, että hän todella välitti miltä minusta tuntui, tuoreena äitinä, jonka lapsella todettiin (vaikean alun jälkeen, oli tarkkailussa ekan vuorokauden, hapensaannin kanssa vaikeuksia :( ) ISO poikkeavuus, mikä tuli täytenä yllätyksenä meille vanhemmille.

Itkin ja olin luonnollisestikin alakuloinen, sekä peloissani mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan.

Vielä kotiutuessamme tuo kätilö tuli halaamaan mua, ja toivottamaan kaikkea hyvää meille, ja molemmat tillahdimme itkuun (minä ja kätilö siis).

Aivan ihana ihminen oli, lämmöllä häntä muistan :)

Ja mikä ihaninta, olen sattumalta häneen törmännyt muutaman kerran (muutaman kerran ihan sattumalta muualla, ja kerran vieraillessani ko. synnärillä sukulaisnaista&vauvaa katsomassa), ja tämä kätilö muisti meidät, ja tuli kysymään poikamme kuulumisia ;)

Nyt olen raskaana, la pian, ja aion kyllä etsiä käsiini ko. synnäriltä tuon ihanaisen kätilön, ja "esitellä" poikamme hänelle, miltä tämä nuorimies näyttää tänä päivänä ;) (poika reilun 4 v nyt)

Anteeksi, ei ollut tarkoitus vuodattaa omaa kokemustani näin pitkästi, mutta tahdoin vaan sanoa, että näin soisi jokaisen ikävän uutisen yllättämän tulla kohdelluksi.

Synnärin lastenlääkäri (mies) sen sijaan oli tosi tökerö meille vanhemmille, kertoessaan poikamme poikkeavuudesta :(

Vieläkin muistan hänen välinpitämättömät, kylmän jäätävät kommenttinsa, ja sen asenteen, millä viis veisasi miltä meistä vanhemmista tuntuu :(

Kun vahingossa lastensairaalan käytävällä ko. hemmoon törmäsin, teki mieleni mennä potkaisemaan nilkkaan ;O

Olenpa ilkeä :/

Ikävät kokemukset, ikävä kyllä, muistaa pitkään, ja katkerana.

Toivottavasti saat lapsenne poikkeavuuden tiimoilta vastaisuudessa asiallisempaa kohtelua.

Tsemppiä! Tiedän miltä susta tuntuu.

Eihän hänen noin olisi pitänyt asiaa ilmaista, mielestäni :(



Meillä oli aivan ihana kätilö viimeksi...

vähän samanmoinen kokemus meillä, tosin sillä erotuksella, että pojallamme todettiin ISO ja laaja-alainen poikkeavuus :`(

Kätilömme (joka poikamme sectiossa oli mukana) oli myös ns. "omahoitajani") ja aivan ihana ihminen olikin :)

Hän tuli sänkyni vierelle istumaan ja juttelemaan, ihan ajan kanssa.

Hän kuunteli ja lohdutti, vastasi kysymyksiini minkä osasi.

Kertoi omasta sairaana syntyneestä lapsestaan, ja omista tunteistaan mitä oli itse aikanaan kokenut.

Tunsin, että hän todella välitti miltä minusta tuntui, tuoreena äitinä, jonka lapsella todettiin (vaikean alun jälkeen, oli tarkkailussa ekan vuorokauden, hapensaannin kanssa vaikeuksia :( ) ISO poikkeavuus, mikä tuli täytenä yllätyksenä meille vanhemmille.

Itkin ja olin luonnollisestikin alakuloinen, sekä peloissani mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan.

Vielä kotiutuessamme tuo kätilö tuli halaamaan mua, ja toivottamaan kaikkea hyvää meille, ja molemmat tillahdimme itkuun (minä ja kätilö siis).

Aivan ihana ihminen oli, lämmöllä häntä muistan :)

Ja mikä ihaninta, olen sattumalta häneen törmännyt muutaman kerran (muutaman kerran ihan sattumalta muualla, ja kerran vieraillessani ko. synnärillä sukulaisnaista&vauvaa katsomassa), ja tämä kätilö muisti meidät, ja tuli kysymään poikamme kuulumisia ;)

Nyt olen raskaana, la pian, ja aion kyllä etsiä käsiini ko. synnäriltä tuon ihanaisen kätilön, ja "esitellä" poikamme hänelle, miltä tämä nuorimies näyttää tänä päivänä ;) (poika reilun 4 v nyt)



Anteeksi, ei ollut tarkoitus vuodattaa omaa kokemustani näin pitkästi, mutta tahdoin vaan sanoa, että näin soisi jokaisen ikävän uutisen yllättämän tulla kohdelluksi.



Synnärin lastenlääkäri (mies) sen sijaan oli tosi tökerö meille vanhemmille, kertoessaan poikamme poikkeavuudesta :(

Vieläkin muistan hänen välinpitämättömät, kylmän jäätävät kommenttinsa, ja sen asenteen, millä viis veisasi miltä meistä vanhemmista tuntuu :(

Kun vahingossa lastensairaalan käytävällä ko. hemmoon törmäsin, teki mieleni mennä potkaisemaan nilkkaan ;O

Olenpa ilkeä :/

Ikävät kokemukset, ikävä kyllä, muistaa pitkään, ja katkerana.



Toivottavasti saat lapsenne poikkeavuuden tiimoilta vastaisuudessa asiallisempaa kohtelua.

Tsemppiä! Tiedän miltä susta tuntuu.

Ei ollut kyse palleatyrästä, meidän poikamme kohdalla.

ISO ja laaja-alainen nikamapoikkeavuus selkärangassa sekä kylkiluissa :(



Poikamme kävi 2,5 v sitten ISOn selkäleikkauksen läpi, ja elää tätä nykyä varsin touhukkaan 4 v pojan elämää :)

Tekee kuperkeikkoja, seisoo päällään, ja on muutoinkin erittäin aktiivinen poika, niin mieleltään kuin vartaloltaan ;)

Ainoa asia mikä tänä päivänä muistuttaa menneestä leikkauksesta, ovat isot leikkausarvet rinnassa sekä selässä.

Tulevaisuudesta emme vielä tiedä, mutta nyt ainakin näyttää hyvältä :)



t: aiempi kirjoittaja, nro. 9 (?)

tarkoita etteikö rakastaisi lastaan vikoineen!

Sehän on vain lapsen parasta että koskeettiset viat korjataan. Ei niitä vanhempien takia korjata!



T: eräs joka on itse törmännyt ilkeään (=ajattelemattomaan???) lääkärin kommenttiin kun poikamme oli leikkauksessa

eikä sitä voiko rakastaa, jos lapsella on joku poikkeavuus

yksilöt saataisiin karsittua pois ammattikunnasta.

Tyly ja törkeä kommentti. Tosin on mahdollista, että tarkoitus oli silti hyvä - antaa vahvasti ymmärtää, että kyse on pikkujutusta, eli rauhoittaa teitä - mutta kätilön tilannetaju ja kyky sanojen valintaan oli nolla.

Se kannattaa pitää mielessä myös kun esim. täällä kommentoidaan kaiken maailman asioita se ammattilaishattu päässä. Se että joku on kätilö (tai lto, tai pph jne.) ei tarkoita että olisi HYVÄ kätilö.

Jatkuvasti saa kuulla kuinka joku on dissannut toista ja sitten asiaa itketään täällä.

Minä olisin ainakin pistänyt moisen hoitsun heti paikalleen ja oikaissut jos hänellä on jotain harhakäsityksiä suhteeni.

ettei hämmennykseltään saa sanottua mitään vaan lamaantuu.



Tuntui ikävältä ap:n kokema ja kukaan meistä ei voi sanoa 100 % varmasti pystyisikö itsekään ko. tilanteessa pistämään hoitsun/kätilön/lääkärin paikalleen napakalla vastauksella.