Miten itsenäinen noin 3-vuotiaan pitäisi olla? Miten siihen voisi opettaa?
Meillä on 2 v 10 kk ikäinen poika, joka ei ole järin innostunut tekemään asioita itse. Hänellä ei ole ikinä ollut mitään sellaista " minä itse" -vaihetta tai ainakaan se vaihe ei ole ollut kovin pitkäkestoinen :) En tiedä, olenko tehnyt hänen puolestaan asioita liikaa. Oma äitini on ainakin varmaan sortunut siihen. (Poika on ollut vajaat kaksi vuotta mumminsa hoidossa päivisin. )
Tällä hetkellä itsenäinen syöminen sujuu. Teknisesti se on sujunut jo iäisyyden, mutta vasta viimeisten kuukausien aikana siitä on tullut luonnollista toimintaa, jota ei kyseenalaisteta.
Poika saa ulkovaatteet ja osan sisävaatteista pois päältään, mutta motivaatiota siihen ei ole yhtään. Yhdessä vaiheessa otin tiukan linjan asian kanssa ja vaadin, että pojan on riisuttava itse se, minkä osaa, mutta se johti vaan hirveään kiukutteluun, valtataisteluun jne. Lakkasin vaatimasta näitä asioita ja nyt tuntuu, että asiassa on edistytty vähän. Poika saattaa ikään kuin huomaamatta ottaa päältään joitakin ulkovaatteita, kunhan minä autan alkuun.
Pukemiseen pojalla ei ole taitoa eikä myöskään motivaatiota opetella. Nyt ollaan edistytty siten, että poika saattaa joskus vetää kalsarit ja jopa sukkahousut ylös vessassakäynnin jälkeen.
Vessassa käynnit sujuvat hienosti, mutta sielläkin pitää aikuisen olla läsnä auttamassa käytännön toimissa. Se tosin lienee vielä ihan normaalia tämän ikäisellä??
Mieheni hermostui poikaan, kun tämä pyysi syntymäpäivillä, että minä pienentäisin kakunpalasen pienemmiksi palasiksi. Mieheni mielestä pojan pitäisi olla jo huomattavasti itsenäisempi ja omatoimisempi.
Kertokaahan nyt muut samanikäisten äidit, että kuinka paljon te autatte lapsianne näissä käytännön toimissa ja mikä olisi normaali osaamisen taso näissä jutuissa? Ja miten tuollaista mukavuudenhaluista palveluun tottunutta lasta pitäisi asiassa opastaa? Pitäisikö vaan ottaa mahdollisimman tiukka ja vaativa linja?
Kommentit (16)
Sen unohdin sanoa, että meillä ainakin se, että lapsi saa osallistua ja nätisti kysytäänkin muuten osallistumaan kotihommiin ja aivan kaikkeen (tosi pikkuisesta asti) on sitä itsenäisyyttä tuonut. Se itsenäisyys tulee noiden hommien ja kehujen mukana sivutuotteena, jota sitten näissä muissa hommissa nautitaan kanssa ; ). Eli alusta alkaenkin, kun joissain perheissä esim. räplää telkkaa - meillä käytetään termiä käyttää telkkaa. Ja kun monet ihastelevat, että ai, kun hienosti autat äitiä ruuanlaitossa, niin minä siihen lapsen kuullen totean, että eihän auta, vaan laittaa todella hienosti ja hyvin äidin kanssa ruokaa : ). Eli kannustetaan, opetetaan ja kehutaan! Kuinkas olette sitä itse soveltaneet?
- Tiina -
-Pukee pääle lähes kaiken
-riisuu myös
-syö itsenäisesti
-käy pissalla ja pyyhkii pepun sekä pesee kädet itsenäisesti
-osaa ripustaa pyykkiä
-tyhjentää lusikat/veitset/haarukat koneesta, tyhjee myös lautasia
-auttelee kovasti kotitöissä ja on kiinostunut kaikesta mitä aikuiset tekee.
että tässä asiassa sukupuolten välinen ero on usein suuri. Tytöt on yleensä omatoimisempia ja haluavat tehdä asiat itse, pojat voivat olla tyytyväisiä passattavia vielä 4-vuotiaanakin. Eikä syy taatusti ole vain siinä että äidit lellivät poikiaan. Mitä olen tuttujen kanssa puhunut, niin monet tytöt ilmoittavat jo alle 2-vuotiaina, että MINÄ ITSE syön, puen, riisun, vaikka taidot ei vielä riittäisikään (nämä äidite sitten valittavat, miten rasittavaa on, kun EI SAA AUTTAA lasta ja pukeminen kestää iät ja ajat ja lopulta tyttö hermostuu, kun se ei suju). Pojat taas tuppaavat heittäytymään lattialle veltoksi odottamaan että joku vetää haalarin päälle...
Meidän pojille suurimman muutoksen teki kerhoon ja päiväkotiin meno. Siellä oli pakko tehdä itse ja vähitellen alkoivat kotonakin kuin huomaamattaan toimia itsenäisesti. Tosin esim. 4-vuotiaalle vieläkin joskus pistän ruokaa suuhun tai rukkaset käteen, että saan homman etenemään nopeammin. Koululaista en sentään ole vähään aikaan syöttänyt :-)
Mutta siis, kyllä ne oppii. Älä turhaan hermostu vaan ohjaa vähitellen tekemään itse ja kehu hirveästi aina kun vaikka pukee itsenäisesti. Ja muista että 2 v 10kk on vielä paljon pienempi kuin esim. 3v 2 kk, vaikka molemmat ovatkin n. 3-vuotiaita...
Meillä saman ikäinen poika eikä kyllä juurikaan ole yritteliäisyyttä mihinkään suuntaan. Nyt tosin takapakkia on tuonut vauvan syntymä. Syöty meillä on hyvin itse jostain vuoden ikäisestä mutta kaikki muu on ihan vauva tasolla ; ) Pukeminen tai riisuminen ei luonnistu ollenkaan. Tai siis poikaa ei kiinnosta. Päiväkodissa väittävät pojan tekevän näitä... Tosiaan tulee itsekin mietittyä että ollaanko passattu liikaa. Tällä hetkellä pukeminen on yhtä taistelua. Heppu heittäytyy löysäksi tai tekee jotain muuta raivostuttavaa. Kyllä itseltä meinaa hermot mennä.
Teillä sentään käydään vessassa. Meillä ei käytäis enää potallakaan eikä sinne ainakaan mitään tule. Tässä tosin on tullut selvää taantumista vauvan tulon jälkeen.
En osaa oikein sanoa mitä pitäis vaatia ja mitä ei. Mies hermostuu kauheasti tuosta potatus asiasta, itseäni taas ärsyttää tuo pukeminen. Molemmista tulee helposti sanomista ja se ei varmaan auta asiaa.
Luulen että riippuu ihan vanhemmasta mitä ajattelee että lapsen pitäisi osata. Itsestäni tuntuu että ei tämän ikäinen vielä sentään pilkkoa osaa. Ja kai (???) se on niin ettei kauheasti voi pakottaa tai asioista tulee vain vaikeampia. Vaikka itse kyllä äidyn jänkkäämään pojan kanssa tai tiuskimaan tyyliin ' ala opetella itse pukea päällesi...' . Tosi aikuismaista.
Siinä xep on kyllä varmasti oikeassa että yleensä se on juuri pojat jotka on näissä asioissa aika hitaita. Ei kaikki mutta jotkut.
Minulla on kaksi lasta tyttö 3v 4kk ja poika 1v 9kk. Minäkin olin huolestunut tyttären itsenäistymisestä ja siitä, että hän on todellakin liimautunut äitiin niin! On reipas ja toimelias, mutta illalla nukutaan vierekkäin, äiti istuu vessassa mukana jne. Alkoi jo huolestuttaa, mutta muistin sitten, että kysymys on 3 ei 30 vuotiaasta lapsesta!!Ja sitten! Kuin salama kirkkaalta taivaalta hän halusi alkaa pukea itse ja tehdä joka ainoan jutun itse!
Eli, anna aikaa ja pue häntä, jos hän niin haluaa. Lasten kanssa on usein niin, että vaatiminen ei auta, mutta se, että kääntää niin, että lapsi itse haluaakin tehdä, niin se auttaa paremmin. " Olisitkohan tänään jo kasvanut niin isoksi ja reippaaksi mieheksi, että osaisit pukea itse?" Lasta voi tuossa iässä kiukuttaa, kun haluaisi osata, muttei osaakaan. Niin meillä ainakin. Usein illalla, kun ollaan väsyneitä, hän itkien yrittää vaikeaa yöhametta päälle, kun haluaa kerran itse, mutta äitikään ei saa auttaa..
Annetaan niiden pienten olla niin pieniä niin kauan kuin ne itse haluaa. :)
Poika on syönyt itsenäisesti jo todella pitkään. Hän saattaa itse pilkkoa, mutta useimmiten pilkomme valmiiksi.
Potalla hän osa käydä itse ja kaataa sisällön pyttyyn, mutta potan huuhtelun ja pyllyn pyyhkimisen hoitaa vanhempi, samoin käsien pesussa autetaan. Hampaita pestessä ottaa välineet, avaa hammastahnatuubin ja huuhtelee suun itse, mutta hampaat haluan pestä itse, jotta tiedän, että ne on kunnolla pesty, varsinkin kun meillä hampaat pestään vain iltaisin. Halutessaan poika saa minun lopetettuani harjailla itse, mutta aika harvoin hän näin tekee. Pukemisessa ja riisumisessa poika on melkein täysin vanhempien avun varassa, vain alushousut ja housut hän osaa itse laskea ja nostaa vaivan kanssa käydessään potalla. Sanomme usein, että riisu/pue niin paljon kuin itse osaat ja kyllä hän välillä yrittääkin, mutta ei siitä oikein mitään tule. Ai niin, hanskat ja pipon hän osaa kyllä riisua itse.
Hän auttelee mielellään astianpesukoneen tyhjennyksessä ja pyykinpesukoneen täytössä sekä päälle laitossa.
TV:n kaukosäätimiä hän haluaa opetella käyttämään ja osaakin jo laittaa TV:n ja DVD:n päälle sekä laittaa lauluja soimaan (hän ei juuri muuten telkkaria katso, mutta lastenlaulu-DVD on kovassa käytössä).
Pojalle on selvästi tullut viime aikoina lisää halua tehdä asioita itse. Monesta asiasta otan pulttia, mutta näistä itse tekemisistä tai tekemättä jättämisistä en ole toistaiseksi ottanut. Kyllä hän sitten alkaa tehdä, kun on siihen valmis. Tärkeää on vain itse olla tuntosarvet pystyssä, jotta osaa käyttää tilaisuuden hyväksi eikä passaa liian pitkään, jos poika itse on valmis omatoimisuuteen.
Poikamme menee kesän jälkeen päiväkodissa isompien ryhmään, jossa edellytetään enemmän omatoimisuutta, joten vielä meillä on tässä aikaa opetella!
Kyllä 3-vuotias on oikeasti vielä PIENI ja saa ja kuuluukin olla vanhempien autettava/passattava. Tämä suoraan " vaipoista itsenäiseen elämään" -kasvatustyyli on aika pitkälti pohjoismaista/suomalaista ainutlaatuista meininkiä ja tätä kritisoi useat kasvatusalan ammattilaiset ja lapsipsykologit niin meillä kuin muualla. On täysin normaalia, että esim päiväkodissa lapsi toimii paljon omatoimisemmin ja itsenäisemmin kuin kotona (päiväkodin aikuisten ja omien vanhempien välillä kuuluukin olla ero - eihän pukeminen ole pelkkää vaatehuoltoa ja varustautumista vaan samalla myös hoivattavana olemista ja läheisyyttä vanhempiin). Tahkokallio ja Cacciatore on molemmat kirjoittaneet aiheesta paljon.
Tämä suomalainen itsenäistäminen, karaiseminen ja sylin&huolehtimisen pihtaaminen on kertakaikkiaan kummallista. Kyllä mä äitinä olen asennoitunut auttamaan vielä pitkään myös 3-vuotiasta esikoista vaikka kotona on pieni vauvakin. Ja esikoinen on aivan valloittava persoona ja hymypoika (vaikka laiskottelee eikä itse puekaan päivittäin ; ) ). Mitä muuta varten me pienten lasten vanhemmat sitten ollaan olemassa????
Itselläni ei ole mitään kauheaa vimmaa itsenäistää lasta, mutta välillä olen miettinyt, olenko tehnyt jotain väärin, kun huomaan, että monet lähiympäristön samanikäiset ovat kuitenkin itsenäisempiä kuin meidän poika. Lieneekö heitä sitten itsenäistetty kotona oikein urakalla vai ovatko vaan luonteeltaan erilaisia kuin meidän poika?
Pientä edistymistä olen nyt ihan viime päivinä huomannut mm. riisumisessa ja wc-käynneissä. Kovasti yritän aina kehua ja kannustaa, kun siihen aihetta on. Kyllä poika mielestäni on ihan avulias ja tekee mielellään pieniä hommia, kun pyytää. Lähinnä kai tuo protestointi liittyy näihin hoivafunktioihin eli haluaisi vielä tulla hoidetuksi pienen lapsen tavoin. Varmaan meilläkin osin vaikuttaa se, että kohta perheeseen syntyy toinen vauva.
Itse pitää tehdä kaikkea, vaikkei vielä kunnolla osaisikaan (esim avata ovi avaimella, laittaa vetoketju kiinni, kuoria perunat, syöttää pikkuveikkaa...). Esikoinen aloitti päiväkodissa helmikuun alussa ja näiden parin viimeisen kuukauden aikana on kyllä itsenäistynyt huomattavasti.
Kareen & pojat (2v9kk ja 1v2kk)
Meillä on tytöt 4,5v ja 1v10kk. Esikoinen aloitti päiväkodissa 1v3kk iässä ja osasi pukea itsenäisesti alle 2v iässä sekä samoin syödä ja hoitaa pissareissut. Nyt kuopus aloitti perhepäivähoidossa ja hoitaa syömiset ja riisumiset itse. Pukemisessa ja pissakäynneissä tarvitsee apua. Eli kyllä päiväkoti itsenäistää enemmän, niinkuin joku jo mainitsikin. Mutta mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, että lapsi osaa omatoimisesti pukea/riisua/syödä ym. En ymmärrä ollenkaan miten se liittyy sylin tai rakkauden pihtaamiseen???? Toki meillä kumpikin viettä työpäivän jälkeen iltaisin sylissä paljon aikaa ja lisäksi puuhaillaan ja luetaan yhdessä. Mutta eipä minulla silti tulisi mieleenkään rueta syöttämään 4v esikoista tai riisumaan/pukemaan häntä, ettei muka olisi rakkauden pulassa! Milestäni tietyt itsenäistymisen vaiheet kuuluvat lapsen tiettyihin elämän vaiheisiin. Kyllä 3v pitäisi jo ihan neuvola kriteerienkin mukaan (ovat peräisin jo 70-80-luvulta, joten en menisi sanomaan, että ovat nykymaailman itsenäistymispyrkimyksiä myötääviä) jo riisua ja 4v, viimeistään 5v pitää jo osata itse pukeakkin. Jos 4v ei osaa vielä itse pukea/riisua/syödä, tulee kyllä melko kiire oppia kaikki muut tarvittavat taidot kouluikään mennessä, jotta olisi koulukypsä. Tuskin kukaan sinne sentään menee lastaan syöttämään tai pukemaan. Silloin pitäisi osata käyttää jo haarukkaa ja veistä, kuoria perunaa,osata solmia kengännauhoja,tuntea kelloa, huolehtia tavaroistaan, osata pukeutua säänmukaisesti ym..
Oma tyttäreni ihmettelee usein leikkikoulusta hakiessani häntä, miksi osa lapsista ei osaa pukea, kun ovat jo noin isoja(3-5v). Eipä siihen paljoa muuta voi sanoa kuin, että eivät ole vielä oppineet, ole ylpeä siitä, että itse osaat niin hienosti.
Tunnen kyllä paljon lapsia, joille motorisesti on todella hankalaa pukea ja riisua vielä 5-vuotiaanakaan, mutta ongelma heillä ovat erilaisia kuin heillä, jotka haluavat olla autettavia. Jos lapsi haluaa olla autettava, kyse on motivaation puutteesta - ei siitä että tulisi " kiire oppia taitoja" .
Niillä lapsilla taas, jotka eivät osaa, täytyy keksiä helpottavia ratkaisuja, kuten vaikka tarralenkkarit (ei nauhat).
ja syömään itse.
Lapseni ovat 2-3 päivänä viikossa pph:lla.
Sairauden takia olemme olleet pari kertaa päiväkodissa varahoidossa. Siellä n. kolmas lause hoitajan suusta oli, että " niin kyllähän kotihoidossa olleet lapset ovat avuttomampia että herkemmin odottavat sitä apua" .
No mitä sitten? Siis minun olisi pitänyt laittaa lapseni aiemmin hoitoon ja mieluiten päiväkotiin, jotta osaisivat sitten tarpeen tullen käyttäytyä oikein päiväkotiin joutuessaan. Aha.
En oikein osannut ottaa nokkiini tuosta. Mihin on kiire? Esikoulussako jo pitäisi olla 100 prosenttisen yhteiskuntakelpoinen kansalainen?
Jos lapsella on menossa herkkyys/kehitys/kiinnostuskausi, se kannattaa käyttää hyödyksi. Ja näyttää itse sellaista esimerkkiä, jonka haluaa lapsen oppivan. Jos naapurin Erkki osaa kaiken jo itse, niin sehän on kiva naapurin Erkille ja varsinkin Erkin äidille, mutta so what?
En minäkään ajattele, että itsenäistäminen on jotakin sylin kieltämistä mutta karsastan tätä ylenpalttista kiirehtimistä, " sosiaalistamista" ja uusien taitojen vahtaamista.
Toki jos murkku ei osaa kuoria perunoita, on jotakin jo mennyt pahasti pieleen...
sanoo jossain kirjassaan, että lapselta ei tarvitse vaatia itsenäisyyttä.
Kyllä niitten päiväkodissa pitää toimia ihan tarpeeksi itsekseen ja omatoimisesti.
Suositteli ihan, että esim aamuisin otetaan lapsi syliin ja puetaan.
T: 3v pojan äiti
Välillä halutaan tehdä kaikki itse ilman apua, välillä pitää syöttää ja usein pukea. Tuttavapiirissä on tyttöjä, jotka pukevat asiakseen ja vaihtavat vaatteita huvikseen. Meillä pukemiseen pitää aina pakottaa.
Samanlaisten asioiden kanssa ollaan pähkäilty 3v2kk pojan kanssa jota ei juuri esim.pukeminen kiinnosta ja syöttämäänkin pyytää usein.Ja äiti menetttää aika-ajoin hermonsa(On siis kotihoidossa vielä),mikä ei todellakaan auta asiaa.Monessa muussa asiassa on kyllä itsenäinen ja taitava.
Tästälähin meilläkin siis äiti suosiolla pukee ja vaikka syöttääkin,onhan nuo niin pieniä kuitenkin vielä:)
Vähän ehkä liikaakin provosoin muita kirjoittamaan tuolla " pihtauskommentilla" ; ) No joka tapauksessa vielä lisää asian tiimoilta:
Mulla on kaksi oikein hyvää, rakasta ja läheistä ystävää vuosien takaa. Molemmat tällä hetkellä äitejä, toisella kolme ja toisella neljä lasta. Näissä kahdessa perheessä on aivan päinvastaiset kasvatusperiaatteet (on ollut oikeasti ilo seurata molempien perheiden elämää ja molempien lapset on aivan valloittavia tapauksia - vilkkaita, reippaita ja sosiaalisia). No perheessä 1 äiti on ottanut sellaisen linjan, että 2 vuotiaan täytyy selvitä ihan itse (osittain myös siksi, että näitä lapsia on enemmän kuin yksi ja aika/voimat ei vaan tahdo riittää). Kaikki on yllättäen (?!) pakon edessä oppineet pukeutumaan kun muuten ei ulos pääse (sama syömisen ja muun kanssa). Perheessä 2 äiti on sitä mieltä, että hänen päätyönsä on lasten hoitaminen ja hoivaamiinen - kaikkia lapsia on aina autettu (pukemisessa, syömisessä ja ihan kaikessa) niin pitkään kun lapsi on sitä pyytänyt. On toki aina kehuttu ja kannustettu kun ollaan omatoimisesti jostain selvitty.
Ja mitä tapahtuu tällä hetkellä käytännössä. Kun meidän kaksi perhettä lähtee esim. yhdessä ulkoilemaan, niin perheen 1 kanssa eteisessä tulee ihan älytön hässäkkä - kaikki kilpailee keskenään siitä, kuka on ekana ulkona, vaatteita vedetään kyllä niskaan vauhdilla, pienemmät jää jalkoihin ja isommat tönii toisiaan. Isot on nopeasti pihalla, pienet ihan ihmeissään sisällä (taas pienet oli hitaita, huonoja jne).
Perheen nro2 kanssa ulostautuminen (2 aikuista, 4 lasta + vauva + koira) tapahtuu ihan kaikessa rauhassa. Lapset pyytävät apua ja yllättäen isommat auttavat myös näitä pienempiä, ottavat omatoimisesti koiran mukaan jne. Lopputulos on se, että ME ollaan kaikki hyviä ja yhtäaikaa mukavasti ulkona. Pienillä selvästi olo, että he selvisi tästä rytäkästä kunnialla isojen tahdissa ja isojen avustuksella.
Arvatkaa siis miksi mä uskon tähän lasten auttamiseen/passaamiseen asiassa kuin asiassa?!? Aivan kuten joku tässä pinossa aikaisemmin totesi, niin kyllä tämä auttaminenkin on esimerkki, joka tarttuu lapseen kun sitä riittävästi näkee ja itse kokee. Se on kiva " antaa" samaa hyvää eteenpäin itsekin.
Ja meillä poika 3v on juuri tänä viikonloppuna päättänyt pukea ja riisua ihan itse. Tekee sitä siis hurjien kehujen ja ihmettelyjen saattamana ja jos huomenna haluaa, että hänet puetaan niin sitten taas äiti käärii hihat ja ryhtyy hommiin ; )
Hauskaa, jutustelimme just eilen illalla meidän isännän kanssa näistä asioista, mutta tosin hyvin eripainotteisesti. Todettiin, kuinka ihanan (ellei liiankin ; ) itsenäinen ja avulias meidän kohta 3v. tyttärestä on tullut ihmisenä, kun on " saanut" olla passuutettavana. Tuo tosin kyllä todella jääräpää ja " minä itse" -tyyppinen ollut alusta lähtien, mutta kyllä meilläkin noi mielialat kummasti toiseenkiin suuntaan heittelee.
Olemme siis passanneet, tarjonneetkin apua.. Tyyliin jotain tippuu laittalle, niin sitten sännätään herttaisesti hymyillen paikalleen, sanotaan hymyillen, että kylllä äiti tai isi voi nostaa, ei sun tarvitse. Mutta sitten lisätään aina, että tämä on kohteliasta ja ystävällistä, nyt me autamme sinua. Hupaisaa on se. että etenkin oman sukuni edustajat ovat pyöritelleet päätään ja kommentoineet, että elkää passatko pilalle ja nyt se muksu taas pompottaa, sehän on teillä pomo (erityisesti, jos lapsi itse sanoo toiselle TEE noin)..
Mutta kummasti ne pikkulapset on viksuja ja ymmärtää. Nyt lapsi pyynnöstä ja ilmankin välillä korjaa lauseissaan käskymuodot kauniiksi pyynnöksi ; ) ja varmaan on kohta reilun kahden vuoden ajan aktiivisesti tarjoutunut eri tilanteissa avuksi ja huomaamme muistilokeroon jääneen korostuneesti just noi hommat, kun toiselta tippuu jotain - on ihminen vieras tai tuttu, meidän neiti rientää kohteliaasti apuun : ).
Sama pätee pukemiseen. Kaikki ajallaan ja tyylillään. Tuo kyllä osaisi kaikki kuteet pikkareista toppahaalareihin laittaa päälle, mutta harvemmin siitä kovistellaan saati komennetaan. Kauniisti pyydetään, tarvittaessa selitetään, että pääset nopeammin leikkimään kaverisi kanssa, mutta usein kerrotaan kanssa, että ei ole pakko, mutta olisi kiva jos tekisit näin. Jotenkin tuntuu, että näissä " passuuttamis" /roikkumis -kuvioissakin on jotkut omat kiintiönsä - ilman niiden täyttymistä ei kehitystäkään toiseen suuntaan ole. Meillä usein käytössä siis tyyli " ei ole pakko, mutta näin saa tehdä" ja tähän tapaukseen se tuntuu tepsivän. Tietyllä päällä, kun lapsi on niin, ilmoitetaan että nyt isi/äiti laittaa päälle (ei muuta vaihtoehtoa), niin sillähän saa aikaiseksi kiukkuisen kiljahduksen ja automaattisen toiminnon vastakkaiseen suuntaan, elikäs lapsi kiskoo vaatteet käsiinsä ja laittaa ne itse päälleen ; 9. ). Eri tilanteisssa tepsii erikonstit (joskus ei tietty mikään), mutta esim. lapsi luikahtaa helpommalla haalariinsa, kun leikitään delfiiniä, joka sukeltaa haalariin..
Itse tänä aamuna pilkoin paahdetun leivän käsin pieniksi palasiksi sylissä istuneelle " vauvalleni" hänen " komennestoon" , syötin, juotin ja halin ja paijasinkin " komennosta" . Aamun " vauvakiintiö" ja läheisyyskiintiö lienee tuossa ja tissillä tullut täyteen, koska lemmikkimme neiti hoiti itsenäisesti, teki kotihommia itsenäisesti ja oma-aloitteisesti, pesi todella hyvin hampaansa etc. : )
Kaikki ajallaan..!
- Tiina -