.o0O HELMET 2008 KESÄKUU O0O.

mutta tärkein ensin, eli surffailu ;)



Rusinat: sulla onkin ollut tosi rankkaa! Toivottavasti nyt alkaa helpottaa. Äidilläni on ollut sappikivet ja muistan, miten hirveitä kipuja hänellä oli, vaikka olin pieni ja hän yritti ne peittää (voin vain kuvitella millaiset kivut olivat kun minä en ollut näkemässä)..





Kiinteistä ja velleistä vielä. Eli terkka sanoi, että jos vauva on täysimetyksessä, ei kannata antaa velliä, ettei suotta totu pulloon. Eli mieluummin sitten perunaa. Velli ei kuitenkaan ole ravintoarvoltaan ihan hirveästi "tukuisampaa" kuin korvike, rintamaitovertailuja en tiedä.



Vieressä nukkumisesta: Meillä ei ole kukaan vauvoista nukkunut koskaan vieressä. Ihan joskus viimeisinä yösyönteinä (klo 6) saatoin jättää vauvan nukkumaan viereeni, mutta ihan muutaman kerran per lapsi. Muutoin ovat aina nukkuneet omassa sängyssä ja kaikki ovat siirtyneet omiin huoneisiinsa 3-4kk iässä. Ei ole koskaan tarvinnut vieroittaa vierestä tai opettaa nukkumaan omassa huoneessa kun eivät muusta tiedä. Mieli toki on tehnyt pitää vauvaa vieressä yön, mutta käytän sitten paljon vauvan hereilläoloajasta siihen, että pidän häntä sylissä ja nuuhkin rauhassa. Samoin imetysajat on ihania hetkiä pitää vauvaa lähellä. Olen siis niin täysin rakastunut tuohon meidän ihanaan Inariin, että kyynelsilmin häntä päivittäin katson, ihailen ja halin! Niisk! :`)





Inarin päivät ja yöt menee hienosti. Iloinen ja aurinkoinen tyttö. Ei ole kääntynyt kuin sen kerran lattialla vatsalleen, mutta eipä tuossa nyt kiirettä ole. Mä en tosiaan jaksa miettiä minkä ikäisenä jotain PITÄISI oppikirjojen mukaan tehdä, turhaa stressiä vain aiheuttaa. Kun itse näkee, että vauvalla on kaikki kunnossa niin kyllä hän kääntyy ja tekee kaiken muunkin kun on valmis siihen. Esikoisen kohdalla stressasin motoriikan vuoksi, mutta hän vain oli ja on varovaisempi lapsi. Siitä opin, että jokainen kehittyy ihan omaa tahtiinsa. Tosin kun Inarin siskot on molemmat lähteneet myöhään liikkeelle, niin eipä ole odotuksia Inarinkaan varalle ;)



Inarin 4kk neuvola oli siis eilen ja kaikki oli niinkuin pitääkin. Mitatkin helppo muistaa: 6440g ja 64.4cm :) Syntymämitat 3660g ja 51cm.



Mutta nyt aamupalalle, hirveeeee nälkä!





Mukavaa Juhannusta kaikille Helmiäideille ja perheille!





M ja I

Vieressä nukkumisesta oli puhetta. Meillä neiti on nukkunu koko ajan vieressä, enkä pelkää, että pyöritään päälle tms. Siitä on vaan niin helppo ottaa yöllä syömään kun on jo valmiiks tissin vieressä=) Mietin kyllä, ett pitäskö ruveta kokeileen omaa sänkyä, ni jos söis yöllä vähemmän (tosin syö kyllä yleensäkin vaan 1-2 kertaa), mut ainakin aikasemmin kun kokeilin siirtää pinnikseen, ni heräs aina. Esikoinenkin nukku meiän vieressä. Nukku kyllä välillä jo kivasti omassa sängyssä ja jopa omassa huoneessakin, mutta sitten vähän ennen kun tuli 2v. täyteen, ni siirty taas meiän viereen. Ei vaan yksinkertasesti suostunu omaan sänkyyn. Kun vauvakin synty, ni nukuttiin kaikki neljä jonkun aikaa samassa sängyssä, mut esikko aika kova pyörimään ja potkimaan. Nyt sitten nukkuu omassa sängyssä, mutta meiän huoneessa.

Mä en tiiä niin tuosta kiinteitten alottamisesta. Esikoiselle alotin maistatuksetkin vasta sillon puolen vuoden iässä ja ihan hyvin tuo nyt osaa puhua (neuvolantätin mukaan puhuu huomattavasti paljon paremmin kun kaksvuotiaat yleensä ja kyllä tuo aika mahoton papupata onkin). Todennäkösesti sillon puolen vuoden kieppeillä alkaa neitikin saada ruokamaistiaisia jos vaan kaikki sujuu siihen asti...

Meillä lasten ikäero on 2 v 1 kk. Pienempikin ikäero ois kelvannu, mut näin sitten. Esikoisella ollu välillä aika kovaa uhmaa, mutta mustis ei oikeestaan oo vauvasta ollu. Mut omaa tahtoo kyllä löytyy=)

Muuta ei nyt tuu mieleen...=)

Mukavaa juhannusta kaikille!



Millamalla ja neiti huomenna 4kk

Meillä santeri nukkuu vieressä.Alussa nukahti niin huonosti yö unille niin siksi otin viereen.Sit ku yö syönti loppuu siirrän pojan omaan sänkyyn.



Mulla alkoi kuukautiset heti ku lopetin imettämisen.Meniköhän kaksi viikkoa ja alkoivat.Eilen pääsin alottaan pillereiden syönnin.



Noista lasten ikäeroista myös puhetta.Meillä ei oo helposti tullut lapsia niin siksi on pitkät ikäerot.Santeri on niin yllätys vauva,koska luultiin et meille ei enempää siunaannu ku kaksi poikaa.Mutta yllätys oli aivan ihana kun tein testin ja se näyttti plussaa.

Kerkesin melkeen kaikki vauvan vaatteet hävittää ku tosiaan luultiin et meidän lapsi luku on se kaksi.Siskolta oon saanut lainaan vaatteita ja lahjaksi saatu uusia paljon ja myös ite ostanut olen.

Jaaha santeria alkaa väsyttään joten lähen laittaan pojan nukkuun.

anna_liisa ja santeri reilu 4.5kk
!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=30b5aa92-3de5-11dd-82ea-…!

Hohhoijaa... Neuvolassa käyty.

Alkuun 4kk-mitat:

Pituus:64,5cm (+ 2,5cm lisää kuukaudessa)

Paino: 7390g (+610g)

Py 43cm (+1cm)

"Tasaisesti kasvaa. Vähän maistellut kiinteitä soseita. Jatkaa vielä pelkällä maidolla. Sylissä viihtyy"



Aikaa meni yli tunti. Tällä kertaa neukka oli sitä mieltä, et mun pitäis vaan lähtä ja jättää Linus alkuun isän seuraan eikä olla paikalla lohduttamassa... Siis pitäis alkaa totuttamaan muihinki syliin ko vaan mun... Koitin kysellä, et eikös Linus kaikesta huolimatta ole kuitenki aika pieni vielä... Mut niin se täti meinas, et muuten tää syliinnukahtamiskierre ei katkea.

Mut säpsyilyyn ym. ei sanonu mitään...

Siis nyt jäi sellanen olo(niinko anoppi on sitä toitottanu), et mä oon opettanu pojan tommoseksi tissitakiaiseksi... Että joopa joo, taidetaan vaan lopettaa imetys ja alkaa korvikevauvoiksi. Pa$&a...

Ja mun huoli motorisen kehityksen jälkeenjäämisestä ei tuottanu vastakaikua... "kaikki ajallaan, ei oo kiirettä"...

Entäs sitte, ko on kiirettä. Linus ei tavoittele leluja, ei osaa nojata käsivarsiin mahallaan (ei edes oikein osaa olla mahallaan, kun ei siihen asentoon suostu), ei ole löytänyt varpaitaan... Suosii vasenta puolta... Kehotti välillä hoitamaan enemmän oikealle päin...

Mä en tiedä, uskoiko se mua, kun sanoin, et yhä ja edelleen nukutaan kapalossa ja siinäki säpsähtelee... Siis että myös päivällä rauhoittuu nukkumaan vain kapaloon...

Toki Linus sitte näytti parhaat puolensa tädille nukahtamalla mun syliin ko juteltiin... :p

Oltiin jo pois lähdössä, ko täti rohkaisi mielensä ja kysyi, mitä mulle itelleni kuuluu... Noh, välillä rasittaa ja väsyttää, toleranssi itkulle on nolla, mut kyllä mä tässä, ei hätää... Onhan mulla paikka missä purkaa oloani (TE) ja aina voi soittaa äidille ja vinkua osaansa pienten lasten äitinä :D



--> Kiinteillä jatketaan, se on saletti. Ja jatkan näillä makeilla mauilla edelleen... Mä tein Lukanki kanssa niin, et makealla aloitettiin, sitte lisättiin muuta. Ymmärtääkseni myös porkkana ja peruna maistuvat lapsen herkässä suussa ihan hyville... Tai siis ainakaa Lukan kanssa ei ollu ongelmia, tyypin suurinta herkkua on, ko saa (häntä lainatakseni) "pottua -- kalaa" Annos kun loppuu, saattaa vielä kuulua "isää"(lisää) :D

Aloitin sillon Lukan kanssa mangolla(maissivellissä) ja perunalla, Linus aloitti mangolla ja maissilla purkista. Ja toki meilläki alkuun omatekoiset ohennetaan korvikkeella, kunnes muutetaan alun jälkeen vedeksi...

Mutta toki mun on huono verrata poikia keskenään... Niissä ei ulkonäön lisäksi näytä olevan mitään samaa, joten aika näyttää, mitkä maut pikku-kakkoselle koskaan kelpaa... Ja katoin ykkösen neukkakorttia... Luka on 4kk neuvolassa painanu 8260g... Siis kilon enemmän ko velupoika... eh...



Muttamutta. Pitää alkaa siivoamaan juhannusta meilleki.

Rauhallisia pyhiä kaikille!



Luuk@
!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=73f711f8-3df0-11dd-b0b8-…!

Harmi, ettei neuvolakäynti taaskaan tuottanut toivottua tulosta :( On jännä, että esim. pituudessa ja painossa ollaan niin tarkkoja, että menisvät keskiarvojen mukaan, mutta motoriikkaan taas ei juurikaan puututa. Kerroit, että Linus viihtyy parhaiten kapalossa eli ehkä senkin takia ei ole vielä kiinnostunut tutkimaan käsillään ympäristöä. Voi olla, että hänellä on turvallisempi olo kapalossa ja sylissä ja vaatii varovaista totuttelua olemaan lattialla jossa on "avointa ympäristöä", eli ei syliä tai kapaloa. Mun mielestäni vauva ei voi koskaan olla kyllä liikaa sylissä, koska sehän se vauvan paikka on! Minkä ikäisenä laitoitte Linusta ekan kerran lattialle? Mä olen laittanut tytöt n. viikon vanhana ekaa kertaa lelumatolle ja siitä lähtien ovat olleet päivittäin aika paljonkin lattialla. Mutta eivätpä ole kyllä sen aikaisemmin kääntyneet, päinvastoin, myöhempään kuin muut ikätoverit. ELi uskon,että on aika pitkälle ihan luonnekysymys. Ehkä Linus vain on rauhallisempi kaveri sen suhteen :)



Enkä usko, että tissitakiaiseksi voi opettaa, koska tarpeeseen se vauva sitä rintaa syö, ei vain "kiusatakseen". Joko syö nälkäänsä tai sitten vain läheisyydenhalustaan, näin mä ajattelen. Jotkut vain tarttee enemmän tisua kuin muut. Mutta jos näyttää, että pelkkänä huvituttina joudut olemaan illat pitkät, niin kannattaa antaa poikaa isin syliin enemmän, niin ei ainakaan tuoksu maito koko ajan nenussa. Jos sitten rauhoittuisi myös isän syliin paremmin. Syökö Linus tuttia? Se toimii usein ihan imemisentarpeeseen. Minusta sitäkin kannattaa opettaa, koska siitä on kuitenkin aika kivutonta luopua sitten myöhemmin, jos se auttaisi teitä tuossa tilanteessa.



Olisko ne säpsyt vain sitä poismenevää refleksiä, moro:a vai mikä olikaan? Joiltain kestää kauemmin että se menee pois. Oliko teillä nyt 4kk iässä samalla myös lääkäri? Jos ja kun asia sua huolettaa, niin kannattaahan sitä oman mielenrauhan takia käydä lääkärissä näytillä. Olisi sitten joku henkilö, joka ottaisi sut ihan tosissaan ja katsoisi niitä säpsyjä. Todennäköisesti on vain sitä päällejäänyttä refleksiä, mutta sitten saisitte ainakin varmuuden eikä tartteis huolehtia. Yks miten moroa saa vähentymään on se, että aina kun laskee ja nostaa hoitopöydälle, tekee liikkeen kylkien kautta. Eli kiepsauttaa vauvan hoitopöydälle kyljen kautta, samoin kun ottaa syliin, eli ei suoraan laske selälleen.



Ymmärrän sua hyvin, huoli omasta lapsesta on kaikista suurin huoli! Toivottavasti pian alkaa helpottaa ja motoriikkaa myös tulee. Meillä ei myöskään ole varpaita löytynyt, toista polveaan hieroo että mikäs patukka täällä on, mutta siihen loppuu kiinnostus. Kuten tuossa aiemmin kirjoitin, meillä on olleet toooosi hitaita motoriikaltaan nuo edellisetkin, joten en odota, että Inarikaan tuosta kohta kävelemään lähtee :) Jokainen kuitenkin kehittyy omaan tahtiinsa, joten voi olla, että Inari tekee kaiken nopeamminkin kuin siskonsa. Pian se nähdään. Tämä siis vain tsempiksi sulle, että hiljaa hyvää tulee, vaikkei aina jaksakaan siihen uskoa!



Haleja!



Mikaela.

Oli ihan pakko tulla jakamaan tämä. Neiti oppi ryömimisen jalon taidon itse asiassa jo kolmisen viikkoa sitten. Selältä mahalleen oppi kääntymään 3kk 1vkon iässä. Mahaltakin osaa jo kääntyä selälleen ja nostaa koko yläkropan ylös käsien varaan. En tiedä, kuinka tavallista tämä on, ainahan sitä itse pitää oman lapsen taitoja jotenkin ihmeellisinä :)



Neuvolassa eivät kommentoineet mitään, kun oli niin kiire ja ajat olivat myöhässä. Lattialla vauvelia on makuutettu paljon, jo 1,5kk:n iästä asti. Ja onhan vaavi aika kookaskin, ehkä sitten myös tavallista "vahvempi" vauva...



Tytön taidoista lumoutuneena annoin tänään ensi kerran purkkiruokaa. Söi heti peruna-porkkanaa puoli tölkillistä ja maidot päälle. Ensi maisteluiden jälkeen ei ole muuten saanut nyt muutamaan viikkoon kiinteitä.



Mami_08 ja tyttö 4kk ja 2 vkoa (n. 7,5 kiloa)

Toivon, että pienellä lisäruokinnalla iltaisin saisin tytön nukkumaan pidempään/vähentämään yösyömistä. On ruvennut heräilemään aamuyöllä useita kertoja neljän ja kuuden välillä ja nukahtaa uudestaan vain tissille. Illalla nukahtaa tissille noin yhdentoista maissa ja syö pari kertaa ennen aamua.



Mami_08 + tyttö 4kk ja 2 vkoa

Ei meilläkään vielä varpaita olla löydetty. Kovasti jalkoja jo nostelee, mutta ei niihin sitten sen enempää kiinnostusta löydy. Kääntymistäkin on suhkot vähän, ainoastaan mahalta selälleen kääntyy joskus ja sitten sen yhen kerran sängyssä toisinpäin. Yritys on suuri kääntyä selältäkin, mutta kun se pahuksen käsi on aina tiellä... :)



Sätkyistä - meilläkin tulee välillä ihme sätkyjä. Unissaan herää joskus sätkyyn ja välillä niitä tulee esim leikkimatolla. Jos Venlaa kantaa sylissä niin, että naama on menosuuntaan päin, niin tulee semmonen kohtaus että kädet menee sivuille ja ihan kuin hengitys hetkeksi salpaantuisi. Pitää sitte kääntää neiti heti toisinpäin.. Onkohan tämä ihan normaalia? Tätä tulee esim käytävän rapuissa. En ole aikasemmin oikein asiasta huolestunut, mutta olisikohan syytä..?



Juhannusta mennään varmaankin viettämään mun vanhempien luo. Mulla on nii pieniä sisaruksia (nuorin 8v) niin siellä on ainakin ihanaa vilskettä eikä aika käy pitkäks :) Ja onhan siellä toki Venlalle monta innokasta tätiä (2) ja enoa (2) , unohtamatta isovanhempia, jotka hoitaa ja hellii neitiä ;)



se on totta, että syliä ei vauvalle voi liikaa antaa! Ainakin mun kasvatus menetelmiin kuuluu kyllä visusti syli. Monet sanoo ja neuvoo että annetaan tytölle liikaa periksi, että itkeä pitäisi välillä antaa (mennään liian helposti tytön luokse sitä rauhoittamaan - pah! ) , mutta en usko lapsen itkettämiseen! Mun mielipide on se, että lapsi ehtii vielä monen monta kertaa itkeä, ja vauva ikäisenä sitä ei tarvitse turhaan tehdä. Mutta tapansa kaikilla.



Jeps, eipä tässä kai nyt sitten muuta...



Hauskaa juhannusta kaikille!



Suvi ja Venla n3,5kk

(pakko vielä kommentoida :D)



Ohhoh, teillähän aikaisin kehitytään! Ei varmaan mene aikaakaan kun teillä jo kävellään ;) Piti muutaman kerran lukea viestisi, tuntui jotenkin niin uskomattomalta :)

Yhden tuttavan poika alkoi kävelemään jo 8kk:n ikäisenä, oli hassun näköistä kun niin pieni taapero käveli vastaan :)



Mutta niin se aika vaan vierähtää ja jokainen kehittyy omia aikojaan.



S&V

Meillä oli tänään vieraita grillaamassa ja nyt ollaan jo palattu arkeen. Aloitinkin juuri keskustelun, siitä kun Viola saa ihan järjettömiä pulloraivareita, enkä oikein tiedä mitä tehdä. Huoh.



Suville noista sätkyistä, eikös ne ole ihan vauvoille tyypillisiä refleksireaktiota, niin kuin se morotus-refleksi? Jos vauva tavallaan "tippuu" niin heittää kädet ylös ja säpsähtää. Violalla tuli niitä lähes aina kun laitettiin hoitopöydälle tai lattialle, nyt on jo loppunut, paitsi joskus satunnaisesti tulee. Ehkäpä tuo portaiden kulkeminenkin laukaisee sen, kun vauva siinä aina "tipahtaa".



Mites Linuksen kanssa, mulle tuli mieleen, että pitääköhän vauva vain totuttaa noihin säpsähdyksiin...? En mä mistään mitään tiedä, mutta jos hän tottuisi niihin ja pikku hiljaa ymmärtäisi, ettei ole mitään hätää ja ehkä se säpsähtely sitten joskus loppuisi...



Viola istuu jo pitkiäkin aikoja, vähän tarvitsee enää käsistä tukea. Varpaitaan hän kovasti katselee istuessaan, mutta ei varmaan ole vielä ymmärtänyt niiden olevan osa häntä. =) Mahaltaan on kääntynyt tasan kaksi kertaa selälleen, ja kyljelleen vänkää kovasti, mutta mitään muita kääntymisen merkkejä ei ole. Hän on enemmän keskittynyt tähän ylöspäin menemiseen. =) Vatsallaan ei viihdy pitkiä aikoja vaikka mitä leluja tunkisi naaman eteen.



Leluihin Viola tarttuu jo kovasti, pitää niitä kädessään ja tutkiskelee niitä suurella mielenkiinnolla. Helistimiäkin osaa jo vähän heilutella, ja ihmettelee niistä lähtevää ääntä. Kova tyttö hymyilemään, ja ääneenkin naureskelee, tosin vielä aika satunnaisesti. Paljon hän kyllä muuten juttelee, ja vaikuttaa että hän ihan keskustelee kanssamme.



On tämä kyllä ihanaa seurata pienen ihmisen kasvua ja kehitystä!!! Kyllä sitä kakkosta täytyy yrittää parin vuoden päästä... =)



täysikuu ja Viola kohta 4kk

Viola kyllä pyörii "akselinsa ympäri", varsinkin kun on nälkäinen. Monesti aamulla olen itse unenpöpperössä sängyn vieressä ihmetellyt kun pään paikalla ovatkin jalat. =D
!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=a1c55bb1-3eed-11dd-b0b8-…!

Vietämmekin sitä tällä kertaa ihan kotosalla, mutta mikäpä täällä on ollessa.:-)



Täysikuu: Leo kanssa haluaisi mielellään istua, mutta ei olla uskallettu vielä istuttaa. Esikoinen oppi istumaan vajaa puolivuotiaana ja häntä pidettiinkin paljon lattialla istumassa, kun siellä viihtyi kirjoja selaten ja lelujaan katsellen. Vasta nyt Leon kanssa kuulin neuvolassa, ettei vauvaa saisi istuttaa (paitsi lyhyitä hetkiä tuettuna esim. syöttötuolissa) ennen kuin vauva itse nousee istumaan. En tajua, miten tuollainen tieto oli meiltä esikoisen kanssa mennyt ihan ohi, mutta eipä tuolle onneksi ole tullut mitään ongelmia. Leoa ei kuitenkaan olla juuri istutettu. Olen miettinyt sitäkin, että ehkä esikoinen (tosin rauhallinen kyllä luonteeltaankin) lähti liikkeelle niin myöhään sen vuoksi, kun pidettiin niin paljon istumassa. Siitä oli riittävä näkyvyys ja pystyi puuhastelemaan kaikenlaista, joten ei tainnut olla motivaatiota liikkua minnekään. Esikko oli siis vasta 10-kuinen ennen kuin liikkui itsenäisesti mihinkään - ja vasta samoihin aikoihin oppi konttausasennosta varsinaisesti nousemaan istualleen.



Leo pyörii kanssa kovasti akselinsa ympäri ja vääntäytyy aivan kyljelleen, mutta ei vielä käänny. Ehtiipä tuota.:-)



Täällä on kanssa ollut pieniä muutoksia nukkumisissa. Unille mennään kyllä osapuilleen kuten ennenkin, eli n. klo 10 aamupäivällä, klo 13, iltasella klo 18.30 ja sitten yöunille klo 21. Mutta nuo iltapäivän pidemmät unet ovat muuttuneet katkonaisemmiksi ja samoin yösyönnit tihenivät tuossa jonkin aikaa sitten (ennen 1-2, nyt yleensä kolme kertaa). Voi olla, että Leo tekee hampaita tai sitten taannoinen alkava korvatulehdus ei pysähtynyt antibiooteilla. Tai sitten pojulla on joku maidon tilailukausi meneillään. Tai sitten kyse on ihan vain ikään liittyvästä levottomuudesta, kun koko ajan tulee uusia ja ihmeellisiä taitoja. Ihan hyvin oon kuitenkin jaksanut myös nuo muutamat yösyötöt, kun valvoskella ei oo sen kummemmin tarvinnut.



Leo on nukkunut alusta asti omassa sängyssään meidän vanhempien makuuhuoneessa. Joskus aamulla, jos mies on vapaalla ja jää nukkumaan, kun me esikoisen kanssa noustaan, saatan jättää Leon syötön jälkeen miehen viereen koisimaan. Mutta pääasiassa nostan aina yösyöttöjen jälkeen omaan sänkyynsä ja sinne nukahtaa. Esikoista pidin enemmän öisin vieressä, kun söi välillä aika tiheästi, mutta silloin nukuin kyllä itse aika huonosti. Ja esikoisen itsensäkin unet paranivat, kun alkoi nukkua yksinomaan omassa sängyssään. Näin meillä.



Syömisistä: Täysimetyksellä siis mennään vielä, joten maitomääristä mulla ei ole tietoa (kun ei poika pulloakaan huoli). Imetän Leoa varmaankin lähes 10 kertaa päivän aikana ja yöllä sen pari kolme kertaa. Vielä parikuisena noita syöttökertoja oli takuulla ainakin 15 per vrk (vaikka yöt menivät siis vähemmillä syönneillä), joten nää nykyiset n. parin tunnin syöttövälit päiväaikaan tuntuvat ihan kohtuullisilta, heh.;-) Tiistaina on meillä 4 kk-neuvola, ja jos poitsu tuntuu kasvavan hyvin, niin aikaisintaan kuukauden päästä aletaan pikkuhiljaa maistella kiinteitä. Allergikolle on sekin homma tehtävä normaalia hitaammin ja varovaisemmin.



Nyt kutsuu jälkikasvu, joten kuulumisiin ja moi!



Lumileopardi + Leo kohta 4 kk

Piti kirjoittaa kun tuo tekstisi istumisesta oli kuin meidän esikoisen ajoilta! Istui kanssa alle ½v tuetta ja lähti vasta 10kk ryömimään. Toisen kohdalla kyllä tehtiin sama, koska kun selkä vahvistui pikkuhiljaa, niin istui tukevasti tuetta ½ vuotiaana hänkin ja lähti konttaamaan 10kk (ei ryöminyt lainkaan). Esikoisemme nousi itse istumaan vasta 1v, joten hurjalta tuntuu, ettei olis voinut istuttaa sitä ennen! Hän oli siis hitaampi motoriikaltaan muutenkin. Mutta nyt olen ajatellut, etten opeta Inaria istumaan tuetta, mutta seurailen vähän tilannetta. Noita edellisiä kun oli niin helppo syöttääkin syöttötuolissa kun istuivat niin tukevasti. Ja aivan normaaleita lapsia he ovat kaikin puolin. Mutta jos nyt sit koittais toisin.



Sylissä Inari pönkää pystyyn IHAN koko ajan. On tehnyt sitä jo kauan, mutta nyt ei suostu olee yhtään nojaamassa sylissä, vaan välillä sitten istutetaan (ei 90 asteen kulmassa) kyljistä tukevasti tukien.





Mutta nyt letulle, mansikoille ja kermavaahdolle! :P





Ihanaa Juhannuspäivää!



t. Mikaela ja Inari tänään 4kk!



:x

Meillä siis nimenomaan Viola itse pönkää ylös istumaan, istuu siinä sitten niin kauan kuin itse jaksaa ja sitten taas levähtää taaksepäin nojaamaan. Ei siis todellakaan istuteta mitenkään väkisin! Pidetään vain käsistä kiinni kun on ylhäällä, sylissä siis. Oli pakko tarkentaa... =)

Oon eilisestä saakka yrittäny ja nyt pääsen kirjautumaan taas...

Siis. Ihan aluksi: Kiitos Mikaela tsempistä <3! Oot ihana ko jaksat mua!

Huonoina hetkinä tuntuu tosi pahalta, mut hyvinä hetkinä oon ikionnellinen perheestäni... En vaan taida muistaa koskaan kertoa niistä ihanista ajoista, ko vingun aina vaan sitä, miten raskasta meillä on...



Kaikki varmasti ajallaan. Päivä päivältä mennään kohti mukavampaa vauva-arkea. Linus on alkanut nyt isän vapaalla ollessa paremmin viihtyä myös isukin sylissä ja hoidossa. Ja isäkin nauttii, kun saa olla pikku-kakkosen seurassa...



Mut nyt näyttää grillattava olevan valmiina, joten vartaiden kimppuun!

Mukavaa viikonvaihdetta!



Luuk@ ja Linus, Luka ja iskäki lähettää terveiset!



ps. Täysikuu: en minäkää mistään mitään tiedä :p

Täysikuu: Hyvä että tarkensit, että sylissä istuu. Minä jo mietin, että hurja homma, jos muutoin...:-) Sylissä Leokin nousee väkisin istumaan. Yritetään vaan aina katsoa, ettei ihan 90 asteen kulmassa vielä olis. Kova on into pienokaisilla päästä katsastelemaan maailmaa. Leokaan ei ole yli kuukauteen viihtynyt "vauva-asennossa" kuin syödessä.

Et tosiaankaan koko aikaa vingu miten raskasta on. Huoli vauvasta on kuitenkin aina niin suurta, että helposti sitä vain miettii onko kaikki kunnossa vai ei. Mutta sen kun yrittää muistaa, ettei hirveästi vertaa lapsia keskenään, edes oman perheen lapsia. Meidän varovainen esikko on edelleenkin varovainen, ja hän ei ole montaa mustelmaa elämässään saanut (nyt 4v4kk) toisin kuin pikkusiskonsa (2v4kk) joka on yltäpäältä mustelmilla ja aina kolisee joku paikka lattiaan, kaappiin, kiikkuun... Eli ainakin siinä suhteessa varovaisen ja rauhallisesti liikkeelle lähteneen esikoisen kanssa on ollut helpompaa. Ja yleensä ne lapset jotka lähtee myöhemmin liikkelle, ovat varovaisempia kun on jo vähän itsesuojeluvaistoa.



Ja tämä on kyllä oiva kanava jutella näistä asioista, koska on niin monia perheitä, että esim. omassa lähipiirissä ei ehkä ole samanluoteisia lapsia, joten ei saa yhtään vertaistukea. Meillä ei ollut/ole kellään lähipiirissä varauksellista lasta kuten esikoisemme on, mutta täältä löysin monta äitiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia. Joidenkin juttujen kanssa sitä vain on niin yksin, mutta netin kautta löytyy varmasti satoja samassa tilanteessa olevia.



Ja tätä kautta saa myös hyvin vinkkejä, joita ei ole itse tullut edes ajatelleeksi. Sitä kuitenkin elää niin siinä omassa arjessa, ettei osaa katsoa montaakaan tilannetta usein ulkopuolisesti.



Ja mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä helpommaksi kaikki tulee. Tulee rytmiä, lapsi oppii kommunikoimaan, maailma avartuu kun pääsee itse liikkumaan jne. Mutta kuten edellisessä kirjoitinkin, niin jos joku asia häiritsee kovasti, kannattaa käydä lääkärillä. Minusta lääkärikäynnit ei ole koskaan turhia. Jos mitään "vikaa" ei löydykään, niin saa siitä ainakin mielenrauhan. Ja siitä on valmis kyllä maksamaankin :)



Tsemppiä! :)





Mikaela

Mikaela, osuvasti kirjoitit tällaisen palstan tarjoamasta vertaistuesta!



Meillä ei myöskään kuulu tuttavapiiriin toista lasta, joka olisi samalla tavalla hitaasti lämpiävä kuin tuo meitin esikoinen. Tyttö ei varsinaisesti ole ujo eikä hiljainen, on jopa sosiaalisesti aika lahjakas halutessaan. Ja tuttujen kesken varsin vilkas ja puhelias. (Mutta on kyllä myös nyt uhmastakin huolimatta aika vakaa, luotettava ja "kuuliainen" monissa asioissa.)



Mutta tuota hitaasti lämpiävyyttä, etenkin uusien lasten suhteen, on monen vaikea ymmärtää. Monet alkaa painostaa helposti meidän tyttöä, tyyliin "mene vaan mukaan leikkimään, no mene nyt", vaikka oikeasti likka tarvitsee vain vähän aikaa. On kyllä myös aika tarkka omasta reviireistään ja omista leikeistään. Me ollaan koko tytön elinikä yritetty opettaa häntä vähän hövelimmin jakamaan leikkejään - ja perhepäivähoidossa nekin taidot ovat onneksi karttuneet. Mutta ihan helpolla tyttö ei yhteisiin leikkeihin ryhdy vieläkään, paitsi aivan tutuimpien lasten kanssa. No, onneksi pikkuveli kasvaa kovaa kyytiä ja kohta on tarjolla siedätyshoitoa siihen asiaan...;-D

En ole ehtinyt kokonaan lukea viimeisimpiä viestejä, kun olen nyt juhannuksen ollut täällä äitini luona... Me tosiaan vietellään jussia täällä, kun on pihaa ja kaikkea, vaikka siitä ulkoilmasta onkin saanut aika vähän nyt nauttia... No, sisällä onkin sitten kaksi kissaa, joihin Typy on ihan rakastunut. Laitankin tuohon kuvan neidistä ja vanhaherra-kisusta(14vee) yhdessä sohvalla.:) Ei kuitenkaan annettu kissojen tulla vierashuoneeseen nukkumaan, nuo kun ovat hieman tuttavallista sorttia, ja olisivat voineet mennä Typyn päälle koisaamaan... Mutta juhannus tosiaan meni todella hyvin, vaikka ei grillaamaan päästykään. Typy nukkui viime yönä 11h heräämättä ja siis tietenkin syömättä! Ennätys...







Ja nyt aamukahville...







Valentine ja Typy 4kk ja risat
!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=47f96324-4020-11dd-82ea-…!

Ystäväiseni! Ihanaa kuulla, että myös teillä on hitaasti lämpiävä tyttönen. Olis kun omaa tekstiä olisin lukenut! Minkäs ikäinen teidän neiti onkaan? Meillä tosiaan pian 4½ vuotias ja tooosi paljon rohkaistunut viim. kahtena vuotena ja koko ajan enemmän. Kaikki sukulaiset ja ystävät on sanoneet sitä, että on paljon rohkeampi ja avoimempi. Moni luuli myös, ettei tyttömme osaa puhua kunnolla vaikka osaa kyllä ihan normaalisti jo puhua. Itsestäni tietysti tuntuu, että vielä ikäisiään paremminkin :) On tosi varhaiskypsä, empaattinen ja kiltti tyttö. Parhaat puolet näkee vain lähimmät ihmiset, mutta ne ihmiset, kenet hän päästää sydämeensä, saavat kyllä nähdä aivan upean pikkuihmisen. Onneksi rohkaistumisen myötä myös vieraammat ihmiset alkavat tutustumaan paremmin tyttöön.



Tästä luonteenpiirteestä voisi kyllä kirjoittaa vaikka kirjan :) Mutta hirveästi olen joutunut pitämään lapseni puolia sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät todellakaan YMMÄRRÄ asiaa. Oma anoppinikin on sanonut, että olemme opettaneet hänet sellaiseksi.. Muutenkin ihmisten kommentit osasivat olla tosi satuttavia, ehkä tahtomattaankin. Nykyään osaan jo sanoa aika napakastikin takaisin, mutta kun lapsi oli ensimmäinen, se oli niin herkkä paikka silloin, että usein vain olin hiljaa ja itkin sisäänpäin. Mutta sittemmin musta on kasvanut sellainen naarasleijona, jota KUKAAN ei enää saa loukattua. Täältä pesee :)





Mutta joo, taas tulee niin pitkä teksti että parempi lopettaa. Ihanaa kuitenkin kuulla, että teidänkin perheessä on niin hurmaava persoona :)