Kertokaa nyt ihan rehellisesti...

4 vuotta ja suunnilleen askin päivässä. Yritin lopettaa monta kertaa. En kuitekaan koskaan onnistunu. Mutta päätin jo ennen ku miestäkään oli kuvioissa että lopetan heti jos joskus tulen raskaaksi. Nyt olen 31. viikolla ja en oo polttanu ollenkaa sen jälkeen ku sain tietää raskaudesta. Ite oon kyllä täysin sillä kannalla että se on ihan itestä kiinni pystyykö lopettamaan! ajatelkaa sitä pikkusta joka kärsii vatsassasi!

Yrittäisitte edes kannustaa ja kertoa vinkkejä yms. ihmisille jotka haluavat lopettaa mutta ovat riippuvaisia!!

Ei tuo ainakaan auta ihmisiä lopettamaan että haukutte täällä niitä päivät pitkät ja kuvittelette olevanne heitä ylempänä!!

...8v. polttamisen jälkeen. Mieheni polttaa vieläkin, mikä tietty vaikeuttaa omaa olemista. Mutta on luvannut lopettaa piakkoin. Tiedä sitten pystyykö...

Mulla ei tehnyt vaikeuksia. Mutta syöminen kyllä kasvoi lopettamisen myötä! Tuntuu, että ahdistaa enemmän, ja pitää paikata se syömällä. Ennen aina kun tuli ahdistus niin menin tupakalle.

Tiedä sitten sorrunko taas kun saan muksun. Hope not...



-Meevi ja pikkuinen 10+4-

Tää vois olla yks keino...jostain luin,et sikiö kiemurtelee tuskissaan,kun odottava äiti polttaa tupakkaa! Ei varmaan kukaan toivois omalle lapselleen.? En halua moralisoida,mut ajatelkaa tulevan lapsenne terveyttä! Ja ottakaa paremmin selvää tupakoinnin haitoista. Jokainen pystyy lopettaa,jos vaan on painava syy lopettaa! Ja mikä voi olla painavampi syy kuin oma vauva??

" Nikotiini on vaarallista myös lapsen hermostolle ja hidastaa hermo- ja aivosolujen jakautumista. Häkä, syanidi ja tupakalle altistuvan sikiön hapenpuute lisäävät nikotiinin aiheuttamien hermostovaurioiden riskiä. Nikotiinin vaikutuksesta sikiön sydämen lyönti kiihtyy ja hengitysliikkeet vähenevät. Lapsella saattaa olla synnytyksen jälkeen nikotiinin vierotusoireita, jotka näkyvät ärtyneisyytenä ja itkuisuutena."

Itse poltin ennen esikoisen odotusta n. 10 tupakkaa päivässä 10 vuoden ajan. Plussattuani lopetin kerrasta, vaikeaa oli aluksi. Mutta kyllä sen pienen vauvan takia on uhrauduttava. Olin polttamatta odotus ja imetys ajan, aloitin taas polttamaan kun " vauva" oli vuoden. Kun sitten aloin odottamaan kuopusta lopetin jälleen ja sillä tiellä edelleen, nyt savuttomuutta takana 1,5v.. ja toivon että en repsahda kun imetys loppuu..

Miksi peliriippuvainen pelaa, vaikka parisuhde, asunto ja työpaikka on vaarassa? Miksi alkoholiriippuvainen juo, vaikka maksa-arvot paukkuu ja lasten huostaanotto uhkaa? Miksi huumeriippuvainen tykittää suoneen vaikkei oikeasti enää edes itse haluaisi kun tuntee elämän romahtaneen? Riippuvuuskäyttäytyminen ei ole järkevää. Sitä ei voi aina hallita tahdolla.



Mulla lopettamisen vaikeuteen vaikutti se, etten missään vaiheessa voinut uskoa raskauteni kestävän. Takana on useampi keskenmeno, niistä olin aina polttamatta jo silloin kun alettiin yrittää, plussatesti vaan vahvisti. Itsekin katsoin halveksivasti raskaana olevia naisia, jotka oli tupakalla ja ajattelin että se on pieni uhraus lapsen hyvinvoinnin takia.



Kun taas kerran tulin raskaaksi, ei ollut mitään takeita että raskauteni kestäisi. Miksi se nyt kestäisi, kun ei viidellä edelliselläkään kerralla? Niinpä itsekkäästi ajattelin, etten halua kiusata itseäni edessä olevan menetyksen lisäksi vielä vieroitusoireillakin. Vaan kuinkas kävi, tämä sitkeä sissi pysyikin kyydissä. Nyt alkaa kriittiset viikot olla ohi ja ultrassakin näytti kaikki olevan kunnossa. Siksi olenkin vähitellen yrittänyt lopettaa. Useamman päivän olen ollut polttamatta, mutta sitten joku taas on saanut tarttumaan askiin (puoliso polttaa edelleen). Toivoisin, että olisi joku keino jolla saisin itseni pidettyä irti tupakasta. Sitä odotellessa olen ainakin oppinut ettei minulla ole oikeutta tuomita kenenkään toisen elämää ja tekoja... Samaa toivotan muillekin, myös ap:lle.

täällä tämä syyttely.. Pitäisi muistaa, että jokainen on kuitenkin erilainen ihminen vahvuuksineen ja heikkouksineen. Mutta se siitä, tässä on mielestäni mielettömän toimiva neuvo tupakoinnista eroon pääsemiseen raskaana:



ÄLÄ STRESSAA.



Jos raskaus tulee yllätyksenä, anna sille aikaa. Polta alussa jos mieli tekee, sulattele ajatusta ettet enää kävisi tupakalla ja pian tuleekin päivä jolloin fiilis on että nyt se loppuu. Ja sitä käytä ihmeessä hyödyksi! Elä stressaa siitä mitä muut on mieltä, polta jos mieles tekee niin kohta se miei muutttuu:) itse olin polttanut yli kuusi vuotta säännöllisesti ja valitettavasti melko paljon, tulin raskaaksi ja vähensi ensin tupakoinnin noin viitee savukkeeseen päivässä ja muutaman viikon kuluttua tuli vaan fiilis että nyt loppuu. Kolme täysin savutonta kuukautta on takana ja ainut miinus tässä hommassa oli hermojen kiristely mutta rehellisesti voin sanoa että oikean asenteen avulla ei mieli tehnyt edes tupakkaa. Toki myönnän että kyllä se hyvällä tuoksuu vieläkin ja silloin tällöin unia tulee nähtyä että kessu roikkuu suu pielessä mutta siihenpä se minun osalta jää. Ei tästä kaikille varmasti ole apua, riippuu luultavasti melko paljon luonteesta mut tsemppiä niille jotka edes kokeilevat! Ei tupakointi mielestäni tee kenestäkään sen huonompaa äitiä, vaikka eihän se nätti tapa olekaan.

mulla pojat 7v ja toinen täyttää 5v, Aloitin vasta polttamaan kun kuopus oli n.2v. oli typerää, mut jäin aikas lailla koukkuun, yritettiin miehen kans lopettaa monta kertaa, mutta ei onnistunut. poltin 17-30 röökiä päivässä. olin vuosi sitten raskaana, mutta sain keskenmenon 5 viikolla, poltin sillon. nyt sitten olen raskaana 15+1 viikolla, sain lopetettua 7 viikolla kokonaan. testin tein 4+4, yritin vähentää sen pari viikkoa tupakkia, poltin puolikkaita, muutamaa päivässä, pelkkiä jämiä, ei siitä tullut mitään. yhtenä päivänä olin saanut 1 tupakkaan päivässä, kun seuraavana oli hermot kireel ja poltinkin taas 9 :( vähentämisel ei tullu mitään. päätin lopettaa kokonaan, aloin käymään "röökillä" muitten kanssa ILMAN röökiä..:) ja poljin maata sun muuta. Suosittelen seinään lopettamista en vähentelyllä, koska sillon aattelin itekin et vielä tää yks ja huomenna puolet vähemmän.

oma äiti poltti ja olin vain 48 pitkä 2800g, eli tosi pieni.. Mua ällöttää kans kun vaikka mun kaverit polttaa raskaana.. mut en oo sanonu :)

löysin vanhan kirjoitukseni.. tuossa yläpuolella :)

tosiaan tuolloin odotin meidän kolmatta ja lopetin rv7.. olin polttamatta raskausajan ja imetyksen, imetys ei tosin kestänyt kauaa,muista syistä johtuen ja heti kun en enään imettänyt retkahdin polttamaan.

no nyt odotan neljättä rv26 ja en ole vieläkään pystynyt lopettamaan, tai itseasiassa toivon että lopetin eilen,koska eilisen jälkeen ei ole tullut poltettua, ja jotenkin tuntuu että nyt pystyn lopettamaan. mulla on ollut kauhee masennus tästä polttamisesta ym..ja ollut tosi vaikeeta! 7herätty tänään ja kello on kohta jo kolme,hurraa.. oon oikeesti jo ilonen jos pystyn tähän ja yritän nyt kaikkeni!

tuolla aikasemmin oli joku kirjottanut että neuvolassa sanotaan että polttaa mielummin se muutama kuin stressata! se on aivan totta, mulle on tän raskauden aikana vaan sanottu joka paikassa että jos 10 korkeintaan päivässä niin ok ym.. Mä olisin kaivannut todellakin niitä haukkuja! mun mielestä ne tehoaa paremmin kuin päänsilittelyt, ainakin itsellä.

Tsemiä kaikille ja yritetään yhdessä lopettaa! :)

Itse pystyisin polttamaan raskaana ollessani, mutta en samalla, kun työnnän rattaita. Minusta se vaan on todella karun näköistä.

poltin koko raskauden ajan ja huono omatunto seurasi koko 9kk perässäni ja vielä jälkeenkin. sain tosin vähennettyä huomattavasti vauvaa ajatellen. yritin kahteen kertaan raskausaikana lopettaa huonolla menestyksellä tupakan halu vain kasvoi kasvamistaan ja luovutin, nyt imetyksen aikana taas yritin lopettaa neuvolasta apua hakemalla. pystyin joo olemaan polttamatta ne kaikki kolme päivää, sen kolmen päivän aikana mietin tupakkaa aivan jatkuvalla syötöllä ja sorruin sen muutaman päivän jälkeen pariin tupakkaan päivässä ja siitä tuli vaan iso stressi mistä tuli seurauksia, maidon tulo rinnoista hiipu ja piti alkaa antaa korviketta lisäks. nykyään ollaan vaan ilta ja aamusyötöllä rinnalla. tosin kun pelkällä rintamaidolla oltiin niin poltin aina hetin syötön jälkeen ja seuraavan kerran vasta seuraavan syötön jälkeen. en tuomitse ketään polttamisesta mutta olisihan se hieno jos kaikki pääsis myrkystä eroon vaikkei lasta vartoiskaan. kyllä rakastan todellakin lastani vaikka poltankin. ei se tee musta huonoo äitiä vaikka poltankin.

tsemppiä niille ketkä pääsee eroon tupakasta.

Juokaa, käyttäkää huumeita! Ihan yhtä kamalaa! Riippuvuus on riippuvuus, siitä pääsee eroon! jos teille annetaan vaihtoehto joko kuolette siihen yhteen tupakkaan tai sitten lopetatte ja elätte! kuinka moni sytyttää sen tupakan?? Tuskin kukaan! Miksi sitten että sen oman lapsen takia voi lopettaa!!!!!?? Ei voi käsittää!

tosiaan on nyt munki pakko osallistua tähän keskusteluun.... itse nuoresta iästäni huolimatta kiskoin röökiä kun mikäkin korsteeni 8v. sain kuulla olevani raskaana tai siis no testin tehtyäni poltin vielä ehkä noin 1vk sen jälkeen kunnes ehkä sisiäistin asian ja päätin lopettaa... nyt viikkoja 19+3 ja olen sortunut polttamaan jotkut jämät tai yhden röökin 1kk... enkä usko että lapseni kuolee sisälleni tästä.. neuvola tädin kanssa tästä keskustelin ja hän sanoi että tuollainen määrä ei lasta tapa.. että mielummin polttaa ne jämät tai yhden röökin kun antaa sen steressi hormonin pörrötä siellä sisusksissa.... mikä on kuulemma haitallisempaa.. kyllä se kieltämättä on ruman näköistä jos raskaana oleva tai pienten lasten äidit vetävät röökiä kadulla mutta omapahan on valintansa.. joikainen miestä tehkööt omansa.

Poltan tupakkaa raskaana. Olen polttanut kolmasosan elämästäni, enkä ole ikinä saanut tarpeeksi halua lopettaa. Luulin aina, että lopetan viimeistään kun tulen raskaaksi, mutten ole ainakaan vielä pystynyt, raskaus tosin aika alussa. Haluaisin lopettaa, ja olen yrittänyt muutaman päivän välein, mutta aloittanut aina uudelleen.



Olen todella itsekäs, kun tupakoin, ja tunnen siitä huonoa omatuntoa joka päivä. Kaikki muut paheet olen lopettanut, ja tehnyt kaikki valinnat ruuasta nukkumiseen vauvan etua miettien. Ainoa itsekäs tekoni on tupakointi, jota yritän lopettaa, mutta jossa en ole onnistunut.



Olisin todella iloinen, jos joku todella osaisi kertoa, mikä saa olemaan näin riippuvainen, ja miksi tämä yksi ainoa asia elämässä on sellainen, mitä en osaa muuttaa vauvan vuoksi. Minulla ei vain ole lopettamiseen mitään muuta halua, kuin vauvan vuoksi. Rakastan polttamista. Eli oma itsekkyys se syy taitaa olla, miksei lopettaminen onnistu.



Lopettamiseen tarvitsee vahvaa tahtoa (en ole mikään vahva ihminen, vaan riippuvuuteen taipuvainen), ja vahvaa motivaatiota (jota en saa aikaiseksi, koska ei ole todellista halua lopettaa, vain tieto että pitäisi ja pelko vauvan puolesta). Siksi kai se lopettaminen on niin vaikeaa.



Lisäksi ei saa esimerkiksi käyttää nikotiinilaastaria raskaana, se helpottaisi lopettamista.

Lisäksi ei saa esimerkiksi käyttää nikotiinilaastaria raskaana, se helpottaisi lopettamista.

[/quote]

Siinä tv-ohjelmassa, raskaana ja rappiolla, ne hoitsut nimenomaan lykkää niille laastareita (brittiohjelma)

Itse olen tehnyt tänään positiivisen testin, ja tulin lukemaan täältä ihmisten mietteitä lopettamisesta. Kun ei tätä asiaa ole vielä ihan käsittänyt , tuntuu lopettaminen todella vaikealta, vaikka sitä ennen on jo paljon ajatellut.



Mitenkäs muut, tuliko missä vaiheessa jos tuli, niin sitä oloa, ettei vaan enää pystynyt polttamaan??

Mulle ainakin neuvolassa on sanottu ettei sais korvaushoitoo käyttää silloin kun on raskaana. Itsellä on neljä keskenmenoa takana ja yksi kohtuluolema. jokaisessa raskaudessa oon kyllä lopettanut samantien kun oon plussan saanut... mut johtuen sitten näistä ikävistä lopputuloksista oon aina alkanu polttaa uudestaan kun ei oo ollu enää mitään syytä olla polttamatta. Nyt taas raskaana viikolla 7 ja kohta 3viikkoa ollut polttamatta. Eihän tää todellakaan helppoa ole, itse polttanut reilut 12 vuotta. Oma äiti poltti kun odotti mua, 51cm ja 3,5kg olin syntyessäni eikä siitä mitään muutakaan haittaa oo vuosien varrella ilmennyt. Äitini on myös alkoholisti ja oli dokaillut 10vuotta lähes päivittäin, sen kuitenkin lopetti seinään eikä tippaakaan ottanut odoksen aikana eikä sen jälkeenkään. En nyt millään tavalla puolustele asiaa mutta asiat ei aina oo niin mustavalkosia. Monet kaverit on polttanu läpi raskauden ja kaikilla ihan normaalit lapset, eikä vauvanakaan ollut kiukkusia. tietenkään pitkäkestosia vaikutuksia ei voi tietää.



Kaikki on yksilöllistä ja varmasti jokainen odottava äiti tiedostaa ne polttamisen haitat vauvalle eikä varmasti kukaan tahdo lastaan tahallaan satuttaa. Mutta kun se riippuvuus on uskomaton asia....



Itsellä muutenkin ollut syyllinen olo keskenmenoista vaikka ei ikinä mitään vikaa ole löydetty minusta tai miehestä, että en yksinkertaisesti voi ottaa sitä riskiä... tiedän että jos nyt polttaisin ja tämäkin raskaus päättyis keskenmenoon niin varmasti syyttäisin siitä itseäni.

ei tää helppoa ole, kyllä se rööki mielessä pyörii monta kertaa päivässä.. toisaalta helpottaa se että mieskin lopetti samaan aikaan ja on hänkin pysynyt päätöksessään :) ja uskoisin että hänelle vielä vaikeempaa kun kuitenkin raksalla duunissa ja siellä tottunu että se rööki roikkuu koko ajan huulessa.

mulla pojat 7v ja toinen täyttää 5v, Aloitin vasta polttamaan kun kuopus oli n.2v. oli typerää, mut jäin aikas lailla koukkuun, yritettiin miehen kans lopettaa monta kertaa, mutta ei onnistunut. poltin 17-30 röökiä päivässä. olin vuosi sitten raskaana, mutta sain keskenmenon 5 viikolla, poltin sillon. nyt sitten olen raskaana 15+1 viikolla, sain lopetettua 7 viikolla kokonaan. testin tein 4+4, yritin vähentää sen pari viikkoa tupakkia, poltin puolikkaita, muutamaa päivässä, pelkkiä jämiä, ei siitä tullut mitään. yhtenä päivänä olin saanut 1 tupakkaan päivässä, kun seuraavana oli hermot kireel ja poltinkin taas 9 :( vähentämisel ei tullu mitään. päätin lopettaa kokonaan, aloin käymään "röökillä" muitten kanssa ILMAN röökiä..:) ja poljin maata sun muuta. Suosittelen seinään lopettamista en vähentelyllä, koska sillon aattelin itekin et vielä tää yks ja huomenna puolet vähemmän.

oma äiti poltti ja olin vain 48 pitkä 2800g, eli tosi pieni.. Mua ällöttää kans kun vaikka mun kaverit polttaa raskaana.. mut en oo sanonu :)

piti viel sanoo et vaikeeta se oli. mä näen vieläkin unta et poltan tupakkaa ja oon välil ku ollu ummetusta tai jotain ollu polttamassa "yhtä", Mut en ole onneks polttanut sitä sitten. Vaikeeks tekee et mun mies polttaa.. on polttanu koko 8vuotta kun ollaan oltu yhes. Pelkään kyl sitä et retkahdan imetyksen jälkeen uudestaa. Ja sitä etten ole ite ainakaan mun lasten lähellä polttanut, olen menny aina kauemmas tai ollut polttamatta heidän aikanaan.

Hypnoosi. Se auttoi minulla

Mikä ihme saa teidän polttavat äidit olemaan niin riippuvaisia tupakasta, että voitte noin kaltoin kohdella vatsassa olevaa vauvaanne? Väitän, että ihminen, joka pystyy epäitsekkäästi laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen, lopettaa samantien kun on raskaana. Poltin itse aikoinaan vuosikaudet. Aloin odottamaan ensimmäistä lasta. Plussatestin jälkeen poltin yhdet jännityssauhut ja lopetin kuin seinään. Olin polttamatta koko odotusajan. Kun imetys loppui lapsen ollessa n. 7 kk, aloitin taas polttamaan. Harmitti. Poltin yli vuoden, kunnes aloin odottamaan toista lastamme. Lopetin taas kuin seinään. Vaikeaa se oli, mutta ei tarvinnut muuta kuin miettiä pientä ihmisenalkua. Tuosta on nyt lähes viisi vuotta, enkä ole ottanut sauhuakaan. Kolmaskin lapsi on syntynyt, ja olen todella ylpeä itsestäni että pääsin tupakasta kokonaan eroon. Jokainen pääsee jos vain haluaa. Sanon suoraan, että halveksi polttavia äitejä ja raskaanaolevia. Tekee pahaa katsoa. On jotenkin vaikea suhtautua koko äitiin, tuntuu että itsekkyydelle ei mahda mitään.

Alkuperäinen kysymys siis oli, että miten ihmeessä se lopettaminen voi olla muka niin vaikeaa? En ole kuullut koskaan yhtään hyvää syytä? Onko oma napa vain tärkein, vauvasta viis?