Kauanko olette suunnitelleen olevanne kotona vauvan kanssa?

ei oo vaihtoehtoja. miehen tulot ja se kotihoidontuki ei riitä edes pakollisiin menoihin.

Olen ollut kotiäitinä vuodesta 1998. Silloin syntyi esikoinen ja nyt on kuudes tulossa. Ennen esikoista olin työttömänä ja kävin kursseilla. Silloin tuli usein vapaa-ajalla sanottua, että mitähän tekis. Esikoisen syntymän jälkeen en ole niin tarvinnut kertaakaan sanoa :-). Neljä lasta saatiin vähän reilun neljän vuoden sisällä ja kyllä äiti tunsi itsensä tarpeelliseksi ja sai tyydytettyä myös haasteiden kaipuun ;-). Asumme syrjäseudulla, mutta kyläiltiin varsin usein, joten sitä kautta sain myös aikuiskontakteja. Neljännen lapsen jälkeen seurasi neljä km:a ja kotihoidontukikin ehti jo siinä loppua. Olin ilman mitään tuloja vajaan vuoden. Viitonen syntyi viime syksynä ja hieman yllättäen odotellaan kuutosta syntyväksi helmikuussa.



Kotiäitinä oleminen on edelleen mukavaa ja mielekästä ja vauvat on niiiiin ihania! Elämässä riittää säpinää, kun kolme vanhinta on koulussa tai eskarissa ja kavereita kyläilee harva se päivä. Mies on yrittäjä ja tekee tosi pitkiä työpäiviä, joten arjen pyöritys on ollut pääasiassa minun vastuulla, varsinkin silloin kun neljä ensimmäistä olivat pieniä. Kuutosen synnyttyä aion olla ainakin sen kolme vuotta kotona. Työpaikkaa kun ei ole odottamassa. Miehen tuloilla ei näin iso porukka mitään ulkomaanmatkoja tee eikä muutakaan isompaa luxusta, mutta tyytyväisiä ollaan silti elämäämme oltu :-).



neronja rv 27+4

Esikoinen meni hoitoon 1v4kk iässä. Toisaalta lapsi tuntui vielä todella pieneltä silloin ja oli surku laittaa häntä hoitoon. Mutta, itse nautin työhönpaluusta ja koin voivani paremmin myös kotirintamalla kun pääsin päivittäin töihin. Unelmissani haluaisin palata töihin _osa-aikaisena_ kun nuorempi on ehkä juuri n 1v4kk. Saisin kaipaamiani virikkeitä, mutta lapsien ei vielä tarvitsisi olla kokopäivähoidossa.

Olen miettinyt että haluan olla lapsen kanssa kotona niin kauan kuin vaan mitenkään on mahdollista. =) Työpaikkaa mulla ei ole odottamassa äippälomien yms. jälkeen, joten senkään puolesta ei ole niin kiire. Voihan kuitenkin olla, että jossain vaiheessa alkaa kaipaamaan jotain muutakin kuin vain sitä kotona oloa ja sitten tilannetta katsotaan sen mukaan. Antaa kaiken mennä ihan omalla painollaan. :)



Suan ja Nuppu 23+4

Olemme miehen kanssa puhuneet, että lasta ei laiteta päivähoitoon alle vuoden vanhana. Eli vaikka vanhempainvapaata tulee kaksi viikkoa ylimääräistä kun mies pitää isäkuukauden, niin toisen meistä on jäätävä ainakin pariksi kuukaudeksi hoitovapaalle vielä sen jälkeenkin. Ja käytännössä se lienen minä, kun miehellä on parempi liksa.



Toisaalta jos itse haluan päästä samoihin hommiin joista mammavapaalle lähdin, niin en voi kovin kauaa vuotta pidempään olla vapaalla. Enkä haluaisikaan jättäytyä kauhean pitkäksi aikaa neljän seinän sisään, minulle on tärkeää pitää urakin. Saattaa kyllä olla, että minä, mies tai molemmat tehdään lyhennettyä työaikaa alussa, jolloin lapsi olisi päivähoidossa kolme tai neljä päivää viikossa. Joka tapauksessa lapsen ei tarvitse olla hoidossa kuin korkeintaan 6 tuntia päivässä, meillä on miehen kanssa sen verran eri työajat.

Emme halua laittaa lapsia tarhaan tms ryhmähoitoon ennen kuin täyttävät 3-vuotta. Meillä siis nyt 2v3kk ikäinen esikoinen ja piakkoin syntyy pikkukakkonen.



Ensi syksynä olisi tarkoitus laittaa esikoinen osa-aikaiseen tarhaan, nauttimaan ikäisestään seurasta ja oppimaan ryhmässä käyttäytymistä. Uskon, että vasta yli 3-vuotiaana tästä on lapselle etua. Toki nuorempanakin käydään kerhoissa ja lapsiryhmissä leikkimässä, mutta kaikkien lapsien mukana on äidit jotka hoitavat omansa hoitotoimet.



Asumme ulkomailla ja täällä paikalliseen tapaan äidin apuna on kokopäiväinen kotiapulainen ja lastenhoitaja, joten vapaata äidille järjestyy aina halutessa ja siivouksiin yms kotitöihin ei tarvitse käyttää aikaa.

hoitoon kun mieheltä loppuu isäkuukausi ja hän on kesälomansa pitänyt. Minä voisin toki jäädä työttömäksi mutta tuskin kauaa kortistossa voisin maata sillä töitä minun alalla on, vakkaripaikkaa kun ei vielä ole.



En ymmärrä miten ihmeessä ihmiset pärjäävät 300¿/kk + miehen tulot. Illmeisesti muut ovat osanneet naida rikkaan miehen, minä kun menin naimisiin rakkauden perässä enkä rahan perässä (molemmat ollaan " duunareita" ). Tuo 300¿ ja lapsilisä eivät edes kata asunnon kuluja kuukaudessa, ei miehen tulot yksinään riitä laskuihin ja ruokaan, huoh...

eli luultavasti siihen asti kunnes lapsi on 3-vuotta. Jos päänuppia alkaa välistä kiristämään kotona olo, saatan ottaa vastaan pieniä pätkätöitä omalta alaltani. Vakityöpaikkaa, kun ei ole.

Eikä meidänkään perheessä mies tienaa ruhtinaallisesti, mutta silti aiotaan pärjätä esim. ei tule hoitomaksuja, voin tehdä enemmän kunnollista kotiruokaa eikä tarvi ostella eineksiä, kaupassa pääsen käymään aamusta jolloin viimeisen myyntipäivän tuotteet on saaneet aletarrat kylkiin... Yllättävän paljon pysty säästämään rahaa, kun on lasten kanssa kotona.



Ja mikä parasta saisin olla myös takuuvarmasti koulujen loma-ajat kotona, jolloin isommat lapset joutuisivat pärjäämään yksin. Ajatus 7-vuotiaasta yksin loma-aikoina ei oikein viehätä. Ollaan ajateltu, että vasta 9-vuotias pärjää yksin koko kesän, joten siitäkin syystä on hyvä jäädä kotiin.

mullakin ihan tavis duunari mies ja olen ollut kotona ensi kesänä 10 vuotta. Lapset on syntyneet tasaisesti aina niin että nuorin ei ole ehtinyt täyttää kolmea ennen kuin seuraava on syntynyt :o) nyt kuopus ehtii täyttää 3v3kk ennen seuraavan syntymää ja joudun työttömäksi kahdeksi kuukaudeksi. Tiukkaa on välillä ja pitkää pinnaa tarvitaan kauppa reissuilla kun 6 henkiselle perheelle ruokaa pienillä tuloilla ostaa mutta silti olen ajatellut olla seuraavankin kanssa kotona niin kauan että lapsi on 3v. Toki lapsilisät on jo tämän kokoisella perheellä aika suuret mutta niin on kulutkin. Onneksi vaatteita yms. voi kierrättää.

Ymmärrän toki nitäkin jotka menevät töihin koska ei me kaikki voida kotiäitejäkään olla :o) kuka ne työt sitten tekee?



Niiloakseli rv 20+0

Esikoinen vietiin hoitoon vuoden iässä ja nyt haluaisin olla vähän pidempään kotona. Lähinnä siksi, että töissäkäynti oli todella rankkaa, kun oli lapsi pieni, huonosti nukkuva ja jatkuvasti erilaisissa infektioissa, joista saimme osamme myös me vanhemmat. Esikoisen päiväkodista alkunsa saaneesta infektiokierteestä olemme oppineet ainakin sen, että yritämme saada tälle kakkoselle sitten aikanaan perhepäivähoitopaikan.



Mulla ei pää kestäisi olla kolmea vuotta kotona. Vuosikin tuntui aika pitkältä, kun ei oikein ollut sopivaa aikuista juttuseuraa. Nyt olemme hiljattain muuttaneet, eikä tilanne ole sen suhteen parempi, koska en tunne lähistöltä vielä oikein ketään. No, ehkä tuosta esikoisesta on jo vähän seuraa.

mut Espoossa huippuhyvät lastenhoidontuet. Alle kolmevuotiaan kanssa kotona kun olin, sain vajaa 600¿/kk käteen plus lapsilisät kahdesta lapsesta eli käteen tuli noin 800 euroa kuukaudessa. Kyllä sillä elää ihan loistavasti!

Meille ikäeroksi tulee edelliseen n. 3v8kk eli mäkin jouduin olemaan pari kuukautta työttömänä kun lopetin opiskelut kesällä (äippäloma alkaa viikon päästä!!). Aion olla kotona ainakin 2,5 vuotta, ehkä kolmekin. Taloudellisesti ei oo mitään ongelmaa vaikka omistusasuntoa jatkuvasti pois maksetaankin.

Täytyy vaan priorisoida, esim ei osta sitä hulppeeta omakotitaloa just sillon kun on raskaana ja seuraus on se, että lapset hoitoon alle 1-vuotiaina vaikkei raaskiskaan.

Espoossa on helppoa, oon käsittänyt että jokaisessa kunnassa ei näin hyviä tukia saa. Me ainakin pärjätään kolmen lapsen kanssa tuolla rahalla. Hyvä niin, koska musta tuntui pahalta viedä kolmivuotiasta kokopäivähoitoon, jos yksivuotiasta joutuisin viemään niin sydän särkyis :-(

Esikoisen kanssa oli kotona hieman yli 1v8kk, jolloin sain ihanan uuden työpaikan (tän vuoden syyskuu). Oli kyllä aika " inhottavaa" ilmoittaa muutama viikko töiden alkamisesta työnantajalle, et oon raskaana... Tilanne on nyt se, että mulla on sopimus määräaikaisena tuonne joulukuun loppuun, jonka jälkeen mut ois tarkoitus vakinaistaa... (mitenköhän käy???).



Pikkukakkonen syntyy maaliskuun lopussa ja työtilanteesta riippuen olen kotona vuoden loppuun tai sitten seuraavaan syksyyn. Jos mulla on työpaikka, johon palata, niin sitten taloudellisista syistä on kyllä lähdettävä töihin tammikuussa, kun ei noita lainoja ja elämistä kyllä hoitorahalla makseta. Mutta jos voin jäädä liiton päiville, niin sitten oon kotona vielä kesän yli ja etsin uuden työpaikan syksyllä 2009.



Nekku

En osaa sanoa. Asuinmaassani äitiysloma on 3 kk: Monet palaavat 4 kk jälkeen töihin. Ei se optimaalista kyllä ole, tosiaankaan, mutta kyllä täällä tälläkin systeemillä on yhteiskuntarauha säilynyt ja tuntuu, että nuoriso käyttäytyy paljon paremmin kuin Suomessa... Sinänsä mielenkiintoinen huomio.



Palaamme Suomeen vauvan ekan vuoden aikana ja- töihin on mentävä, kun töitä löytyy, ei kai sitä rahattomana voi elellä. Asuntoakin pitäisi saada päivitettyä isommaksi perheen kasvaessa.



Saa siis nähdä, kuinka kauan olen kotona, mutta rahatilanteen vuoksi varmaan max vuoden, jos edes sitä. Oikeastaan en pidempään haluaisikaan olla. Toisaalta mieskin voi jäädä kotiin tarvittaessa, mutta kassavirtaa kyllä kaivataan, että JONKUN on työskenneltävä ;)



AJL

Kolmas lapsi syntyy helmikuussa. Ekan kanssa olin kotona 1v2kk. Silloin töihin paluu tuntui luontevalta, vaikka jälkikäteen olen tajunnut kakkosta seuratessani, että jäin todella paljon paitsi esikoisen toisesta elinvuodesta. Me kun rakensimme vielä samaan aikaan, lapsenhoito meni osittain siinä sivussa. Kotona olen ollut toisen lapsen syntymästä asti (esikoinen nyt 4v ja kakkonen 2v). Kolmannen lapsen kohdalla olen ajatellut olla ainakin 1,5 vuotta kotona, mutta hiukan houkuttelisi venyttää aika kokonaiseen kolmeen vuoteen. Tämä lähinnä siksi, että esikoinen ehtisi käydä ekaluokan syksyn niin, että olisin kotona.



Täytyy nyt katsoa ihan rauhassa. Rahallisesti pärjäämme hyvin, mutta oma pääkoppa mietityttää, vaikka ihan hyvin olen näiden kahdenkin kanssa kaksi vuotta kotona viihtynyt. Toinen mietinnän aihe on se, kuinka pystyn palaamaan omalle työpaikalleni. Odottamassa vakityö, mutta sellaiselta alalta, missä kehitys on huimaa. Toistaiseksi usko omiin kykyihin on vielä olemassa, mutta mitä se olisi, jos olisin yhteensä viisi vuotta pois töistä?



t. Jogu (23+5)

ei kukaan huohota niskaan ja mies on enemmän kuin tyytyväinen että suostun/haluan hoitaa lapset kotona. Mitään huimia summia ei tuo minunkaan mies tienaa ja viiminen viikko elellään aika tiukoilla mutta pärjätty ollaan ja vielä toistaseks niin että lapsilisät menee yhteiselle tilille josta otetaan vain kun tarve vaatii. Kaipa se riippuu vähän millase4en elintasoon on tottunut ja mitä kaikkea sillä rahalla pitäs saada =) Ja lainanlyhennystä pytyy muokkaamaan itelleen sopivaks, ei meilläkään mitään suuria summia (nyt muistaakseni 700¿ menee kuussa korkoineen) oo varaa sitä lyhennellä mutta lyhennellään kumminkin! Sitten taas nostetaan summaa kun mä joskus menen töihin.



masu 34+3



p.s AJL..tuskin se teidän maan nuorison paremmin käyttäytyminen johtuu siitä että viette lapset hoitoon 3-4kk ikäsenä..vai onkos hoitajat parempia kasvattamaan ja hoitamaan lapsia kuin omat vanhemmat ;) Suomessa on musta suurempi ongelma siinä että tämän hetken teinien vanhemmat ei oikeen välitä missä lapset luuraa, lisää rahaa vaan kouraan ja ollaan kavereita!! Ne 60-70 luvun hipit siellä nyt taitaa olla vanhempina sen ikäsille ;)

Esikoinen meni 2 vuotiaana hoitoon, ja tavoite olisi että toisenkin kohdalla voisin olla ainakin tuon kaksi vuotta. Toisaalta nyt hieman houkuttaisi olla kolmekin vuotta, mutta voi olla että taloudelliset rahkeet eivät riitä sinne saakka.

tosin meillä vauva saa jäädä kotiin koska mies jää hoitovapaalle. Eli noin 2-vuotiaana menee " vauva" päiväkotiin.

Pk-seudulla asutaan mekin, ja mun palkka + kotihoidontuki + lapsilisät ei todellakaan riitä, vaan säästöjä palaa vähintään 400 euroa kuussa...

Eka tulossa, niin ei yhtään tiedä mitä odottaa. Oon nyt alustavasti ajatellut vuotta. Mulla on parempi palkka tällä hetkellä kun mun miehellä, ja ollaankin keskusteltu josko ukko jäis kotiin. Saa nähdä kuinka sitä raaskii töihin sitten mennä. Voi on tää yhtä epätietoisuuden aikaa.

Mun mielestä kysymys oli mun kotonaolemisesta.... ;) Siihen vastaus 3kk, eli äitiysloman loppuun. Tietenkään lapsi ei silloin mene vieraalle hoitoon vaan isi jää kotiin 3kk ajaksi, jonka jälkeen opettajan kesäloma alkaa ja minä olen taas kotona. Alkusyksyyn ajoittuu isäkuukausi, joten mun on kai mentävä taas syksyllä vähäksi aikaa töihin ja sitten jään hoitovapaalle loppusyyslukukaudeksi. Tilanne sen jälkeen (lapsi n. 1v2kk) auki... Todennäköisesti menee hoitoon.



Esikoinen oli vähän alle 10kk kun meni tarhaan. Osasi kuitenkin kävellä... Ei ollut kyllä etukäteen tarkoitus. Luultiin ettei mulle ole töitä mutta yllättäen niitä olikin ja sitten oli liian myöhäistä tehdä päätöksiä isän työn suhteen. Täytyy tosin sanoa, että tein pätkätöitä ja lyhyitä päiviä, joten lapsella ei ollut tarhaan kokokuukausisopimusta. Kun olin valmistunut juuri ennen esikoisen syntymää, koettiin me tarpeelliseksi että teen kaikki ne pätkä mitä sain ja kyllä se arvokkaaksi asiaksi seuraavan vuoden pitkäaikaisemmalle työlle osoittautuikin.



Nostan hattua kaikille pitkään kotona kestäville. Kyllä mun pää tarvii sitä muutakin toimintaa, vaikka sitten niitten iki-ihanien murkkujen komentamista! Siitä nauttii ja niiltä saa välittömän palautteen, vaikka välillä sitä meinaa pelihousunsa repiä ;) En siis mitenkään kovasti tykkää vauva-ajasta (Ja tuosta ei tarvi kenenkään vetää herneitä mihinkään.), se on vaan pakko käydä läpi että saa ihanan leikki-ikäisen, joka tulee yöllä juuri oikeilla sanoilla aneleman viereen pääsemistä ja sulattaa äidin sydämen! Kyllä tuo nyt 4v esikoinen on mun mielestä vaan parantunut koko ajan, ja n. kk päästä kaikki pitää taas aloittaa alusta, käääk.



Leitz :)

mutta on pakko vastata sinulle Leitz, että ei minustakaan se vauva aika parasta vaihetta ole, vaan kyllä lapsi kasvessa vaan paranee. Sitten kun lapsi alkaa itse touhuamaan, niin minäkin alan viihtymään.

Nyt viimeisilläni ollessa kaupassa jopa kavahdan pienten vauvojen itkua, ja ajattelen, että voi ei, tuo on taas edessä. Mutta tuleepi siitäkin vauvasta sitten pian taas ihana taapero ja leikki-ikäinen:)