Saako tässä elämäntilanteessa yrittää lasta?
Tuntuu, etten pysty ajattelemaan mitään muuta kuin vauvaa, ja tällaisia vaiheita mulla on ollut viime vuosina yhä enemmän. Olen 25 vuotias, ja opiskelen työllistymiseltään hyvää alaa, mutta vasta ensimmäistä vuotta. Tähän asti olen ollut töissä siellä sun täällä. Poikaystäväni on 30 ja hänen elämäntilanteensa on aika samanlainen.
Meillä ei siis ole koulutusta eikä töitä, mutta kumpaankin toisaalta mahdollisuus tulevaisuudessa. Toisaalta en tiedä saisiko mun poikaystävä töitä jos etsisi enemmän, että onhan se taloudellinen tilanteemme jonkin verran epävarma.
Musta siis tuntuu vain etten pysty elämään ilman lasta...... Mulla oli ensimmäinen vauvakuume 16 vuotiaana ja oon niin pitkään odottanut, että saisin antaa vauvan tulla jos se olis tullakseen. Mä vaan itken, kun nään lapsiperheitä tv:ssä tai mitään äitiyteen liittyvää / puhun tästä asiasta. En pysty katsomaan raskaana olevia naisia.
Lisäksi pelkään, että jos en nyt yritä tulla raskaaksi, en ehkä tule myöhemminkään, kun valmistumiseen on kuitenkin reilu 5-6 vuotta (keskimäärin alallani), ja suvussani kuitenkin on pahanlaatuista endometrioosia ja mulla saattaa olla se myös. Olen menossa tutkimukseen alavatsakivuista ja kuukautisongelmista ensi kuussa.
Nyt tästä opiskelusta ei meinaa tulla mitään kun en pysty keskittymään siihen, tunnit valuu hukkaan kirjastossa kun ajattelevan vain vauvaa.
Onko pakko olla opiskelut ohi, ura aluillaan ja ikää 35 ennen kuin voi yrittää? Koska ei vastavalmistuneena ennen työelämän aloitusta ole järkevää myöskään eristäytyä kotiin, eli siinäkään vaiheessa ei olisi hyvä idea. Millon mä saan haluta sen!!!! Pelkään että moni (joitain sukulaisia myöten) tuomitsisi mut jos tietäis, että tämmöistä toivon ja ehkä jopa yritän...
Kommentit (5)
Meillä tilanne, että opiskelen ja mies on töissä, mutta ei vakituisessa työsuhteessa.. Ja ikää on 20 (täytän 21), ja mies 23. Ja odotan kaksosia (ylläri, koska ei meidän suvussa ole yhtiikään kaksosia), laskettu aika on kesällä. Läheiset ja sukulaiset sanoivat, että kunhan rakastaa toisiaan, niin ei sillä ole väliä mihin väliin se vauva tulee. Ja kaikki sujuu hyvin, samoiten oponi on sanonut että rauhassa katson oman vointini mukaan, ja pidän sitten äityys vapaata niin pitkää kun tarvitsen ja sitten opiskelen loppuun. Minulla vähäsen päälle vuosi jäljellä opiskelua. (ja olen laatinut itselleni suunitelman, opiskelun suhteen, että yritän parhaani mukaan valmistua ajoissa). Ja taloudellisesti, niin kaikki tuppaa järjestymään. Sitä minun paras kaverini hokee minulle, kun valittelen välillä että mitä kaikkea pitäisi ostaa yms.
Eli se mikä tuntuu oikealta, niin kannattaa tehdä!
Kiitos paljon vastauksesta Leontine :) Tilanteesi kuulostaa munkin korvaan hyvältä, uskon itsekin että kaikki järjestyy ja maailmaan mahtuu aina yksi vauva.
Itse kai pelkään, että mieheni vaan haahuilisi kuten tähänkin asti ja omat opintoni alkaisivat kunnolla vasta pitkän ajan päästä, kun olen vasta ihan alkuvaiheessa :/ mutta toisaalta lapsi toisi varmasti erilaista motivaatiota opiskeluun.
Ja jonkin verran on pakko luottaa siihenkin, että elämä kantaa :) Pahinta mitä voisi mun tapauksessa käydä olisi, että mies ei haluaisi tehdä töitä, tai ei löytäisi niitä, tai ei olisi motivoitunut perhe-elämäämme ja meille tulisi ero.
Mutta siinäkin tapauksessa varmaan mun tukiverkosta olisi mulle jonkinlaista apua ja kun valmistuisin, saisin sitten talouden paremmaksi. Ja lisäksi tuollaista kauhuskenaariota voi pelätä aina, koska hajoaahan ne avioliitotkin, että toisaalta, ehkä elämä kantaa :)
Onnea hirmuisesti sulle <3
Ruusutarha, tohon kysymykseen on varmasti yhtä monta vastausta kun vastaajaakin, mutta mä en olis sun tilanteesta huolissani. Jos teillä on kuitenkin talous kunnossa (ja sanomalla kunnossa, tarkoitan että pärjäätte) ja mies ei vieroksu työntekoa niin varmasti saatte arjen rullamaan myös lapsen kanssa.
Meillä on ihan superhuono taloudellinen tilanne- itse opiskelen ilman opintotukea (siihen kerkes oikeus päättyä) ja mies on kyllä työelämässä (ollut yli 10 vuotta) mutta alalla, joka on tosi epävakaa- meidän tulevaisuus ei oo todellakaan taloudellisesti turvattu.
Mutta mies on yli 30 ja itekkin lähempänä sitä kuin kahtakymmentä, niin kyllä se hetki on nyt. Ite uskon että lapsen kasvatuksessa arvot ja läsnäolo on materiaa tärkeämpiä ainesosia, joten oon täysin levollisin ja aurinkoisin mielin. Meistä kumpikaan ei kaihda työntekoa ja uskon, että työtä löytyy tekevälle aina, joten koitan suhtautua positiivisesti tulevaisuuteen. Toki toivon että mies saa pitää työnsä, jota on tehnyt yli 10 vuotta ja jossa viihtyy, ja että itsellä olisi taloudellisesti mahdollista jatkaa opintoja työnteon sijaan, mutta jos ei, niin niistä selvitään kyllä :)
tuskin voit ikinä olla varma tulevasta 18 vuodesta niin, että "nyt on tosi hyvä tilanne seuraavat 18 vuotta, nyt kannattaisi saada lapsi!" :)
Enpä ole käynyt katsomassa ja huomaamassa että oot vastannut täällä, kiitos attente!
Olen kyllä samoilla linjoilla. Aina tuntuu epävarmalta, kun sitä alkaa ajatella. Tärkeintä on varmaan luottaa itseensä ja siihen, että kumppani tekee samoin.
Lapsen saaminen kuitenkin motivoi ihmistä uusiin saavutuksiin, koska vaikka itsensä vuoksi ei jaksaisi aina yrittää parasta monissakaan asioissa, niin pieni ihminen siinä elämässä muuttaa usein tämänkin asian.
Teidän tilanne kuulostaa hyvältä myös, vaikka leveästi ei voisikaan elää. Sehän on kuitenkin niin että lapsi tarvii pienenä eniten niitä sosiaalisia asioita, huomiota sun muuta. Oman tilan ja kaiken materian tarve on ajankohtaisempi siinä koulun aloitusvaiheessa varmaan, ja 7 vuotta on pitkä aika.
Musta tuntuu myös, ettei elämä varmaa olis yhtään onnellisempaa sellaisilla päätöksillä, että odottaa 35 vuotiaaksi kunnes on varaa hankkia ja remontoida vauvalle oma huone hienolla kalustuksella jne., kun tähän polkuun liittyis mahdolliset hedelmöityshoidot tai adoptio-ongelmat, parisuhdetilanteen muutokset ennen kuin tuohon ikään edes pääsee, työn ja pikkulapsen yhteensovitus voi olla vaikeampaa kuin opiskelun jotka joustaa, ja lisäksi joutuu odottamaan vauvakuumeessa vuosikausia.
Toi tie voi olla ihan hyvä jos se tulee luonnostaan, kysymys on vaan erilaisista valinnoista mutta vauvakuume nyt kertoo silti siitä, että vauvan aika on nyt! Ja kun mulla todettiin tänään se endometrioosi, niin voihan olla, että se on mun tapauksessa nyt tai ei koskaan.
Onnea yrityskierroksiin :)
Ei tää ilmeisesti voi olla ainakaan ihan hirveän paha, kun kukaan ei sitä sano, ja toivoinkin että näin olisi.