***** TOUKOTOIVEET VK 13 *****

Täällä sitä vaan edelleen porskutetaan menemään :)



KOHDUNKAULASTA kysymys...Miten lääkärit on asiaa selvittäneet, jos ovat tunnustelemalla saaneet kohdunkaulan lyhemmäksi kuin se 3 cm mutta ultralla vähintään toi 3 tai enemmän? Kun mulle lääkäri sanoi, että ultran mittaan luotetaan ja kätilö meinas, että sitä on välillä hankala tunnustella, että jos jotenkin tunnustelee "väärältä" puolelta tai jotain... Mut, kun itsellä kuitenkin tunnustelumitta on lyhentynyt tässä pikkuhiljaa, mutta ultramitta ei... Vauvan pää on tosi alhaalla (puolen sormen päässä, kun sisätutkimusta lääkäri teki), joten varmaan sielä kypsyttää paikkoja... Lääkäri vaan meinas, että ottaa ihan rauhallisesti eikä mitään isompaa tehdä, mutta ei sen kummempaa...



IMETYKSESTÄ. Mä lähdin esikoisen kanssa siitä ajatuksesta, että jos maitoa tulee, niin imetän täysimetyksellä 6 kk ja kaiken kaikkiaan vuoden. Kumpikaan näistä ei onnistunut. Luumua + perunaa annettiin joskus pojan ollessa 5 kk ja imetyksen lopetin pojan ollessa 10 kk, kun hänellä tuli maito- ja kananmuna-allergia ja aloin antaan korviketta, kun en viitsinyt itseltäni alkaa nuita aineita jättään pois, kun poika oli nuin iso kuitenkin jo. Samalla oletuksella mennään nyt eteenpäin...Paitsi en tiedä, että mites noi suositukset täysimetyksestä nyt menee, kun vähän joka paikassa on eri tietoa...Mutta siis, jos vauva tuntuu tarvitsevan lisäruokaa, niin sitten sitä annetaan ja jos jostain syystä imetys ei meinaa onnistua tai on jotain muita hankaluuksia, niin sitten juodaan pullosta enkä koe olevani huono äiti, jos se imetys ei onnistukaan!



OMAA NAPAA...Mulla nyt on jotenkin sellainen olo, että ei tämä vauveli vielä ihan lähiaikoina synny, kun ei vielä ole syntynyt...että nyt mennään jotenkin rauhallisimmin mielin kuin aiemmin ja hyvä niin :) Vauva on nyt kyllä alkanut vänkäämään enemmissä määrin mahan oikealle puolelle ja silloin mulla tulee kiristävä olo...ja vauvalla on silloin aika ahdasta...tuon temppuilun saisi lopettaa, että ei vaan sais kalvoja itse puhkaistua, kun yrittää sit siinä ahtaassa tilassa liikkua...Supistuksia tulee edelleen, mutta välillä jo mietin, että onko vähän vähentyneet...



AngaT 34+2!

sairaslomalainen ja näin saamaton! en edes muistas milloin viimeksi kirjottelin,mut nyt taas yritän palata pariinne :)



Meillä alkoi viime viikolla synnytysvalmennus ja heti löyty naapurista pariskunta joilla melkein sama la.kyllä harmittaa,kun muutetaan huhtikuun lopussa pois täältä,ois ollu kiva mammailla yhdessä. Toivottavasti Jyväskylässä törmäilen nopeasti toisiin kotiäiteihin,pääsis tuntoja jakamaan muuallakin kun täällä netissä.



Perjantaina oli neuvola,minulle ei ole tullut painoa yhtään lisää,mut hemppari on romahtanut,nyt 114.rautakuurille siis siirrytään täälläkin päin.Muuten kaikki ok, sf tais olla 28..huomenna olis sitten lääkärissä käynti, toivottavasti nyt kirjoittaa heti parin viikon pätkän,sitten alkaisikin vuosiloma ja senpäälle äitiysloma.



Olen siis jo useamman viikon kotona oleillut,vähän vaihtelevalla mielialalla,toisinaan on kiva ommella kestovaippaimuja ja toisinaan taas tuntuu et nää neljä seinää kaatuu kerrassa päälle.Onneksi miehelläkin alkaa parin viikon päästä kevennetty ja sitten viikolla 17 loma.Saadaan yhdessä pakata loput tavarat..



Minä pakkasin sairaalaan lähtö kassin viikonloppuna valmiiksi,on niin tiukkaan ahdistanut ja supistellut ettei ainakaan paniikki tule tavaroista jos jotain sattuiskin tapahtumaan. Vielä on kyllä ehdottomasti liian aikaista,toivon että on ohimenevää tämä heikotus.



Todellakin kaikilla taitaa olla jo pikkuhiljaa tukalat olot,mutta eihän tässä enää mene kun kuukaudenpäivät niin ensimmäiset meistä on jo vauvallisia :) Eli onnea tuleviin päiviin, ja nauttikaa vielä hetki rauhasta(?) jos sitä vielä on :)



nepsunen&tiippana

Hyvää uutta alkanutta viikkoa kaikille!



Vielä viikko lomaa jäljellä ennen loppu rutistusta töissä. Huomenna neuvola ja palaan sen jälkeen uusien kuulumisien kera.



Pikkuinen liikkuu ahkerasti masussa, varsinkin öisin! Parina viime yönä olen herännyt ihan mahdottomaan myllerrykseen mahassa. Eilen ahdisti todella paljon, ei satu mihinkään, mutta tuntuu kuin maha olisi täynnä vauvaa joka painaa joka paikkaan :)



Nyt pitää rientää hakemaan kohta kolme vuotiasta esikkoa tarhasta.



Tinzu 31+4

Olipas viikonloppunakin ollut "vilkasta", kun yleensä on ollut niin hiljaista pinossa.



Imetyksestä oli ainakin ollut puhetta. Meillä esikoinen oli täysimetyksellä n.4kk ikään saakka ja sitten totesin, että pojalle on pakko yksinkertaisesti antaa jotain muutakin kun oli rinnalla vielä tuossakin vaiheessa vielä jopa tunnin puolentoista välein. En enää jaksanut yksinkertaisesti ja se oli kyllä ihan oikea ratkaisu. Osittaisimetin sitten vielä melkein 10kk ikään saakka ja sitten ei enää poikaa koko imetys kiinnostanut, joten lopetettiin sitten siihen.

Tyytyväinen olen ja toivon, että päästäisiin tämän kakkosenkin kanssa vähintäänkin samaan. Tällä kerralla tiedän ainakin etten turhia stressejä moisesta ota, vaan uskallan paremmin luottaa itseeni ja omiin vaistoihini. Poikahan tarvitsi myös alussa hieman lisämaitoa (iltaisin ennen yöunia) ja siitä kyllä kokematonta äitiä kovasti syyllistettiin (onneksi oma terkka ei, vaan ymmärsi tilanteen ja osasi tukea siinäkin asiassa), mutta myöhemmin huomasin olleeni asiassa täysin oikeassa pojan sitten itse lopettaessa lisämaidon ottamisen. Minäkin käytin rintakumeja alkuun matalien rinnanpäiden takia, mutta päästiin niistäkin ihan huomaamatta ja suhteellisen helpolla eroon pojan ollessa vajaan kuukauden ikäinen. Saapa nähdä miten nyt sitten.

Tuttia en todennäköisesti anna tälle toiselle (vaikka eihän sitä sitten varmaksi voi tietää, mutta sairaalaan en ota valmiiksi, sieltä kyllä saa jos sellaisen haluaa.. ainakin Jorvissa) ellei nyt sitten näytä siltä että sille todella olisi tarvetta. Esikoisen kyllä yritin opettaa kaikin keinoin, mutta ei ikinä sitä huolinut ja suuttu vaan lisää, jos moista yritin tarjota. Myöhemmin sitten olen huomannut, että on ollut jopa ihan hyvä ettei siitä ole nyt sitten tarvinnut vieroittaa eikä öisin herätä sitä toiselle nostamaan. Mutta, nämä ovat vain omia mietteitäni näistä asioista. =)



Korasalla on kyllä ollut aikamoisia kokemuksia viime aikoina.

Vointeja sinne ja toivottavasti masukki viihtyisi vielä jonkin aikaa kyydissä mukana. Otahan iisisti siellä. =)



Mullakin oli neuvola viime perjantaina ja jotenkin kovasti olen ollut huolissani tästä masukin asennosta, kun en yhtään osaa taaskaan arvioida onko rt vai pt, mutta terkka vahvisti epäilyni ja sanoi vauvan kyllä olevan aivan oikein päin. Todennäköisesti pysyykin, kun ei niin hanakasti enää tässä vaiheessa vauva rupea painovoimaa uhmaamaan. Pää kun painaa aika paljon enemmän kuin muu kroppa. Mutta, eihän sitä tietty tiedä ikinä. =) Näillä kuitenkin mennään nyt. Kaikki muutkin arvot oli ihan kohillaan ja painokin noussut vain reilut 200g/vko, joten ei paha. Tässä raskaudessa ei ookkaan tullut vielä kiloja yhtä paljon kuin esikon odotuksesta näillä viikoilla, joten liekö jääneekin tällä kertaa alle 16kg:n. Tosin alipainon rajoilla oon aina ollut, ettei tuo 16kg:kaan ole vielä mulle ylipainoa vaan ihan normaalin rajalla.

Hemppa on ollut ihmeen hyvä tässä raskaudessa, 138 viimeksi, eikä lisärautoja ole tarvittu, mutta en tarvinnut kyllä esikon odotusaikaankaan, vaikka ei nyt ihan NOIN hyvä oo ollut silloin.



Esikko rukka on korkeassa kuumeessa ja liekö nyt sitten mahdollisesti sitä parvoa, joka serkkutytöllä mahdollisesti oli tuossa kolmisen viikkoa sitten. =( Eilen alkoi lämmöllä ja tänään on sitten ollut aika korkea kuume vaikka kovin oon koittanut lääkettä antaa. Pitää kyllä huomenna viimeistään viedä lääkäriin toinen, jos ei tuo olo kohene. Kyllä tuo onneksi juo ja jonkin verran on syönytkin, mutta ei kuitenkaan oikein jaksa leikkiä. Katselee vain lasten ohjelmia ja sitten käy välillä torkkumassa tuolla omassa sängyssään. Juttelee toki myös ettei ihan oo sellainen apaattinen kuitenkaan. Pitää vielä katella että tarviiko tässä jopa tämän illan aikana vielä käydä näytillä, mutta en tiedä...

On itelläkin ihan pökkeröinen olo, kun on koko päivän sisällä kököttänyt. Mieskin tulee vasta illalla ysin aikoihin kotiin, niin en iteksenikään pääse oikein ulos ennen sitä.



No, nyt tarvinnee lopetella ja ruveta hoivailemaan tuota meidän toistaiseksi pienokaista.



Vointeja kaikille tasapuolisesti ja tervetuloa mukaan uudet. =)



-viivi ja toivo rv 31+1-

Tuntuu, että aina on vaan maanantai...viikot sen kun lepattaa eteenpäin. Voi miten lähellä synnytyskin jo on. Huhtikuisissakin oli jo viimeviikolla syntynyt eka vauva kävin vaklaamassa) ja me ollaan se seuraava kuu sitten...hurjaa! Mitäs veikkaatte, kuka saa ensimmäisenä nyytin syliin? Musta tuntuu, että ekan tuhisijan saa ihan joku muu kuin kellä on ennusmerkkejä ollut. Luulen, että tulee ihan puskista se uutinen. Ihanaa sitten kun alkaa niitä vauvauutisia tulemaan ja täällä saa olla koko ajan päivittämässä tietoja ja jännäämässä. Heh, ihan kun puhuisin jostain urheilusuorituksesta tai kilpailusta...en nyt ihan sitä kuitenkaan ajatellut. :)



Imetyksestä oli ollut juttua. Mä en jotenkin ole hirveesti edes miettinyt koko asiaa. Ostin kyllä jo pumpun ja maidonkerääjät. Rintakumit ja imetysliivit hankin myös ennen synnytystä. Ajattelin ottaa ihan ilman mitään stressiä tuon imetyksen ja katson kuinka käy. Pessimistiseen tyyliini ajateltuna olen varmaan sitten pari viikkoa synnytyksestä täällä itkemässä imetyksen epäonnistumista ja syyttämässä itseäni siitä kun en ollut asiaa pohtinut etukäteen.



Tinzu82, olipas hyvin sanottu tuo, että tuntuu kuin maha olisi täynnä vauvaa. Veit sanat suustani. Olen miettinyt miten tunteen oikein pukisi sanoiksi ja tuo oli hyvä ja oikein kuvaava. :) Mä olen jo aika tuskastunut tämän mahani kanssa ja tuntuu ettei mikään asento ole mielekäs. Yritän nyt kuitenkin nauttia masusta vielä, voihan se olla, että siitä tulee sitten jotain vieroitusoireita kun sitä ei enää ole.



Olinkin kirjoittanut tuonne yleiselle puolella siitä kivun tunteesta alamahalla, jos joku huomasi. Jotenkin kohtalon ivaa se kun sain itseni ladattua siihen, että yöllä lähden polille jos kipu taas alkaa, niin yllätys yllätys ei mitään kipuja sinä yönä. Suppareita kuitenkin tulee mielestäni todella usein ainakin verrattuna aikaisempaan, mutta yölliset menkkapoltot mahassa ja selässä ovat lieventyneet. Välillä joudun edelleen yöllä nousemaan puuskuttelemaan ja kävelemään kun kipu iskee, mutta ei ole millään tavalla verrattavaa siihen mitä se oli silloin yksi yö. Vimppa neuvolalääkäri siis 7.4 ja sinne yritän nyt sinnitellä ilman polia. Ajattelin, että jos se vauva sieltä on tullakseen niin tulkoon, kyllä sen varmasti sitten huomaa. :) Viikkoja kuitenkin kasassa nyt sen verran, etten enää ala panikoida hirveesti kuten muutama viikko sitten olisin vielä tehnyt. Mulla olis keskiviikkona neuvola th ja sit jännätään mitä hb:lle on tapahtunu. Myös sf-mitta kiinnostaa, koska oli siis viimeksi jo 31,5.



Palatakseni vielä raskauden jälkeiseen aikaan...minä odotan myös ihan innolla normi vaatteiden käyttöä. Kävin jo kaupoillakin vähän hiplaamassa kevään uutuuksia ja kovasti jo olisi tehnyt mieli ostaa kaikkia ihania kesäpaitoja ja mekkoja. Mitenhän käy noiden vanhojen vaatteiden kanssa, joita käytin ennen raskautta...yks päivä kävin niitäkin läpi ja voi kiesus miten pieneltä ne näytti, tunsin itseni taas oikein "nätiksi" niitä katsoessa. :D Enkä ole todellakaan mikään pinnallinen ihminen, kuten kommenteistani voisi luulla, mutta onhan tämä aikamoinen muutos edelliseen. Vitsit että harmittaa jos saa heittää kaikki vanhat vaatteet kankkulan kaivoon. Minusta on ihana olla raskaana ja käytän hyvinkin vatsan esille tuovia vaatteita. Olen todella sinut vauvamahani kanssa ja jopa ylpeä siitä, mutta lähinnä kauhistuttaa ensi KESÄ after pregnancy. Onko muille vielä paniikki iskenyt sen suhteen??



Omaa napaa tällä kertaa vaan...morjesta moi!



Terv. Rice + pikkune rv 34+0

Taas nämä minun alkuviikon höpinät, en tiedä miten sitä jotenkin kirjoittelut menee loppuviikon osalta ohi. Siis käyn kyllä lukemassa sivuilla, että pysyy ajan tasalla, mut jotenkin se kirjoittelu jää yhteen kertaan /vko. No, ehkä sit ku jää äippälomalle, niin alkaa ajatuskin olemaan jo toisella tavalla mukana tässä. Nyt sitä vaan miettii,että kun nämä viimeset työpäivät vaan jo olis ohi, niin on sitä aikaa..



Imetysasioita on mietitty täällä. Mä tiedän vanhasta kokemuksesta,että mulla on ihan tuskaa ne alkuviikot, kun maitoa suorastaan lentää.. tai no, joka kertahan on erilainen, mut kaikki muut imetykset on ollut oikeasti hankalia, kun sitä maitoa on tosissaan tullut niin,että vois useammankin vauvan ruokkia. Sekään ei oo kivaa, kun toisesta maidot valuu pitkin ja poikin. Pitää vissiin sitä kerääjää miettiä. En oo koskaan kokeillut, että kokemuksia siitä otetaan vastaan.. Joskus oon lypsänyt enimmät pois alta, mut sekin sit taas osaltaan vauhdittaa sitä maidon kertymistä.. Kiva kesä tulossa jos tissit falskaa joka välissä =(. Mutta katsotaan kuinka käy. Imetysliivejä oon parit halppisversiot ostanut, mut tuntuu siltä,että ne on nyt jo "tiukat", että varmaan tässä joutuu käydä vielä isompia ostamassa alkuviikkojen imetykseen.



Maha täynnä vauvaa..sitäpä juuri. Liikkeet on jo massiivisia tuntuu todella,että siellä on joku jättiläinen, mikä juuri ja juuri mahtuu mahanahkan sisälle. Kylkimakuula kun joutuu paljon olemaan,niin välillä on ihan kamalan/ihanan näköistä, kun tulee jalka tai peppu ( tai mikä nyt sit sattuu olemaan) pitkälle. Mut kyllä se välillä sattuukin aika kipeästi. Mut onhan se ihanaa tietää,että masussa voidaan hyvin, kun liikkeitä tulee.



Monilla on supistellut ja ollut kovasti jo tuntemuksia,että jotain alkaa tapahtumaan. Mulla ei edelleenkään supistele ja olo on mainio. Mut niin mulla on ennenkin ollut. Sit ku synnytys alkaa, niin sen kyllä sit tietää supistelun alkamisesta.. Vähän tänä aamuna kyllä oli pientä tuntemusta, mut olokin oli tosi väsynyt jo aamusta, että se vissiin aiheuttaa ihan pientä supistusta. Pari pientä supistusta ja sit se meni ohi.



Kesävaatteet...mulla kans sellanen tunne,että olis ihana ostella kaikenlaista uutta ja mukavaa, mut ehkäpä vaan täytyy tyytyä noihin vanhoihin ( osaltaan toki uusiin), ku ei sitä ihan niin vaan siitä synnytyksestä palaudu. Mulla on sairaalaan jäänyt kylä yleensä melkeen kaikki, mut onhan se mahanahka vielä niin "taikinaa" ja muutenkaan kroppa ei ihan normi oo välttämättä kesän parahilla ilmoilla. Mut ihanaa kun pääsee vauvan kanssa heti ulos ja kävelyllä..me varmaan kävellään joka päivä!! mikäli nyt ilmat suosii?!



Mut nyt täytyy lopettaa höpöttely ja valmistautua töihin, ehdinkin käydä puolen tunnin niskahieronnassa ennen töiden alkua, ihanaa.. 7 päivää töitä jäljellä ja torstaina pitäis lähteä töistä käymään Tampereella messuilla, parin tunnin autossa istumista mennen tullen, mut kyllä sen vielä kestää..toista saattaa olla se messupäivä =/..no, tukisukat jalkaan ja menoks =D



Aurinkoista ja pirteää viikkoa kaikille!!

*AngaT*: en ole mikään asiantuntija, mutta mulla noissa viikottaisissa kontrolleissa kohdunkaulaa ja -suuta on tutkittu sekä normaalissa sisätutkimuksessa että ultralla. Noissa mittauksissa käsin on saatu lähinnä vain sentin tarkkuudella kohdunkaulan pituus, miten pehmeä kohdunsuu on ja suurpiirteisesti, miten paljon se on auki. Ultraamalla taas kohdunkaulan pituus saadaan lähes millin tarkkuudella (tosin tuossakin kuulemaa millin heitot kumpaankin suuntaan on normaaleja) -> käsin tunnustelemalla kohdunkaulan pituus on 2cm, ultraamalla 2,6cm; ulkosuu pehmeä sormelle auki, kun taas ultralla näkyy, että sisäsuu on myös avautunut. Luulisin, että nuo molemmat tutkimukset yhdessä antaan kaikken eniten tietoa tilanteen muuttumisesta.



*imetyksestä*: tällä hetkellä stressaan siitä melkoisesti. Olen joskus ollut jopa niin naiivi, että olen kuvitellut homman hoituvan "kuin itsestään". Aion varustautua kyllä kaikkeen mahdolliseen hankkimalla kaappiin etukäteen valmiiksi liivien, liivisuojien ja Lasinohin kavereiksi vielä rintakumin ja -pumpun. En hirveästi jaksa huolehtia täysimetyksen onnistumisesta; parhaani yritän ja katsotaan, mihin se riittää.



*mammalomasta* kysymys: tästä on varmaan puhuttu jo ties kuinka moneen otteeseen, mutta kysyn silti.. miten pitkään aiotte olla vauvan kanssa kotona?



*omaa napaa*: perjantaina on taas kontrollilääkäri, katsotaan, miten käy. Tällä hetkellä huolettaa, miten ehditään laittamaan koti kuntoon vauvaa varten -miehellä on hirveän kiireisiä, 60h työviikoja ja itse en voi tehdä oikein mitään. Onneksi oma isä on luvannut tulla auttamaan pikkuremontissa. Lisäksi joitain pikkutarvikkeita pitäisi käydä valitsemassa ja hakemassa myös. Toisaalta myös tietoisuus siitä, että tässä ei ole laskettuun aikaan enää kovinkaan montaa viikkoa, saa välillä aikaan ristiriitaisia tunteita: toisaalta sitä odottaa kamalasti, toisaalta jännittää, miten osaa tehdä kaiken oikein.



Christina 32+

Poika on hoidossa ja nyt pitäisi alkaa laittaa työhuonetta kuntoon. Meillä remppa loppui tuossa lokakuussa ja vielä yksi huone on jätetty hujanhajan ja pidetty jonkinsortin "varastona". Vieraita kun on tullut niin on helppo laittaa vain ovi kiinni, ettei tarvi kurkistella yhteen huoneeseen. Verhotanko saatiin laitettua viikonlopun aikana ja kirjahylly on paikoillaan, mutta nyt pitäis käydä kirjahylly läpi kun siinä on jos jonkinmoista kirjahyllyyn kuulumatonta tavaraa. Sekä vanhoja koulukansioita pitäis käydä läpi, että mitkä menee keräykseen ja mitä juttuja säästän. No, enempi houkuttais lähtä vain ostamaan verhot tähän huoneeseen :)



Mulla on tämän toisen odotuksen kanssa semmonen "vielä ehtii" -ajatus menossa koko ajan, eli vieläkin tiiättekö pikkuhiljaa ostan tavaroita ja aattelen, että no onhan tässä aikaa. Yks päivä havahduinkin siihen, että jos tässä nyt sairaalaan tulee lähtö niin jäi sitten monia juttuja vielä ostamatta. Vauvaostoksista enää on ostamatta turvakaukalo ja hoitopöytä. Ne pitäisi nyt vielä viimehätään saada piakkoin hankittua.

Eilen maksettiin Carenan Freet (punaiset), joihin netistä tilasin Brion kovan kantokassin (keltainen), 19,90e. Pojalla oli ihan kunnon Emmaljungan Duo -yhdistelmät, jotka on siis myyty jo aiemmin pois. Päädyttiin nyt Carenan yhdistelmiin ihan silkan hinnan ja sen takia, kun ei ole hissiä tai parveketta meillä ja rattaiden kanssa on pieni säilytysongelma. Onneksi takuuaika lähtee vasta lasketusta ajasta alkamaan (6kk).



Supistuksia täällä ei ole yhtään, en tiedä pitäiskö niitä jo kaivata. Yöt menee vaihtelevasti, tykkään nukkua oikealla kyljellä, mutta herään aina selällään ja yksi syy siihen on se, että mulla puutuu ihan tosi kipeeksi oikea jalka kun kyljellään nukun. Ja siksipä sitä kai automaattisesti yöllä kääntyy selälleen.



Torstaina mulla on se sype-käynti, ja tässä mietin yhtä asiaa. Viime äitiyspolikäynnillä lääkäri merkkas, että vauva on perätilassa, ja seuraavalla kerralla neuvolassa th totesi samaa. No, ei siinä mitään, mutta mulla on sovittuna seuraava lääkäriaika VASTA 28.4 (la 9.5), jolloin jos vauva on edelleen perätilassa niin sitten kyllä vaadin sektiota. Mutta miten sitten tuolla sype-käynnillä voin asian tuoda esille, että jos vauva onkin vielä perätilassa niin ainakin siinä tapauksessa haluan sektion, ja mahdollisesti muutenkin olisin kallistumassa sektion puolelle. Saas nähdä.



Sitten joku puhuikin jo kesävaatteista, itse en ole edes vielä ajatellut niin pitkälle omalla kohdallani, että pitäisi mahtua entisiin vaatteisiin. Kai se kuuluu niihin asioihin, jotka haluaa kieltää. :) Jos painoa on tullut lähtöpainoon jo 14kg, niin ei paljon tarvi miettiä mahtuuko entiset vaatteet päälle. Taitaa tosiaan tämä tuleva kesä mennä makkaroista palautuessa.



Töihinpaluu: mulla on nyt Kelan mukaan ilmoitettu töihin, että olen pois ainakin 2010 helmikuuhun asti, joka tuntuu kyllä tosi lyhyelle ajalle. Jos vain rahallisesti pärjättäis niin olisi ihana palata töihin vasta 2010 kesän jälkeen. Saas nähdä.



Nyt taidan mennä vielä kahvinkeittoon, yksi tai kaksi kuppia voi juoda vielä päivässä, ja sitten alan tätä työhuonetta haravoimaan.



Aurinkoisia päiviä kaikille!



t. Iippalainen 33+?

Aatelinpa raahautua kanssa kirjottelemaan jotakin, vaikka oikeestaan mitään kummempia ei oo tällä hetkellä mielessä:)



Miusta kanssa tuntuu, että massu on täynnä vauvaa! varsinkin, kun on ite liikkeessä ja pikkanen alkaa liikkumaan, tuntuu aikas tukalalta! Vauvalla on ollut lähipäivinä hikka monta kertaa päivässä, tuntuu hassulta kun massu hytkyy hikan tahdissa!



Imetystä en oo pahemmin vielä stressaillu..Tietysti toivon, että pystyisin imettämään, mutta en vielä viitsi sen enempää murehtia. Ens viikolla ois neuvolan järjestämä imetysilta, jossa puhutaan sit asiasta enemmän. Ihan hyvä juttu.



Mä haluisin ehdottomasti olla vauvan kanssa kauemmin kotona kun sen minimin! Eli jään varmaankin sitten hoitovapaalle vanhempainrahakauden jälkeen. En haluais laittaa vauvaani vielä niin pienenä ainakaan päiväkotiin. Oon ite päiväkodissa töissä ja tiiän, että se ei oo mikään paras kasvuympäristö pienelle vauvalle. Ja muuteskin, lapset on pieniä vaan niin vähän aikaa, en haluais jäädä mistään paitsi:) Kyllä se taloudellinen puoli tietty vähäsen huolestuttaa...Mutta eiköhän sitä selvitä:)



Keväisen aurinkoista viikkoa kaikille:)



T: Myrsky, tasan 34!

...se on tämänkin masu ääriään myöten täytetty. Ilman supistustakin masu on pinkeä kuin rantapallo. Ja entiseen malliin se rantapallo on tasan tuossa keskellä tiukkana pakettina. Iltaisin tuntuu että kyljet repeää kun iltajumpan aika koittaa tyttöselle. HUH! Päivisin taas sisäreidet soi ja vihloo alas kun päätä liikutellaa edes takas. Mutta kuten just neuvolassa sanoin, olen kuitenkin nauttinut tästä raskaudesta paljon ja vielä yritän saada loputkin hyvät fiilikset talteen! :)



Mä odotan imetystä kuin kuuta nousevaa. Mä oon tykänny siitä aina ja nauttinutkin. Ja nyt oletusarvona taas että kaikki vaan sujuu. Käyn ostamassa lansinohit ajoissa ja aloitan rasvauksen ja venyttelynkin ennen vauvan syntymää. Tottahan ne rinnat aristavat ja ovat tosi kipeet aluksi, mutta on mennyt aika nopsaan ohi. Ja tuota rasvaa en totta tosiaan ole säästellyt. Tässähän on taas varmaan aikapaljon ihotyypistäkin kysymys. Toisilla tulee hirmu helposti raskausarpia ja rinnat menevät ihan verille asti ja toiset ovat niin paksunahkaisia ettei tunnu juuri missään.



Kaikista eniten mua kauhistuttaa koko hommassa ajatella niitä jälkisupistuksia, jotka kuulemma vaan pahenevat lapsiluvun lisääntyessä. Ekan kanssa en tuntenut juuri mitään ja kakkosen kanssa meinasin tulla hulluksi. En edes ollut tietoinen moisista joten oli aika järkytys kun vielä synnytyksen jälkeenkin piti kärsiä supistuksista. ARG! Nyt varaudun kyllä sellaisella lääkearsenaalilla ja pyydän valmiiksi pöydälle kaiken mahdollisen lääkityksen. Jotenkin ei vaan koko synnytysurakan jälkeen halua yhtään mitään ylimääräistä kipua.



Niin ja minunkin puolestani tervetuloa kaikille uusille kirjoittajille. Ihanaa kun tuntuu että keskustelu on taas hieman vilkastunut.



Mä meinaan pitää vauvan kotona varmaan parisen vuotta. Toki teen töitä ohella ja hommaan hoitajaa sitten kotiin. Nuo vanhemmat käyvät kerhossa tai osapäivähoidossa. Mulla on se hyvä että pystyn itse säätelemään työtahtini kuten haluan, joten voin aloittaa vaikka viikonlopputyönä. Hoitoon en aio laittaa ennen 2 v. (nimim. lastentarhanopettajanakin toiminut)Vaikka hyvinhän nuo pikkuiset siellä vuosikkaastakin pärjäävä jos vaihtoehtoja ei ole.



Neuvolassa kaikki oli hyvin. Paino ei juurikaan noussut 3 vkossa, vain puoli kiloa ja hb noussut nyt hyvin. Vauva on selkeästi pää alaspäin ja sykkeet oli erittäin hyvät ja tasaiset. Sf taisi olla sen 31 eli keskellä mennään.



Eipä tässä muuta kuin hyviä vointeja kaikille ja kirjoitellaan aktiivisesti.



-Callaway 33+5

Viivi - totta, tutissa on hyvät ja huonot puolensa. :) Meillä esikoinen on nyt (1v9kk) vähitellen pääsemässä eroon tutistaan ja aika taistelua kyllä välillä on ollut.. Päätettiinkin miehen kanssa, että tuleva kakkonen vierotetaan tutista hyvissä ajoissa ennen kuin osaa itse pyytää tuttia. Nyt en osaa päättää, pitäisikö esikoinen vierottaa kokonaan ennen vauvan syntymää, vai odotella vielä muutama kuukausi.



Rice - luulenpa, että joku loppukuun odottajista saa ekana vauvan syliinsä ja me alkukuun odottajat kärvistellään 42+ viikoille saakka. ;) Ei vaan, tosi jännää kyllä arvuutella kuka poksahtaa ekana. Mä en vielä edes uskalla ajatella normivaatteita, vaikka esikoisen jälkeen omiini mahduinkin jo muutamassa viikossa.. Tosin farkkuja yms. vetoketjullisia housuja en sektiohaavan takia pystynyt pitämään tosi pitkään aikaan, mutta onneksi silloinkin oli kesä ja pystyin käyttämään hametta ja löysiä pellavahousuja pahimpien kipuaikojen ajan. :)



Uuniz - se kerääjä on oikeasti tosi näppärä, suosittelen lämpimästi!! Vaikka et maitoa talteen keräisikään, niin säästytpä ainakin märiltä liiveiltä ja paidoilta. :)



Christina - älä suotta imetyksestä stressaa, se onnistuu jos on onnistuakseen. Sairaalassa ja neuvolassa kyllä opastetaan ja neuvotaan. :)



Iippalainen - kaverilla on Carenan yhdistelmät ja ovat kuulemma hintaansa nähden oikein kelpo pelit! :) Kyllähän isoimmat viat ilmenevät yleensä juuri ekojen kuukausien aikana, joten ihan hyvin noillakin takuuta on. Voisitkohan saada th:n kautta lähetteen lääkärille jo aiemmin, tuntuu kyllä tosi erikoiselta odottaa pt-vauvan kanssa noin lähelle laskettua aikaa..



Kotona aion olla todennäköisesti syksyyn 2010 asti. Tosin pitihän mun viime syksynä jo lopettaa kotiäitinä olo ja etsiä töitä, mutta sitten kun tämä kakkonen ilmoittikin tulostaan, niin tuntuikin parhaalta olla koko odotusaika kotosalla pikkumiehen kanssa. Mutta niin, on tosiaan säästöt kulutettu loppuun tässä vuoden kotihoidontuilla elellessä, joten täytyy nyt yrittää säästää vanhempainpäivärahoista vähän talteen.. Luulisi onnistuvan, kun ovat ne lähes tuplasti isommat kuin khh. ;)



Tänään tuli postissa kutsu synnytystapa-arvioon, se on jo 8.4. Onko teistä kukaan käynyt synnytystapa-arviossa, mitä siellä siis tapahtuu? Tuossa kutsussa kun käsketään varamaan aikaa 2-3 tuntia! Jostain syystä ajattelin että se olisi semmoinen puolen tunnin juttu, mutta taitaakin olla vähän pidempi lääkärikäynti kyseessä..



Mulle on nyt iskenyt totaalinen pesänrakennus-vaihe. :) Siksi en ole tännekään oikein ehtinyt, kun pakkomielteisesti täytyy siivota joka nurkka ja vapaahetkinä olen kutonut vauvalle pienen pieniä juttuja. <3 Onko muilla havaittavissa vastaavaa??



Täytyy nyt taas mennä, että ennätän jotain saada aikaiseksi, ennen kuin poikanen herää..



Miimi, 34+2



p.s. Tamperelaiset, jotka haluatte kahvitella, sovitaankos joku aika jo, vai mietitäänkö vielä..? Ottakaahan vaikka yhteyttä muhun miimi08@gmail.com niin mietitään yhdessä sopivaa aikaa ja paikkaa. :) Sen verran vainoharhainen olen, etten uskalla täällä julkisesti mitään sopia.. ;)

kotona olon pituuttaa pähkäilitte: itse toivon myös päiväkodin työntekijänä,et saisin pitää vaavin kotona ainakin elokuuhun 2010 saakka,mieluiten pidempäänkin.rahallisesti se on mahdollista,koska laitettiin täällä päässä omistusasunto vuokralle ja lainan lyhennysvapaa tais olla 2010 joulukuuhun ja jyväskylässä asutaan vuokralla.



miimi:minulla myös pesän laitto vimmaa,tosin muutto edessä joten tää on lähinnä laatikoiden pakkaamis innostusta ja tottakai jatkan kestovaippa imujen ompelemista ja villahousujen neulomista.Tänään kävin nla.lääkärin luona,eikä enää tarvitse töihin mennä,eli aikaa on B-) aika vaikeeta vaan ajatella,et seuraavan kerran menen töihin puolentoista vuoden päästä!!!



Oletteko huomanneet samaa:mahan mittaa on vaikea hahmottaa?itse ainakin törmäilen vähän väliä ihmisiin/ovenkarmeihin mahani kanssa!Mies sanoikin ehdottavansa synnytysvalmennuksessa mahan kanssa liikkuvien opastus kurssia kaikille raskauden loppuvaiheessa oleville :x



nyt jatkan kevät päivästä nauttimista mieheni kanssa,joka kerrankin on kotona hyvissä ajoin :)



palaillaan :x



nepsunen&tiippana 31+5

Pakkailin tässä taannoin kaikki omat vaatteet laatikoihin, kun on tuo muutto tuossa pääsiäisen jälkeen ja kyllähän noita vaatteita aika haikeina katseli. Mieli tekisi jo saada ne päälle, kuinka "pieni" sitä on ennen raskautta ollutkaan. Vaikka tietysti silloin ajatteli, jos sitä nyt laihduttais muutaman kilon :) Tykkään tosin tästä masustakin ja haikeena varmaan muistelen sitten myöhemmin tätä aikaa. Kyllä on ihmismieli outo kun ei osaa päättää :)



Mammalomasta: Mulla tällä hetkellä se olisi päättymässä helmikuun lopussa 2010, mutta suunnitelmissa olisi olla pois töistä tuonne elokuulle 2010. Saadaan miehen kanssa sitten vietettyä kesälomakin yhdessä, sillä kun ei tänä kesänä ole lomaa ollenkaan (valmistuu koulusta huhtikuussa). Töitä onneksi kuitenkin on tarjolla.



Kävin tänään neuvolassa ja kaikki muuten ihan ok, verenpainee 122/78, pissa puhdas, painoa oli tullut 200g/vko, mutta, mutta... Vauva köllöttelee iloisesti perätilassa, mikä ei sinänsä aiheuta paniikkia. Vielähän sillä on aikaa kääntyä. Sf mitta oli noussut th:n mielestä aivan liikaa. Kaksi viikkoa sitten oli 27 ja nyt 31. Joten laittoi sokerirasitustestiin, kun epäili muutenkin, että vauveli olisi iso. En ole edes ajatellut joutuvani koko testiin, eikä oikein ole edes tietoa, että mitä siellä tapahtuu... Ohjeeksi sain olla 12h syömättä ja juomatta.



Eilen rupesi ihan hymyilyttämään, kun mies istu koneella, jossain autokeskustelu sivuilla ja rupes kyselemään multa siinä samalla meidän turvaistuimien merkkejä ja vaunujen merkkiä. Mä olin ihan et häh, mihin sä niitä tarviit... Siellä se osallistui muiden miesten kanssa johonkin "vauva" keskusteluun. Hauskaahan se oli huomata, että kyllä se ukkokin taitaa tätä uutta tulokasta ajatella vaikkei siitä hirveästi huutelekaan. Sanoi joskus alkuaikoina, että eihän tässä (odotuksessa) ole mitään uutta, kun yksi on jo takana :)



Nyt päivällisen laittoon!



Tinzu 31+5

Ei mitään uutta auringon alla... neuvolakin vasta loppuviikosta. Lunta sataa ja keväästä ei ole tietoakaan. :( Mutta kyllä se toukokuu taitaa joskus koittaa, ainakin äitiysloma alkaa ensi viikolla!



Joku mietti kesää raskauden jälkeen, ja täytyy sanoa, että minusta ainakin talvivauva oli kivempi, kun ei tarvinnut heti miettiä, miltä näyttää niukemmissa kesävaatteissa, vaikka kiloja ei ole aikaisemmista kahdesta raskaudesta jäänytkään. Ehkä tämä toukokuun alku on silti vähän armollisempi kuin esikoisella ollut paras helleaika, ehtii edes vähän aikaa kulkea "vaatteet päällä" ennen suurimpia helteitä.



Imettää aion niin kauan kuin vauva maitoa huolii, ainakin aikaisemmin maitoa on tullut ihan tarpeeksi. Esikoista imetin vuoden ja kakkosta vähän vähemmän aikaa, kun kakkonen ei enää kertakaikkiaan huolinut. Ruokaa rupean antamaan sitten, kun vauva sitä tarvitsee. En oikein osaa stressata asialla - onneksi!



Sitä rintoihin tarkoitettua L-alkuista (en ikinä muista nimeä!) rasvaa aion minäkin varata jo sairaalaan mukaan, sillä imetys ei kyllä aluksi ole mitään herkkua. Rintakumia olen käyttänyt pahimpien tuskien yli, mutta sen jälkeen kyllä ihan nauttinut imettämisestä, ainakin se on helpoin tapa ruokkia vauva, jos vaan maitoa riittää. Jälkisupistukset yllättivät myös minut tokan kanssa, joten nyt aion myös pyytää kaikki mahdolliset särkylääkkeet, mitä vain saa. Tokan kanssa vietin tuskaisan yön synnytyksen jälkeen, kun en tajunnut kuinka kauan ne supistukset kestää. Mitäköhän ne on tosiaan kolmannen jälkeen? :(



Loppuviikosta yritän ehtiä laittamaan neuvolakuulumisia, vaikka veikkaan, että siellä ei mitään ihmeellistä ole. Ainakin olo on ollut ihan hyvä.



Mukavia keväisiä päiviä kaikille!



Kiskis 33+

Eilen tais tulla ekat kipeät supistukset. Kävin työpaikalla niin automatka jo oli vähän vaikea kun selkää rupes heti särkemään ja maha vähän kovettui. Töissä sit kun kävin vessassa niin alkoi alamahaan ottaa oikein kipeää ja oikein tuntui kouristeluja tai jotain en oikein osaa niitä kuvata. Kuitenkin liikkuminenkin teki tuon aikana kipeää ja ku yritin vähän kumartua eteenpäin niin teki mieli kirota kunnolla kun sattu sen verran. Meni sit ohi, mut loppupäivän aikana niitä tuli sit vielä muutama lisää. Ja sit siellä työpaikalla tuli muutaman kerran oikein kunnon vihlaisu alapäähän ja ne oli kans tosi lkeitä ja otti kipeää ja joutui oikein sit pysähtyä hetkeksi kun tuli juuri kävellessä oli sen verran epämiellettäviä.

Välillä on kotonakin maha mennyt supistusten yhteydessä pikkuisen tuollai kipeäksi jos on liikkunut tai sillon on siis liikkuminen ollut vaikeaa, mut eilen oli jo sillai et vaikka ei liikkunut niin sattui. Ylämaha ei kuitenkaan tuon aikana kovettunut samaten mitä kivuttomien supistusten yhteydessä, mutta kyllä tuo kipu ihan selvästi sisältä tuli ettei ollut esim. mitään lihassärkyä.

Muutenkin eilen ehkä sit supisteli enemmän illan aikana sillai kivuttomasti mitä yleensä.

Ajattelisin kyllä ite et oli kivuliaita supistuksia nuo eiliset, mutta en nyt ihan oo varma, mut toisaalta mitäs muitakaan. Ainakin ekaksi tuli ne mieleen. Täytyy varmaan sit varmuuden vuoksi ottaa vähän rauhallisemmin tässä kotona ettei liian aikaisin pääsis tilanne kehittymään. Rupes kyllä jännittämään et mitenkähän viikon päästä lääkärissä, taitaa olla et on paikat ruvennut sit vähän enemmän aukeamaan, ajattelinkin et otan sairaalakassin mukaan varmuudella jos sattuu et joutuu jäädä vuodelepoon. Sillon on viikkoja 33+2 joten laittavat vielä lepoon jos siltä näytää. 34 viikon jälkeen eivät meidän sairaalassa enää makuuta et jos meinaa syntyä niin sit saa tulla.



Mitäs muuta tällä oli keskusteltu jos kerrankin kommentois eikä vain laittais omaa napaa.



Imetyksestä ainakin, toivon et voisin imettää mahdollisimman pitkään kun olis kuitenkin vauvoille parempi niin ja olishan se halvempaakin kun ei tarvise kahdelle ostaa korvikkeita (joutuu sitä aina ajatella sitä rahaakin), mutta jos ei onnistu niin ei sille mitään voi.

Mitä mieltä muuten ootte rintapumpun ostamisesta etukäteen? Meinasin ostaa mut jätin toistaiseksi ostamatta koska ainun sähkökäyttöisen hinta oli 79e ja kun mietin et jos en sit kuitenkaan sitä tarvikkaan. Mutta mietin sit et en kyllä ainakaan yksin ollessa pysty imettää molempia yhtä aikaa, voi olla vaikea saada molemmat rinnalle, helpompi sit kun joku muu ne siihen antaa. Jos käy sillai et molemmat haluaa maitoa yhtäaikaa niin yksin ollessa täytyy sit ehkä ottaa toinen rinnalle ja toinen vaikka sängylle ja sille pullo suuhun. Sit sitä pumppua tarvitsis et sais pullosta antaa omaa maitoa.

Mietin et onkohan meidän sairaalassa pumppuja joita saa sit käyttää siellä ollessa niin pääsisi vähän tuntumaan niistä.

Ainua ajattelin silllä et meidän tuttipullot on kaikki ainua niin sais laittaa pullon siihen suoraan kiinni niin ei tarvis olla kaatamassa pullosta toiseen. Eihän se tosin suuri työ olis mut jos sen useasti joutuu tehdä niin...



Ja kesävaatteista, mulla on vaatteiden osto kyllä heti edessä kun vauvat ovat syntyneet. Käytän paljon farkkuja, mut mulla ei äitiysfarkkujen lisäksi ole ainuitakaan ehjiä tällä hetkellä joten joudun sit lähteä housuostoksille.



Niin joo neuvolassa kävin maanantaina. kaikki ok mut pissassa vähän valkuaista mut sanoi et ihan ok.

Vauvat on molemmat taas perätilassa eli B on kääntänyt itsensä viikonlopun aikana, oli viime torstaina poikittain pää oikealla joten on heittänyt ihan kunnon kuperkeikan. Näköjään eivät halua oikeaa asentoa ottaa ja kohta kyllä loppuu tilakin yrittämiseen. Vähän tuntuu et leikkaus on edessä.

Jännittää vain sillä et jos synnytys käynnistyykin itestään ja sit kun ovat väärin päin niin joutuu tehdä hätäsektion, kun en sitä leikkausta kuitenkaan halua. Mutta terveydenhoitaja tuumas et jos menee suunniteltuun leikkaukseen niin se sovittais sit varmaan jo aikaisemmille viikoille ettei sit kävis sillai et alkaisivat syntyä vaan sais ihan suunnitellusti leikata ilman kiirettä. Mutta sen näkee viikon päästä et mikä on tilanne. Tuntuu kuitenkin et nämä vauvat syntyy ajoissa, toivottavasti ei kuitenkaan liian aikasin. Kuukauden saisivat vielä mahassa kyllä olla, mut mistäs sen tietää vaikka minä olisin eka joka synnyttää vaikka la onkin vastaa 19.5 et toivon kyllä jonku muun ehtivän ensin mut kenenkään liian aikasin.

Eilen kuitenkin tuli ekan kerran mieleen illalla kun nukkumaan menin et vauvathan saattavat vaikka nyt syntyä jos niin ovat päättäneet. Aikasemmin en oo vielä sillai ajatellu et lähtö tulis joku päivä, mut nyt rupes vähän pelottamaan.



No siinä taas pitkästi tekstiä ja suurin osa omaa napaa :)



Hanna ja tuplat 32+1

Poika rassu on kuumeessa eikä olla voitu ulkoilla ollenkaan. Alkaa vähän tylsistyttää tää kotona kököttäminen, mutta minkäs teet. Muutoinkin on tylsää, kun ei voida nähdä yhtä kaveria lainkaan, sen mahdollisen parvoaltistumisen takia. Saa tosiaan tässä nähdä onko tämä flunssa pojalla nyt sitä parvoa. Tiettävästi tosin muu tästä serkkutytön perheestä ei ole flunssaa saanut, joten voihan olla ettei se sitten välttämättä parvoa ollutkaan... :|?

Maanantaina oli kyllä poika tosissaan niin kipeä etten ole ikinä vielä nähnyt. Ei jaksanut oikein mitään tehdä ja kävi välillä tuossa päivän mittaan ottamassa torkkuja omassa sängyssään. Katteli sitten muutoin tässä lastenohjelmia ja otti päivällä vielä parin tunnin päikkärit. Illalla sitten olikin onneksi jo vähän paremmassa kunnossa, mutta kyllä kuitenkin meni nukkumaan ihan omaehtoisesti tuossa jo puolen ysin aikoihin (ei yleensä itse todellakaan ehdota nukkumaanmenoa) ja nukahti sinne kuin saunalyhty ilman mitään nukutteluja.

Eilen sitten olikin jo huomattavasti paremmassa kunnossa ja sen kyllä huomasikin, kun piti päikkäreille mennä puoli yhden tienoilla. Poika oli herännyt jo 20 vajaa 7 ja siltikin meni tunti ennen kuin suostui rauhoittumaan sänkyynsä ja nukahtamaan!! :O

Itsekin olisin mielelläni nukahtanut, mutta eipä sitten enää väsyttänyt, kun olin tunnin odotellut että saan pojan nukahtamaan. Tänään ei onneksi vienyt kuin puolituntia. Olin eka aatellu, että saattaisin pistää ulos, mutta en sitten kuitenkaan uskaltanut vielä. Vielä on vähän lämmön puolella ollut, joten ei terve ole kuitenkaan. Toivottavasti paranis nyt pian, niin päästäisiin nauttimaan noista ihanista kevätsäistä tuolla ulkona. Ja muutenkin.. on niin kurjaa kun toinen sairastaa.



Mäkin sain omat parvotulokseni tänään ja höh höh... en oo sitä koskaan sairastanut. =( Kökkö vieköön. Ois ollu kyllä parempi, että ois ollut siihen vasta-aineet, mutta ei sitten.. meen nyt vielä varmuudeksi uusintatestiin ensi viikon alussa ja katsotaan etten ole nyt sitä tässä välissä saanut. Toivottavasti en.



Hanna mietiskeli rintapumppua... Se on varmaan vähän sellainen kapistus, ettei välttämättä ehkä kannata heti suorilta sitä ostaa, mutta toisilla se kyllä on ollut erittäinkin tarpeellinen. Itselläni taas oikeastaan ei. Ostin tosin vain sellaisen ainun halvan käsikäyttöisen ihan vain hätävaraksi, mutta eipä tuota juuri tarvinnut. Tuolla käsikäyttöisellä ei kyllä muutoinkaan oikein tuntunut olevan mitään jakoa ja huonosti tuntui tehoavan, lähinnä sai rinnanpäät sillä kipeäksi. Imetyksellä sai poika parhaiten maitonsa. Sähkökäyttöiset toki varmaan vähän parempia. Aventin pumppuja olen kuullut kovasti kehuttavan, joten ehkä sellaisen mieluiten nyt hommaisin, jos oikeasti olisi sille tarve. Sinulla tosin vielä hieman eri tilanne, kun vauvoja on kaksi, joten saattaisit hyvinkin pumppua tarvita.

Monessa sairaalassa muuten on käsittääkseni noita sähköpumppuja olemassa (merkeistä ei tosin mitään hajua), joten siellä varmasti pääsee niihin tutustumaan jos tarvetta on ja haluaa. =)



Miimillä pesänrakennusviettiä. =D

Täälläkin jossain määrin, mutta se tulee lähinnä hetkittäin ja menee ohi sitten. Nyt on ollut välillä vähän turhautunutkin olo, kun ei oikeastaan mitää ole mitä tarvitsisi vauvalle, niin on vähän silleen valmistautumaton olo, koko vauvan tuloon. Rattaathan me tosin hommattiin (kaksosten siis) silloin jo ajoissa, mutta muutoin ei oo hankittu mitään.

Kantorepun oon aikeissa ostaa ja kapaloliinan. Olisi pitänyt hommata jo esikon kanssa tuo kapaloliina, kun luulen että siitä olisi ollut hyötyä moneen itkuun. Noh.. nähtäväksi toki jää, onko tämä tuleva vauveli edes yhtä vaativainen kuin isoveljensä.



Kotona oloa olitte myös miettineet...

Itse kyllä toivoisin voivani olla tämän kakkosenkin kanssa mahd. pitkään kotosalla ja en mielellään ennen kahden vuoden ikää kyllä veisi hoitoon, vuoden ikäistä en kyllä varmasti (ellei nyt aivan pakottava tilanne tule). Nyt mun mielestä tuo esikko alkaa olemaan pikku hiljaa siinä iässä, että voisin harkita häntä hoitoon, jos olisi tarve, mutta mielelläni toki siihen 3-vuoteenkin olisin kotosalla ja nythän ei toki tarvikaan viedä häntä ennen 3v.

Kyllä tuo alle vuoden ikäinen on niin pieni mielestäni vielä, etten hoitoon hennoisi jättää, mutta tietysti näihin asioihin vaikuttaa niin moni asia, että aina ei voi jäädä kotiin, vaikka kuin haluisi.



Noh.. tälläistä täällä tänään. =)

Taidan nyt lopetella, kun ei täällä tämän kummempia.



-viivi ja toivo rv 31+3-

Joudun ens viikon tiistaina laukkaamaan taas neuvolaan. :( Tänään oli siis th, ens tiistaina taas th ja sitä seuraavalla viikolla loppuraskauden lääkäri...siitä sitten viikoittainen seuranta jos ollaan vielä yhtenä pakettina. Sf-mittaa nyt tarkkaillaan ja muutenkin kohdun tilannetta. On kuulema mahdoton saada kohdun korkeutta tuntumaan. :( Kyseli taas, kuten viimeksi jo, että onko ilmaa mahassa, ei ole ei, taaskaan. Lapsivettä liikaa tai jotain muuta :(. Sf-mitta kaksi viikkoa sitten yläkäyrän yli 31,5 ja tänään sama 31. Th pyysi toistakin terkkaa ottamaan mittaa, mutta hänkään ei löytänyt kohdun pohjaa ja sai sf-mitaksi 31. Siinä ne sitten paineli mun mahaa vuoronperään ja kyseli sitä ja tätä. Nyt sitten sellaista veikkas, että vauva laskeutunut entisestään ja pää kiinnittynyt jo lantioon. Tätä nyt sitten seuraillaan ja yritetään selvittää miksi kohtu tuntuu niin "täydeltä". Oli myös vaikeuksia saada tunnusteltua vauvan asentoa kohdun "täysinäisyyden" takia, mutta rt:ssä ainakin edelleen. Liikkeet kuitenkin hyviä ja napakoita, samoin syke ok. Hb oli noussut 130, paineet ja pissa ok. Painoa tullut melki 800g/vk :D, hyvä tyttö!! Selvisi myös, että omistan erittäin supistusherkän kohdun, joka reagoi heti kun asento ei miellytä. Nyt sitten kuulema jännätään neuvolalääkäriin asti, että mikä on tilanne kohdunsuulla kun supistaa niin usein ja pää jo kiinnittynyt...jaiks! Mistä ihmeestä se th muuten voi tietää, että se pää on jo kiinnittynyt sinne lantioon?? Vai veikkasko vaan koska sf-mitta junnaa paikallaan??



Sitten kommentoin päällimmäisiä juttuja, eli niitä mitä lahopääni vielä muistaa...



Rintapumpusta: Mä olen ostanut etukäteen pumpun. Käsikäyttöinen, eikä siis niin kallis kuin sähköiset. Mietin itsekin mitä teen pumpulla jos ei imetys lähdekään luistamaan, mutta veljeni vaimo sanoi, että pumppu on loistoapu saada maito nousemaan jos imetys ei onnistu. Jos vauva ei ime tai maitoa ei meinaa tulla niin pumppu laulamaan. Hänellä oli toiminut.



Myrsky: Muistelisin, että sä olet Treelta ja ensisynnyttäjä, menikö oikein? Olisin tiedustellut, että kerkesitkö synnytysvalmennukseen Taysiin? Jos et, niin oletko päässyt käymään Taysissa ja miten olet suhtautunut siihen ettei valmennusta ole? Mä olen alkanut vähän nimittäin stressaamaan kun en tiedä mihin olen menossa ja synnytyksestä ei ole hajuakaan. Mitkä sun fiilikset on?



Miimi: Mulla on kans ihan hirvee pesänrakennusvietti päällä. On ollut siitä saakka kun jäin kotiin. Siitä syystä meillä onkin jo kaikki tavarat hankittuna ja paikoillaan. Kaikki vaattet pestynä ja paikat koko ajan tiptop, jos vaikka vauva päätää jo tulla. Mieskin on ihmeissään miten hyvän naisen musta lopulta sai kun paikat kiiltää. :D Kokoajan tekis myös mieli vaihtaa järjestystä ja ostaa jotain uutta huonekalua tai muuta sisustuskrääsää. No nautitaan nyt kerrankin, ei tämä vaihde ainakaan pahasta ole. :)



Kotona olosta sen verran, että ei hajuakaan. :) Mulla ei vakituista työsuhdetta, joten ei siinäkään mielessä kiirettä töihin, vaikka kuulema olenkin tervetullut takaisin. Olen ajatellut olla vähintään 2 vuotta kotona ja lähteä siitä pikkuhiljaa töihin. Eri asia on sitten jos pukkaa vauvakuumetta välissä ja suunnitelmat menee uusiksi. :)



Niin ja tamperelaisille mammoille sellaiset terkut, että tää on menossa mukana jos kaffeseuraa on tarjolla. Mullekin voi pistää mailia jos jotain sovitte rice_85@suomi24.fi



Mukavaa keskiviikonjatkoa....olen ihan varma, että unohdin jonkun jutun mitä piti kommentoida, joten saatan palata hyvinkin pian. Niin ja onnea kaikille joilla alkaa äippäloma!!! Viiville tsemppiä kotonakärvistelyyn ja voimia kipeän pojan kanssa toipumiseen.



Terv. Rice + pikkune rv 34+2

Reilun viikon lepäilen nyt kotona, sen verran alkaa töissäkäynti ottaa fysiikan päälle. Supistelee aika paljon ja selkä on ihan tajuttoman kipeä:( Nyt vaan pitää yrittää ottaa mahdollisimman rauhallisesti että olo vähän paranisi. Helppo homma kun kotona on 2- ja 4-vuotiaat;)



Rintapumppu mulla on ollut käytössä kun varsinkin alkuun mulla pakkaa rinnat niin täyteen maitoa, että tulevat kipeiksi jos ei pahimpia paineita pumppaa pois. Vauva ei sitä kaikkea jaksa imeä. Saan helposti desin-pari muutamassa minuutissa pumpattua eli täältäkin riittää maitoa ihan yli oman tarpeen. Tai näin siis ainakin kahdessa edellisessä imetyksessä. Lisäksi olin pumpannut joskus maitoa jos olen itse ollut käymässä jossain, on sitten isä saanut pullosta juottaa sen vauvalle. Esikoisen aikana pakastinkin maitoa, mutta toisen kanssa en enää jaksanut. Hän saikin em tilanteissa korviketta nuorempana kuin isompi siskonsa, ja silti nimenomaan esikoinen oli vuoden verran täysin maidottomalla ruokavaliollakin maitoallergiaepäilyn vuoksi ja on atoopikko kun taas pienempi siskoista on allergiaton ja erittäin hyväihoinen. Että silleen...



Minä olen imettänyt kumpaakin lasta vuoden verran. Esikoinen oli täysimetyksellä 4,5kk, kakkonen 5,5kk. Pelkällä maidolla ruokkiminen on vaan niin paljon helpompaa joten jos kaikki menee hyvin, niin tuleva vauva saa varmaan olla pelkällä maidolla kokonaiset 6kk. Ja tavoite on, että sen vuoden verran taas imettäisin, jos vaan onnistuu. Pienikokoisen esikon kanssa imetyksen alku oli tosi hankalaa, hän sai lisämaitoa ekat viikot kun ei jaksanut itse edes imeä ja oppikin sen taidon vähän hitaasti. Muutaman kuukauden päästä hän oli kuitenkin jo niin tykästynyt hommaan, ettei enää huolinutkaan pulloa. Kakkonen osasi imeä heti ensi hetkistä saakka, mutta me vanhemmat pidimme huolen, että myös pullo kelpasi. Tämä on etenkin mun mielenterveydelle tärkeä juttu, siis tietoisuus siitä, että vauva suostuu juomaan pullosta jos on tarve. Vähänhän sitä pienen vauvan äiti ilman vauvaa liikkuu, mutta joskus on pakko päästä ihan yksikseen jonnekin ja silloin pullo on oiva apu kotona vauvaa hoitavalle isälle:)



Vauvan tarvikkeita en kauheasti ole vielä ajatellut, mitä nyt vähän poikavärisiä pieniä vaatteita haalinut. Vaunut, turvakaukalot, pinnasängyt yms löytyy ennestään, mutten niitä ole vielä esiin ottanut. Jää varmaan sinne toukokuulle ne hommat, kun kuitenkin ihan loppukuusta vasta on la:kin. Vaikka mua supistelee ajoittain ihan kipeästikin (HANNAN kuvailut olivat samankaltaisia kuin omat kokemukseni) -ja tosi paljon kivuttomasti- niin eilenkin lekuri totesi kohdunsuun olevan vielä melko kiinteä ja muutenkin kaikki ok, joten en usko tämän vauvan syntyvän yhtään etuajassa. Että eiköhän sitä aikaa sitten ole laittaa paikkoja kuntoon -ihan liiankin kanssa:)



Jaa, nyt pitää kiikuttaa läppäri johdon päähän ennen kuin akku kokonaan hyytyy. Itse jatkan tässä sohvalla pötköttelyä:D



rvaT 31

...ja nopeasti. Naurattaa kun sukulaiset kysyvät vuorotellen, joko on aika tullut pitkäksi. Sairaslomaa siis sain kuin sainkin äitiysloman alkuun ja olen siihen enemmän kuin tyytväinen. Lääkäri totesi, että on parempi, etten mene töihin, vaikka mitään hätää ei tällä hetkellä olekaan. Kohdunsuulla ei ole tapahtunut muutoksia kuukauden aikana, eli rauhallisin mielin täällä ollaan.



Mutta aika ei todellakaan ole tullut pitkäksi. Pesänrakennusvietti se ilmeisesti täälläkin on kovasti voimissaan. Vauvan tavarat on hankittuna ja pestyinä, kestovaipatkin moneen otteeseen pesty, koti kerrankin järjestyksessä, ruoanlaittotaitoa yritän verestää ja leipomista opetella. Meillä mies kun on viime vuodet hoitanut tuon ruokahuollon, niin omat taidot ovat päässeet ruostumaan. Nyt miestä odottaa melkein joka ilta töistä tullessa lämmin ateria (joka on meillä siis aivan ennenkuulumatonta). Olen pessyt kaappeja, joita ei ole vuosiin pesty ja lisää tekemistä keksin koko ajan. Täytyy yrittää itse jarrutella itseä, ettei liikaa rehki, jotta supistelut pysyvät aisoissa.



Oli muuten jännittävää käydä kuukauden tauon jälkeen työpaikalla moikkaamassa työkavereita. Pidän työstäni paljon, mutta huomasin, että enää työasiat eivät vain jaksa kiinnostaa. Ihan hyvä näin, voi keskittyä siihen, mikä nyt on oleellista ja tärkeää, eli vauvan tuloon.



Töihin paluusta on ollut puhetta. Itselläni on vakivirka, mutta en usko, että minulla tulee kiire takaisin. Olen jo suoraan hakenut virkavapautta vuoden 2010 loppuun, ja sijainen on myös tämän mukaan palkattu. Meillä on toiveissa (ainakin vielä) saada toinen lapsi aika pian ja itse haaveilen myös kolmannesta. Mies ei ole siihen vielä lämmennyt. Olen myös sitä mieltä, että alle 3-vuotias ja ainakin alle 2-vuotias on kovin pieni päiväkotiin. Toivonkin, että meillä talous antaa myöten ja pää kestää hoitaa lapsia kotona siihen asti, että täyttävät 3. Ja meillä mieskin haluaa jäädä lapsen/lasten kanssa kotiin esim. puoleksi vuodeksi.



Imetyksestäkin on ollut puhetta. Kokemusta asiasta ei ole, mutta haaveissa on imettää ainakin siihen asti, kun lapsi on puolivuotias. En haluaisi ottaa asiasta paineita, mutta sen verran tunnen itseäni, että jos imetys ei onnistu, syytän ja syyllistän itseäni hyvin paljon.



Me olemme hankkineet rintapumpun jo nyt varmuuden vuoksi. Vertailujen pohjalta päädyttiin Aventin sähköiseen versioon, vaikka kallis onkin. Sitä on kovasti kehuttu. Hyvä juttu oli se, että olimme ajoissa liikkeellä: tuota sähköistä versiota oli hyvin vaikea löytää. Se oli suurimmasta osasta kauppoja (ja nettikauppoja) loppu. Mutta nyt ei tarvitse enää etsiä eikä hermoilla.



Synnytys alkaa olla mielessä koko ajan enemmän. Olen ennen raskautta pelännyt synnytystä kovasti, ja nyt raskauden aikana olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa. Tai oikeastaan olen yrittänyt ottaa sen linjan, että "ovat muutkin siitä selvinneet". Helsingissähän varsinaista synnytysvalmennusta ei ole, mutta perhevalmennuksessa yhdellä kerralla asiasta puhuttiin. Jotenkin tuntuu, että kovin heppoisilla eväillä synnyttämään lähdetään. Neuvo, jota valmennuksessa eniten toisteltiin oli, ettei synnytystä kannata suunnitella etukäteen liian tarkkaan. Ihan kiva, mutta mistäs suunnittelet, kun ei ole koko hommasta mitään käsitystä. Toiseksi eniten toisteltu ohje oli: luottakaa kätilöön. Eipä siinä sitten muu auta.



Mutta nyt täytynee lähteä kauppaan, että pääsee taas siivoilemaan.



Leppis 31+2

Rice: Juu, ihan oikeen muistat, eli oon ensisynnyttäjä Tampereelta! Ja mulla ihan samanlaisia fiiliksiä kun sulla..Eli en ehtinyt synnytysvalmennukseen, enkä oo päässy tutustumaan Taysiin..Olo on tosi epätietoinen kaikesta, niin synntyksestä kuin siitä, mihin mennä kun h-hetki tulee! Olen kyllä käynyt Taysin sivuilla katsomassa sen synnytysvalmennusosion, mutta mun mielestä se oli yhtä tyhjän kanssa..Onnex me käydään ens viikolla nlan terveydenhoitajan kanssa synnytys vaihe-vaiheelta läpi, sekin jo helpottaa! ja neuvolan lääkäri suositteli yhtä sivustoa netistä, se oli myös jonkun sairaalan sivu, mutta paljon parempi ja yksityiskohtaisempi kuin Taysin. Löysin sen googlesta "synnytys tutuksi"-hakusanoilla.



Mutta tosiaan aikas paljon jännittää ja pelottaa ihan jo tän epätietoisuudenkin takia. Tosi huono homma, että sitä valmennusta ei enää järjestetä, ois ainakin päässy Taysiin tutustuun ja nähnyt vähän muita samassa tilanteessa olevia! Kuulin, että neuvolat alkaa muuten järjestään Tampereella jotain massavalmennuksia, mutta ne alkaa vasta toukokuussa eli taitaa olla meille jo vähän myöhästä!



T: Myrsky 34+2