miten saan taaperon nukahtamaan itse?
Moi!
Meillä on reilu 1-vuotias suloinen tyttö joka nukahtaa suht koht helposti niin kauan kun olen, tai mieheni, huoneessa. Myös yöllä kun hän herää hän ei osaa nukahtaa itsekseen. Toisaalta se yleensä riittää että sanon hänelle että panna pää tyynylle tai nuku nyt tai jotain vastaavaa, mutta huoneessa pitää olla kunnes hän nukahtaa muuten pingahtaa pystyyn ja itkee.
Meille on syksyllä tulossa uusi pikku vauva joka lienee suurin syy miksi haluaisin Ronjan oppivan nukahtamiset omissa oloissaan halimisien ja laulun jälkeen.
Alkukesästä meillä olisi tarkoitus siirtä Ronja omaan huoneeseensa ja toivon myös että hän oppisi nukahtamaan yksin. Lainasin yhtä kirjaa jossa kehotettiin jättää lapsi huoneeseen ja antaa itkeä vaikka itku ei laantuisikaan, niin ja lapsi saattaa oksentaa tai hakata päätä seinään ... mutta silloin pitää vain mennä huoneeseen mahd pienieleisesti ja korjata jäljet ja jälleen poistua. Voi hyi kauheeta ... ei mulla ole siihen sisua eikä sydäntä. Aikoinaan kun vieroitin yösyötöistä se ei mitenkään ollut helppoa, mutta aika äkkiähän se helpottui ja olin kuitenkin siinä lohduttamassa pientä.
Ymmärrän kyllä sen ettei tämä yksinnukahtaminen opita ilman itkuja mutta tuo lainaamani kirja tuntui vähän liian rajulta.
Onko teillä hyviä neuvoja miten toimia? Kertokaa pliiis!!
T: Pisa
Kommentit (4)
Meillä on nyt jo kohta 2v2kk tyttö nukahtanut aina aika hyvin itse - luin jo parin kuukauden ikäisenä Anna Wahlgrenia ja siitä lähtien toteutettiin hänen iltarutiininaan. Tehdään kaikki pesut ja pisut samalla tavalla, luetaan satu tai lauletaan laulu sängyn vieressä tai sängyssä ja sitten silitetään päätä, annetaan pusu ja sanotaan hyvää yötä kuuluvalla äänellä ja lähdetään pois. Näin meillä on tyttö jäänyt itsekseen nukahtamaan. Nyt vieroitettiin tutista ja se on vähän tuonut uutta puhtia nukuttamiseen, kun vielä samanaikaisesti on oppinut tulemaan itse laidattomasta sängystään pois. Sitten vaan toistetaan tätä samaa kaavaa aina uudestaan ja uudestaan. Eli jos tyttö tulee pois sängystä, viedään hänet takaisin, silitetään ja taas sanotaan hyvää yötä ja lähdetään pois. Saattaa tulla vähän itkua, mutta 3. tai 4. kerran jälkeen viimeistään melkein hiljentyy ja jää nukkumaan. Meillä vielä laitetaan soittorasia soimaan samalla kun lähdetään pois huoneesta. Eikä ole valoja päällä. Pitkä nukuttaminen meillä on yleensä 10 min.
Meillä kaksi lastamme (nyt 1,5 ja 3,5 v) on opetettu nukahtamaan itsekseen/kahdestaan tuossa vuoden ja kahden ikävuoden välillä. Itse kannatan omalla kohdallani lempeitä keinoja, pitkät itkettämiset ovat meillä tuntuneet turhilta.
Sen kyllä huomasin molempien kohdalla, että ajankohdan täytyy olla asialle otollinen (itse asiassa tämä pätee meillä melkein mihin tahansa kasvatusasiaan). Huomasin että jos itsekseen nukahtaminen tuntuu äärettömän hankalalta (=sängystä huudellaan tiuhaan, riehutaan, aletaan itkeä, ...), on parasta kokeilla asiaa vaikka viikon tai kahden päästä. Jokuset turvalliset, tutut nukuttamiset väliin ja taas uudelleen kokeilemaan. Näin meillä onnistui tämä nukahtamisasiakin nopeasti.
Olemme aloittaneet sillä tavalla, että toinen vanhemmista on alkuun ollut hyvinkin lähellä - jopa näköetäisyydellä, jotta olo ei olisi liian turvaton. Siitä sitten on pystynyt aika nopeastikin hivuttautumaan vaikkapa tänne tietokoneen ääreen : ) Täältä on voinut vielä huutaa, että hyvää yötä.
Esikoisella tuli muuttomme yhteydessä (oli 2,5 v) takapakkia itsekseen nukahtamisessa. Ei olisi tullut mieleenkään " pakottaa" häntä nukahtamaan itsekseen, kun uudet paikat ja kuviot pelottivat. Aloitimme sitten toden teolla itse asiassa vasta puolisen vuotta muuton jälkeen uudelleen itsekseen nukahtamis -koulutuksen, nyt pikkusiskon kanssa samaan aikaan. Sisarukset nukkuvat samassa huoneessa. Isommalle on vaikeina aikoina toiminut myös se, että on luvannut tulla kohta/vessassa käytyään/iltapalan syötyään käymään vielä uudestaan heidän huoneessaan. Siellä sitten odottelee tai on saattanut nukahtaa välissä.
Tsemppiä! Kyllä itsekseen nukahtaminen helpottaa mielestäni arkea siinä määrin, että on vaivansa väärtti. Meillä itse asissa kimmoke molempien lasten " koulimiseen" samanaikaisesti tuli siitä, kun me vanhemmat olimme ihan pipo kireänä aina nukutusvuoron osuessa kohdalle - sen verran rasittavaa kikkailua ja veuhtomista nukahtaminen varsinkin pienemmän kohdalla oli. Tuntui jopa, että hänestä oli helpompaa nukahtaa, kun joku ei siinä vieressä odotellut nukkumatin kutsua. (Vai liekö selittelyä itselleni?) : )
Tässä muutamia meillä toimineita juttuja. Takuuta tosin en anna, on nuo sen verran erilaisia nuo taaperot ;) Ja kuten joku kirjoittaja totesi, ajankohta pitää olla oikea (ja mistä senkin sitten tietää).
- selkeät, tarpeeksi lyhyet iltarutiinit, jotka alkaa, kun lapsi ei ole vielä väsynyt. Alkuun yritimme nukuttaa väsynyttä lasta ja silloin yksinjäämisen pelko oli vahvempaa.
- nukkumaan menosta varoittaminen joitakin minuutteja ennen tai joskus jopa pari kertaa.
- musiikkia lapsen huoneeseen, tämä yllättäen oli meillä se ratkaisevin juttu. Ja alkuun musiikki oli jopa tosi kovalla. Vanhempien korvien säästämiseksi volyymi on nyt säädetty pienemmäksi. Ja alkuun puuhailtiin itse kovaäänisesti lähistöllä (astianpesukoneen tms. kanssa). Ehkä nukahtaminen ei näin jännittänyt liikaa.
- halailua, iltasatuja, peuhaamista, nauramista olohuoneessa tms. ennen nukkumaanmenoa, mutta ei enää lapsen sängyn lähistöllä. Ainakin meillä halailut sängyn lähellä laukaisi tarpeen olla enemmänkin sylissä. Varmaan kovasti yksilöllistä. Tuon nauramista-ennen-nukkumista jutun luin jostain oppaasta, joka kritisoi sitä, että usein korostetaan rauhoittumista ja hiljaisuutta nukkumaan mentäessä ja tämä saattaa aiheuttaa lapselle epävarmuutta ja pelkoa näin kummallista tapahtumaa kohtaan. Niinpä kokeilin, ja yllättäen se auttoi. Yöunistakin tulee rauhallisemmat nykyäänkin, kun poikaa muistaa kutitella ja höpötellä muutaman minuutin ennen
nukkumaanmenoa.
- ja jostain syystä toisinaan pitää kävellä poika sylissä katsomassa ikkunasta, oven taakse, huoneen seiniä... ja tarkistuskierroks en jälkeen ollaan vasta valmiita. Liekö jotain mörköjen metsästystä.
- päiväunille meno on usein helpompaa, joten sama paikka ja samoja rutiineja ainakin jonkin aikaa yöunille ja päikkäreille. Meillä sanotaan vieläkin hyvää yötä keskellä päivääkin.
- annoin heräillä rauhassa omassa sängyssään (jos tuntui tyytyväiseltä), repiä sängynreunoja ja lakanoita jne. Tuleepahan tutuksi.
- perustelut, miksi mennä nukkumaan: jaksaa taas leikkiä, sitten tehdään taas yhdessä kivoja juttuja, äitiäkin väsyttää, mennään kaikki nukkumaan...
Itse olen pitänyt kiinni siitä, ettei omassa sängyssä tarvitse paniikissa itkeä. Kuitenkin nukkumaanmeno pitäisi olla kiva juttu eikä pakko. Ja jossain vaiheessa lapsi oppi itsekin pyytämään sänkyynsä, kun väsytti ;) Mutta onpa meilläkin monta yötä ja iltaa istuskeltu poika sylissä ihmettelemässä, mistä se uni löytyisi.
meidän tyttö (1,8v) oli pitkään hankala nukutettava. Ensin piti lukea monta satua ja sitten heijata sylissä, kunnes oli sikeässä unessa. Pienikin virheliike sai tytön havahtumaan.
Viimeiset kuukaudet on ollut paljon helpompaa. Päikkäreille kun mennään, lasken pimennysverhon alas, luen muutaman sadun (tyttö sylissäni) ja sitten lasken hänet sänkyynsä. Sängyssä on unipupu, vesimuki ja kirja, joten hän jää sinne itsekseen lueskelemaan. Jos ei uni tahdo tulla, hän alkaa itkemään, jolloinka käyn paijaamassa ja kerron, että nyt on päiväuniaika. Yleensä tämä riittää.
Iltaisin luetaan myös satu, jonka jälkeen valot sammuu ja tyttö lasketaan omaan sänkyyn. Laitan ns. torkkuteatterin päälle ja sitä hän jää tyytyväisenä katselemaan ja kuuntelemaan unipupu kainalossaan. Öisin sängyssä pitää olla myös vesimuki ja tutti. Tyttö heräilee melko usein öisin, yleensä siksi koska tutti on tippunut. Ei siinä muu auta kuin käydä antamassa tutti ja silitellä hetki, että rauhoittuu. Olen aikeissa alkaa piakkoin vieroittamaan tutista, sillä saattaisi nuo heräämisetkin vähentyä.
Lapsi on ottanut myös tavakseen vilkuttaa ja sanoa " heippa" tai " pai-pai" , kun on valmis jäämään yksin sänkyyn. Monesti öisinkin sopertaa ihan unisena " pai-pai" , kun on saanut tutin takaisin suuhunsa...se on aika hupaisaa..:)
Eli varmasti teidänkin lapsi oppii nukahtamaan itsekseen ajallaan, muutamia itkuisia iltoja siihen tietty saattaa mennä, mutta aika nopeastihan useimmat lapset tottuvat uusiin tapoihin. En osaa muuta neuvoa kuin että pitäkää kiinni iltarutiineista (esim. meillä iltapala,pesu&pisu, yhdessä eteisen valojen sammuttaminen, nukelle hyvän yön toivottaminen ja iltasadun lukeminen) ja varmistakaa että lapsella on öisin hyvä ja turvallinen olo, ts. ei ole kylmä eikä kuuma, on hämärää mutta ei pilkkopimeää, ei ole nälkä eikä jano, ei ole liian märkä vaippa, ei ole kuiva ja kutiseva iho, sänky on mukava ja siellä on joku tuttu pehmolelu tai riepu. Tehkää asiat aina samalla tavalla ja käyttäkää aina samoja sanoja samalla äänenpainolla (esim. nyt on yö, nyt nukutaan) .
hyviä öitä teille!;)