Koliikin jälkimainingit

Tosin " vauveli" jo 1 v ja rapiat päälle. Meillä huudettiin myös juuri noina kellonaikoina ja oli kyllä ihan hirveää... Koliikki meni ajallaan ohi, mutta sitten tilalle tulivat yöheräilyt ja lopulta päiväunetkin menivät ihan surkeiksi. Sittemmin taustalta löytyi aika paljon allergioita, joiden kanssa nyt painiskelemme. Aika monet koliikkivauvat muuten tuntuvat olevan ainakin myöhemmin allergisia, joten tsemppiä teillekin edelleen!



Kestää muuten aikansa, ennen kuin koliikin aiheuttamista traumoista alkaa toipua - itselläni soi tosi pitkään vauvan itku korvissa, vaikka koliikki oli jo ohi ja vauva hiljaa...



paola

että koliikki jätti jäljet minuunkin. Tosin meillä vauva itki 2 ekaa kuukautta päivisin ja öisin ja yöunet jäivät todella vähiin ja olin TODELLA väsynyt. Nyt kun vauva itkee tai vähän vinkaisee esim. lattialla, otan hetipian jo syliin ja lohdutan. Pelästyn kovempaa itkua ja yritän kaikin tavoin ettei tule turhaa itkua, kuten ei tykkää ulkovaatteiden pukemisesta niin puen usein nukkuvan vauvan.

Pikkuisemme koliikki alkoi jo parin päivän ikäisenä ja loppui 7 viikon iässä vyöhyketerapian ansiosta kuin seinään. Noin viikon verran siinä sitten ihmeteltiin, että mitä lapsen kanssa nyt kuuluu tehdä, kun se on hiljaa ja mietittiin, että voiko sen tosiaan nyt vaan antaa olla tossa sitterissä? Myöhemmin lapsen itkua on ollut paljon helpompi sietää, kun tietää mitä se pahimmillaan voi olla.

Meillä poika 5,5 kk. Koliikki hiipui pois kokonaan noin 3,5 kk iässä ja siihen auttoi varmaan vyöhyketerapia ja se, että aloitin kiinteiden ja lisämaidon antamisen hiukan ennen 4 kk ikää. Sen jälkeen ollaan edelleen taisteltu itkujen ja kitinän kanssa..onneksi kuitenkin enää itkut ovat iltaisin suht lyhyitä ja nukahtaminen helpompaa. Yöllä herätään 2-5 kertaa. Päivisin kyllä jatkuvaa kitinää. Ollaan tosi väsyneitä ja reagoidaan herkästi hysteeriseen itkuun. Jossain vaiheessa epäiltiin maitoallergiaa, mutta lyhyen kokeilun jälkeen lastenlääkäri käski palata entiseen. Suolisto-oireita ei ole eikä oikeastaan iho-oireitakaan. Ainoastaan hiukan pintakuiva iho paikoittain ja hilseilevän kuivat korvalehdet/ulkokorvat. Pulautteluja tulee herkästi ja poika ei syökään kovin paljon kerrallaan. Kuolaa tulee ja hiukan on kakomista ja yskimistä.

Just käytiin viime viikolla lastenlääkärissä ja mitään ei löytynyt, on vaan kuulemma edelleen koliikkia..

Itse pelkään allergioita tai epäilen refluksioireita.

Neuvolan mukaan pojan kitinä on vaan luonnetta/ikävaihetta, johon ei tarvitsisi reagoida.. En ole itse ihan samaa mieltä.

Meidän vauvalla oli kuiva iho jo syntyessään. Myöhemmin kuivat läikät lisääntyivät, mutta edelleen niin me kuin lääkärikin uskoimme niiden olevan vain atopiaa... Ja kun ihottuma pysyi suht stabiilina, en osannut reagoida mihinkään mahdollisiin muutoksiin. Ja lisättäköön vielä, että olin niin uupunut, että senkin vuoksi lapsen oireiden tarkkaileminen oli tosi hankalaa. Jälkeenpäin on myös paljastunut, että allergisoivat aineet kulkeutuivat vauvaan minun maitoni kautta...



Kun sitten aikanaan (n. 9 kk) lopetin imetyksen, alkoi koko vyyhti purkautua. Lapsen vointi parani välittömästi. Täysin kuntoon hän ei kuitenkaan tullut, ja " läpimurto" allergia-asioissa tapahtui aika rajun ruokavalion karsimisen jälkeen. Sittemmin on testeissä paljastunut kananmuna-allergia ja kotialtistuksissa mm. kotimaiset viljat jne. Tällä hetkellä meillä on käytössä kymmenkunta ruoka-ainetta.



Tuo kuvailemasi jatkuva kitinä ja tyytymättömyys kuullostaa kyllä kovin tutulta... Ja yöheräilyt... Imetätkö vielä? Suosittelisin kyllä, että alkaisit nyt pitää tarkkaa ruokapäiväkirjaa kaikista vauvan ja mahdollisesti imettäessäsi myös omista syömisistäsi. Lisäksi kirjaat ylös kaikki mahdolliset oireet ja heräilyt jne. Melkein uskaltaisin sanoa, että sinunkin vauvallasi on taustalla jokin allergia. Joskus allergia oireilee epämääräisillä vatsakivuilla jne. Ja silloin ei auta mikään muu kuin oma salapoliisintyö niiden aiheuttajien selvittämiseksi!



paola

Vai on kitinä muka luonnetta tai ikävaihetta!!! Hitsi noita neuvoloita :-/ Meillähän kaikki johtui kuulemma minun ja vauvan vuorovaikutuksen takkuamisesta. Sitä sitten selviteltiin psykologin avustuksella yli puoli vuotta... Kummasti se vuorovaikutus alkoi toimia, kun löytyi sopiva ruokavalio ;-)



Tsemppiä!



paola

Koliikkivauvasta rauhallinen lapsi

Elämä koliikkivauvan kanssa koettelee vanhempia. Usein vanhemmat pelkäävät, että heidän oma voimattomuutensa ja kykenemättömyytensä lohduttaa voisivat vaikuttaa lapseen.

¿ Koliikkiaika ei kuitenkaan vaikuta lapsen myöhempään kehitykseen. Päinvastoin koliikkivauvoista tulee usein iloisia ja hyvin rauhallisia lapsia. Tämä johtunee siitä, että koliikkivauvoja on kannettu paljon sylissä ja heille syntyy tunne, että joku on koko ajan läsnä, psykologi Malin Alfvén sanoo Vi Föräldrar -lehdessä.





Täällä siis yksi koliikista hengissä selvinnyt entistä vahvempi 9kk ikäisen iloisen ja vilkkaan pojan äiti.

Mulle koliikki ei ollutkaan niin kamalaa kuin olin kuvitellut. Väsyttihän se välillä, ja monesti kiitin onneani, että meillä on vain yksi lapsi. Silti sanon, että mulle alkujärkytys oli pahin: viiden viikon sairaalajakson jälkeen kotiin ei saatukaan sitä ihanaa pientä tyttövauvaa vaan karjuva, jäykistelevä mytty, joka tuntui ihan vieraalta. Sitten ajattelin, että vauvaparalla ei ole muita kuin tällaiset vajavaiset vanhemmat ja hyväksyin, ettemme voi poistaa huutoa (vähän vain helpottaa). Voimme " vain" kanniskella sylissä ja rauhoitella.



En tiedä, onko meillä muka kovinkin erilainen vauva, mutta ei meille koliikin loputtua mitään aurinkoista ja rauhallista vauvaa tullut. Tytön vierastaminen ja taipumus ylireagoida joihinkin ärsykkeisiin jatkui, ja voi sanoa, että noin vuoden kuluttua alkoi helpottaa. Mutta oli se silti kiva, kun ei tarvinnut herätä öisin muuta kuin syöttämään.