Muita syksyllä esikoista yrittäviä?

Arvatkaa! Tein testin keskiviikkona (itseasiassa kolme) ja plussaahan tuo näytti! ihanaa ihanaa ihanaa! viides yritys toden sanoi :D



Jaksakaa muutkin yrittää ja onnea kaikille hirmuisesti!

Heipähei!

Itse olen 25 vuotias ja vauvakuume painanut jo pidemmän aikaa. Miehen kanssa ollaan puheltu asiasta ja päätettiin jättää pillerit poies. Tästä on ihan pari viikkoa vasta aikaa, joten saas nähdä miten tässä käy. Gynellä kävin juuri pari päivää sitten ja hän toivotti onnea yritykseen. Sanoi, että suurin osa pareista tulee raskaaksi ensimmäisen vuoden aikana ehkäisyn pois jättämisestä. ... no itsellä ainakin voisi tapahtua hieman nopeammin moinen ;)



Ja tosiaan, ensimmäinen raskaus tämä olisi. Paljon on pohdittu mikä olisi parhain elämäntilanne, mutta kuitenkin tultu tulokseen, että ei kai sellaista olekaan. Mies on 30, hän vakituisessa työssä, itselläni opiskelut kesken. Opiskelujen ohella teen töitä ja asuntolainaakin on. Tämä on kuitenkin meille oikea aika yrittää. Olisihan se jotain aivan sanoinkuvaamatonta...

Heippa hei,



Täällä myös vertaistukea kaipaileva 25-vuotias nainen. Olemme keskustelleet lapsiaiheesta jo jonkin aikaa, ja nyt syksyllä jätimme ehkäisyn kokonaan pois.



Aikaisemmin olen syönyt myös pillereitä, mutta niiden lopettamisesta on jo yli vuosi aikaa. Tämän jälkeen kiertoni on ollut hyvin hyvin epäsäännöllinen, ja kävin aiheesta keskustelua gynen kanssa normaalin tarkastuksen yhteydessä. Tutki ja sanoi, että ei pitäisi olla mitään "esteitä" lapsen saamiselle. (Olen tikuttanut oviksia nyt kahdessa edellisessä kierrossa onnistuneesti).



Tietysti mekin liikkeellä ajatuksin: "tulee, jos on tullakseen." Nyt meillä on siis menossa ensimmäinen kierto ilman ehkäisyä. Ensi maanantaina pitäisi alkaa kuukautiset... katsotaan alkaako. Olepa tässä sitten "tulee, jos on tullakseen" -fiiliksellä.



Tosi jännittävää aikaa tämä esikoisen suunnittelu :)

Meilläkin yritys alkamassa syksyllä, mahdollisesti näiden pillereiden jälkeen. Lapsi olisi meillekin ensimmäinen. Olen itse asennoitunut siihen, että ainakin puoli vuotta menee yrittämiseen, mutta pahin pelko silti on, ettei koko hommasta tule mitään. Tällaisiakin kokemuksia, kun on valitettavasti tässä ihan lähellä.



Olen itse nyt 26 ja mies 28. Menimme naimisiin tänä vuonna. Olen itse potenut vauvakuumetta enemmän ja vähemmän ainakin viimeiset pari vuotta, mutta viimeinen vuosi on vain "pahentanut" tilannetta, sillä lähipiiriimme on tämän vuoden aikana syntynyt jo kahdeksan vauvaa, joista kaksi ihania kummityttöjäni :) Ainoa ongelma ajoituksen puolesta on se, että rakennamme tällä hetkellä taloamme, johon olisi tarkoitus päästä muuttamaan vielä ennen joulua. Mies pelkää, että minusta ei ole enää mitään hyötyä niissä hommissa, jos tulen nyt raskaaksi. Eikä hän nyt varsinaisesti pelkää sitä, että olen huonovointinen tai muuta, vaan sitä, että appiukko kieltää minulta kaiken työnteon tontilla ;)



Pillereiden poisjättämistä on lykännyt myös työt - kuinka yllättävää? Olen ollut nykyisessä työpaikassani muutaman vuoden, mutta alkuvuodesta sain paremman ja haastavamman paikan, jossa toimin käytännössä yksin. Työ on todella mielenkiintoinen ja sellaista työtä, jota haluan tehdä. Mietityttääkin, että kuinka töissä suhtaudutaan, jos ilmoittaisin jääväni pois. Tilalleni jouduttaisiin todennäköisesti ottamaan joku toinen äitiysloman ajaksi, ja mietityttääkin, että onko työ sitten varmasti vielä minun, kun palaan joskus takaisin? Toisaalta taas mietin, että ei työ voi olla se, mikä tulee ensimmäisenä ja määrää muusta.



Jännityksellä nyt odotellaan, jääkö pillerit tämän kuun jälkeen vai vieläkö menee pupu pöksyyn ja jäädään odottamaan vielä kuukaudeksi eteenpäin. Olenkin miehelle sanonut, että tämä elämä on yhtä odotusta - ensin odotetaan, että päästään yrittämään, sitten odotetaan, joko onnistaa ja sitten vasta päästään hyvällä onnella todella odottamaan :)



Kiva olisi kyllä kuulla teidän muiden samassa tilanteessa olevien tilanteista ja ajatuksista!

Täällä samankaltainen tilanne kuin Joharranilla!

Olen jättänyt pillerit pois vuoden alussa, mutta emme ole silti yrittäneet vielä raskautua :)

Paitsi nyt. Olisihan hienoa, jos tämä tapahtuisi heti ja nopeasti! :D



Meillä eleillään ovisaikaa ja siihen on "paneuduttu" asiaan kuuluvalla vakavuudella-mutta iloisin mielin! ;D Ensimmäinen kierto siis, josta yritetään!



Olen myös 31v, vakkarityö ja muutenkin asiat lutviutuneet hyvin. Jännittäviä aikoja täällä haaveillen..

Kiva nähdä, että keskusteluun alkaa olla osanottajia.



Meillä on myös se tilanne, että luomme molemmat mieheni kanssa uraa, ja olemme kumpikin tahoillamme kiireisiä - joka nyt tuntuu kuuluvan tähän elämän vaiheeseen. Pohdimme aikaisemmin, että ensi kesänä, no eikun ensi syksynä, no ei vielä, kun ensi talvena - ehkä sitten on rauhallisempaa.



Ajattelutapa hieman muuttui, kun kävin keskustelua erään yrittäjänaisen (ja äidin) kanssa, hän katsoi minua ja sanoi lempeällä äänellä, että "älä koskaa mieti, koska on hyvä tai oikea aika, sillä sellaista ei tule."



Asiahan ei tienkään ole ihan näin musta valkoinen, mutta ymmärsin kyllä hänen sanomansa.



Kuukautisten alkuun enää tämä viikonloppu... jännittää, mitä tapahtuu :) vaikka ollaankin ajatuksella "tulee, jos on tullakseen". On vaan tosi vaikea olla ajattelematta asiaa, kun tietää, että ehkäisyä ei ole enää ollut käytössä.



Ihanaa viikonloppua kaikille!

Hei!



Täällä haaveillaan myös esikoisesta :) Mulla ikää 23, miehellä 26. Yhdessä ollaan oltu vajaa kolme vuotta, ja ihan tuore aviopari ollaan. Miehellä on vakituinen työpaikka, mulla ei..mun työtilanteen takia ollaankin lykätty yrityksen alottamista, mutta nyt on kypsyny ajatus että paskat mun töistä, lapsi on tärkeämpi :D Nyt ollaan toiveikkaita :)

Pidetään peukkuja sunny, toivottavasti teillä tärppää! Vaikka täytyy sanoa, että viime aikoina nuo muiden raskausuutiset ovat aiheuttaneet ihan hiukan kateutta. Päällimmäinen tunne on mieletön ilo toisten puolesta, mutta loppu päivä onkin mennyt sitten hiukan oman navan ympärillä pyöriessä – siis näin vaikka ei nyt edes konkreettiseesti olla mitään yrittämistä vielä edes aloitettukaan. Jotenkin itsellä ainakin sellainen tilanne, että tuntuu, että kaikille on nyt tulossa/tullut vauva, mutta me täällä nyt vaan edelleen asiaa jahkaillaan. Toivottavasti ei nyt jahkailla enää tämän viikon jälkeen ;) Onko tiellä kellään vastaavia kokemuksia?



Niin ja kiva tosiaan saada muitakin mukaan keskusteluihin!

Täälläkin on yritys aloitettu viime keväänä. Molemmilla meilä mieheni kanssa on opiskelut loppusuoralla joten vauvakin olisi tervetullut.

Pillerit lopetin maaliskuussa. Olin kovasti siinä uskossa,että tärppäisi heti,kun aloiteteaan yritys. Pettymys on kuitenkin ollut suuri joka kuuakausi kun menkat ovat alkaneetkin. Ehkä se vielä jonain päivänä tärppää. Ikää on kuitenkin vasta 24,joten aikaa vielä on.

Minun ystävälläni on la. marraskuussa ja kuuntelen aina kateuden sekaisin tuntein hänen kertomuksia neuvolakäynneistä ja ultrista. Olen innoissani,että hän saa toisen lapsen ja pääsen hoitamaan pikkuista. Kuitenkin mielessä pyörii se, että miksi meille ei voi käydä yhtä onnellisesti. Täytyy vain jaksaa olla onnellinen toisen puolesta :)

Jei, onpa mukava kun muutkin ovat kommentoineet tähän keskusteluun.



Jumppapallo, itsekin olin jotenkin samalla linjoilla kuin sinä: "kyllä mä niin hedellällinen olen, että heti tärppää kun pillerit loppuu".. No, niin ei käynyt ja vaikka toisaalta sen osasi odottaa, niin silti juili sydämeen ikävästi. Lopetin tosiaan vasta heinäkuun lopussa, joten ihan tuoreita "vauvanyrittäjiä" ollaan. Tuntuu kuitenkin, niinkuin monella muullakin ilmeisesti, että lähipiiri kuhisee raskaana olevia naisia ja vaikka iloitseekin asiasta, on se silti kova kolaus... tuntuu haikealta ja kateelliselta.. minäkin haluan! tai siis me :)

Täältä löytyisi yksi epävarma kuumeilija. Olemme miehen kanssa kolmekymppisiä, toisella vakityö, toinen opiskelee. Toistaiseksi syön pillereitä, mutta kovasti harkitaan niiden poisjättämistä. Tuntuu, että mietin ja analysoin asiaa liikaa, mutta mistä sen oikeasti tietää, onko valmis?

Itsekin olen esikoista yrittamassa, kyllakin TJOT mielella ;)... 37v. ulkosuomalainen.



Kirjoittelen enimmakseen taalla suljetussa ryhmassa nimelta "esikoisen vakaajat 30+". Siella on myos hyvin tiivista keskustelua aiheesta :).

Tervetuloa uudet kasvot sinnekin, laheta vain e-posti suljetun ryhman pitajalle niin paaset mukaan :).



Tsemppia kaikille!

Täällä siis yksi kuumeilija lisää..Olen 27-vuotias ja nyt suht yllättäen on kova vauvakuume minut yllättänyt. Olen aina ajatellut, että haluan lapsia, mutta vasta sitten joskus. En ole myöskään koskaan pitänyt itseäni kovinkaan äidillisenä, joten olen nyt hieman ihmeissäni tästä tilanteesta. Ehkä ikä on tehnyt tehtävänsä tai sitten parisuhde on nyt sellainen, että todella uskaltaa haaveilla perheen perustamisesta.

Ehkäisy jätettiin pois muutama viikko sitten, saa nähdä kuinka kauan menee, että kierto normalisoituu. On jännä juttu, että tähän saakka on pelännyt tulevansa raskaaksi ja nyt tilanne on mennyt aivan päälaelleen ja ei malttaisi millään odottaa raskautumista.. :)

Onneksi mies kuitenkin touhussa mukana yhtä suurella innolla. Itse olen niin täpinöissäni tästä, että pakko päästä purkamaan fiiliksiään tänne. Ystäville ja sukulaisille kun emme vielä halua mitään kertoa..

ihan ku mun kirjotus toi alku:) esikoista tjottaillaa antaumuksella:) lopetin pillerit 14 vuoden käytön jälkeen 1,5kk sitten ja ekat luomumenkat tulikin jo ja ovis bongattu ja nyt tuntuu kipuja..toiveikkaana jos olis vaikka kiinnittymiskipuja.. no tuskinpa on..



mutta tilanne meillä on aika hyvä..ollaan oltu kihloissa yli 10v.itse olen 31 ja mies 33 ja molemmilla vakkarityöt ja uusi talo maalla. itse olen kuumeillut kauemmin..tilasin pari vuotta sitten vauva-lehteäkin vuoden(salaa mieheltä) mutta kun ukko ei lämmennyt ajatukselle niin lopetin tilauksen:) nyt taas ostin irtonumeron kun oli odotusextra:)

kuukausi iliman mittään uoteltu jo ipanata tulevaks =) itse 27 . hauskinta koko hommassa on että 6 testiä olen kerennyt jo tehdä,ainakun tuntunut oudolta,ottanut alkoa tai kun ei pitkiin aikoihin ole menkkojakaan tullut.=p

Täältä löytyisi yksi epävarma kuumeilija. Olemme miehen kanssa kolmekymppisiä, toisella vakityö, toinen opiskelee. Toistaiseksi syön pillereitä, mutta kovasti harkitaan niiden poisjättämistä. Tuntuu, että mietin ja analysoin asiaa liikaa, mutta mistä sen oikeasti tietää, onko valmis?

Henk.koht mie en usko olevani täysin valmis...en tosin usko et koskaan tulisinkaan,ja kun haaveissa on lapsia,ajankohta hyvinkin otollinen,on vain uskallettava lähtee mukaan.en usko et monikaan todella tietää olevansa 110% valmis ,kun kyse kumminkin hyvinkin uudesta tilanteesta.

täällä sitä vielä odotellaan raskautta.. Sunnuntaina saatiin taas hieman pettyä kun menkat alkoivatkin. No joo, tiedetään että kun vasta kolmisen kuukautta pillereiden poisjättämisestä, niin ei vielä lainkaan outoa, ettei olla raskauduttu :) Mutta ois se silti jo niin kiva..

Mitä muille?

eli uuden kierron pitäs alkaa keskiviikkona mutta en malttanu odottaa ja tein testin ja musta siinä näkyi hyvin haalea haamuviiva..no en vielä juhli kun odotan muutaman päivän ennen kuin säntään apteekkiin tyhjentämään testit hyllystä ja testaan uudestaan..vähän jännittää..toisaalta oireita en ole tunnistanut paitsi jotain nippailuja mahassa ja nenän tukkoisuutta ja vähän kuumeinen olo iltaisin..kahvikin maistuu ihan normaalilta..en siis usko ennenkuin näen :)



t.miss_understood ja sunnuntai-aamun rauhallinen hetki kahvikupin kanssa:)

Heippa vaan kaikille! Ilmeisesti tämän topikin nuorin yrittelijä, eli 20v raskautta toivova opiskelija ilmoittautuu mukaan. Naimisiin menty keväällä, minä lopetin epillerit pari vuotta sitten ja nyt sitten viimesinkin ehkäisy jätetty elokuun alusta pois. Mies 23, hänelläkin opiskelut vielä kesken - mutta ollaan jo vähän etukäteen tultu siihen tulokseen ettei se aika odottamalla parane!:) Mulla kuitenkin valmistuminen edessä tulevana keväänä, joten todennäköisesti jos raskaus ei täysin veisi voimia ja työkykyä niin ehtisin valmistua ennen lapsen syntymää. Miehellä menee vielä ainakin vuosi valmistua. Taloudellista toimeentuloa ajatellen ehkä siis surkein mahdollinen ajankohta lapsen saannille, mutta se ei pelaa joka pelkää.. Me otetaan se riski. Hyvä ja rakastettu koti lapselle tiedossa kuitenkin, vaikkei ikkunoista pursukkaan rahaa :)



Ensimmäistä kertaa nyt oikeasti jännitän kuukautisten alkamista. Koko kesän ovat alkaneet mulla säännöllisesti kuukauden muutaman ensimmäisen päivän aikana, mutta kaksi edellistä kuukautta jostain syystä pompanneet ihan eri rytmiin ja alkaneet kuun 20. päivän hujakoilla. Nyt on tämän kuun 20. päivä ollut ja mennyt, joten periaatteessa kuukautisten pitäisi olla joko myöhässä, tai sitten palautuvat takaisin "normaaliin" rytmiin ja alkavat heti kuun alussa.



Töissä myös kuulin asiakkaalta joka ei meidän lapsitoiveistamme mitään tiedä, että onko meille tulossa perheenlisäystä.. Toki minulla on pieni alavatsapömppö, mutta se on ollut jo pitkään tämän kanta-asiakkaan silmien alla. Toki voi olla että hän vasta nytten siitä yritti kysellä, mutta pieni mieli toki toivoo että kävisi samoin kuin hyvällä ystävättärelläni, jonka raskauden puolituttu huomasi ja sanoi ääneen jo viikkoa ennen kuin hänen kuukautisensa olivat edes myöhässä. Kuulemma se näkyy monella kasvoista kun on tärpännyt :$ Ehkä minullakin? Eikä siitä pömppämahasta..