¤¤¤VIIMEINEN MARRASKUUN MAANANTAI MARRASMASSUT¤¤¤

täältä alkaa tosiaan porukka katoamaan kun ei enään pinoa löydy etusivulta.. varmaan oon vielä viimesenä täällä itelleni kirjottelemassa.. :o



Mie en enää tiiä mitä teen kun etoo ja pähän koskee ja olo ei oo enää mikään maailman huippu..:/ noh huomenna neuvola niin pääsen valittamaan... katotaan mitä ne sit tekee..



Tänään oon vaan löhöilly ja ollu..:) ei jaksa ajatella ees mitään..:p Laiskuus tuli..



Poju vaan mönkii masussa niin että tekee kipeää eikä tajua tulla ulos vaikka täällä olis paljon enemmän tilaa.. :D



Mut illan jatkoja nille ketä täällä nyt vielä ees on :)



Mie tuohuun jotain vähän ja sit alkaaki conani..:)



mami 6 poju rv 40+2

Hikjainen yö näyttää olevan..Itse menin nukkuu klo2 ja sit heräsin ainakin biljoona ziljoona kertaa ja klo 5.30 olin jo koiran kanssa. Kävin ennen ku isäntä läks töihin. NYYH, taas oon " yksin" lasten kanssa. Isäntää oottelen kotiin pe-su akselilla taasen.



Mulla on tänään neuvola. Kiinnostaa sinnekki raahautuu. Turhan päivän ramppaamist. Ennemmin oisin ootellu sairaalan aikaa. Mulla ku ei oo ollu koskaan verenpainet, pissas on aina lopussa verta (asialle ei tehdä mitään)turvotusta on ja onks sil jottain välii paljonko painan? Mä oon vaan tullu siihentulokseen, että täällä kylällä on hällävälii meininkin, niin sairaalan kuin neuvolankin puolesta. Just oli paikallislehdessä kirjoitus perheestä jonka vauva kuoli sairaalan hoitovirheen takia. Enpä yhtään ihmettele! Zorry. luotto paikalliseen sairaalaan on aika vähissä. Kahdesti oon siellä synnyttänyt.



(.) ei kuulu mittään. Himpulan pimpula liikkuu pääasias iltaisin, muuten taitaa uni maistuu. Mullekki maistuis mut oon asentoköyhä!(niinku me kaikki varmaankin)



Jos kaikki on näin " oireetonta" mahassa niin viikon päästä olisi ya kontrolli sairaalas. Sillo keskustellaan jatkosta, PLÄÄH! Toivottavast pääsen tositoimiin ennen sitä.



Onpas ihaaaaaanan hiljaista, kun kukaan muu ei ole hereillä ku minä ja koira..Eilen tein piparitaloi ja yietty, ku tollo oon niin poltin sormeni. Nyt on etusormes rakko!:o) Suutari pysyköön lestissään!



TSUPPAILU RIKASTA MAANANTAITA KAIKILLE MASSUILLE!!



Hormoonihirviö ja Himpulan pimpula rv 40+++

huomenta vaan HH!

Taas ne näkyy toiset puoliutuneen.

Miullakin oli aamulla housut kylmät ja märät mut en sit kyllä mitään muuta erikoista oo löytänyt, limojen lisäks. Jos se lapsvettä olis niin kaippa se kohta lisääkin valuttais. Varmaan sit en oo kerenny tarpeeks ajoissa veskiin yöllä tai jotain. Heräilin taas vähän väliä ja supistelikin jonkun kerran ja nyt on jomottanut koko aamun sillätavalla et piti tiskatakin et jos vaikka lähtö tulee niin ilkee lapsenvahdin pyytää.

Kiva kun esikoinen heräs jo vaille 6! Ittekin jo vähän aiemmin ku isi tuli kotiin.

Katellaan täs telkkua ja aamupalastellaan.

On semmonen olo niinku supistas jo vähän napakammin. hii...millon niitä pitää ruveta kellottelemaan?

Onko joku itse kokeillu kohdunsuutaan? Kysäisin nvlassa eikä se kieltänytkään. Kokeillaanhan sitä miehenkin hepillä....

Niin tuntus olevan kaula katoamassa ... ja kalvot tuntuu. Pää on vielä aika ylhäällä. mut kaippa se laskeutuu...

Vois virkkuu koukkua tarjota et nopeutus tää homma. no joo vitsi siis.



Mitähän keksis tekemistä?

Ei mitään aivoja vaativaa kuitenkaan.



Mikäs on olo PÖMPPIS?

Joko lähetään?

ja viikkoja oli sis

Pilponaattilla 40+6

Mihinkään synnyttelee ei lähdetä! Mua ei tänne saa yksin jättää!!!!!! Kaveria ei jätetä!!;o) Tai muuten liityn oikeesti kohta noihin kesämammoihin.



PILPONAATTI: joo, tuollaist kosteut on välil täälläki. Mut on vissii vetist valkkarii. Mul ainaki sanottii et lapsivettä tulee sit koko ajan tasaisest jos on sitä..Ja mä en oikeest enää tie mitä sammakoit housuist löytyy...



Hormoonihirviö ja Himpula rv 40+++

Itsekkin tunnun tälle palstalle jumittuneen, eli hormoonihirviö - yksin et ole jäämässä! Toivottavasti ei sentäs tarttis niihin juhannusmammoihin liittyä ;)



Levoton yö takana. Esikoinen taisi nähdä pahoja unia, niin monen monta kertaa äitiä huhuili itkien. Itsekkin heräilin vähän väliä ja vessassa sai ravata alvariinsa. Toivoin jo että olisi limoja alkanut sillä touhulla valuttelemaan, mutta pah! iän ikuista valkkarii vaan tulee ämpäri kaupalla.



Vauveli tuntuu melskaavan entiseen tapaansa ja tönivän tuota oikeaa lonkkaa, auts. Tosi alas on tainnut hyypiö valahtaa kun kävely kangertelee kun istumasta nousee liikkeelle. Tuskaa!



Huomenna täytyy tämänkin mamman taas neuvolaan suunnata, ei auta muu. Sairaala kun ei tunnu vielä kutsuvan.



Anoppi aamusella hätyytteli taas sairaalaan kun verenpainelääkkeitä on vaan 7 päiväksi mukana. Hiivatti! Menisinhän minä mutta kun tämä hyypiö ei suostu tulemaan pihalle!!!!



Ja jos joku yrittää tänään lähteä synnyttämään niin täällä tulee itku! Eli pysykää mammat linjoilla ;) Pinot tuntuu lyhenevän päivä päivältä!!



Vieteri 40+1

Alkaa olla semmonen olo, että olen kaikista marrasmammoista se kaikista surkein tapaus. Ei mitään oireita; ei supistuksia, ei limoja, ei mitään kipuja eikä vaivoja (paitsi turvotusta). Olo on oikein hyvä. Tuntuu, että minussa on kyllä jo jotakin vikaa.... vaikka tiedänhän minä, että parin viikon ylimeno on ihan nromaalia.



Päivät ja viikot vain vierähtää aina saman kaavan mukaan. Ollaan jumituttu tähän tilanteeseen ja tuntuu hirvittävän epätodelliselta, että vaikka ensi viikolla elämä olisi jotenkin erilaista. Pari viikkoa sitten vallalla ollut aktiivinen synnytyksen miettiminen ja valmistelu on unohtunut, välillä oikein havahtuu ajatukseen, että " ai niin, sehän voi syntyäkin kohta" .



Mutta onneksi täällä on vielä teitä muitakin, hirveen itsekästä ajatella niin, mutta aina se vähän lohduttaa, ettei oo ihan yksin ja viimesin... vielä=)



Manna 41+3

Taas oli neuvola... olipas jotenkin taas kypsyttävää käydä siellä, aina samat jutut... no pakkohan siellä on pistäytyä.

Tänään tuntuu vatsa tosi pinkeeltä ja kipeitä suppareitakin on peräti tullut. Jos vaavi ei synny tän viikon perjantaihin mennessä, niiin sitten on en launtaina 03.12. käynnistys.

Mua kyllä toi käynnistys vähän tökkii, joillakin on tosi raju ja joillakin kestää monta päivää. Tulis vaan ihan luomuna.

Mulla on ollut jo 1 kk suppareita, että jos ne ns oikeet nyt alkais, oisin tosi ihmeissäni. Oiskohan tässä päivässä jotakin maagista, nimittäin esikoinen syntyi 28. pv tosin elokuussa, oispa hauska kun kakkonenkin syntyis nyt.

Ikäeroksi tulisi sitten tasan 3,3 kk.

Sattuuko muuten ketään teistä olemaan menossa synnyttämään PHKS:iin ?

Hei! Pieni poikamme näki päivänvalon 24.11 klo. 10.10 KYS:ssä. Prinssin stragetiset mitat 3560g, 51 cm ja pipo 36 cm. La olisi ollut tänään.



Keskiviikko aamuna suuntasimme laitokselle epäsäännöllisten supistusten takia. (Olin valvonut kaksi yötä supistellen) Keskiviikko päivän vietimme osastolla odotellen supistusten säännöllisyyttä. Illalla yhdeksän aikaan pääsimme synnytyssaliin. Kivunlievitykseen ensin ilokaasua, sitten Aqua-rakkuloita, epiduraali ja lopuksi pudendaali puudutus. Ponnistusvaihe kesti peräti 1h 40 min. ja synnytys kokonaisuudessaan 16,30 tuntia. Rankkaa oli, mutta kannatti.



Lauantaina kotiuduimme ja kotona odotti ylpeä isosisko.



Miitu1977 ja jässikkä 4vrk.

Kitty teki tavoilleen uskollisesti kaiken viimeisen päälle piiiiitkään ja hartaasti =)



Viikko sitten maanantaina lorahteli lapsivettä rv 40+4, sen vuoksi menin osastolle sitten tiistaina oottelemaan suppareita. Eihän niitä koskaan tietystikään tullut, oisikin ollut liian helppoa muuten. Keskiviikkona viimein alettiin käynnistellä ettei infektio iske. Lähtötilanne oli kovin epäkypsä, kanavaa edelleen 3cm ja vain niukasti sormelle auki. Kahella Cytotecin puolikkaalla homma kuitenkin napsahti päälle keskiviikkona klo 17.45. Supparit hyökkäsi heti 3-4 min välein kipeinä kuin mitkä, huohotin ja läähätin ja kiemurtelin. Täytyy sanoa, että vaikkei olekaan toista omaa synnytystä mihin verrata, mutta kyllä käynnistetty synnytys on raju heti ekasta sekunnista! Kävi päälle kuin yleinen syyttäjä...



Soittelin miehen sairaalaan, kaheksalta olin jo niin kipeä että osastolla laittoivat aquarakkulat kokeiltavaksi. Ne veivät terävintä kipua pois. Sen lisäksi pyysin ja sain peräruiskeen, ja voi sitä autuutta kun kuukausien tauon jälkeen tavaraa tuli ilman että tarvi päkistää otsasuonet ratkeillen =D Mies tuli puoli yheksän maissa ja yheksältä lähettiin saliin.



Alkuun vaan kävelin, istuin keinutuolissa ja mies hieroi, yheltätoista olin mielestäni tarpeeksi kipeä ammeeseen ja siellä kelluin tunnin. Käyrille välillä ja taas takaisin ammeeseen toiseksi tunniksi. Yhdeltä kipu kävi sietämättömän rajoille, eikä vesi, hieronta eikä liikkuminen tuonut enää apua. Soittelin kätilölle ekan kerran yheltä, että nyt tarvii jotain apua tähän hommaan ja halusin kokeilla ilokaasua. Takana tässä vaiheessa siis seittemän tuntia raastavaa poltetta. Ilokaasu oli tosi mahtava juttu, ei tarvinnu paljoakaan ottaa kun apu tuli eikä se ees oksettanu, niin ku olin pelänny. Taas jaksoin eteenpäin vaikka kuinka. Kätilö halus antaa mahollisuuden nukkumiseen puoli kolmelta, ja tuikkas petidiiniä kankkuun. Sen avulla torkuin tunnin verran, kunnes neljältä alkoi vointi olla todella huono. Olin aivan sairaan kipeä, suppareiden raastaessa kiskoin ilokaasua minkä jaksoin, huusin ja uikutin ja oksensin polttojen tahtiin. Kuitenkaan tilanne ei ollu hirveästi edenny, kanava oli poissa mutta auki vain kolme senttiä!! Kätilö tuumi, että koska takana on jo 11 tuntia kärsimystä ja lopputulos on noin mitätön, taitaapi olla epiduraalin paikka. Sen sain viiden maissa, ja saavuin maallisen paratiisin rantaan. Venäläinen anestesiologi oli sen hetkisessä maailmassa suoraan Jumalasta seuraava, kun supparit tuntuivat mutteivät enää sattuneet.



Taas mentiin pari tuntia, kunnes seittemän jälkeen alkoi tulla taas kipua ja ilokaasu piti kaivaa esille uudestaan. Kun aloin jälleen oksentaa polttojen tahtiin, kätilö antoi puudutetta lisäannoksen epiduraaliin vaikka kipupumppukin meni jo täysillä. Lääkkeistä ei ollut kuitenkaan mitään apua, ja syykin oli selvä: kanava oli täysin auki kahdeksalta ja sain alkaa vapaasti ponnistella. Vauva oli vielä liian ylhäällä, joten kätilö poistui paikalta ja minä ponnistelin omaan tahtiini. Puoli yheksältä kätilö tuli takas, vauva oli laskeutunut tarpeeksi ja aloimme tosisssaan ponnistaa. Siinä vaiheessa kuulin riemu-uutisen: vauva on tulossa avosuisessa kasvotarjonnassa, joten kätilö toivoi ekstra-voimakkaita ponnistuksia. Voi ihanaa.



Ponnistelua, karjuntaa, huutoa, itkua ja epätoivon hetkiä kesti 57 minuuttia, epparikin tehtiin jossain vaiheessa, kunnes lopulta maailmaan putkahti esikoispoikamme klo 09.27. Mittaa synnytykselle tuli siis 15h 42min kokonaisuudessaan. Pitkittyneen ponnistusvaiheen jälkeen poika oli väsynyt ja veltto, en saanut häntä rinnalleni vaan kätilö imi ja hieroi ja virvoitteli. Isä sai kuitenkin leikata napanuoran, ja vauvakin virkosi suht nopeasti. Pienen hennon itkun kuuleminen sai omat itkupadot kaatumaan, sitä hetkeä ei voi koskaan unohtaa. Itkin vuolaasti saadessani nyyttini viimein rinnalleni, tartuin tiukasti pieneen poikaani kuin peläten että se katoaisi jonnekin. Sitten poika piti viedä lämpökaappiin toipumaan ja isi lähti sinne, kätilö jäi paikkailemaan minua. En revennyt yhtään hitaan ulostulon takia, vain epparihaava piti paikata.



" Pienellä ja sirolla" pojallamme olikin sitten yllättäen kokoa 3995g, 53cm ja pipoa 36cm. Tämän paketin puskeminen avosuisena kasvotarjontana selittää synnytyksen pitkän kulun ja sen, miksi voimani eivät meinanneet riittää ponnistukseen. Pojasta tuli aamuihminen kuten vanhemmistaankin, ja rv oli tuolloin tasan 41+0.

Perhehuonetta emme saaneet, mutta sain yhden hengen huoneen ja mies oli paikalla koko viikonlopun aamusta iltaan, joten lähes perhehuoneesta se kävi. Eilen pääsimme kotiin aloittelemaan uutta elämää ja eka yö meni kolmen tunnin pätkissä tissitellen, vaipatellen ja muuten vain seurustellen.



On tämä ihanaa, vauva on tietysti maailman suloisin ja ihanin. Kiltti on oikeasti, itkee vain vaatteiden ja vaipan vaihdolle, muuten tyytyy tuumimaan " äh äh äh" kun haluaa jotain. Nukkuu tuntikausia ihan hiljaa ja saattaa myös valvoa tunnin pari sylissä ihan hiljaa ja tyytyväisenä. Ei tätä onnea voinut etukäteen kuvitella!!! =)



Tsemppiä lopuille yhden kappaleen marrasmammoille!! Valtava palkinto oottaa kunhan maaliin pääsette =)



Kitty ja Ähinä-Tuhina 4vrk

hiohei ku nukuinkii hyvin :)



PILPONAATTI: Ei tässä kuule taia olla mulla lähtö vielä lähelläkäään, taidan jäädä hormoonihirviön kanssa asustelemaan tälle palstalle xD

VAikka mitä touhuis ja tekis niin ei iteltä meinaa virta loppua millään ja vaavikaan ei ilmota tulostaan sitten millään tavalla, mitähän sitä vielä keksis:)



Huomenna olis neuvola, jee jee hauskaa sinnekin raahautua ku ei mitään uutta .. Meinasin että kysäsen neuvolasta sellasta että MIKÄ ihme on se ääni joka kuuluu mahasta, siis siellä naksuu koko ajan vähän väliä :o Siis jotenkii kuulostais että ihan ku sillä vauvalla naksuis nilkka mahassa, mut en tiiä.. on niin jännä ääni että.. koko viikonlopun on nyt naksanu tossa navan ja alapään kohilla.. Siis itellä ei ole naksanu päässä vielä xD Josko se neuvolatäti osais miun mieltä keventää ja kertoa mikä se on.. JUa sit mie pääsen huomenna kurnuumaan miun ongelmista sille neukkitätille.. Mua on koko viikonlopun perjantaista lähtien koskenu vaan päähän koko ajan ja ollu tosi etova ja huono olo.. ei tuo ruokakaan maistu kovin...

Onko kellään muulla??



Tiiättekö miulla on ihan ihmeellinen masu.. se on jo niiin alhaallaa että on ihan tosi hassun näkönen.. ja tosiaan on sellainen tyhjiö tuossa navan kohilla ,, välillä tuntuu että se vauva ei oo enään mahassa.. :) ihan outoa..





Noh mie tästä pikkuhiljaa meen aamupalalle ja sit mie alan taas touhuilemaan.. josko vaihtais järjestyksen tänään olkkarissa... :):)



maim & poju rv 40+2

Meille syntyi maailman kaunein poika 23.11 klo 11.53! Pientä ja siroa lupailivat ultrien perusteella, mutta meidän jätkällä oli kokoa 3950g, 51 cm ja pipo 37 cm.



Sektioon jouduttiin, koska vauva ei ottanut syntyäkseen ja köllötteli perätilassa. Leikkaus tehtiin rv 41+5.



Aivan uskomaton kokemus oli olla todistamassa uuden elämän syntyä. Itku tulee kun vaan ajatteleekin tapahtumaa. Ensimmäiset rääkäisyt saivat minut ja mieheni itkemään kuin lapset. Kymmenen pisteen poika tuli maailmaan kakkaamalla ja pissaamalla ensitöikseen lääkäreiden päälle =)



Sain vauvan hetkeksi iholleni, mutta sitten mieheni ja vauvan oli siirryttävä pois leikkaussalista punnituksiin ja mittailuihin. Samassa kun he hävisivät huoneesta aloin tuntea kipua mahassa. Tässä vaiheessa olin siis vielä täysin " levällään" , kohtu nostettuna vatsan päälle jne. Puudutteen vaikutus loppui liian aikaisin ja kipu oli tajuton. Sain pari annosta puudutetta lisää, mutta kipu ei hävinnyt. Sitten latasivat hevosannoksen morfiinia selkäytimeen ja se oli menoa. Yhtään järkevää sanaa en suustani saanut. Kipu tuntui yhä, mutta onneksi leikkaus oli jo pian ohi.



Kun vauvan sai taas osastolla syliin, kivut hävisivät johonkin taustalle. Tilalle tuli suunnaton onni. Voi tätä rakkautta, sydän meinaa pakahtua.



Olen parantunut todella nopeasti, vaikka ensimmäiset päivät olivat tuskaa. Leikkaus tehtiin keskiviikkona ja kotiin pääsimme jo lauantaina. Nyt olo alkaa olla ihan hyvä, kunhan ei riehu.



Pian on teilläkin vauvat sylissä ja kaikki raskausajan ja synnytyksen tuskat ovat vain häilyvä muisto jossain kaukaisuudessa. Tsemppiä loppumetreille, yrittäkäähän kestää!



Noema ja Onni 5 vrk

eli perjantaina 25.11.05 klo 11 meidät vihittiin ja illalla about 18.30 meni lapsivedet. Tyttö syntyi 26.11.05 klo 05.06, pituutta oli 53cm, painoa 3556g ja pipo oli 33.

Vielä ollaan täälä sairaalassa ku tyttö on aika laiska syömään. Verensokerit on aika alhaalla.

Mutta tulen sitten kertomaan synnytyskertomusta kunhan kotiudutaan.

Tsemppiä ja suppareita lopuille marrasmammoille. Ja onnea nyyttinsä hakeneille :)



tyttö siis syntyi 40+6



t.Nia ja tyttö 3vrk

Ihan ekana kuitenkin: HIRMUISESTI ONNEA NYYTTILÄISILLE! Neuvolasta kömmin juuri kotiin. Kaikki edelleen hyvin. Samaan malliin kuin AINA ennenkin. Täälläkään ei merkkiäkään mistään synnytyksestä. Kaikki supparit ja huonovointisuudet ja pirteydet on ollutta ja mennyttä. Ei limaa, ei mitään. Kipuja samaan malliin kun on ollu puolivälistä asti.... Unet on ainoastaan lyhentyneet ja nyt tuntuu, että silmät on ihan sikkarassa. Jospa päikkäreiden avulla sais tota puhtia taasen kun touhua kyllä riittäis. Kovin on erilaisia päivät. Tänään piti mennä töissäkin käymään... Jotain läksiäisten tapasia kun aikasemmin ei ole ehtiny/jaksanu. Peruin sitte senkin. Harmittaa, mut toisaalta miksi alkaa vääntää hulluna jotain piirakkaa ja sinkoilla paikasta toiseen kauheella kiireellä jos nyt haluaa ottaa välillä vähän rennommin. Ehkä siihen on oikeus. Niin, että jospa sitä menis pötköttään ja sit alkais vaikka väsään jouluverhoja... jos jaksaa...



Täälläkin ne ajatukset on jotenkin siirtyneet taas sivuun siitä synnytyksestä. Ennen laskettua päivää sitä ajatteli koko ajan, että kohta. Ja nyt tuntuu, että joskus sitten. Toisaalta olo on malttamaton ja toisaalta kun suht hyvin voi, niin ei sillä niin kiirettä. Kummallista kerrassaan tää touhu =) Mutta tarviiko missään mitään tolkkua ollakaan just nyt? *haukotus* Menenpä taas näkemään unia mitä suloisemmasta pikkuisesta =)



Että hei ja moi ja silleen,

Päivänsäde75 ja masukölliäinen rv 40+4

saattaapii Ada01 olla että törmäämme siellä :)!Meillä on sentään eilisen aikaan jotain pienenpientä edistystä tullut tähän eloon ja oloon..vauva on koko raskaudenajan ollut täysin oikealla puolella kohtua, vaihtamatta kertaakaan paikkaansa(ainoastaan seikkaillut pt: ja rt:n välillä) ja nyt on muuttanut keskelle mahaa ja jopa sentin tai kaks laskeutunut, sillä seurauksella että hengittäminen on helpompaa mutta liitoskivut ova´t aivan järkyttäviä!!! En pysty kunnolla kävelemään tai seisomaan suorassa, supistuksiakin on jo ilmaantunut, samoin tihkuttaa jotain nestettä. Soitin eilen synnärille ja sanoivat että voi olla lapsivettä vaikka vain harvakseltaan sitä tihkuu, seuramaan tilannetta pyysivät. Tilanne ennallaan niin päätine ttä kun mies tulee töistä niin menemme tarkistuttamaan tilanteen synnärille, kuulepahan samalla missä mennään ja onko toivoakaan että synnytys käynnistyisi itsestään.



Nyt mua odottaa piparkakkutaikina, ehdin ne juuri leipoa ennekuin lähdetään näytille :)



t.Tiitis rv40+1

nyt ei kyllä oikein nappaa tää homma!tulis jo ulos! tänään raahaudun vielä muskariin tytön kans jos se siitä innostuis pikkusiskokin tulemaan kolostaan ulos.vaan sitten kyllä luovutan.koko ajan tulee kuulosteltua että joko jotain tapahtuis. huomenna neuvola,mikä tuntuu jo tässä vaiheessa ajan haaskaukselta niin kuin näköjään monesta muustakin.hyvähän se on tietty että seurataan tilannetta loppuun asti.

tsemppiä muille,itelle meni jo hermot!!

sherry+masu 40+3

Laitan vielä tännekkin, että meille syntyi 21.11. 3460 g ja 54 pitkä hurmuri poika. Synnytys kesti neljä ja puoli tuntia ja apuna oli epiduraali ja ilokaasu. Rv oli kasassa 41+3.



Onnesta soikeana pientä nyyttiä hoidellen.



Le Cheile ja vauva 1 vko

Täällä tänään tasan 40!!!!



vkonlopun supisteli lupaavasti ja eilen käytiin äippäpolilla, mutta turhaan. kohdunsuu hävinny miltein kokonaan, auki vajaalle kahelle sormelle, pää matalalla, mutta synnytys EI käynnissä joten kotiin!



nukuin viime yönä 11 tuntii kertaakaan heräämättä ja samalla katos nekin vähät supistukset..



eli nyt vaan odotellaan!!



Supistuksia meille kaikille!!!!

NEUVOLAKUULUMISET: Tähän en voi sannoo ku et MITÄS SANOIN AAMULLA?? Pissas verta, ei toimenpiteitä, rr hiukan noussut, nyt 120/80 mikä on nousua mulle. Matalat ku on paineet ollu. Terkkari yritti sanoo et nyt kerää synnytyspaineita..JOO JOO, mitäsvielä?? Ja painoa tullut mukavat 2,2kg/vkossa. MÄHÄN SANOIN ET OON TURVOKSIS! Jos ei mittää tapahdu niin ENSI MA sairaalaan ya kontrolliin...PLÄÄÄÄÄÄÄÄÄH!



ONNEE KAIKIL HIRMUISETS JOTKA NYYTIN OVAT SAANEET! Mä ryömin nyt kotikolooni oottelee jottain " äksöniä" ....



Suurin VEEEEETUTUS tälle päivälle on kakatus..Koko aijan on olevinaan kakkahätä mut sit ei kuitenkaan mittää tuu..Ei saa kiusata kiusattua!



Hormoonihirviö ja Himpulan pimpula rv 40+++