Pitkään työelämässä olleet esikoisen odottajat, mitkä fiilikset?
Mulla alkoi tänään äitiysloma, tai oikeastaan on ensin yksi viikko sairaslomaa ja ensi viikolla alkaa varsinainan äitiysloma.
Oli toooooodella outo fiilis tänään sulkea toimiston ovi sieltä tavaroita hakiessani. Takana on 13 vuoden työputki valmistumisen jälkeen. Yhtään yli 3 viikon taukoa ei ole työstä ollut, ei edes pitempiä yhtenäisiä lomia. Ja nyt pitäisi/saa olla melkein vuoden poissa toimistomaailmasta.
Työtä kyllä tulee riittämään, tiedän, tiedän, mutta kovin toisenlaista. Hiukka on ristiriitainen olo. Toisaalta tuntuu siltä, että todella kaipaakin elämänmuutosta kun elämä on jo niin kauan ollut yhtä ja samaa. Toisaalta on h-moilasena, miten sitä osaa sopeutua kotona olemiseen ja lopettaa " suorittamisen" . Onko muilla samoja tuntemuksia?
Maggy 33+5
Kommentit (5)
Itsellänikin työelämää tiiviisti takana lähes 10 v. ja esikoinen siis nyt tulossa. Olen nyt lomalla ja huomenna virallisesti ekaa päivää äitiyslomalla: lähtiessäni viime viikolla työmaalta oli kyllä jokseenkin kummallinen olo! Haikea, mutta kuitenkin jollain tapaa helpottunutkin -niin kuin sanoit, suorittaminen on nyt ohitse vähäksi aikaa. Toisaalta hirvittää kotiin jääminen: miten sitä osaa olla ilman sitä " suorittamista" (tiedän, tiedän, vauva tuo omat kuvionsa ja suorittamiset arkeen kyllä) ja työympäristöä? Ja miten onnistuu sitten josku paluu työelämään, onko sitä jo aivan " ulkona" taas sen ajan kuvioista ja rutiineista?Toisaalta taas on ihanaa, että vauva tuo uutta ajateltavaa ja uudet kuviot totaalisesti elämään. Itse ainakin tällä erää suunnittelen jääväni myös hoitovapaalle ja siis kuitenkin nauttia kotiäitiydestä kaikki, mitä nautittavissa on! Mutta ristiriitaiset tunteet siis tuttuja asian suhteen kyllä!
Ensin pitää tottua olemaan pois työelämästä varsin pitkään ja sitten tottua sinne takaisin.
Itselleni ei ole ehtinyt työuraa kertyä kuin vasta 6,5v plus tietenkin kouluaikojen kesätyöt. Kyllä tämä oudolta tuntuu. Olen ollut n. kuukauden saitsilla selän takia ja se jatkuu vielä reilun kuukauden eli äippäloman alkuun asti. La on 3.3.2006. Laiskistunko aivan luumuksi ennenkuin alkavat ne 24h työvuorot ilman vapaita ja lomia?
t: H rv 28+2
Esikoisemme ja toistaiseksi ainokaisemme täyttää keväällä 4 vuotta. Ennen äitiyslomaa ehdin olla yhtäjaksoisesti työelämässä 13 vuotta, tiukasti uraa luoden ja eläen varsin itsellisesti.
Muutos oli melkoinen kun maailman suloisin tyttäremme syntyi. Hän oli äärimmäisen toivottu ja kaikki sujui oikein mainiosti. Hänen syntymänsä muutti minua ja meitä; aikaisemmin tärkeänä pitämäni asiat muuttuivatkin merkityksettömiksi.
Se, että olin tottunut elämään urakeskeisesti ja totuttu arki katkesi kuin veitsellä leikaten, oli kyllä todella suuri muutos. Olin itse samoissa tunnelmissa äitiysloman alkaessa " mitäs nyt kun kaikki kiire on lakannut" . Aika nopeasti keho ja mieli kuitenkin laskeutuivat lepoon ja keskittyminen tulevaan alkoi.
Suurimmat ahdistukset ja kitkat parisuhteeseen aiheutuivat siitä että minä vietin pienen vauvan kanssa paljon aikaa päivä päivältä pienemmiltä tuntuvissa ympyröissä ja miehelläni samanaikaisesti oli hurja kiire töissä ja yhteinen aika aivan minimaalista. Tunsin muuttuneeni väsyneeksi ja riistetyksi kotiorjaksi, jonka tehtävänä oli vain imettää, hoitaa, kokata, siivota, huolehtia arjesta. Elämäntilanteen muutoksella, aikaisemmilla tottumuksilla ja tottakai synnytystä seuranneella hormoonimyrskyllä oli osuutensa.
Nyt kun katselen aikaa taaksepäin, se on ollut elämäni parasta ja antoisinta. Opimme mieheni kanssa keskustelemaan ja avaamaan solmuja, puhumaan odotuksista ja mikä tärkeintä; laittamaan sivuun omat tarpeemme ja pätemisvimmamme, keskittymään ihanaan tyttäreemme ja hänen hyvinvointiinsa.
Toivotan sinulle onnea uuteen elämään - nauti joka hetkestä ja kotona olemisen ylellisyyydestä!
MOI!
Eli nyt odotan toista. Mutta noin kaksi vuotta sitten jäin ensimmäisen kanssa äitiyslomalla. Sitä ennen olin ehtinyt olla samassa työpaikassa melkein 10v ja lomia oli tosiaan ne kesälomat 4vk.....
Fiilis oli todella outo ja vielä kun tiesi että monia työkasvoja ei tule näkemään ainakaan vuoteen... Sitten hölmö kun olin niin minulla oli samana päivänä neuvola. Verenpaineet koholla, Vauvan syke normaalisti 140-150 nyt 170 hujakoilla. Pistivät äityispolille sydänkäyrä seurantaan (en onneksi joutunut sisälle vaan makoilin siellä parituntia ja sitten totesivat että oli vaan jostain syystä koholla ja nyt on jo normaali -> eikun kotiin..)
Sitten kun sai Vauvan kanssa arjen pyörimään ja luotua " uuden sosiallisen verkon" niin ei enään muistanutkaan niitä työkavereita ja työelämä tuntui kaukaiselta...