Hammaslääkäriromantiikkaa

Kengänkorot upposivat loskaiseen maahan, kun Margitin hyvinmuodostuneet sääret kuljettivat häntä kohti kunnallisen hammaslääkäriaseman vastaanottotiloja. Margit nousi portaat kevyin askelin ja avasi raskaan lasioven. Hän pudisteli lumet takistaan ennen kuin ripusti sen naulakkoon ja heilautti hunajanvaaleita hiuksiaan tavalla, joka kertoi hänen tehneen niin monta kertaa aiemminkin.



Sitten hän istuutui odottamaan näennäisen rauhallisesti lehteillen erään naistenlehden uusinta numeroa. Hän antoi silmiensä karata ovelle, jonka vieressä luki muovikirjaimin eksoottissävyinen nimi, joka sai Margitin ajatukset lentämään kaukaisiin paikkoihin. Hän oli ollut täällä jo kerran aiemminkin, ja tiesi millaiselle komistukselle tuo nimi kuului. Hänen poskensa punehtuivat ajatusten harhautuessa kielletyille alueille.



Ovi avautui, ja melko miellyttävän näköinen hammashoitajatar sanoi ilmeettömästi Margitin nimen. Margit astui sisään toimenpidehuoneeseen tietoisena upeasta ulkonäöstään ja kätteli miestä, jonka valkea hammaslääkärinasu korosti näyttävästi hänen ruskeita hiuksiaan ja leualla viipyilevää sängen aavistusta.



Jatkoa seuraa myöhemmin...