Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epävakaat sisarukset, en enää jaksa
Väsynyt
27.07.2022 |
En tiedä minne tätä pahaa oloani purkaisin, mutta pakko saada avautua asiasta jonnekin. Kahdella sisaruksistani on epävakaa persoonallisuushäiriö ja olen lapsesta saakka toiminut etenkin toisen heistä terapeuttina ja olkapäänä. Hän on purkanut traumojaan ja murheitaan minulle. Molemmat heistä syyttävät diagnooseistaan vanhempiani ja kokevat, että he ovat olleet täysin surkeita vanhempia ja halunneet tahallaan aiheuttaa heille ongelmia. Itse olen kokenut onnellisen lapsuuden ja pidän vanhemmistani. On raskasta, kun en tiedä millaisia vanhempani sitten oikeasti ovat, kun he ovat koko lapsuuteni ja nuoruuteni puhuneet heistä ilkeitä asioita. Itselläni ei ole heistä samankaltaisia kokemuksia kuin heillä itsellään.
Olen yrittänyt irrottautua heistä, mutta jokaisella kerralla se on epäonnistunut, kun he syyllistävät minua hylkäämisestä ja kertovat minun olevan ilkeä ihminen, koska eihän sisariaan voi hylätä. Minua on lukusia kertoja syyllistetty heille aiheuttamastani pahasta mielestä ja kerran toinen heistä soitti raivoissaan äidilleni ja kertoi hänen manipuloineen minut itseään vastaan, kun kerroin etten pidä hänen käytöksestään. Tiedän, että tästä pitäisi irrottautua, mutta en vain kestä sitä syyllistämistä ja tietoa siitä, että aiheutan heille pahaa mieltä. Olen viime aikoina ollut oma-aloitteisesti pitämättä heihin yhteyttä, mutta saan toistuvasti kuulla kuinka aiheutan heille pahaa mieltä käytökselläni, jolle ei kuulemma ole mitään syytä. Heidän mielestä minun täytyy vain kestää se, että he ovat eri mieltä vanhemmistani ja ovat kuulemma aina pyrkineet vain suojelemaan minua.
Alan olla nyt ihan loppu. Koko kesän olen miettinyt ja vatvonut heidän ongelmiaan joka päivä ja koen syyllisyyttä siitä, että heidän lapsuutensa ei ole ollut onnellinen. Pidän vanhemmistani ja viihdyn heidän seurassa, mutta koen ristiriitoja sen suhteen, onko minulla oikeutta pitää heistä, jos he ovat olleet niin hirveitä sisaruksilleni. En kykene nauttimaan omasta elämästäni ollenkaan, kun heidän paha olo kolkuttelee mieltäni koko ajan. En uskalla sanoa heille asiasta mitään suoraan, koska en halua että he sitten soittelevat äidilleni ja muille sisaruksilleni ja aloittavat ''sodan'' minua vastaan. En vaan kestä enää tätä jatkuvaa pahaa oloa ja syyllisyyden tunnetta.
Kommentit (31)
Ota nyt vain rohkeasti etäisyyttä. Tarvitset aikaa ja tilaa itsellesi. Sinun tarpeesi ja ongelmasi ovat aivan yhtä tärkeitä kuin muidenkin, ja nyt on aika laittaa omat tarpeet etusijalle.
Voit minusta hyvin sanoa sisaruksille ihan kuten asia on - olet uupunut ja tarvitset rauhaa etkä jaksa nyt tavata.
Jos sinulla on elämässäsi jotain joka tuottaa iloa, harrastus, lemmikki, ystävä tai mikä vain, anna sille aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli sama isäni kuoleman jälkeen. Ei isä mikään unelmaisä ollut, mutta tutustuin vasta vanhemmalla iällä siihen epätäydelliseen hieman säälittävään rassukkaan, mikä hän kuorensa alla oli.
Isän kuoleman jälkeen veljelläni aukesi pandoran lipas ja jouduin sijaiskuuntelijan asemaan kuuntelemaan kaikki mahdollinen saasta ja pettymys, minkä veli oli pääosin omassa mielessään, osin todellisesti kerännyt itseensä.
Eikå minulla ollut ikäänkuinn "oikeutta' surra isän kuolemaa ja pitää mielessäni yllä sitä lämmintä ymmärrystä mikä välillemme kehittyi isän viimeisinä vuosina, veljeni varjonyrkkeilyn takia.
Tämä jäi möykyksi sisääni.
Eli olet ollut hemmoteltu kultalapsi, etkä ymmärrä miten vanhempasi ovat voineet olla huonompia vanhempia sisaruksillesi? Mutta itse tilanteeseen, aikuinen ihminen voi päättää kehen on yhteydessä ja kehen ei ole. Häntä ei voi pakottaa mihinkään, oli suhde mikä hyvänsä. Anna kiljua hylkäämistä yms, ei sinun ole sitä pakko kuunnella.
Oletko puhunut sisarustesi käytöksestä vanhempiesi kanssa? Sinulla on täysi oikeus pitää vanhemmistasi, sinulla on oma kokemuksesi ja heillä omansa. Eikö heidänkin tule kestää se, että olet eri mieltä vanhemmistanne?
Kerroit, että teillä on muitakin sisaruksia. Mitä mieltä he ovat?
Tarvit selvästi apua. Mene vaikka aluksi terveyskeskus- tai työterveyspsykologille juttelemaan.
Ja tuohon kysymykseesi millaisia vanhempasi oikeasti ovat, luota vain omiin kokemuksiisi. Ne ovat vähintäänkin yhtä oikeita kuin sisarustesi kokemukset. Persoonallisuushäiriöisillä on tapana syyttää ongelmistaan muita.
Luot mielessäsi sellaisen suhteen vanhempiisi, jota ympäröi 'suojakupu" kyse on vain sinun ja vanhempiesi suhteesta.. Eikä kukaan ihminen eikå vanhempi ole täydellinen.
Et puhu enää sisarustesi kanssa vanhemmistasi, kuittaat, ettet osaa ottaa kantaa.
Ja vanhrmmillesi voit ystävällisesti ja neutraalisti sanoa, etteivät mainitse sinua (tai käsittele asioitasi) sisarustesi kanssa puhuessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väität siskojasi epävaakaiksi. Väität heidän puhuvan niin paljon pahaa lapsuudestaan, että sinä voit huonosti. Väität siskojesi syyttävän kaikesta pahasta vanhempiaan aivan kuin sinä syytät epävakaita sisaruksiasi.
Ei ole epäilystäkään, että tarvitset ammattiapua. Olisi ihan kohteliasta vetää hieman eroa myös näihin epävakaiksi kuvailemiisi sisaruksiin.
Vierailija kirjoitti:
Väität siskojasi epävaakaiksi. Väität heidän puhuvan niin paljon pahaa lapsuudestaan, että sinä voit huonosti. Väität siskojesi syyttävän kaikesta pahasta vanhempiaan aivan kuin sinä syytät epävakaita sisaruksiasi.
Ei ole epäilystäkään, että tarvitset ammattiapua. Olisi ihan kohteliasta vetää hieman eroa myös näihin epävakaiksi kuvailemiisi sisaruksiin.
Läheisriippuvaisuus on ilmiö, jossa ihminen oman elämänsä sijaan keskittyy enemmän jonkun toisen tai toisten ihmisten elämään ja ongelmiin. Ihmisen oma identiteetti on tästä syystä rakentumaton tai kadotettu ja sen takia läheisriippuvainen on aina sen ihmisen tai ilmiön armoilla, minkä tai jonka kautta hän elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävakauden taustalla on usein lapsuudessa koettu turvattomuus. Siinä on usein osansa perheen aikuisilla, mutta ei se silti aina varsinaisesti kenenkään syytä ole, vanhemmilla voi olla liikaa omia ongelmia, olisivat ehkä tarvinneet apua.
Vanhoja ei kannata tonkia vaan paljon enemmän on apua jos katsoo eteenpäin ja miten selviää tulevaisuudessa epävakaan tunne-elämänsä kanssa. Hankala tilanne tietysti, jos kaksi sisarusta yhdessä ylläpitävät negatiivista tonkimista. He tarvitsisivat ammattiapua.
Pidä kohteliasta etäisyyttä. Keksi jokin valkoinen valhe, työ/opiskelu/harrastuskiireet on hyviä tekosyitä.
Minä kuulun perheeseen jossa oli 9 lasta.jäljellä 3 klp. En lähtisi heitä tulkitseman mitenkään lääketieteelisesti.Ikä erot ,emme suurien ikä erojen takia tule toimen .Sama koskee muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oikeassa ovat. Kyllä ne vanhemmat vaikuttaa lapsen elämään hyvinkin paljon. Nykyään se tiedetään.
Vierailija kirjoitti:
Epävakauden taustalla on usein lapsuudessa koettu turvattomuus. Siinä on usein osansa perheen aikuisilla, mutta ei se silti aina varsinaisesti kenenkään syytä ole, vanhemmilla voi olla liikaa omia ongelmia, olisivat ehkä tarvinneet apua.
Vanhoja ei kannata tonkia vaan paljon enemmän on apua jos katsoo eteenpäin ja miten selviää tulevaisuudessa epävakaan tunne-elämänsä kanssa. Hankala tilanne tietysti, jos kaksi sisarusta yhdessä ylläpitävät negatiivista tonkimista. He tarvitsisivat ammattiapua.
Pidä kohteliasta etäisyyttä. Keksi jokin valkoinen valhe, työ/opiskelu/harrastuskiireet on hyviä tekosyitä.
No ongelmaisten ihmisten ei pitäisi hankkia lapsia. TUrha yrittää pestä tällä käsiä. On käsittämätöntä miten yhteiskunta vähättelee tätä asiaa. Vanhemmat ovat syyllisiä kaikkiin lapsen ongelmiin. Ilman niitä vanhempia ei olisi sitä lasta. Eli jos teet lapsen sinä siitä olet vastuussa, millainen siitä kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhemmat suosivat sinua (taloudellisesti, muuten auttaen, kehuen) ja tätä ei suoda muille sisaruksillesi, niin mielestäni paha olosi voi olla erään ihan normaalin reaktion seurausta; huonon omantunnon.
Miten vanhemmat puhuvat sisaruksistasi? Pyrkivätkö olemaan tasapuolisia?
Jos huono olosi johtuu siitä että et ihan halua myöntää että siinä missä sinua lellitään ja muita sorretaan, niin ainoa järkevä teko on katsoa peiliin ja sanoa vaikka vanhemmille, että et halua osallstua heidän valtapeleihinsä ja että sinäkin kasvat aikuiseksi ja avaat silmäsi.
Lue netistä hakusanalla kultalapsi, ja yritä asettua sisarustesi asemaan.
Voi aivan hyvin olla että sisaruksilla on täysin päinvastainen kokemus vanhemmistanne, minullakin on verrattuna isosisarukseeni.
Eikä sisaruksesi voisi keskenään puhua pahaa vanhemmistanne, jos se molempien mieliharrastus on?
Sanot että puhukaa keskenänne, et halua osallistua enää.
Tutulla perheellä on 3 lasta. He erosivat kun nuorimmainen oli noin vuoden ikäinen. Hänellä on ollut ihan erilainen lapsuus, kun vanhemmat eivät ole sitä pilanneet, toisin kuin kahdella vanhemmalla sisaruksella.
Vanhemmat sisarukset voivat myös kokea epäreiluutta siihen että samassa perheessä yksi on päässyt helpolla, kun muilta on kiusattu mielenterveyskin pois.
Meillä tilanne oli niin että isosisarukseni on ollut se kultalapsi, ja minua on vain moitittu kun en ole kuten hän. Nykyään vanhempamme antavat kaikki rahansa tuolle sisarukselleni, ja aikansa oman terveytensä uhalla hänen lastensa hoitamiseen. Ei varmaan tarvitse sanoa että sisarukseni on myös narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele jättämään sisarustesi narratiivit ja tunteet omaan arvoonsa. Sinä et ole niistä vastuussa ja se, että sinua syyllistetään oman elämäsi elämisestä, kuulostaa henkiseltä väkivallalta.
Täytä elämäsi ihmisillä, joiden kanssa viihdyt, ja jotka eivät käytä sinua ilmaisterapeuttina tai pahoinpitele sinua tai hauku rakkaitasi millään tavalla.
Piste.
Vierailija kirjoitti:
Voi aivan hyvin olla että sisaruksilla on täysin päinvastainen kokemus vanhemmistanne, minullakin on verrattuna isosisarukseeni.
Eikä sisaruksesi voisi keskenään puhua pahaa vanhemmistanne, jos se molempien mieliharrastus on?
Sanot että puhukaa keskenänne, et halua osallistua enää.
Tutulla perheellä on 3 lasta. He erosivat kun nuorimmainen oli noin vuoden ikäinen. Hänellä on ollut ihan erilainen lapsuus, kun vanhemmat eivät ole sitä pilanneet, toisin kuin kahdella vanhemmalla sisaruksella.
Vanhemmat sisarukset voivat myös kokea epäreiluutta siihen että samassa perheessä yksi on päässyt helpolla, kun muilta on kiusattu mielenterveyskin pois.
Meillä tilanne oli niin että isosisarukseni on ollut se kultalapsi, ja minua on vain moitittu kun en ole kuten hän. Nykyään vanhempamme antavat kaikki rahansa tuolle sisarukselleni, ja aikansa oman terveytensä uhalla hänen lastensa hoitamiseen. Ei varmaan tarvitse sanoa että sisarukseni on myös narsisti.
Olkoonkin näin, mikään ei oikeuta muita sisaruksia kiduttamaan sitä, jolla menee hyvin. Eläkää omia elämiänne ja lopettakaa kadehtiminen. Se ei ole ihan turhaan kielletty kymmenessä käskyssäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakauden taustalla on usein lapsuudessa koettu turvattomuus. Siinä on usein osansa perheen aikuisilla, mutta ei se silti aina varsinaisesti kenenkään syytä ole, vanhemmilla voi olla liikaa omia ongelmia, olisivat ehkä tarvinneet apua.
Vanhoja ei kannata tonkia vaan paljon enemmän on apua jos katsoo eteenpäin ja miten selviää tulevaisuudessa epävakaan tunne-elämänsä kanssa. Hankala tilanne tietysti, jos kaksi sisarusta yhdessä ylläpitävät negatiivista tonkimista. He tarvitsisivat ammattiapua.
Pidä kohteliasta etäisyyttä. Keksi jokin valkoinen valhe, työ/opiskelu/harrastuskiireet on hyviä tekosyitä.
No ongelmaisten ihmisten ei pitäisi hankkia lapsia. TUrha yrittää pestä tällä käsiä. On käsittämätöntä miten yhteiskunta vähättelee tätä asiaa. Vanhemmat ovat syyllisiä kaikkiin lapsen ongelmiin. Ilman niitä vanhempia ei olisi sitä lasta. Eli jos teet lapsen sinä siitä olet vastuussa, millainen siitä kasvaa.
Jos vain täysin ongelmattomat ihmiset hankkisivat lapsia, ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon. Useimmilla asiat alkavat nousta pintaan vasta oman vanhemmuuden myötä, tai niihin saa uudenlaista perspektiiviä.
Suosittelen lämpimästi läheisriippuvaisuuden teeman kanssa kamppaileville Irene Kristerin kirjaa Haavoittunut vanhemmuus. Se kuvaa sitä, millä tavalla poissaoleva vanhemmuus voi jättää haavoja lapseen ja kuinka lapsi voi siirtää nämä eteenpäin jos ei tajua tilannetta. Omassa lapsuudenperheessä ei tarvitse olla mitään näennäistä ongelmaa mutta vanhempien omassa lapsuudessa on voinut olla vaikkapa alkoholismia, tai Suomessakin tietyille sukupolville tuttuja sotatraumoja.
Vierailija kirjoitti:
Voi aivan hyvin olla että sisaruksilla on täysin päinvastainen kokemus vanhemmistanne, minullakin on verrattuna isosisarukseeni.
Eikä sisaruksesi voisi keskenään puhua pahaa vanhemmistanne, jos se molempien mieliharrastus on?
Sanot että puhukaa keskenänne, et halua osallistua enää.
Tutulla perheellä on 3 lasta. He erosivat kun nuorimmainen oli noin vuoden ikäinen. Hänellä on ollut ihan erilainen lapsuus, kun vanhemmat eivät ole sitä pilanneet, toisin kuin kahdella vanhemmalla sisaruksella.
Vanhemmat sisarukset voivat myös kokea epäreiluutta siihen että samassa perheessä yksi on päässyt helpolla, kun muilta on kiusattu mielenterveyskin pois.
Meillä tilanne oli niin että isosisarukseni on ollut se kultalapsi, ja minua on vain moitittu kun en ole kuten hän. Nykyään vanhempamme antavat kaikki rahansa tuolle sisarukselleni, ja aikansa oman terveytensä uhalla hänen lastensa hoitamiseen. Ei varmaan tarvitse sanoa että sisarukseni on myös narsisti.
Tässä kirjoituksessa oli todella hyviä pointteja. Lisäisin vielä sen että jokaisen lapsen synnynnäinen temperamentti ja se miten yhteensopiva vanhemman temperamentti sen kanssa on vaikuttaa osaltaan paljonkin siihen kuinka lapseen reagoidaan. Sisaruksilla voi olla keskenään hyvin erilaiset lapsuudet eikä se ole varsinaisesti kenenkään vika, se vain on.
Sinun pitää vaan lähteä, katkaista välit. Olisi pitänyt katkaista jo aikoja sitten. Jos et uskalla tehdä sitä, olet ikuisesti noiden persoonallisuushäiriöisten vanki. Eivät he ymmärrä sitä kärsimystä mitä aiheuttavat, tällaiset ihmiset ovat äärimmäisen itsekeskeisiä siinä omassa ajattelussaan.
Minulla on kokemusta samanlaisesta siskosta. Katkaisin välit jo aikoja sitten. Hän häiriköi vuosia, ei millään meinannut hyväksyä sitä että minulla on oma elämäni tai hyväksyä että en halua olla tekemisissä. Lopulta se alkoi rauhoittua, kun muutin eri paikkakunnalle, laitoin osoitteen salaiseksi ja en vastaillut viesteihin/puheluihin. On se kurjaa että niin joutuu toimimaan, mutta vaakakupissa oli oma henkinen hyvinvointini.
Tarina päättyi, kuten se usein päättyy. Sisareni oli teatraalisesti julistanut miehelleen tekevänsä itsarin, missä hän sitten vahingossa onnistuikin ja se siitä. Näitä "yrityksiä" oli alla varmaan toisakymmentä ja kaikki samalla kaavalla. Nyt meni muutama pilleri liikaa, eikä yhteiskunta ehtinyt pelastaa vatsahuuhtelulla ja parin päivän sairaalareissulla, kuten aikaisemmin. Kauhea sanoa, mutta olin helpottunut kun kuulin siitä. Siihen loppui ja laskeutui rauha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi aivan hyvin olla että sisaruksilla on täysin päinvastainen kokemus vanhemmistanne, minullakin on verrattuna isosisarukseeni.
Eikä sisaruksesi voisi keskenään puhua pahaa vanhemmistanne, jos se molempien mieliharrastus on?
Sanot että puhukaa keskenänne, et halua osallistua enää.
Tutulla perheellä on 3 lasta. He erosivat kun nuorimmainen oli noin vuoden ikäinen. Hänellä on ollut ihan erilainen lapsuus, kun vanhemmat eivät ole sitä pilanneet, toisin kuin kahdella vanhemmalla sisaruksella.
Vanhemmat sisarukset voivat myös kokea epäreiluutta siihen että samassa perheessä yksi on päässyt helpolla, kun muilta on kiusattu mielenterveyskin pois.
Meillä tilanne oli niin että isosisarukseni on ollut se kultalapsi, ja minua on vain moitittu kun en ole kuten hän. Nykyään vanhempamme antavat kaikki rahansa tuolle sisarukselleni, ja aikansa oman terveytensä uhalla hänen lastensa hoitamiseen. Ei varmaan tarvitse sanoa että sisarukseni on myös narsisti.
Olkoonkin näin, mikään ei oikeuta muita sisaruksia kiduttamaan sitä, jolla menee hyvin. Eläkää omia elämiänne ja lopettakaa kadehtiminen. Se ei ole ihan turhaan kielletty kymmenessä käskyssäkään.
Missä kohtaa tuossa sun lainaamassa viestissä väitettiin että on ok? Lainaatko ihan sen kohdan kun e nsitä itse löytänyt vaikka luin kyllä pariinkin otteeseen.
Me ei voida päättää toisten puolesta, vain omastamme.
Alue: Aihe vapaa
Lisään vielä, että joka kerralla kun tapaan heitä, lähden sieltä henkisesti pahoinpideltynä. Joka kerta heidän täytyy saada haukkua vanhempiani ja purkaa huonoa lapsuutta minulle.