Kauanko olette suunnitelleen olevanne kotona vauvan kanssa?

olen ollut jo esikoisen syntymästä saakka, tyttö on nyt siis 1v 3kk ja toinen lapsi syntyy ensi vuoden alussa. Olen suunnitellut jatkavani hoitovapaalla ainakin vielä siihen saakka kunnes kuopus on 1,5 v ja esikoinen n.3,5 v, koska en usko että jaksan enää olla kovin pitkään kotona, kaipaan välillä jo työelämään takaisin (vakipaikka on), mutta mistä sen tietää vaikka mieleni vielä muuttuisikin, kun uusi vauva syntyy.



Ihan hyvin ollaan tultu toimeen miehen palkalla + kotihoidontuella, mies maksaa suurimmat laskut ja asumisen, minä kauppakulut ja lapsen vaate-/tarvikehankinnat. Itse säästin jo työssä käydessäni rahaa, enkä ole juurikaan hoitovapaalla itseeni törsännyt. Lisäksi äitini ostaa aika usein vaatteita ja vaippoja lapselle käydessään kylässä. Olemme ihan keskituloinen perhe, ei mitään kroisoksia, velkaa on, mutta hyvin ollaan pärjäilty. On jopa tehty jo etelänmatkakin lapsen kanssa (säästörahoilla).

Aika moni kirjoitti ettei oma pää kestä kotonaoloa. Onko siis sellainen tilanne, että ollaan kirjaimellisesti KOTONA lapsen kanssa, eikä käydä missään? Me ollaan joka päivä liikenteessä, nähdään tuttuja ja käydään shoppailemassa tai viettämässä päivää Helsingissä tms. Eli tylsää mun elämäni ei todellakaan ole kun lasten kanssa kotona olen. Toisin varmaan niillä, jotka asuvat kaukana palveluista eikä ole keinoa päästä kotoa pois joka päivä.

Myöskään en tajua sitä, mihin sitä rahaa syydetään jos sellainen esim. vajaa tonni kuussa ei riitä (siis lapsilisät ja kotihoidontuki jne). Tuttava sai äitiyslomalla käteen 1400¿/kk ja valitti ettei riitä, en tajua! Eikä ne maksa lainanlyhennyksiäkään enempää kun me. (Ymmärrän kyllä, jos alle 500¿/kk ei riitä!)



Tämä ei siis ollut kritiikkiä ketään kohtaan, halusin vaan tarkentaa että on eri asia olla kotona lasten kanssa ja olla KOTONA lasten kanssa. :-)

Ei nimittäin ole aavistustakaan. Vuoden varmaan. Säästöjä syön jo nyt, kun opiskelen taas vaihteeksi. Mies tekee töitä kotona, mulla oman alan työt on kovasti kilpailtuja ja olen varautunut siihen, että ihan heti vanhempainvapaan jälkeen ei töitä löydy, vaikka työkokemusta onkin. Eli mulla ei ole vakkaripaikkaa odottamassa äitiysloman jälkeen.

täällä ei taitanut olla kirjoittaneiden keskuudessa muita yrittäjiä...mutta kannanpa minäkin korteni kekoon, eli missään nimessä en pysty 9 kk kauempaa olemaan kotona (vaikka ehkä mieli voisi tehdäkkin)...toisaalta tunnustan, että pidän työskentelemisestä ja tarvitsen sitä joten ehkä sitten kuitenkin menen mielelläni takaisin töihin. Tämän 9 kk aikana kuitenkin on joitakin töitä pakko tehdä kotoa käsin jotta " pysyy" ajan tasalla siitä, missä mennään.

Mutta tunnustan myös, että kadehdin teitä " palkkatyöläisiä" siitä, että teidän ei tarvitse murhetia työpaikkanne menestystä ym. vaan voitte täysillä keskittyä vauvaanne.

Mutta oli miten oli, en halua valittaa, olen onnekas- minulla on töitä ja itseppähän olen tieni valinnut.

Hyvää odotusta kaikille:)!

Onko monessakin paikassa liki tonni/kk hoitovapaallakin? Omassa kunnassamme hoitoraha on 350-380 e kieppeillä ja yhden lapsen lapsilisä siihen päälle, 100 e.. Eli alle 500 jäädään täällä.

Sintagma:

Aika moni kirjoitti ettei oma pää kestä kotonaoloa. Onko siis sellainen tilanne, että ollaan kirjaimellisesti KOTONA lapsen kanssa, eikä käydä missään? Me ollaan joka päivä liikenteessä, nähdään tuttuja ja käydään shoppailemassa tai viettämässä päivää Helsingissä tms.

Minulla varmaan kotona oleminen on tosiaan KOTONA olemista aika pitkälti :) En harrasta shoppailua tms. kaupungilla pyörimistä, ja kaikki kaverit ovat lapsettomia ja päivät töissä. Tähän asti elämäni on ollut todella suurelta osin opiskelua ja työssä käymistä, ja vähäinen yhteinen vapaa-aika miehen kanssa kotona on tuntunut luksukselta.

Mielestäni tälläiset kysymykset, joihin kaikki odottajat voivat vastailla, ovat erikivoja! =]



Itse odotan esikoista. Takana on useamman vuoden " tulos" (keskenmenoja takana useampi), joten lapsi on enemmän kuin toivottu. Opiskeluni olen tässä vuosien kuluessa kerennyt opiskelemaan, työttömänä olen ollut viimevuodesta suurimman osan aikaa ja tänäkin vuonna kerkeän olemaan useamman kuukauden (melkein puoli vuotta).



Olen huomannut, että raha ei todellakaan tuo onnea. Itselleni on jopa pienimmästä työttömyyskorvauksesta (eli 23¿/pvä) jäänyt rahaa säästöön. Oma asunto on, josta todellakin vielä lainaa maksettavana kiitettävästi, sekä kahta autoa joudumme pitämään (" maalla" kun liikkuminen ei muuten onnistu, ja molemmat olemme tehneet vuorotyötä, julkista liikennettä ei ole käytettävissä täällä ko.vuoroihin). Miehelläkään ei kovin hyvät tulot ole (itsellänikin oli määräaikaisessa työssä paremmat), mutta silti olemme osanneet kuluttaa oikein ja säästää niin, että pystymme tekemään mm. ulkomaanmatkoja niin halutessamme. Miehelle kertyy tietenkin säästöjä enemmän, kun hänellä on tulojakin enemmän, minä säästän vähistä tuloistani, ja töissä ollessa säästän työtuloista.



En vielä tiedä varmaksi kuinka kauan tulen olemaan vauvan kanssa kotona, mutta uskon että ainakin niin kauan kunnes lapsi on 2-3 vuotias! En halua viedä pientä hoitoon, ja haluan nähdä itse tämän " kauan toivotun aikaansaannoksen" kasvua ja kehitystä. Minulla ei ole työpaikkaa odottamassa, ja toiveissa olisikin seuraavaksi löytää koulutusta vastaava mielenkiintoinen ja mielekäs työ (se ei välttämättä täällä onnistu ihan helposti). Tietenkin lapselle toivottu olisi myös sisko tai veli, mutta niin pitkälle on vielä vaikea ajatella, selviäis ja onnistuis nyt eka yhden lapsen maailmaan saattamaan... Tietenkin jos sisarus onnistuis " helpomman kautta" (eli normaalisti, ilman mitään keskenmenoja) niin voihan olla että esikoisen kanssa kotona tulee vietettyä aikaa 5-6 vuotiaaksi asti. =] Kyllä sitä sen jälkeen kerkiää vielä muutaman vuoden töitä tehdä, ennenkuin eläkkeelle pääsee. =]



Niin, ja käsittääkseni täällä meidän kunnassa ei vanhempainrahakauden jälkeen saa muita tukia lastenhoitoon, kuin lasten kotihoidontuen sekä tietenkin lapsilisän. Kuntalisää ei ole eikä ole tulossakaan.



jonttu rv 24+6

..mutta tuskin kauhean kauan. Meistä kahdesta minä olen valmistunut ja mies ei, joten voipi olla, että mies jää äitiysloman jälkeen koti-isäksi ja minä lähden tienaamaan. En kuitenkaan halua laittaa lasta hoitoon ennenkuin tämä osaa edes jotenkin puhua.

Esikoinen oli 1v 2 kk kun menin töihin, isä jäi vielä kuukaudeksi kotiin että oli pehmeä lasku sekä äidille että lapselle. Nyt toinen syntymässä helmikuussa, esikoinen silloin 1v 8kk.



Raha on se joka saa töihin palaamaan, toki kotona ollessa tulee kulutettuakin paljon vähemmän = vaatteet ym kirpputoreilta, kun ehti vielä kiertämään, ehti itse ompelemaan kestovaippoja, ruoka enemmän itsetehtyä eikä niin valmiita ratkaisuja jne.. Bensakulutkin huomattavasti pienemmän kotona ollessa, vaikka kahden auton talous onkin.



Nyt kun toinen syntyy, ajattelin että vähintään siihen asti kun kuopus on 3 v olisin kotona, jos vain talous antaa myöden. Säästöjähän varmasti palaa, mutta lisätienestiä voisi sivuun keksiä, jotain mitä voisi tehdä kotona tai lapset mukana (mainoslehtisten jako?? Muutama kymppi lisää kun aamulenkillä jakaa mainoksia?). Vielä mieluisampi vaihtoehto olisi, että tekisimme (ihan niinkun niitä vain tehtäisiin) lapset kaikki tähän samaan kotonaoloputkeen, ei tarvitsisi kotihoidontuella vain olla. Täällä kun ei kaupunki maksa mitään ylimääräistä, vaan saamme vain perusosan..



Lottovoittoa tietenkin toivomme kovasti, sitten ratkeaisi kaikki rahahuolet, ja saisimme haaveilemamme omakotitalonkin ilman lainaa. Tietääkös kukaan oikeita numeroita?

x)

Kuten sanoin, minulla kyse oli pitkälti siitä aikuisseuran puutteesta, kun eivät ne töissäkäyvät ystävät ole päivisin tavattavissa. Itse olin esikoisen kanssa pitkälti illatkin yksin, koska yrittäjämies teki pitkiä päiviä.

Toinen juttu on sitten se, että kaipasin ammattiini liittyviä asioita eli muutakin ajateltavaa kuin sitä vauvanhoitoa.

Missä muuten saa kotihoidontuella tonnin kuussa käteen? Hoitoraha on vain 294,28 euroa kuussa. Eli pitää saada täysi hoitolisä ja kunnon kuntalisät päälle ennen kuin päästään lähellekään tonnia edes muutaman lapsen lapsilisät huomioiden (tai sitten pitää olla tosi monta lasta). Kuntalisää ei makseta joka kunnassa ja niissäkin, joissa maksetaan vaihtelee sekä määrä että se, minkä ikäisille lapsille sitä maksetaan. Espoiolaisilla taitaa olla ne parhaat kuntalisät.

Sintagma:

Aika moni kirjoitti ettei oma pää kestä kotonaoloa. Onko siis sellainen tilanne, että ollaan kirjaimellisesti KOTONA lapsen kanssa, eikä käydä missään? Me ollaan joka päivä liikenteessä, nähdään tuttuja ja käydään shoppailemassa tai viettämässä päivää Helsingissä tms. Eli tylsää mun elämäni ei todellakaan ole kun lasten kanssa kotona olen. Toisin varmaan niillä, jotka asuvat kaukana palveluista eikä ole keinoa päästä kotoa pois joka päivä.

[b]Sintagma[/b] heitti ilmoille ajatuksen, kuinka paljon kotiäidit ovat kotona eli neljän seinän sisällä vain lastensa kanssa. Toi on varmasti iso pointti, miten kotona viihtyy.



Mulla on aivan ylenpalttinen tilanne tuon suhteen. Ei tarvitse pahemmin edes keksiä shoppailureissuja ym., kun äkkiseltään laskien hyvistä ystävistäni n. 10 on kotona nyt lasten kanssa ja sen lisäksi vielä kaikki puistokaverit ja äidit, jotka kuskaavat lapsiaan esim. samaan kerhoon. Seuraa olisi niin paljon kuin jaksaisi vain järjestää ja olla yhteydessä. Harvassa siis on meillä ne päivät, että en näkisi ketään aikuista.



Mutta ei se pelkkä aikuisseurakaan välttämättä riitä ja ymmärrän kyllä äitejä, jotka kaipaavat töihin omien haasteiden pariin. Itselläni " pätemisen tarve" on välillä suuri ja olisi ihan oikeasti mukava päästä toteuttamaan töihin itseään. Mutta samalla näen, kuinka paljon lapseni tykkää näistä ensimmäisistä vuosistaan kotona, joten sen takia olen toistaiseksi kotiin jäänyt. Tämän takia olemme myös päättäneet tehdä lapset " samaan syssyyn" eli silloin heistä on toisilleen hyvin seuraa ja pitävät äidinkin mukavan kiireisenä nämä kotivuodet ;-). Itse olisin aivan varmasti turhautunut, jos olisin ollut esim. esikoisen kanssa kolme vuotta kaksistaan kotona, vaikka kuinka olisi ollut kaverikontakteja päivisin.



t. Jogu

Mä meinasin aloittaa työnteon heti vanheimpainvapaan jälkeen, mies pitää viimeisen kuukauden. Tosin mä teen töitä kotona tietokoneen ääressä, ja meinasin aluksi yrittää tehdä vauvanhoidon ohella töitä osa-aikaisesti. Lapsi hoitoon sitten kun siltä tuntuu, varmaan vuoden-parin iässä. Jos ei sitten tehdä toista heti perään, sitäkin on mietitty ;)

..enkä halua omalla kirjoituksellani kenenkään toisen valintoja tai mielipiteitä kritisoida. Ollaan laskeskeltu, että äitiys- ja vanhempainloman aikana jäisi jonkin verran säästöön hoitovapaata varten, viime vuosien aikanakin palkoista on jäänyt joka kuukausi ylimääräistä esim. matkaa tai uutta huonekalua varten tai sitten olemme tehneet ylimääräisiä lainanlyhennyksiä. Tilastojen mukaan olemme molemmat keskipalkkaisia, mutta emme saa koko palkkaa kulumaan " elämiseen" . Jos äitiys- ja vanhempainloman aikana ei tarvitse tehdä mitään yllättäviä isoja hankintoja, niin sittenhän rahaa jäisi vähän säästöönkin. Ainakin monet lähipiirissä ovat sanoneet, että pienen vauvan kanssa menee loppujen lopuksi aika vähän rahaa, lähinnä vaippoihin, ja omat baareilut sun muut vähenee. Ollaan myös laskeskeltu, että hoitovapaan aikana jos saan kotihoidon tukea esim. 150 e ja lapsilisää 100 e ja miehelle jää käteen reilu 1500 e, niin kyllä kaksi ihmistä ja pieni lapsi elää vajaalla 2000 e kuussa. Opiskeluaikanakin elimme noin 600 e/kk/henki, ja tästä siis vielä maksoimme molemmat yksiöidenn vuokraa. Lainaa lyhennämme nyt vain muutaman sataa enemmän kuin mitä kahdessa yksiössä asuminen opiskeluaikana maksoi, tosin nykyinen asuntomme on kerrostaloasunto. Teimme tietoisen valinnan, ettemme ota jättilainaa omakotitaloa varten. Auton turhaa käyttöä pyrimme välttämään, hyvää perusruokaa voi tehdä itse edullisesti, vaatteet pääasiassa alennusmyynneistä, pienessä asunnossa myös lämmitys ym. on edullisempaa jne.

Toki ymmärrän, että esimerkiksi opiskelijoilla, yksinhuoltajilla, työttömillä, yrittäjillä jne. on aivan eri tilanne. Samoin kuin niillä, joilla on jo useampi lapsi.

Haaveena näin etukäteen olisi myös löytää yhteisiä äiti-vauva-harrastuksia, esim. jumpaa, muskaria ja äiti-vauva-kahvilaa, jottei alkaisi tuntua sille, että seinät kaatuu päälle.

Varmaan monia teitä naurattaa kun luette näitä suunnitelmia, näin esikoista odottaessa arki varmaankin tulee ihan erilaisena kuin mitä etukäteen kuvittelee...