Lasten perintöasioista

Eli jos testamentilla tulee rahaa vaikka vain yhdelle lapselle, et sinä voi niitä käydä jakamaan, eivät ole sinun rahojasi, vaan lapsen. Enemmän kärhämää tulee, jos ala t jakamaan rahoja, jotka eivät sinulle kuulu. Jos haluat tasapainottaa tilannetta, joudut sitten ihan omasta pussista laittamaan muille lapsille. Mutta kuten itsekin sanoit, maailma ei ole oikeudenmukainen ja tasapuolinen paikka. tuskin tästä mitään numeroa lasten välillä tulee, jos sinä et siitä numeroa tee.

ja jos he ovat rahat testamentissaan antaneet vain esikoiselle, niin silloin ne ovat esikoisen rahoja.



Itse kyllä yrittäisin mahdollisuuksien mukaan sitten lahjoittaa muille lapsille rahaa. Kyllä viimeistään murrosiässä saattavat alkaa ihmettelemään, jos isosisko/-veli on rikkaampi kuin he.

kukaan ei tiedä, mikä on lopullinen testamentti. Anna tätien kuolla ensin rauhassa.

kenellekään, sillehän lapselle ne menevät, joka testamenttiin on laitettu, mutta ihmettelen vaan miksi? En usko, että esikoinen voisi olla tädeille jotenkin rakkaampi, kun kerran kesässä nähdään ja kaikki lapset on pienellä ikäerolla.



Mietin vaan itse, mitä sitten sanon, kun toiset lapset kysyvät, että miksi yksi on saanut enemmän, eikö tädit sitten tykänneet meistä? Kai vastaus on, että en tiedä. Omasta pussista tietenkin muille se sama summa pitäisi laittaa, jos sille tielle lähtee...



Vaikka varmaan pidemmän päälle eroja tulee väkisinkin, jos joku sattuu saamaan vastaavasti lahjaksi isomman summan rahaa, tuskin lähden samaa summaa laittamaan kaikkien tileille.



Jotenkin tuntuu pahalta kuitenkin tuo "Viimeinen tahto", joka sitten kohdistuu vain yhteen lapsistamme, ihan kuin muita ei olisi. Jättäisi sitten kaikki pois ja antaisi jonnekin muualle rahansa.

Jos en suoraan tätien kanssa, niin esim. anopin tai appiukon (kumman puolen sukua?). Eli hienovaraisesti selvittäisin, mistä johtuu että vain yhdelle tulossa perintöä. Ja ehkä laittaisin anopin/appiukon juttelemaan tätien kanssa erittäin hienovaraisesti siitä, että onko viisasta asettaa saman perheen lapset eriarvoiseen asemaan (mikseivät anna miehellesi tai kaikille tasapuolisesti).



Jos selvittäminen ei auta eikä tuota tulosta, niin säästäisin itse muille lapsille vastaavan summan itse. Selittäisin myöhemmin lapsille, että koska isän höppänät tädit antoi yhdelle lapselle perintöä, niin vanhemmat ovat säästäneet muille saman suuruiset pesämunat.

jätät yhden vaille lahjoitusta. Mitäs jos esikoinen kysyy sit sulta, että rakastatko noita muita enemmän kuin mua?

Siis ymmärrän, jos joku lapsista hoitaa vaikka vanhaa tätiään ja siksi saa testamentilla rahaa, mutta arvottaa nyt pieniä lapsia, joihin kaikkiin on periaatteessa samanmoinen suhde. Kyllä sillä perinnöllä on merkitystä, kun elämää aletaan rakentamaan, ja aivan turhaa tehdä epätasa-arvoa lasten välille tälläisellä asialla. Minusta ap voisit pyytää vaikka anoppia tai appea puhumaan hienokseltaan asiasta. Tuollaiset tädit ei aina ajattele ihan loppuun tai vaihtoehtoisesti ovat ilkeitä vanhojapiikoja, joiden tarkoituskin on sotkea pakkaa. Tiedän yhdet sisarukset, joiden välit menivät lopullisesti poikki, kun toinen sai isotädiltään huomattavan perinnön testamentilla ja toinen ei mitään. Silti olivat eläessään oleet tasavertaisesti tekemisissä ja autelleet tätiä. Tätille taisi vaan poika olla tärkeämpi kuin tyttö...

Yhdellekkään ei tarvitse perintöä jättää, mutta jos näin tahtoo, niin sitten kaikille. Minä olen tehnyt näin ja selvisi, että kyse oli vaan sukupolvien välisestä kuilusta. Monet vanhat ihmiset, erityisesti maalaiset, vaan ovat tottuneet ajatukseen, että omaisuus siirtyy kokonaisuudessaan vanhimmalle lapselle. Omassa tapauksessamme isotäti testamenttasi sitten saman summan molemmille lapsilleni.



Se, että itse lahjottaisit esikoisen saaman summan toisille lapsille, on mielestäni epäreilua. Silloinhan itse asetat omat lapsesi keskenään eri asemaan.