Minun sektioni
Näinkin voi käydä..
Olen ensimmäisen lapsen tuore äiti. Pikkuiseni on nyt 3kk vanha.
Raskauteni sujui normaalisti, mutta valitettavasti synnytys ei. Normaalisti lähti alkuun supistuksilla, mutta jostain syystä synnytys ei edennyt hyvin ja sydänäänten laskun vuoksi päädyttiin sektioon, kiireelliseen. Eli reippaasti mentiin sektiosaliin, mutta ei kuitenkaan hätäpaniikissa. Vauvani syntyi 9 pisteisenä.
Hankaluudet alkoivat jo osastolla ollessa. Olin hemmetin kipeä, kipulääkkeet auttoivat hetkellisesti. Vauvaa en voinut kuvitellakaan hoitavani, infektion hoidossa (antibiootteja annettiin suoneen)
Minä taas kituutin ikävissäni osastolla. Kipujen takia vauvan luo meno oli tusksillä kivut olivat kamalat. Imetystä jaksoin hiukan yrittää, mutta muu homma ja hoitajien sekä isän kontolle alkuun. Pieni tyttäreni oli jo ensimmäisenä päivänä kiukkuinen ja hengitys rohisevaa. Vuorokauden hän olikin minun kanssani, kunnes joutui sitten hengitysongelmien takia lastenosastolle tarkkailuun. oli siellä viikon ja.. ette usko miten kamalalta tuntui olla erossa omasta lapsestaan.
Viikko synnytyksestä kotiuduimme yhtäaikaa. Muutaman päivä kerkesin olla kotona, kunnes nousi kuume. Haavakivut alkoivat uudelleen.
Päivystyksessä todettiin haavani infektoituneen ja se AVATTIIN. En ollut ikinä kuvitellut, että moista voi edes tapahtua. Haavaa piti suihkutella sekä sinne tungettiin sellaista vihreää nauhaa pitämään bakteerit loitolla. Tällä hetkellä haava on kunnossa, mutta arpi on kammottava.
Huonosti lähti meidän alku. Harmittaa tällainen alku yhteiselle alulle olla vanhempia. Tuntuu, että alkuvaihe on hujahtanut hössöttäessä muita asioita.
nyt tiedän ainakin muutamia sektionhaittoja. Lapseni hengitysongelmat, ja minun toipumiseni. Toivottavasti ensikerralla saamme toisenlaisen alun.
Kommentit (3)
Tärkeintä on että sinä ja lapsi voitte nyt hyvin.
Jotta kaikki ei saa huonoa käsitystä sektiosta haluaisin kertoa oman kokemuksen. Itse pääsin sektioon omasta pyynnöstä, ilman lääketiteellistä perustelua. Aamulla 10 aikaan vietiin leikkaussaliin, 10.45 terve 10 pisteen vauva syntyi. Isä ja vauva meni lastenosastolle ja minut vietiin heräämöön. 5 aikaan minäkin pääsin osastolle vaikka oli vielä paljon kipuja. Vielä samana iltana nousin jo sängystä ylös ja seuraavana päivänä kävelin jo yksin. Kivut oli tottakai kauheat, mutta pyysin koko ajan lisää särkylääkettä. 4. päivänä pääsin kotiin. Haava parani hyvin ja mitään ongelmia ei ole tullut. Tyttö on nyt 1kk.
Esikoisen synnytin aikoinaan alakautta ja siitä paraneminen kesti monta viikkoa, eppari haavan takia. Olen erittäin onnellinen että tällä kertaa sain synnyttää sektiolla.
mulla on takana kaksi sektiota, toinen hätä ja toinen kiireellinen, lisäksi yksi alatiesynnytys.
näistä omat kokemukseni on semmoset että ikinä en alakautta enää synnytä. repesin epparista huolimatta niin perusteellisesti että parantuminen vei puoli vuotta, ja vieläkin arvet tuntuu. kipulääkkeitä söin kaksi kuukautta ja sen jälkeen vielä satunnaisesti.
kaksi viikkoa sitten vauva leikattiin perätilan vuoksi, olin käynyt pelkopolilla mutta en vielä ollut tehnyt päätöstä synnytystavasta, leikkaukseen mentiin lopulta ilman kummempia kyselyjä koska lapsi alkoi syntymään etuajassa. olen toipunut todella hyvin, viikon ajan söin särkylääkettä ja haava on parantunut todella hyvin. heräämössä olin vain tunnin ja pääsin nopeasti osastolle vauvan kanssa, ainut haitta oli ilman kerääntyminen vatsaan.
minun tapauksessani sektio on helpompi tapa synnyttää, jollekkin se on hankalampi, mutta meitä on niin moneksi, ei voi tietää.
Ensiksi oikein paljon onnea uudesta perheenjäsenestä :)
Sen verran noista synnytystavoista..molemmat kokeneena.. Kyllä minä ainakin oon sitä mieltä, et alatiesynnytys on parempi vaihtoehto...siis jos ei ole mitään terveydellisiä esteitä... Mulla kesti sektiosta parantuminen huomattavasti pidempään kuin alatiesynnytyksestä...
Mutta onhan se sektio mittava kirurginen toimenpide ja leikkauksissa on aina riskinsä... Lähinnä vaan vinkkinä ihmisille jotka pelkäävät alatiesynnytystä kovasti...
Meillä on edessä suunniteltu sektio ensi keväänä, ja ei se ajatus mitenkään mieltä hivele... mutta meidän tapauksessa lapsen henki menee kyllä kaiken muun edelle...
Niin ja meillä tuo esikoisen sektio johtui myös synnytyksen pysähtymisestä...
t. sippu, typy 2v, enkelipoika 03/07