**** Enskattaret maanantaina ****

Olen koittanut kipeästä olosta huolimatta silitellä vaatteita pois tosta kodinhoitohuoneesta, kun kiva tulla kotiin jos paikat kunnossa. Samoin imuroin yläkerran ja pesin vessat. Alakerta pitäis siivota vielä huomenna=( Olo on vielä kipeä, mutta tänään menty ekan kerran askel parempaan suuntaan VIHDOIN:=) Eli olo on huomattavasti parempi kuin kolmena edellisenä päivänä. JES!! Ja olenkin sit heti käyttänyt tilaisuuden hyväksi ja laittanut kotia kuntoon.



Kesis, tuliko teistä lottovoittajia?=)



Han, ajattelinkin että varmaan TUSKAA jos yskittää sektion jälkeen. Kun nyt jo sattuu mahaan ja rintaan toi köhiminen, niin mitä sit kun 7 kerrosta leikattu auki... *kääks*



Henna lähti kättärille, eikä ole tullut mitään uutta tietoa. Eli luultavasti ei enää kotutunut?! WAU! Täällä odotellaan vauvauutisia. Pitää heti miehen kannettavalla ti tai ke iltana lueskella kuulumisia, jos vain ehdin/jaksan:) Saahan muuten sairaalassa käyttää konetta??



Pi-ki, ostin sellasen ison rasian kaupasta välimeren herkkuja eli marinoituja valkosipulinkynsiä. Niitä olen nyt joka välissä syönyt. En tiedä tehoaako kun ne on marinadissa, mut yritän ainakin. Huomenna en enää uskalla syödä, kun leikkaava lääkäri jo varmaan pyörtyy mun hengityksen hajuun;)



Mikäs makkaran ja " prinsessanakin" tilanne?



Tosiaan alkaa aika käydä vähiin. Huomenna alkaa jo syömiskielto klo 24:00 ja huomisiltana selviää myös monelta leikataan. Saas nähdä koska alan jännittämään, vai osaanko jännittää lainkaan ennen sairaalaan menoa. Siellä jalat sit varmaan tutiseekin senkin edestä:) Mitenköhän on perhehuoneen laita, kun sellanen haluttaisiin mutta mies joutuu kyllä duunissakin käydä piipahtamssa eli ei pysty olla 24h siellä meidän kanssa. Saakohan sen silti, kun äitini lupasi tulla isukkia tuuraamaan päivisin eli joku ois kuitenkin mun kanssa siellä koko ajan?? Onko vauvallisilla enskoilla tietoa asiasta???



Kello käy... Taidanpa mennä ottamaan muutaman valkosipulinkynnen iltapalaksi ja Panadol Hotin kyytipojaksi, eiköhän jo ne pöpöt tajua lähteä!;=)



Mukavaa alkanutta viikkoa,



Aurora & Poitsu Rv 38+2 / Rv38+6

Täällä sitä vaan valvotaan. Voi kakka... Alkaa pikku hiljaa pinna palamaan, kun on jo ainakin kolmas yö, kun uni ei tule silmään! Siis minulla, joka nukun MILLOIN vain ja MISSÄ vain!!! Mikä mua vaivaa :( Ei oo kiva, jos nyt on viety se viimeinenkin ilo ja ajankulu-mahdollisuus näiltä piinaavilta loppuviikoilta... En saa edes päivisin unta, vaan menee ihan pyöriskelyksi. En tajua. Ei siis tosin kauheesti väsytäkään, melkeinpä päinvastoin, mutta silti...ei se ennenkään oo estäny unentuloa. No, ehkä mä oon nukkunu jo niin paljon, että elimistö kieltäytyy vaipumasta uneen ennen kuin vanhat univarastot on kulutettu...eh eh... En jaksa edes nauraa, vaikka piti taas noin hölmö juttu kirjottaa... Kylläpä oonkin kiukkunen --minä, yltiöpositiivinen ihminen! Maailmassa on 2 asiaa, mitkä raivostuttaa niiiin paljon; se, ettei saa ruokaa ja herkkuja HETI, jos nälkä/himo yllättää, ja se, ettei SAA UNTA, jos haluaa nukkua...!!! MUR!



No, nyt jätän ton kiukkuamisen. Ei oo kauheen hyvä aamun eikä viikon aloitus tollanen.



Mutta onneks AURORA sentään on paranemaan päin! Omituista muuten, että sitä vähän jännittää muiden sairaalaan menoa ja " nyytin hakua" , mutta ei osaa vielä omaansa jännittää :) Luulen, että se jännitys iskee vasta siinä vaiheessa, kun se lähtö oikeesti tulee. Mutta ehkä ei tosiaan kannata Aurora syödä enää tänään sitä valkkaria XD Koska ajattele, jos se lääkäri onkin vampyyri, niin eihän se voi leikata sua sitten ollenkaan, jos valkkari tuoksahtaa! =)



Joooooo..... Kyllä mä ehkä tarviin sitä unta, kun alkaa nää jutut olee näin laadukkaita... :) Jos menis syömään vähän aamupalaa, lukis lehden, ja koittais sitten uudestaan. Vaikka niinhän se vissiin on, ettei sänkyyn sais mennä kuin vasta väsyneenä... huoh...



No, uusi viikko on ainakin pyörähtäny käyntiin noissa raskausviikoissakin. Eli kai se aika sitten kuluukin, vaikkei siltä tunnukaan :)



Joka tapauksessa hyvät huomenet kaikille!!!



Pi-Ki ja Eemeli 39+0

[color=CD1076]Tässäpä teille vihdoin se meidän synnytyskertomus. Pahoittelen, että tuli niin valtavan pitkä!



Noniin..Mehän käytiin synnärillä näytillä keskiviikkona 31.1.(rv41+0) kun aamulla tuli verta ja tuntui ¿omituiselta¿..kätilö laitto mut käyrille, mutta kaikki oli ihan rauhallista masussa ja auki olin n. 2cm, joten kotiinpäin lähdettiin..Kello oli jotain kahdentoista jälkeen kun lähdettiin sit synnäriltä kauppaan ja kotiin..Siitä asti alkoi pientä menkkamaista jomotusta tuntumaan..Keskiviikkoiltana jomotus alkoi kovenemaan ja nukkumaan mentäessä joskus puolenyön aikoihin jomotus oli muuttunut jo suhteellisen kovaksi ajoittaiseksi kivuksi. Fiksuna tyttönä päättelin näiden kipujen olevan niitä paljonpuhuttuja supistuksia..=)



Keskiviikon ja torstain välinen yö oli levoton ja vaikeroiden vaihtelin paikkaa sohvan, sängyn ja tietsikkatuolin välillä..Sain torkuttua aina muutaman minuutin suppareiden välillä, ja aamulla olin jo aika väsy. Koko torstain supisteli enemmän tai vähemmän kivuliaasti ja illalla alkoi jo tuntumaan niin kovin, että pienet kyyneleet tuli valutettua aika ajoin..Mies yritti jo kolmen aikaan puhua, että lähdetään sinne synnärille, mutta keskiviikon turhan käynnin takia en halunnut sinne lähteä taas häiritsemään ihmisiä..=) Illemmalla konsultoin jo burdea ja pikku-milliä mesessä edelleen kovat epäilykset mielessä kannattaako sinne hiton sairaalaan nyt matkata. Seitsemän aikoihin mies pakotti mut vihdoin autoon ja aika mielellään jo sitten lähdinkin. Viimeinen supistus tuli autossa just kun kurvattiin sairaalan parkkipaikalle. (Tietty!) Eli kun päästiin sisään ja kätsy laitto taas käyrille niin supparit olivat taas tiessään! Olo oli kuin idiootilla ja olin varma, että meidät passitetaan taas kotiin. =/ Puolisen tuntia istuin käyrillä ja kätsy teki sit vielä sisätutkimuksen ja sanoikin, että ¿täällähän ollaan jo 5cm auki eli tervetuloa synnyttämään!¿. Sanoipa vielä, että vaikutan niin reippaalta ensisynnyttäjältä kun olin jaksanut kotonakin niin kauan, ettei meinaa suositella epiduraalia! (Aijaa! =D)



Typerinä katsottiin miehen kanssa toisiamme ja aloin vaihtamaan vaatteita kun kätsy lähti etsimään meille salia. En yhtään uskonut, että nyt sitä räpsyä oikeesti lähdetään pusertaan. Mies haki laukun autosta ja päästiin sit odottelemaan synnytyssaliin. Klo 20:50 mut laitettiin taas käyrille ja supparitkin olivat tullet takaisin. Klo21:20 tuli uusi kätilö ja sain luvan käydä tupakilla..(jep..en onnistunut lopettaan missään vaiheessa..sori kandi! =D). Supparit jatku kipeinä ja kätsy näytti miten käytetään ilokaasua. Sepäs ei vaikuttanut mulla mitenkään eli kärvistely jatkui. Klo21:55 kipeitä suppareita tuli viiden minsan välein..Huoh. Klo22:30 kätsy toi jugurttia ja kiisseliä eikä halunnut vielä tutkia..Tsemppaili kovasti ja jäätiin taas miehen kanssa kahdestaan..Klo23:05 tuli salissa piipahtaan lääketieteen opiskelipoika ja kysäisi saisiko seurata meidän yötä ja mahdollista synnytystä..¿Mahdollista?! Ei kai me nyt enää täältä lähdetä ilman vauvaa?!¿ En kuitenkaan antanut lupaa jäädä katseleen kun vähän jännitti se tuleva finaali ilman ylimääräistä yleisöäkin..=) Klo23:20 kätilö tuli tutkimaan..Edelleen olin 5cm auki, mutta kaula oli hävinnyt..kätsy lähti miettimään kalvojen puhkaisua..Puoliltaöin kätilö olikin tehnyt päätöksen ja kalvot puhkaistiin..Siitähän sitten alkoivatkin infernaaliset tuskat. Oksensin aika rivakasti ja aloin kyselemään epiduraalia, kun olo ei ollut enää yhtään reipas!! Se tultiin antamaan ja onnistui vasta toisella kerralla..Ei oikein vaikuttanut vasemmalle puolelle missään vaiheessa ja yön aikana sitä lisättiin pariin otteeseen..Saatiin miehen kanssa kuitenkin torkuttua hieman kipuilujen lomassa..Klo06:00 kätilö teki taas tutkimuksen kun soitettiin se paikalle kun vähän alko ¿kakattaan¿..=) Olinkin täysin auki ja kätsy neuvo vähän ähistään aina kun supistus tuli. Ei siis kunnolla vielä lykkimään, mutta vähän avittaan vauvaa alaspäin..Huoh. Väsytti kovin jo siinä vaiheessa.



Klo 06:55 alkoi vihdoin tapahtumaan kun uusi kätilö tuli vuoroon ja tomerasti marssi sisään ilmoittaen, että nyt otetaan housut pois ja aletaan synnyttään! Oksijuttutippa (ei voi muistaa oliko se oksitosiini?) laitettiin heti kun kohtu oli jo aika väsynyt ja sehän vauhditti tapahtumia! Kätilö käänsi mut kyljelleen jalka ylös ja käski ponnistella aina supistusten tahdissa..Lähti sit tyytyväisenä pois ja mä aloin vähän panikoimaan kun tuntui, etten yhtään osannut..Kysyin siitä jakkarasta ja kätilö vaan sanoi, että ¿kyllä sä oot kuule aika iso sellaseen pieneen jakkaraan¿ (Goddamnit se sano mua läskiksi!!!) =D Käski vaan jatkaa ponnisteluja..Klo07:10 aloin panikoida lisää ja käskin miehen soittaa kätilön takas..aloin sitten nyyhkyttään räkä poskella niin kuin pikkutytöt konsanaan ja selitin katkonaisesti kätsylle, että taisin saada jonku paniikkikohtauksen. Rauhallisesti kätsy anto mulle happea, käski hengitellä ja alkoi asetteleen jalkatukia. Aloin huutaan miehelle, että auttais mut ylös kun haluan lähteä just nyt kotiin ja kätilölle huusin josko sen perkeleen vois vaan jotenkin repiä sieltä ulos!! Ihanan rauhallinen kätilö selitti hymyillen, että eiköhän tämä nyt kuitenkin synnytetä ihan vanhan kaavan mukaan..ja samalla käski miestä painaan nappia kun räpsy oli syntymässä just NYT. Paniikki oli tiessään ja aloin ponnistaan tositarkoituksella. Klo07:20 isä näki hiuksia, kerkesin huomata miten kätilö otti sakset käteen napsaistaakseen välilihan ja 07:26 se huusi, että lopeta ponnistaminen ja plumps! räpsy liukui sängylle! Kätilö putsaili vauvan ja kysyi otanko sen rinnalle, johon minä typertyneenä, että ¿no en!¿. Naurava kätilö kuitenkin nosti sen rinnalle ja homma oli ohi. Iskä oli jossain vaiheessa leikannut napanuoran, mutta kummallakaan ei oo oikein muistikuvaa tapahtuneesta..=) Istukka vedettiin ulos ja häly alkoi laantua..kätilö siellä tikkasi mua ja mä vaan katselin räpsyä ihan ihmeissäni siinä rinnalla..Täysin epäuskoisena edelleen. Sen jälkeen ei ajasta olekaan enää mitään hajua..iskä jossain vaiheessa pääsi kylvettään, mulle tuotiin safkaa ja jossain vaiheessa lähdettiin suihkun kautta osastolle. Tuore äiti. Hohoo! =D



Synnytyksen kestoksi kirjattiin 14h ja ponnistusvaiheeksi 1.26h. Räpsyn mitathan oli 51cm, pipo 36,5cm ja paino 3635grammaa. Pisteet 9-9-9, vaikka kymppikin mainittiin jossain vaiheessa..=)



Nyt on jo vähän tää arkikin lähtenyt pyörimään..Mies on vielä tän viikon kotona auttamassa..saa nähdä miten sit ens viikolla. =) Eka neuvolaan mennään räpsyn kanssa ens torstaina..Hui! Ekaa kertaa siis uloskin silloin.



Paljon tsempitystä kaikille odottajille ja menkäähän ilosta kirmaten synnyttämään! =)



Mukavaa alkavaa viikkoa tasapuolisesti!



t. poppis ja räpsy 10vrk! =)

Tulihan aamusta siirrettyä kelloa tunnilla eteenpäin soimaan. Ärsyttävää kun tuntuu, ettei taaskaan yöllä nukkunut hetkeäkään. Kiva ite olla superskarppina kun siippa ja koira kuorsaa vieressä. Vitsi meni kyllä koko viikonloppu muutenkin niin heikoilla unilla että (valivali). Noo, kolme viikkoa enää aamuheräämisiä.



Kävin viikonloppuna läpi siskonpojan vanhoja vauvanvaatteita (tosissaan se ainoa lapsi lähipiirissä, nyt jo 6v), vaikutti, että siellä olisi vaikka ja mitä, mutta loppujenlopuksi vain muutama vaate oli alta 70cm. Eli meillä alkaakin kohtapuoleen todellinen vauvanvaatehamstrauskampanja.



Olin viikonlopun ihan enska-kuulumisten pimennossa. Kotona ei jostain syystä kone tykkää avata näitä sivuja, ilman että pitäisi odottaa vähintään kymmenen minuuttia joka sivun latautumista¿



Makkaralla taitaakin nyt tänään olla virallinen laskettu aika :D



Aurora kärsii vieläkin flunssasta. Vitsi, toivottavasti olo helpottaisi pian kun tuo poitsun maailmaantulokin jo kolkuttaa ovella! Ja siltikin siellä on jaksettu huhkia siivotessa. Multa moinen ei viikonloppuna onnistunut, ihan terveenäkään¿



Peipposkalta oli taas ilmestynyt uusia masukuvia. Pitäisi itsekin päivittää omia kuvia, vaikka tuntuu kyllä, että kasvua ei juuri ole tapahtunut (itse asiassa olen aika varman, että maha on ollut tämän kokoinen viimeiset kolme kuukautta¿). Mulla siskolta löytyy myös tuo turvavyön alennin. Kuulemma sieltä saisi jos tarvitsisi. Eipä tuo vyö kerta mitenkään edes ¿ahdista¿. Itsellä kuitenkin työmatka on kuusi-seitsemän kilometriä, enkä ole siksi viittinyt ottaa sitä käyttöön. Mutta maaliskuussa olisi muutama useamman sadan kilometrin matka edessä, joten sitten sitä voisi jo harkita¿



Hannah kärsii siellä alkuraskauden väsymyksistä, toivottavasti alkaa kohta helpottamaan. Kovasti on muistissa se, kuinka ite meni nukkumaan kahdeksalta, heräsi kuuden jälkeen ja töistä kotiin tullessa otin kahden tunnin tirsat¿.



Hennalle oli tullut äitiyspakkaus vasta nyt! On kyllä melkoisen hidasta toimintaa!! Ja paranemisia sinnekin, tosi ilkeää sairastella varsinkin kun nuo viikotkin on jo noin suuret. Ohhoh, ja tuli sitten teille lähtö Kättärillekin!



Mammis selvisi työntäyteisestä viikonlopusta! Ei muuta kun lääkärille ehdottomasti näyttämään käsiä. Itsellä käsissä on vain aavistus turvotusta (niin, että sormukset on pitänyt jättää pois), mutta tuntuu, että ne jo nyt ei liiemmälti tottele käskyjä. Eli olisin varmaan ihan pinteessä sun tilanteessa¿



Pi-Ki kärsii siellä myös unettomuudesta. Mulla on muuten ihan sama homma, että saan näitä pinoja lukiessa aina jännitysmahakipuja (ja kädetkin hikoaa) kun joku vähänkään mainitsee, että kovasti jo spuistelee. Itsellä tuota aikaa sinne tositoimiin pääsyyn on vielä reippaanlaisesti, mutta varmaan hypin seinillä sitten kun niitä viikkoja on 40+!



Poppis oli ehtinyt väsätä synnytyskertomuksen. Ja vitsi Räpsykin jo kymmenen päivää vanha!



Mutta josko sitä nyt koittaisi vihdoin ja viimein alottaa työt tälle viikolle!



COltsfoot ja Elsa 32+1

POPPIS sai mut sitten itkeämään synnytyskertomuksellaan.

*pyyhkii kyyneleitä*

Vitsi sentään, kärvistelemään olet vähän joutunut mutta Räpsy palkitsi kaiken. <3



PIKI siellä kärsii unettomuudesta. Hö ja pöh.

Toivottavasti ens yönä saat uinuttua kunnolla.

AURORAlla alkaa olo helpottaa. Hyvä!! Mulla on taas räkäisempi olo. En tiedä mitä sen suhteen sit pitäis tehdä..

COLTSFOOTilla on enää kolme viikkoa herätyksiä. You Go Girl! Eiköhän se kolme viikkoa mene äkkiä. Mulla on tää ja ens viikko töitä ja sit on viikon loma!! Sit lomasta ei ookaan enää kun 9 kokonaista työviikkoa mammikseen!! Jepujee!!





(.)

Mä kävin aamuste hammaslääkärissä paikkauttamassa yhden hampulin mistä se mokoma löysi reiän. Vielä pitäis pari kertaa käydä hammashoitajalla hammaskiven poistossa, sit saa purukalusto taas olla rauhassa. =)



Kuuntelin lauantaina töissä taas Naksun sydänääniä. Siellä tuo mennä sumpsutti menemään. Mä olen ollut vähän " huolestunut" kun en tunne varsinaisia liikkeitä just laisinkaan. Joskus tuntuu niitä kuplahduksia ja ne on vähän sellaisia " hmmm, olikohan tuo Naksu?" -tyyppisiä.

Mutta ehkä sitten tuo etuseinäinen istukka vaimentaa niitä liikkeitä. Toivottavasti hetken päästä alkaa Naksu paukuttaa voimakkaammin niin saa mamma rauhan. =)



Nyt yhtä koulutehtävää vääntämään. Eihän tänään ole kun deadline... =/



Jushka ja Naksu 19+4

tosiaan 40 paukkui tänään rikki. Vähän turpa rutussa täällä kökötetään - olisin kuvitellut päässeeni jo tositoimiin. Vaan pitää muistaa, että se LA on käytännössä +/- 2 vkoa.... Mies lupas tänään viedä mua kaupungille hemmoteltavaksi, yrittää kovasti piristää vaikka sitä itseäkin kyllä jo odottelu tuskastuttaa. Kiltti mies :)



Meen nyt laittamaan naamaa kuntoon ja yritän miettiä, mitkä housut olis vähiten kiristävät. Hyppäsin Poppiksen kertomuksenkin vielä yli, haluan lukea sen rauhassa ja ajan kanssa...



Makkara 40+0



ps. Aurora äläs nyt huhki siellä!!! Oikeesti, lepäilet nyt ettei ala uudestaan oireet nostamaan päätään.

Täälläpäs on ollut rauhallista, missä kaikki on?! *huhuuuuuuu*



Pi-ki, mun täytyykin muuten ottaa huomioon toi vampyyri mahdollisuus, eli tänään en pääse enää nauttimaan kynsistä *nyyh* ;)



Makkaralla täydet viikot, mullakin huomenna ne huimat 39+0 kasassa! Toivottavasti ei päätä meidän vesseli ens yönä tulla:)) Nautihan tänään kaupungilla ja ajattele positiivisesti, saat pitää miehen vielä hetken vain ja ainoastaan itselläsi:=) Suppareita sinne!!



Jushka, älä huolestu liikkeistä. Mä aloin tuntemaan liikkeitä parina päivänä viikossa vasta rv22+ ja istukka on edessä. Mulla istukka vaimentanut liikkeet tosi pitkään, lähempänä kolmeakymppiä vasta tuntui paremmin, eli näinkin voi olla. Mut toivottavasti sä alat tuntea aiemmin, niin ei tartte stressata niistä sitten!=)



Poppikselle kiitokset stoorista:=) Joko on kymmenen päivää vierähtänyt, uskomatonta! Kyllä aika kuluu.......



Edelleenkään en käsitä että Poitsu maailmassa huomenna!! Kävin just suihkussa ja sheivailin kainalot ja bikinirajat, niin kehtaa sairaalaan mennä. Illalla pitäis sit soitella se tarkka leikkausaika osastolta ja saan tiedon saadaanko se perhehuone. Alakerta vielä siivottava ennen lähtöä! Koiruus lähtee huomenna mun isälle yökylään muutamaksi päiväksi, ikävä kyllä tulee. Enpä ole ollut siitä ennen erossa kahta yötä pidempään:=( Voi kun sen saisi salakuljettaa osatolle mukaan mahtuisi hyvin tonne mun putkikassiin tuo 4kg;)



Tulen myöhemmin kirjoittelemaan kuulumisia, jospa se viime hetken paniikkikin vaikka iskis!



Aurora & Poitsu

piti vielä sanoa tuosta perhehuoneesta...et kun Kättärillä käytiin tutustumassa, niin sanoivat että perhehuoneessa pitää sit isän tosiaan olla koko ajan läsnä. Jossain pikaisella asialla nyt luulis saavan piipahtaa... Mut joku o-puolelta vois tosiaan osata sanoa, miten tuo käytännössä menee!



Makkara (jolla on nyt kaiken muun lisäksi todellinen BAD HAIR DAY - miksei tätä kuontaloakaan voinut ajoissa huollattaa?!?)

Mulla on selvästikin lukemisen sisäistämisen kanssa ongelmia. Jumatsuikka, Auroralla on se poitsu tulossa jo huomenna!!! Jotenkin mulla tosissaan nuo pasmat sekaisin ja ajattelin, että vasta keskiviikkona.



Ei muuta kuin tsemppiä huomiseen jos en enää roiku linjoilla myöhemmin!



Samainen Coltsfoot

[color=#E26E1C]

Taas alkaa uusi viikko. Kalenteriviikko siis.. ;) [b]Poppikselle[/b] kiitos synnytysstoorista. Kaikki aina sanoo lukevansa niitä tippa linssissä, onkohan mussa joku vika kun aina vaan alkaa hymyilyttää. Ei siis toisten kärvistelyt tietenkään, vaan ne pienet jutut. Hyvin jo näen itseni siinä synnytyssalin sängyssä huutamassa miehelle, että vie mut kotiin täältä ja heti! Vielä tässä vaiheessa en sinänsä edes jännitä synnytystä. Ootan vaan innolla, että pääsee tosihommiin (ei tiettykään ihan vielä). Luulen kyllä, että tunteet muuttuu tasan päinvastaisiksi siinä vaiheessa, kun oikeat supistelut alkaa. Epiduraali ja nuijanukutus ja kaikki muukin on tervetulleita :)

Onkos muuten se jälkivuoto oikeasti niin runsasta, kun annetaan ymmärtää? Mä kun kuulun niihin tapauksiin, joita verenvuoto ei muuten hirvitä, ainoastaan silloin jos omaa verta vuotaa pienikin pisara. Mulla on raskausaikana alkanut tulla aika usein verta nenästä (kärsiikö muut samasta?) ja mies sitten joutuu rauhoittelemaan kun oon jo lähes hysteerinen. Ja menkoistakin selviän vain ja ainoastaan tamponeiden turvin ja silloinkin niukin naukin. Kyllä, olen oksentanut joskus, kun omat menkat teki niin pahaa. Oonkohan mä vähän outo?

Outoudesta puhen ollen¿ Tulin tänään töihin ja bussissa vähän ihmettelin, että mikäs tuolla takin alla möykyttää. Joku kova siellä häiritsi istumista, ajattelin että varmaan paidan helma rullalla tai jotain. No, töihin päästyäni riisun takin ja klops. Henkarihan se sieltä tipahti. Kyllä siinä oli työpaikan miehillä naurun aihetta! Minä vaan poimin henkarin lattialta ja ripustin takin naulakkoon. Eikös muka muut pidä omia vaatepuita aina mukana, ei se ainakaan käsilaukkuun mahdu¿?? Että jos Aurora lähtee vahingossa eri pari kengissä, niin mä lähden vahingossa vaatepuu takin alla. Pahinta on se, että mä en voi syyttää edes pelkkiä raskausaivoja, kun olen aina ollut samanlainen!

[b]Auroralla[/b] alkaakin olla viimemetrit menossa, jännää! Onneksi sulla on jo olo vähän parempi. Tsemppiä siivoukseen! Ja ei, valitettavasti ei tullut musta lottovoittajaa. Mutta kannatti kokeilla, olin ihan täpinässä koko päivän :)

Ja [b]Makkarakin[/b] vielä yhdessä koossa. ~~~SUPSUPSUP~~~ ja mars matkaan kättärille!

[b]Mammis[/b] oli myös selvinnyt viikonloppuduuneista. Ja voi niitä sun käsiä, toivottavasti löytyy apu!

[b]Coltsfoot[/b], musta tuntuu myös, ettei maha ole ollenkaan iso eikä ainakaan pitkään aikaan ole kasvanut yhtään. Mutta jotain kyllä lienee tapahtunut, sillä tänään lähtee huuto.netiin parit mammafarkut, joissa kertakaikkiaan en enää voi istua, vaikka joustovyötärö onkin molemmissa.

[b]Pi-Ki[/b] kärsii unettomuudesta. Ikävää. Mulla on kanssa nyt viikon verran menneet yöt ihan kukkumiseksi ja päivät on sitten tehtävä töitä puoliunessa. Enkä kiukullakaan oo nukkunut päikkäreitä, ettei yöunet huononisi entisestään, mutta ei kyllä auta yhtään. Mikään ei oo ikävämpää, kun pyöriskellä (tai no, ei pahemmin tän mahan kanssa pyöritä) sängyssä puoli yötä unettomana. Pitää varmaan ottaa vanha keino käyttöön ja alkaa lukea Pikku Naisia, siinä kyllä yleensä nukahtaa ennen kuin huomaakaan ;)

Nyt kipaisen vessaan rasvaamaan mahaa, kutiaa IHAN tauotta!

Reipasta viikonalkua kaikille!

Kesis, 32+3 (???)

[color=4169E1] Se olisi taas maanantai ja uuden viikon alku! Viikonloppu meni mukavasti ja rauhallisissa merkeissä. Eilen illalla käytiin katsomassa miehen serkun n. kuukauden ikäistä vauvelia...ja täytyy sanoa, että oli kyllä niin söpö ja ihana vauva, että miten sitä malttaa odottaa Piksun syntymää enää laisinkaan! Voi kun päivät nyt vain menisivät supernopeaa vauhtia eteenpäin ja meidän Piksuliini syntyisi:)!



Voi vitsit, Aurora saa huomenna syliinsä oman pikkuisen! Ihan huippua! Toivottavasti olosi alkaa helpottamaan ja paranet, ettei tarvitse sektiohaavan kanssa ja Poitsu kainalossa yskiä:)!!! Jännää! Tsemppiä kilokaupalla huomiseen koitokseen!



Pi-Ki: Jep, mua kanssa raivostuttaa eniten noi kaksi asiaa (ruuan/herkkujen puute sekä se, kun ei saa unta silloin kun haluaa)! Yleensä olen sellainen unikeko, että voin nukkua vaikka kuinka paljon ja saan unta suhteellisen helposti. Nyt kuitenkin tässä raskauden loppuvaiheessa on tullut pieniä univaikeuksia... Nukun kyllä pitkään ja ihan suht' hyvin, mutta saatan heräillä keskellä yötä ja valvoa pari/kolme tuntia ennen kuin saan taas unenpäästä kiinni! Myös silloin kun mies herää ja lähtee töihin aamulla valvoskelen ja pyörin sängyssä pitkään (pari tuntia) ennen kuin taas saan uudelleen unta! Tosi tylsää ja mälsää puuhaa! Ehkäpä keho alkaa valmistella meitä vähempiin uniin ja yöheräilyihin?! Toivottavasti ensi yönä saisit edes pikkaisen paremmin unta:)!!!



Kiitos Poppikselle synnytyskertomuksesta! Noita kertomuksia on kyllä aina niin mukava lueskella! Ja Räpsykin on jo 10vrk, iso tyttö siis:)!



Coltsfoot: Sielläkin on liikkeellä tuota univaikeutta... Toivotaan, että Nukkumatti muistaisi käydä moikkaamassa ensi yönä!



Jushka: Hampilääkäri on kyllä aikas ikävä paikka, mutta onneksi sieltä saa " palkintona" purukaluston kuntoon:) Eiköhän se Naksu pian ala monottamaan oikein kunnolla, niin ei tarvitse huolestua:)! Tsemppiä koulutehtävän vääntämiseen!



Makkaralle onnittelut raskausviikosta 40! Varmasti alkaa jo olo olla aikas malttamaton ja tuskastunut... Toivotaan, että pikkuinen ymmärtää pian " ulostautua" sieltä masusta! Jaksamisia lähettelen sinne kovasti!



Kesis: Hih, ihana toi sun henkarijuttu :D!!! Miten voi lähteä töihin henkari vaatteiden alla:))?! *mä täällä naureskelen ihan ääneen*



Oma napa: Eipä mitään ihmeempiä tänne kuulu. Olo on ihan ok... liitoskivut hieman vaivaavat, mutta onneksi eivät vielä mitään kovin mullistavia ole. Piksu potkuttelee ja myllertää kiitettävästi, kova meno päällä pikkuisella lähes koko ajan!



Tällä viikolla mennään miehen kanssa tutustumaan synnytyssairaalaan! Meillä ei täällä Jyväskylässä ole mitään synnytysvalmennuksia, vaan halutessaan saa käydä vain tuollaisella synnärikierroksella, jossa ilmeisesti kätilö hieman kertoo ainakin kivunlievitysmahdollisuuksista ja sitten tutustutaan synnytyssaliin.



Nyt taidan lähteä laittamaan jotain ruokaa, kun alkaa masu murista siihen malliin! Mukavaa viikon alkua kaikille Enskattarille ja masu-Enskoille!



~ ♥ ~ Viipuli ja Piksu, rv 35+0 (viikot POKSUU!) ~ ♥ ~

Täältä heräsi " uusi minä" tähän päivään! =) Menin seittemältä uudestaan sänkyyn, ja vaikka hetken siellä pyörinkin, niin nukahdin lopulta ja heräsin vasta nyt! Aah!!! :)



POPPIKSELLE kaunis kiitos synn.kertomuksesta! Ei se teillä ihan helpoimman kaavan mukaan mennyt, mutta onneks meiät siitä vaivannäöstä palkitaan. Ja kyllä kastu hieman silmänreunukset täälläkin... :)



COLTSFOOT, mekin haeskeltiin mun siskonpoikien vanhoja vaatteita Eemelille. Siellä oli toki pieniäkin joukossa läjäpäin, mutta kyllä mua harmittaa nyt täällä meiän yliahtaassa kaksiossa säilöä noita isompia vaatteita... Ulkovarastossa kun niitä ei oikein voi pitää, etteivät homehdu. Siellä on siis myös yli 90 senttisiäkin mukana! Ja viime viikolla tuo rakas siskoni rupes jo jotain luistimista puhumaan... XD Kieltäydyin ottamasta meille enää mitään niin isoa, että olis aikasintaan vuoden päästä vasta sopivana.

Ja koitahan jaksaa töissä vielä hetki --jos paljon univelkaa kertyy, niin sulla menee sitten ainakin rattoisasti tää lomavaihe nukkuessa :D



JUSHKA: vauvan liikkeistä mulla samantyylisiä kokemuksia kuin Aurorallakin, eli en mäkään niitä oikein tuntenu kunnolla aikoihin. Ekan kunnon potkun (tai 2 niitä oli) tunsin ultrassa just noihin aikoihin, missä oot nyt menossa. Mutta kyllä siitä meni vielä viikkoja, ennen kuin opin tunnistamaan liikkeet liikkeiksi.

Ja flunssaan samat vanhat keinot käyttöön: jalat siis lämpimään veteen, sitten villasukat jalkaan, valkosipulia syömään ja höyryhengitystä ottamaan! :)



MAKKARALLE jaksamista! Onneks sulla tosiaan on noin kiltti mies :)



AURORA, otathan siivouksen kuitenkin maltilla, kun oot " puolkuntoinen" , ja ettei tuu niitä suppareita, eli ettei Poitsu ihan vielä tänään sitten lähtis syntymään... Joohan?! Ja jos et tule/en tule tänne palstailemaan enää tänään, niin..öö..mitäs sitä nyt vois toivottaa? Onnea matkaan? Eeei... Ei siellä nyt onnea varmaan kauheasti tarvita (?)... Mutta sitten vaikka hauskaa reissua kuitenkin! =D



KESIS sai minutkin ääneen naureskelemaan täällä henkari-jutulle... =) Ja ehkä mäkin otan sen lukemisen taas avuksi nukahtamis-puuhissa...



Oli toi Kesiksen " aiheuttama" nauru niin makoisaa, että kerronpa minäkin hauskan jutun. Tämä ei ole tapahtunut minulle, vaan pari vuotta nuoremmalla siskolleni tässä vuosi-pari sitten: Oli ollut yliopiston luennolla, ja sitten nukahtanut sinne, eturiviin. Herännyt oli siihen, kun oli siellä auditoriossa sitten pieraissut kovaa... muut opiskelijat siis edelleen ympärillään luentoa kuuntelemasssa... =D Mua hävettäa vieläkin sen puolesta XD Ja oli kuulema ollut itekin suhteellisen nolona, eikä oo paljon enää nukahdellut luentojen aikana :)



VIIPULI, kuulosti toi sun yön kulku TÄYSIN samalle, kuin omani. Mä oon silloin aina jotenkin virkeimmilläni, kun miehen kello soi... Mutta ehkä se tosiaan on valmistelemista?!



Nyt koitan vaihteeksi mennä syömään jotain, ja sitten pakko vähän " siivoilla" . Se lainausmerkeissä siksi, että en mä täällä muuta enää tee kuin järkkäilen paikkoja. Mies hoitaa imuroinnit ja kaikki...raukka... :) Mutta on taas sen verta sotkuisen näköistä, että ehken se Eemeli ei sen takia vielä halua tulla, vaan odottelee siistimpää kotia ;)



Pi-Ki 39+0

[color=#E26E1C]

Sitähän mäkin ihmettelen, että miten ihmeessä VOI LÄHTEÄ töihin henkari takin alla. Näköjään helposti :)

Ajattelin kehitellä tätä ideaa (insinööri on aina insinööri) eteenpäin: Kun täällä Helsingin aamuruuhkassa ei ikinä saa metrossa/bussissa istumapaikkaa, niin jättää vaan henkarinkoukun takin kauluksen ulkopuolelle. Ei tarvii kun sisääntullessa kiinnittää koukku tankoon, pysyy kätevästi paikoillaan ja kädet vapautuu lehden lukemiseen. Kätevää, eikö?

Tätä keksintöä saavat sitten vapaasti hyödyntää kaikki aamuruuhkissa tungeksivat enskattaret!

Kesis

AURORA, mulla jännitti kaikista eniten siinä vaiheessa, kun oltiin lähdössä sairaalaan. Siellä se pahin jännitys hälveni, kun meni eka puolitoistatuntia vain odotellessa, että jotain alkaisi tapahtua. Meidänhän piti olla paikalla jo puoli 7 aamulla, koska sanoivat, että pitää tehdä alkuvalmisteluja (antaa peräruiske ja ajella karvoja). Loppujen lopuksi mulle ei tehty mitään, koska olin käynyt " hätäpaskalla" kotona (joo, minä jännitän mahallani ->joko oksentelen tai sitten sitä toista....) ja karvoja ei tarvinu ajella, koska olin itse ajellut ne. (Tästä muuten oli aiemmin keskustelua, että miten pystyy siistimään paikat vielä loppuraskaudessa. Täytyy sanoa, että kyllä pystyi, vaikka tiukkaa teki :D) Mutta voin vakuuttaa, että viimeistään, kun lähtevät kärräämään sinua leikkaussaliin (saat makoilla siinä pedillä) niin alkaa jännittää. Ja se leikkaussali, HUHHUH :p Mutta hyvin se sitten meni. Tylsin vaihe on sitten se heräämössä oleminen. Mun piti siellä olla se 3-4h (en muista tarkkaan, olin vähän tokkurassa), toiset selviää ehkä vähemmälläkin. Siinä lötkötät pedillä puoli kroppaa täysin tunnottomana etkäpysyt edes istumaan, koska alaraajat ei toimi. Hoitajat käy 20-30 min. välein tarkistamassa kohdun tilanteen ja vaihtavat suojat, jos/kun jälkivuotoa tulee reilusti (jep, sitäkään ei itse pysty tekemään, vaan pitää olla toisten " armoilla" )



Okei, varmaan tosi lohdullista kun kerron vaan kaikki ikävät puolet :D Itser leikkaus oli todella nopea ja täysin kivuton operaatio, että se ainakin on positiivista! :) Ja jokainenhan kokee sen omalla tavallaan!



Nyt kuuluu kitinää, pitää mennä.



Han ja Rumpalipoika 1vko

Kesis, kiva kuulla että muillakin noi raskasaivot aiheuttaa kommelluksia. Mulla sentään oli vaan eriparia kengät (erikorkuiset ja malliset kylläkin), mutta et henkari mukana duunissa:))))))



Ja toi luennolle nukahtaminen..... mä oisin varmaan vaihtanut koulua;=)



Han, kiitos kommenteista. Mulle sektio sinänsä tuttu juttu kun opiskelin lukion jälkeen amk:ssa sairaanhoitajaksi ja lopetin vuotta ennen valmistumista ja vaihdoin tradenomiopintoihin. Eli mukana olen ollut parissa sektiossa ja useammassa synnytyksessä harjoitteluaikoina. Ainoa mitä pelkään on epiduraali ja tipan laitto, koska mulla JÄRJETÖN piikkikammo!! Ja sen aion vaatia et katetri vasta epiduraalin jälkeen kiitos! Laitettiinko sulla se heti, miltä tuntui? Itse leikkaus ja leikkaushaavan kipu ei pelota. Nuo pikku " operaatiot" sitä ennen kylläkin:(



Kiitos kaikille tsemppauksesta, mä tulen illalla kirjoittelemaan tuntemuksia sit kun alkaa huominen lähestyä. Soitin tuossa osastollekin ja perhehuonetta ei saada, kun siellä kauhea ruuhka just nyt. Mut leikkauspotilaat saa 2 hengen huoneen automaattisesti, eli ei tartte 4 hengen huoneeseen mennä räkimään ja yskimään kanssasisarten kiusaksi=)



Nyt koiruudelle ruokaa antamaan...



A

Äh, eihän se Iivari syntymään suostu. Taitaa poika tykätä olla mahassa. 7 tunnin kipeiden suppareiden jälkeen loppu kokonaan, ihan yhtäkkiä ja kun lääkäri tutki, ei ollut edistytty mitenkään. Turhauttaa. Just kun luuli et jos nyt ois kuitenki :/

Vähän tylsistynyt olo joten jätän tän koneella istumisen nyt.



Auroralle onnea huomiseen, tulehan sit laittamaan kuvia pikkuisesta :)





Henna ja Iivari, 38+3

...just kun täällä aamulla valitin bad hair dayta, niin eikös ystäväni (kampaajakouluttaja) soittanut ja pyytänyt mua ex tempore -hiusmalliksi! Nyt mulla on uus tukka!! On kyllä aikast villi ja LYHYT...kääks...mut eiköhän tähän totu :)



Voi että kun naurattaa toi Kesiksen tempaus....on se ihanaa, että muutkin " vähän" töppäilee! Mähän vetelin alkusyksyllä kans eripari sukissa hienoissa korkkareissa pitkin kaupunkia...se toinen sukka oli kenkäkaupasta jalkaan unohtunut sovitussukka (raidallinen)...todella tyylikästä ;)



Noh, mutta nyt päikkäreille - aamusta jo melkoisesti paremmalla mielellä!



AURORALLE HIRMUISESTI ONNEA JA MIELENRAUHAA HUOMISELLE!! Ja hei - tää homepää ei nyt pysty muistamaan, meetkö sä Kättärille??? Jos siellä treffattais vaikka :)



Makkara

Mulle laitettiin katetri vasta kun puudutteet oli laitettu. Ei tarvinut siitä kärsiä siis. Tosin kyllä sen tunsi kun laittoivat sitä paikalleen, mutta ei se kipeää tehnyt. Lähinnä oudolta tuntui. Enempi mua pelotti se kun ottivat katetrin pois (kun ei ollut mitään puudutuksia) mutta eipä sekään juuri ollenkaan tuntunut.



Puudutteiden laitto ei sattunut. Tosin sain jonkun särkylääkkeen tms. juuri ennen puudutteiden laittoa, joka pisti pään vähän sekaisin ja tavallaan rauhoitti minua (vaikkei kyseessä ollut mikään rauhoittava lääke). Tokihan se laittaminen nipisti ja tuntui sellainen jännä paine selässä, mutta ei se kipeää käynyt. Pelko pois :)



Kaikista inhottavinta on kuitenkin se tunnottomuus ja se, kun ei pysty käyttämään alakroppaa ollenkaan. Kun hoitajat kävivät vaihtamassa siteitä, näin kyllä, kuinka he nostelivat jalkojani, mutta aivan kuin ne eivät olisi olleeet kiinni omassa kropassa, kun ei tuntenut sitä liikuttelua ollenkaan. Ja kun tunto sitten alkoi vähitellen palata, meni jalat kauttaaltaanaivan ämmänneuloille! :p Se oli ikävää.

[color=red]Kirjoitin eilen sikapitkän viestin ja se katosikin bittiavaruuteen... No, ei voi mitään. Olin siihen jo kaikkee kommentoinutkin, eli oon täällä käynyt teidän juttuja lukemassa vaikka en ole jaksanutkaan niin aktiivisesti kirjoitella. Eilen en sitten jaksanut uutta stooria rueta enää rustaamaan, enkä kyllä jaksa nytkään, joten suokaa anteeksi.



Sen verran vaan tulin avautumaan että Vimpulan liikkeet ovat tuntuneet rv16+4 asti todella selvästi! Niin selvästi, ettei enää voi epäröidä että mistäs tässä on kyse. Tosin liikkeet tuntuvat lähinnä istuma-asennossa. Tänään se aloitti kunnon riehumisen kun kiikutin itseäni kiikkutuolissa. Välillä antaa ihan kunnon potkuja, ja kovasti ihmetyttääkin että miten niin pienestä sintistä voi lähteä sellainen voima! Kunnon potkulla tarkoitan tässä vaiheessa sellaista minkä osaan itse tulkita potkuksi. Muita nykimisiä ja muljahduksia en oikein osaa vielä tulkita, että onko ne peräisin kädestä vai jalasta. :) On kyllä niin ihanaa kun tuntee oman ötökän liikkeet päivittäin ja pystyy jo vähän seuraamaan sen vuorokausirytmiäkin. Harmi vaan kun tuleva isukka ei vielä voi tuntea liikkeitä. Missäs vaiheessa ne liikkeet alkaa tuntua mahan läpi?



Kertokaas mulle mitä ihmettä mä teen kun mies haluaa tietää (jos vaan ultrassa näkyy) vauvan sukupuolen etukäteen ja minä en?! Eihän ne tietenkään siellä ultrassa sitä miehellekään kerro jos minä itse en sitä halua tietää, mutta mies sanoi että hän sitten tulkitsee itse ultran aikana jos hänelle ei kerrota. Tässä vaan nyt sitten huolettaa vähän se, että jos nyt mies vaikka omasta mielestään sattuisi näkemään pojan vehkeet ja sitten syntyisikin tyttö, niin olisikohan se vähän pettymys kuitenkin kun olisi tietyllä tavalla odottanut poikaa? Meille molemmille on ihan sama kumpi sieltä tulee, joten en ymmärrä miksi miehen pitäisi se sukupuoli saada etukäteen tietää? Itse en halua sen takia tietää, että yllätys säilyy loppuun asti, eikä tule sit synnytyksessä tilannetta: " Teille syntyi tyttö/poika!" johon voin itse vastata: " Joo, kiva, mä tiesinkin sen jo." Sori nyt niille jotka ovat halunneet selvittää vauvan sukupuolen, tämä nyt on vain minun näkemykseni ja haluan oikeasti yllättyä synnytyksessä, että kumpiko tuli. Osaisko joku neuvoa miten saisin miehen kalloon taottua ettei katselisi ultrassa " sillä silmällä" ja tekisi omia johtopäätöksiä asiasta. Eihän siinä ole mitään järkeä! Mieshän voi luulla vaikka napanuoraa pojan vehkeeksi jos sattuu sopivasti jalkovälissä olemaan! En tod tiiä mitä minä sille sanoisin...



Mutta nyt pitää mennä lepäämään, voimat on ihan lopussa. Kiitokset kaikille synnyttäneille synnytyskertomuksista! Ja sen verran muistan kommentoida että [b]Niinalle[/b] vilpittömät pahoittelut tuulimunasta... En tiedä mitä sanoa, tuntuu todella pahalta puolestasi... Voimia sinulle ja miehellesi nyt ja tulevaisuuteen. Kyllä se vauva teillekin vielä suodaan ihan varmasti, vaikka se tieto ei varmasti tässä vaiheessa lohduta yhtään. *virtuaalihalaus*



T:Titi ja Vimpula rv17+1[/color]

Et HENNA sitten päässytkään vielä tosi toimiin *harmitus* No, ehkä Iivarilla tosiaan on siellä masussa vielä niin hyvä olla, että mitä sitä turhaan liian aikaisin tänne tunkemaan :)



Ja TITI: sano miehellesi tuo sama, mitä kirjoitit, eli että muistaisi, ettei voi olla varma, jos siellä jotain vehkeiden tapaista näkyy - voi olla napanuoraa tms. Tai olen kuullut, että joskus vehkeet olleet jopa turvonnet häpyhuuletkin! Olit hyvin kirjoittanut itsekin perustelut, niin minusta kannattaa sanoa kaikki nuo samat asiat miehellesi :)



Ei kummempia sitten tällä kertaa...



Pi-Ki