Uhmakkuus(häiriö) ?

Kannattaa varmaan olla aika pian koulun alkamisen jälkeen yhteydessä opettajaan ja pyytää yhteistä palaveria. On tärkeää kaikkien kannalta, että koulun ja kodin välinen yhteistyö toimii ja lapsella on suurin piirtein samat säännöt kotona ja koulussa, se tukee varmaan parhaiten koulunkäynnin alkua. Huonoin tilanne lapselle on se, kun vanhemmat eivät suostu näkemään ongelmia, vaan syyttävät opettajaa ja muita aikuisia ymmärtämättömyydestä tai lapsen leimaamisesta. On siis hyvä, että näet, millä alueella lapsesi tarvitsee tukea.



Ei varmaan voida olettaa, että lapsesi muuttuu yhdessä yössä empaattisemmaksi jne., mutta tavoitteita voidaan asettaa pienin askelin. Voitte miettiä kotona jonkin konkreettisen asian, jossa toivotte, että lapsenne oppisi käyttäytymään uudella tavalla. Tärkeää olisi myös saada lapsi motivoitumaan asiaan. Motivaatiolla on uskomattoman suuri merkitys oppimisessa. Lapsesi tarvitsee myös pikaisen palautteen onnistumisesta ja epäonnistumisesta. Eli on siis tärkeää, kun toivotaan toisenlaista käytöstä, että huomioidaan toivotun käytöksen onnistuminen. Onko se sitten kiitos ja kehu vai esim. rasti taulukossa ja tarpeeksi monta rastia niin pääsee esim. uimaan tai saa tarran tms. Tärkeää on vanhempien johdonmukaisuus, että lapsi tietää, mitä häneltä odotetaan ja että aikuinen myös pitää siitä kiinni. Lisäksi itsetunnon tukeminen on tärkeää. En tunne teitä, niin en tiedä, miten paljon lapsenne saa kuulla, että hän on kiva, tärkeä ja ihana. Helposti me suomalaiset säästelemme näitä sanoja, mutta en usko, että kukaan meistä saa niitä liikaa.



Joskus voi toki myös käydä niin, että lapsella onkin eri rooli uudessa ryhmässä, varsinkin jos poikasi saa itselleen sopivia haasteita. Ja lapset myös kasvavat kaikella tavalla koulun alkua edeltävänä kesänä aika paljon.



Eri kunnissa on hyvin erilaisia tapoja suhtautua erityistä tukea tarvitseviin lapsiin, joten en tiedä, miten kunnassasi tullaan toimimaan. Jotkut kunnat painottavat lähikouluperiaatetta, jolloin lapset menevät harvoin erityiskouluun tai luokalle. Kuitenkin, jos lapsesi päätyy erityisluokalle, olisi tosi tärkeää, että se ei tuntuisi tuomiolta, vaan että lapsesi pääsee sellaisen opetuksen piiriin, jossa voidaan huomioida hänen erityiset tarpeensa. Ja jos päädytään, että lapsellesi tehdään erityisopetuspäätös, on opettalla velvollisuus tehdä nk. hojks (eli henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma) eli käytännössä se tarkoittaa sitä, että istutte alas ja mietitte konkreettiset tavoitteet oppimiselle ja miten niihin päästään. Ja yleensäkin on niin, että jos vanhemmat voivat sitoutua lapsen koulumuotoon, heijastuu se myös lapseen positiivisesti.



Koetko saaneesi tukea omalle kasvattajuudellesi eli jaksatko hyvin lapsesi kanssa ja onko teillä hyvät ja selkeät ja rajat ja säännöt? Jos kaipaat apua, voitte esimerkiksi yrittää hakeutua kasvatus- ja perheneuvolaan.



Toivottavasti tästä oli edes hiukkasen apua. Hyvää kevään jatkoa!

terveisin erityisope