ykstaso vai kakstaso? OK-talo?

No eipä ole omasta asunnosta moista kokemusta perheeni kanssa. Mutta itse olen aina asunut vanhempieni kanssa rintamamiestalossa, jossa siis 2 kerrosta. Talon malli tietysti poikkeaa nykyaikaisista mutta ajatus sama.



Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos ja kun meille joskus rakennetaan talo, sen on oltava 1-kerroksinen. Olen ollut monessa paikassa, vanhempieni luona eniten, lapseni kanssa ja olen joka kerta hulluuden partaalla niiden portaiden kanssa! Ne on mielestäni vaaralliset ilman lastakin ja jotenkin koen kauhean vaivalloiseksi.



Koen jotenkin niin, että se toinen kerros menee hukkaan, koska siellä ei sitten tule oltua, jos sinne pitää mennä portaat. No, en osaa oikein pukea sanoiksi asiaa.



Kävin keväällä saman viikonlopun aikana kaverini ja serkkuni uusissa taloissa. Oli hyvä tilaisuus verrata kahta ihan normaalia ok-taloa, joista toinen oli 2-kerroksinen ja toinen 1-kerroksinen. Ja vieläpä niin, että lapsiperhe asui 2-k talossa. Tykästyin siihen toiseen vaihtoehtoon. Tilaakin tuntuu olevan enemmän, kun ei ole huoneita missään piilossa.



Tämä on mun mielipide. Kokemusta parinkymmenen vuoden ajan yläkertaan ramppaamisesta:)

Meillä on kokemusta 2-taso rivitaloasunnosta ja nyt on periaatteessa yksikerroksinen ok-talo, mutta yläkerrassa suuri " käyttöullakko" , jossa kolme huonetta ja paljon säilytystilaa.



Mieluiten asuisin aidosti yksikerroksisessa, koska siellä toisessa kerroksessa ei tule oleskeltua eli tuntuu hukkatilalta. Tavarat ovat aina väärässä paikassa ja portaat ovat vaarallisia pienille lapsille. Vanhuksetkaan eivät usein pysty menemään rappusia.

Suosittelen ehdottomesti yhden tason asumista. Me asuttiin kaksi kerroksisessa rivarissa sillä aikaa kun tölliä pökättiin kasaan ( n.4kk) ja se oli ihan riittävä opetus, miks ei kahteen tasoon haluttu.

Aina kun menit yläkertaan niin eiks per*** kännykkä soi alakerrassa ja aina muutenkin se mitä tarvitsit, oli toisessa kerroksessa missä itse, eli alituista rappusten ravaamista.

Sen lisäks siivoaminen oli ärsyttävää kun joutui roudaamaan imureita ja pesuvehkeitä ees taas.

Jostain syystä meidän silloinen englanninbulldoggikaan ei sietänyt rappusia vaan kökötti yleensä aina alakerrassa, rappusten alla... :(

No, nyt kun lapsia on kaksi, on kiva huomata mummolassa mitenkä ne rappuset kiinnostaa leikkipaikkana ja koko ajan saa olla joko kieltämässä tai saattamassa niissä, koska yksin ei anneta kulkea ( kierreportaat).

Ja vielä sellainenkin, että oispa ollut tosi ikävä asustaa kahdessa tasossa kun isännältä meni koipi pahasti poikki ja kulki pitkän aikaa kepeillä ja ekana kuukautena ei kulkenut juur ollenkaan. Tollasiakaan kun ei voi koskaan ennakoida...

No, itse näillä perusteilla suosittelen ehdottomasti yhtä tasoa!

Ymmärsin, että teillä tulisi siihen toiseen kerrokseen lähinnä kodinhoitohuone, pesuhuone, sauna ja harrastehuone tms. En tiedä, mitä harrastehuone tulisi sisältämään, mutta kuvittelisin, että lapset käyttäisivät sitä enemmän sitten vähän vanhempina -> portaat eivät ole enää mikään ongelma, vaikka yksinkin kulkea. Jos teillä kuitenkin kaikki muut huoneet - keittiö, olohuone + makuuhuoneet ovat samassa kerroksessa - sitä kerrosta eniten kuitenkin käytätte - toimii vallan hyvin lasten kanssa - ei välttämättä ole suurta tarvetta koko ajan kaikkien kanssa kerrosta vaihtaa. Pesulle menot tms. ovat erikseen. Toki itse tiedät, kuinka paljon päiväsaikaan lasten kanssa käyttäisit kodinhoitohuonetta tms.



Ja vaikka teillä nyt on kolme alle kouluikäistä - ei siihen mene montaakaan vuotta, kun voit antaa lasten kulkea portaissa ihan yksinkin.... Talo tehdään kuitenkin pidemmäksi ajaksi kuin esim. pariksi seuraavaksi vuodeksi. Entäs, kun lapset ovat kouluiässä ? :-)



Meillä on kaksikerroksinen omakotitalo - yläkerrassa makuuhuoneet + olohuone + keittiö - alakerrassa lähinnä takkahuone + yksi huone + pesutilat saunoineen. Portaat on - niissä on portti estämään yksin portaisiin menon - vaikka hyvin meillä 1 v 8 kk poika portaitakin kiipeää... Meillä rinnetalo - kumpaankin kerrokseen on ulko-ovi - vaikka yläkerran ovea käytetäänkin " pääovena" - kun se tulee tähän " asuinkerrokseen" ...

Se vaihe etta portaissa pitaa varoa menee tosi nopeasti ohi. Meilla on tilaa kolmessa kerroksessa (ylakerrassa makkarit, alakerrassa olkkari ja keittiö & kylppari, kellarissa kodinhoitohuone, varasto ym). Joka portaikossa on portti seka yla- etta alapaassa, mutta aiotaan pian ottaa ne pois koska 2.5v ja 4v lapset osaavat jo kulkea rappusissa ihan hyvin. Se on ihan opettelu- ja tottumuskysymyskin! Ja sitten kannattaa ajatella sitakin etta talohan rakennetaan pitkalla tahtaimella, eli esim. murrosikaisten lasten on sitten tosi kiva majoittua kellarikerrokseen omaan rauhaan, sinnehan voi laittaa myöhemmin vaikka bandihuoneen tai kotiteatterin :) ja lasten ollessa pienia voi jarjestaa niin ettei tarvitse rampata portaissa enemman kuin on pakko.

Me rakennamme parhaillaan kaksikerroksista taloa. Ensimmäinen kerros on tehty niin että pienten lasten, vanhusten ym. on mahdollista elää siinä ilman että mitään oleellista on toisessa kerroksessa (eli pesutilat, keittiö, olkkari, kaksi makkaria jne. alakerrassa). Vinttiin tulee sitten lisää makkareita ja varastotilaa ja " toinen olkkari" . Tuo varalla oleva yläkerta on varmaankin vielä tarpeen kun lapset kasvavat ja haluavat vähän etäisyyttä vanhempiin.



Toivottavasti tuon rapuissajuoksemisen mitä edellisissä viesteissä kuvattiin osaa sitten ottaa hyötyliikuntana =)

Me rakennettiin 2-kerroksinen talo ja kovasti on tykätty. Alakerrassa on oleskelutilat ja yläkerrassa makuutilat. Järjestely on mun mielestä tosi toimiva. Portaissa meillä ei ole ollut koskaan porttia, koska pikkumies oppi kulkemaan niissä heti kun muutettiin. Hukkaneliöitä jää tietenkin aina portaiden alle, mutta ahtaalta ei tunnu, sillä alakerrassa on reilusti tilaa ja neliöitä. Lisäksi mun mielestä 2-kerroksiset talot on ulkoapäin näyttävämpiä kuin 1-kerroksiset, mutta sehän on toki ihan makuasia.

Se mitä joku kirjoitti noista rapuissa ramppaamisesta ja siitä että aina on joku asia väärässä kerroksessa tuntui varsin tutulta kun asuimme 1 1/2 kerroksisessa rinnetalossa, jossa alakerrassa oli saunatilat.



Toisaalta lasten kasvaessa " oma kerros" lapsille voi olla ihan hyvä juttu. Silloin eivät portaat haittaa. Eniten kuitenkin miettisin noita pesutilojen ja kodinhoitohuoneen sijoitusta, mihin ne olisivat käytännölliset... Itse en haluaisi rampata aina eri kerrokseen kodinhoitohuoneeseen ja pesutilat kaukana omasta makuuhuoneesta tuntuisi huonolta. Myös jos pesutiloja haluaisi käyttää lasten nukkumaan mentyä, niin illanvietto tai muu vastaava mökääminen ei niin onnistuisi jos pesuhuonetilat " lasten kerroksessa" .



Nyt asumme yksikerroksisessa talossa ja kaikki on mukavan " lähellä" ja helppoa käyttää- itse tykkään. Vain lapset myös levittävät kaiken niin helposti- no ovat pienempänä helposti vahdittavissa, mutta äänetkin myös kuuluvat. Kavereilla kaksikerroksissa taloissa käyneenä, joissa lastenhuoneet eri kerroksissa, ovat lapset olleet melkein " huomaamattomia" .



Olisiko ideaalisin 1 1/2 kerroksinen talo, jossa alakerrassa (asuinkerros) kaikki muu paitsi yläkerrassa lasten huoneet ja pesuhuone (varsinaiset pesutilat alakerrassa)? Yläkerran kylppäristä pyykkikouru alakerran kodinhoitohuoneeseen. Alakertaan sitten vanhempien makuhuone kuitenkin jotenkin omaan rauhaansa ja jos alkuun itse nukkuu pienempien lasten kanssa ylhäällä- tätä alakerran makuuhuonetta voi käyttää leikkihuoneena. Joka tapauksessa lelut olisi hyvä saada alakertaan, että leikit onnistuu myös ettei itse tarvitse aina mennä ylös lasten kanssa. No sama logiikka tietenkin kaksikerroksisessa talossa, jossa asuintilat yläkerrassa ja alakerrassa lasten huoneet.

Portaat pienten lasten kanssa on aina hankalia, itse en pidä niistä porteista. Meillä 1-tasoinen ja toimii loistavasti. Ei tartte pelätä tippuuko portaista tai jäikö portti auki.



Mutta jos kellariin laittaa tiloja joissa ei tarvitse päivittäin käydä, silloin varmasti ihan ok.

ehdottomasti. Mieti asiaa myös siltä kannalta, että lapset kasvavat. Teinit huudattavat musiikkia yms metelöivät, ja kaipaavat omaa rauhaa. Pikkulapsiaika kestää niin vähän aikaa, ettei sen perusteella kannata suunnitella talonrakentamista.

Itse olen asunut koko ikäni väh. 2-kerroksisessa talossa. Nyt meillä on 3 kerrosta (remontti vihdoinkin päätöksessä!), yläkerrassa makuuhuoneet ja toinen vessa, alakerrassa olohuone, yks makkari, takkahuone, keittiö ja vessa, kellarissa sauna ja pannuhuone.

Joku kertoi siitä, miten rasittavaa on käydä isovanhempien luona, kun siellä on portaat ja kotona ei ole. Niinhän se on, jos kotona ei totu johonkin, niin se kiinnostaa sitten kylässä.

Olen asunut kerrostalossa, rivarissa, 1-, 2- ja 3-kerroksisissa omakotitaloissa, nyt asumme kerrostalossa ja haaveilemme omasta talosta. Toivon mukaan pääsemme lähivuosina aloittamaan rakentamisen.

Kaikkein paras asumiskokemukseni oli 3-kerroksinen vanha talo, jossa oli sisäänkäynti keskimmäiseen kerrokseen. Siinä oli vanhempien makuuhuone, olohuone, ruokailutila ja keittiö. Yläkerta oli lasten valtakuntaa ja pyykkikone löytyi kummastakin kerroksesta. Alimmassa kerroksessa oli tv-huone, sauna (josta myös käynti ulos) ja askartelutila. Koskaan muulloin ei ole meidän perheessä ollut niin hyvä kunto kaikilla ja niin paljon omaa rauhaa kuin siinä talossa, koko perhe ollaan sitä taloa ikävöity, sovussa siinä elettiin.

1-kerroksinen talo oli kaikkein epämukavin. Tv:tä ei saanut koskaan katsoa rauhassa kun kaikki ramppasi edestä, omaa rauhaa ei ollut koskaan kun joka makkariin kuului äänet kaikkialta talosta, ikkunasta näkyi naapuriin ja kadulle, ja kunto laski.



Jos/kun omaa taloa joskus tehdään niin näiden kokemuksien pohjalta haluan ehdottomasti 1½- tai 2-kerroksisen puutalon! Yläkertaan makkarit ja wc+suihku, sieltä kuilu alakerran kodinhoitohuoneeseen, alakertaan olkkari, keittiö, sauna ja vieras/tv-huone. Rakennetaan se tosiaan vasta jonkin vuoden päästä kun lapset ovat isompia eikä tartte portaita pelätä. Ja jos joskus tulee eteen tilanne ettei pääse portaissa kulkemaan niin niihin saa sellaisia tuolihissejä.



Kaverini rakensi ensin 1-kerroksisen talon. Asuivat siinä jokusen vuoden ja rakensivat uuden, 2-kerroksisen. Juuri sen oman rauhan takia.

On kokemusta asumisesta 1- ja 2-kerroksisesta asunnosta, ilman lapsia ja kolmen lapsen kanssa. Tällä hetkellä asumme kahdessa kerroksessa ja odotan sitä päivää, kun löydämme samalta asuinalueelta yhdessä tasossa olevan kodin. Käytännön kannalta pidän paljon enemmän siitä, että kaikki huoneet ovat samassa tasossa. Joku kirjoitti, että isommat lapset huudattavat mankkaa yms. Voihan lasten huoneet aina sijoittaa " toiseen siipeen" eli valita oikean mallisen omakotitalon. Onnea pähkäilyyn =) Itse inhoan rappusissa ravaamista (meillä makkarit yläkerrassa) ja niiden siivoamista. Jos vertaa neliömäärältään yhtä suuria asuntoja keskenään, tuntuu 1-kerroksinen paljon suuremmalta. Rappuset vievät vain turhaa tilaa. Mutta mielipiteitä on niin monia...

Meillä taasen on tontilla se tilanne että 1½- tai 2-kerroksinen pitää rakentaa eli mietiskelimme vaihtoehtoja 1½-krs talo yläkertavarauksella tai yläkerta valmiina. Meillä on se tilanne että emme vielä tiedä kasvaako perheemme tästä vielä (1 lapsi, nyt 1,5v) joten kovin isoa ei ole suunnitteilla tehdä. Muutenkin kun tyttö on vasta 2,5 kun talo on valmis niin mietittiin hyvin paljon noitten portaitten käytännöllisyyttä ja myös sitä mihin esim. tytön lelut laitettaisiin. Yläkerrassahan ne eivät oikein pysyisi vaikka tytön huone siellä olisi ollut, ei noin pientä voi jättää yksinään yläkertaan leikkimään eikä siellä kyllä viihtyisikään.



Oltiin jo päätymässä ratkaisuun jossa olisi 1 makuuhuone alhaalla ja 2-3 ylhäällä (pitkin hampain) kunnes vihdoi löytyi juuri nappi pohjaratkaisu jossa 3 makuuhuonetta alakerrassa + yläkertavaraus (2h + wc + vh). Eli jos joskus tulee lisätilantarve (tai tyttö tahtoo omaan rauhaan) niin saamme rakennettua yläkerran valmiiksi, tai vaikka puoliksi valmiiksi niin että sinne saadaan yksi makuuhuone.



-minskuliina

Eli minusta tähän asiaan ihan oleellisesti vaikuttava asia on talon koko! Tietämättä neliöitä on ihan mahdotonta ottaa kantaa.



Oma mielipiteeni on, että pienen asunnon tulee ehdottomasti olla yksikerroksinen, koska muutoin portaikkoon joko menee kohtuuttomasti neliöitä tai sitten siitä tulee jyrkkä, kapea ja vaarallinen. Pienessä asunnossa huoneet on mahdollista sijoittaa yhteenkin tasoon järkevästi ja ilman hukkaneliöitä ja se varmasti toimii paremmin.



Sitten kun mennään parinsadan neliön taloihin ja isompiin niin yhteen kerrokseen rakentaminen aiheuttaa jo ongelmia: taloon tahtoo tulla niitä hukkaneliöitä ja käytäviä. Tämän kokoiseen taloon saa helposti avaran, loivan ja turvallisen portaikon, jossa on helppo kulkea. Vaihtoehtoja huonejärjestykselle on useita.



Itse asumme lähes 300-neliöisessä talossa ja kahdessa kerroksissa, eikä se ole ollut mikään ongelma vaikka meillä on pienet lapset. Yläkerrassa on kaikki makuuhuoneet ja lastenhuoneet kylppäreineen sekä työhuoneet ja siellä vietetään myös paljon aikaa. Alakerrassa on olohuone, keittiö, takkahuone, kodinhoitohuone ja saunatilat. Portaikko on loiva ja riittävän leveä ja siinä on välitasanne, joten lapset oppivat nopeasti kulkemaan portaissa (keskimmäinen oli 1v 5kk kun muutimme taloon ja kuopus on nyt 10 kk, emmekä ole vielä tarvinneet edes porttia).



Toki lelut kulkeutuvat jonkin verran alakertaan ja myös portaikkoon ja ipanat aina silmän välttäessä keksivät laskea patjalla mäkeä portaissa, mutta mitään todellisia vaaratilanteita ei ole vielä ollut. Portaat voi toki laskea hukkaneliöiksi, mutta muuten meillä ei minusta juurikaan ole hukkaneliöitä, vaan tilat on saatu tehokkaaseen käyttöön ja käytäviltä on vältytty lähes kokonaan.

Onpas tästä tullut pitkä keskustelu!



Minä olen asunut 30-vuotisen taipaleeni aikana jos jonkinmoisessa asunnossa ja eniten tykännyt AINA 2-3 krs vaihtoehdosta. Kouluikäisenä asuttiin juuri niin, että keskikerroksessa oli vanhempien makuuhuone, olkkari, keittiö, vessa ja nuorimman siskon huone, yläkerrassa minulla ja siskollani oli huoneet ja vessa, ja kellarikerroksessa saunatilat. Todella hyvä järjestely, kaikilla oma rauha!



Viimeksi asuimme (minä, mies ja pian 3v lapsi) 2krs rivitalossa ja sitä ennen 1-taso oktalossa. Se 1-tasoinen oktalo oli tosi tympeä, juuri samoista syistä mitä muutkin ovat sanoneet: joka makuuhuoneeseen kuuluu kaikki äänet, kellään ei mitään rauhaa koskaan, ja meilläkin olohuone oli " keskellä" taloa niin että koko ajan kaikki kulku meni siitä. Lapsen lelut kulkeutuivat joka paikkaan. En tykännyt yhtään.



2-krs rivarissa asuttiin 1.5vuotta ja tykkäsin. Sisäänkäyntikerroksessa oli olohuone, keittiö+yhd.ruokatila, ja miehen työhuone +iso parveke. Alakerrassa oli makuuhuoneet ja takkahuone +kodinhoito ja pesutilat. Vessat molemmissa kerroksissa. Näin ollen tuo sisäänkäyntikerros oli suht ok kunnossa aina vieraita ajatellen. Alakerrassa oli oma rauhansa jossa pyykit sai lojua jne ja siellä nukuttiin rauhassa, eikä häirinnyt vaikka olisi yövieraitakin, he saivat nukkua eri kerroksen työhuoneessa. Hyvä juttu!



Nyt olemme pian muuttamassa taas " lapsuudenkotini" kaltaiseen järjestelyyn, kunhan talo joskus on lopulta rempattu kokonaan. Keskikerroksessa tulee olemaan keittiö , eteinen+vessa, ruokailuhuone ja olohuone. Alimmassa kerroksessa kodinhoitohuone, sauna+pesutilat ja oleilutila/työhuone. Ylimpään tulee 3 makuuhuonetta, aula+vessa. Eli juuri niin, että lapselle oma huone, jotta kaikki lelut eivät kulkeudu keskikerrokseen ja yläkerta on rauhoitettu nukkumiselle.



Alkuun tosin muutamme koko porukka keskikerrokseen ja elämme ahtaasti, eli kaikki tavarat tulee olemaan sikinsokin levällään kunnes yläkerran kylmä ullakko on tehty makuuhuoneiksi. Mutta kun unelmaansa tekee todeksi niin eiköhän sitä jaksa odottaa :-) Ehdottomasti siis ääni 2 kerrokselle tai kolmelle.