Peppiina85

Pidetään peukkuja sunny, toivottavasti teillä tärppää! Vaikka täytyy sanoa, että viime aikoina nuo muiden raskausuutiset ovat aiheuttaneet ihan hiukan kateutta. Päällimmäinen tunne on mieletön ilo toisten puolesta, mutta loppu päivä onkin mennyt sitten hiukan oman navan ympärillä pyöriessä – siis näin vaikka ei nyt edes konkreettiseesti olla mitään yrittämistä vielä edes aloitettukaan. Jotenkin itsellä ainakin sellainen tilanne, että tuntuu, että kaikille on nyt tulossa/tullut vauva, mutta me täällä nyt vaan edelleen asiaa jahkaillaan. Toivottavasti ei nyt jahkailla enää tämän viikon jälkeen ;) Onko tiellä kellään vastaavia kokemuksia?



Niin ja kiva tosiaan saada muitakin mukaan keskusteluihin!

Meilläkin yritys alkamassa syksyllä, mahdollisesti näiden pillereiden jälkeen. Lapsi olisi meillekin ensimmäinen. Olen itse asennoitunut siihen, että ainakin puoli vuotta menee yrittämiseen, mutta pahin pelko silti on, ettei koko hommasta tule mitään. Tällaisiakin kokemuksia, kun on valitettavasti tässä ihan lähellä.



Olen itse nyt 26 ja mies 28. Menimme naimisiin tänä vuonna. Olen itse potenut vauvakuumetta enemmän ja vähemmän ainakin viimeiset pari vuotta, mutta viimeinen vuosi on vain "pahentanut" tilannetta, sillä lähipiiriimme on tämän vuoden aikana syntynyt jo kahdeksan vauvaa, joista kaksi ihania kummityttöjäni :) Ainoa ongelma ajoituksen puolesta on se, että rakennamme tällä hetkellä taloamme, johon olisi tarkoitus päästä muuttamaan vielä ennen joulua. Mies pelkää, että minusta ei ole enää mitään hyötyä niissä hommissa, jos tulen nyt raskaaksi. Eikä hän nyt varsinaisesti pelkää sitä, että olen huonovointinen tai muuta, vaan sitä, että appiukko kieltää minulta kaiken työnteon tontilla ;)



Pillereiden poisjättämistä on lykännyt myös työt - kuinka yllättävää? Olen ollut nykyisessä työpaikassani muutaman vuoden, mutta alkuvuodesta sain paremman ja haastavamman paikan, jossa toimin käytännössä yksin. Työ on todella mielenkiintoinen ja sellaista työtä, jota haluan tehdä. Mietityttääkin, että kuinka töissä suhtaudutaan, jos ilmoittaisin jääväni pois. Tilalleni jouduttaisiin todennäköisesti ottamaan joku toinen äitiysloman ajaksi, ja mietityttääkin, että onko työ sitten varmasti vielä minun, kun palaan joskus takaisin? Toisaalta taas mietin, että ei työ voi olla se, mikä tulee ensimmäisenä ja määrää muusta.



Jännityksellä nyt odotellaan, jääkö pillerit tämän kuun jälkeen vai vieläkö menee pupu pöksyyn ja jäädään odottamaan vielä kuukaudeksi eteenpäin. Olenkin miehelle sanonut, että tämä elämä on yhtä odotusta - ensin odotetaan, että päästään yrittämään, sitten odotetaan, joko onnistaa ja sitten vasta päästään hyvällä onnella todella odottamaan :)



Kiva olisi kyllä kuulla teidän muiden samassa tilanteessa olevien tilanteista ja ajatuksista!