Lue keskustelun säännöt.
Vaimo vihaa vauvan kanssa oloa
23.06.2015 |
Pahoitteut provosoiva otsikko, mutta näin hän viimeksi ilmaisi asian. Meillä on 5kk ikäinen vauva, ihan perustapaus mielestäni, vaatii tietty huomiota ja hoivaa niinkuin kaikki vauvat muttei ole mitenkään poikkeuksellisen itkuinen tai huonouninen. Vaimoni ei ole enää alun jälkeen ollut kovin kiinnostunut vauvan hoidosta ja pääosin valittaa vauvasta. Suurin ongelma on kai vapauden puute, kun ei pääse menemään miten tykkää kun vauva rajoittaa. Vaimo oli ennen varsin menevää sorttia ja oma aika aina ollut tärkeää, mutta kuvittelin kai että vauva menisi omien menojen edelle. Vaimo itse siis kovasti vauvaa toivoi ja siksipä ajattelin että on ok sen kanssa ettei voi entiseen tapaan olla joka vkl menossa.
Ja kyllä, olen yrittänyt antaa hänelle omaa aikaa mutta mikään ei tunnu riittävän. Hän on ollut siitä asti kun vauva oli 1kk niin noin joka toinen viikonloppu omien kavereidensa kanssa viettämässä aikaa/bilettämässä tms. Lisäksi arkena vauva on täysin minun vastuulla tasan siitä asti kun astun kotiovesta sisään töistä tullessani. Tällöin vaimo viilettää omissa menoissa tai on vaan rauhassa, emme koskaan ole yhdessä perheenä.
Mietinkin onko muilla tämmöistä? Vaimo tekee usein (kohtuuttoman) suuren numeron omasta vauvan-ja kodinhoidostaan ja muistaa korostaa kuinka hän JOUTUU olemaan kotona. Tätä en kehtaa vaimolle sanoa, mutta itsestä tuntuu ettei hän hoida vauvaa muuta kun juuri ja juuri sen verran että vauvan tarpeet täyttyy, ei mitään ylimääräistä. Joskus jos vauva onkin ollut kitisevämpi päivällä ja vaatinut kanniskelua/huomiota niin vaimo laittelee vihaisia viestejä minulle töihin ja valittaa vauvasta ja siitä kuinka p*rseestä sen kanssa oleminen on. Kotihommia hän ei juuri tee ja joskus jos olen kysynyt viitsisikö pestä vaikka pyykkiä päivällä kun vauvallekaan ei ollut mitään puhdasta päälle, niin raivostui silmittömästi että kehtaan vaatia häneltä moista kun hän joutuu jo olemaan kotona vauvan kanssakin.
Peruspäivä menee niin että lähden aamulla töihin ja hyvin usein vaimolta alkaa jo aamupäivästä tulla viestejä vauvan rasittavuudesta. Tulen kotiin heti neljän jälkeen jolloin saan vauvan syliini heti eteisessä. Vaimo menee omiin menoihin ja minä lähden tytön kanssa yleensä ensin kauppaan, koska päivisin vaimo ei käy. Tullaan kaupasta ja teen ruokaa + siivoan keittiön ja kerään vauvan tuttipulloja ympäri kämppää. Sitten pyykin pesua tai muita kotihommia ja oleilen vauvan kanssa. Illalla pistän vauvan nukkumaan ja hoidan yöheräämiset ja syöttämiset. Vauva herää 2 kertaa syömään ja joskus huonompana yönä muuten vaan vielä kerran tai pari. Vaimo ei hoida yöheräilyjä koska ei kuulemma jaksa päivää vauvan kanssa mikäli ei saa edes nukkua. Itselläkin päivä alkaa usein aika tahmeasti mutta jos edes mainitsen omasta väsymyksestä niin vaimo yleensä reagoi raivostumalla koska hänellä on tuhat kertaa raskaampaa.
Tässäpä tämä avautuminen. Lähinnä haluaisin kuulla onko muilla tämmöistä ja meneekö helpommaksi kun lapsi kasvaa? Vaimon kanssa olen puhunut mahdollisesta masennuksesta mutta ei kuulemma ole masentunut vaan pelkästään vittuuntunut vauvan kanssa oloon ja oman ajan puutteeseen. Toisaalta myös kaikki muu jaksaa kiinnostaa paitsi vauvan- ja kodinhoito ja väsymystä valittaa vain vauvaan liittyen, esimerkiksi venähtänyt baari-ilta tuntuu vain piristävän eikä väsyttävän. Itselläni ei minkäänlaista vapaa-aikaa ole eikä tarvi haaveillakaan, tästäkin erehdyin kerran vaimolle sanomaan kun hän valitti omaa vapaa-ajan puutettaan. Raivarihan siitä seurasi. Sanomattakin selvää, että tämä vaikuttaa parisuhdeeseen aika hiton negatiivisesti!
Lisään vielä että emme ole enää erityisen nuoria (vaimo 35, itse muutaman vuoden vanhempi) eli jatkuvaa menemisen tarvetta ei voi selittää sillä ettei ehtinyt nuorena rellestää. Enpä olisi suostunut lapsentekoon ellei vaimo olisi sitä niin kovasti halunnut.
Kommentit (233)
Ei tuo välttämättä masennusta ole. Itselläni on 6kk ikäinen lapsi ja minä tarvisen ehdottomasti useita kertoja viikossa aikaa pois vauvan luota, joten käyn harrastamassa viidesti viikossa puolitoista tuntia kerrallaan. Tosin minulle oli jo ennen raskautta selvää, etten kestä, jos vauva rajoittaa elämääni liikaa. Mutta mies se enemmän lasta halusikin, joten meille tilanne on optimaalinen: minä saan mennä lähes niin paljon kuin haluan ja hän saa vietää kahdenkeskeistä aikaa lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten jollekin vauvanhoito voi ola noin yitsepääsemättömän rankkaa. Moni hoitaa siinä sivussa muutaman isomman muksun ja hoitaa kodinkin. Silkkaa itsekkyyttä ettei voi edes pyykkiä pestä tai kaupassa käydä kun kotona on päivät.
Eihän tuo ihan normaalilta kuulosta. Millainen työ vaimollasi on? Mitä jos hän menisi töihin ja sinä jäisit vanhempainvapaalle?
Vaikuttaa, että vaimosi on masentunut, ei sitä aina itse tunnista.
Mutta vauvan kanssa olo voi olla henkisesti todella rankkaa, vaikka fyysisesti helppoa olisikin. Koita päästää vaimo vaikka kävelylle kun tulet kotiin. Ja ihan yksin.
Itselleni ainakin työhön meno on ollut aina omaa aikaa verrattuna vauvan hoitoon, vaikka suht vaativaa työtä teenkin. Töissä olen oma itseni, arvostettu, näön muita ihmisiä, saan syödä rauhassa, käydä vessassa yksin jne. Ehkä teidänkin kannattaisi vaihtaa rooleja. Ehkä vaimosi pärjäisi töissä paremmin, ja jos sinusta kotona olo kuulostaa mukavalta, sehän voi oikeasti olla sinulle sitä.
Sun vaimosi ei olisi pitänyt tehdä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista ei vaan ole vanhemmiksi. Niin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsestäni on tuntunut tuolta kun olen ollut masentunut synnytyksen jälkeen. Vaimosi ei voi hyvin.
Annat vaimolles liikaakin omaa aikaa, ei pienen vauvan äidin tarvi bilettää joka toinen viikonloppu! Pitää oppia nyt vaan siihen rooliin äitinä ja siihen että lapsen tarpeet menee edelle. Toki omasta ajasta ei tarvi luopua mutta ei voi odottaa että sitä olisi samalla tavoin kun ennen lasta.
Ja ei, meillä ei todellakaan ollut tommosta vauva-aikana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa itsekkään ja lapsellisen kuuloista käytöstä. Vaimosi olisi aika opetella ottamaan vastuuta ja aikuistua. Miten teidän suhde jakseli ennen vauvaa? Mietin vaan että kuulostaa kuin olisit vaimollesi lähinnä ilmainen kotiorja pikemmin kuin tasa-arvoinen kumppani..
Ei ole normaalia. Juttelisin neuvolassa tai muualla asiasta. Saisitteko tytön vaikka muutamaksi tunniksi hoitoon niin voisitte rauhassa puhua asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa minusta myös masennukselta. Äidin roolin omaksuminen voi olla todella vaikeaa, ja uskoisin, että joillekin se on jopa vaikeampaa varttuneemmalla iällä, kun on tottunut omiin juttuihinsa. Muistan itse, miten kamalalta tuntui juuri se vapauden menetys ja se, että päivisin ainoa juttukaveri oli se vauva. Ei toi normaalia siis kuitenkaan ole, ainakaan jos asiat oikeasti sujuvat kertomasi mukaan.
Ei oikein ole mahdollista vaihtaa osia, koska vaimolla ei ole työtä tällä hetkellä. Itse myös tienaan ihan kivasti joten taloudellisesti ei ole oikein mahdollista että jäisin kotiin muutenkaan. Vaimo käy joka arki-iltakin josain omia harastuksissa, menoissa tai tapaa kavereitaan joten en tiedä miten voisin enää enempää vapaa-aikaa hänelle tarjota.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, tuotahan on monen naisen elämä. Palkkatyö, kotona tekemättömät kotityöt ja lapset kokonaan yksin ja yöllä heräily. Onneksi olkoon ap, nyt tiedät mitä on olla nainen.
Jää kotiin ja vaimo töihin? Voi olla että vaimollasi on ollut tunnekylmä tai laiminlyöty lapsuus, ja vauvan tarpeet ahdistaa. Siis kun ei ole itse saanut rakkautta ja huolenpitoa, ja nyt pitäisi osata itse antaa niitä. Tätä monet eivät itsekään tiedosta, joten ei selviä välttämättä edes kysymällä.
En ymmärrä miksi vaimosi halusi lapsen. Eikö hän tuossa iässä yhtään tuntenut itseään? Olisin todennäköisesti itse juuri tuollainen jos minulla olisi lapsi - mutta juuri siitä syystä en ole niitä tehnytkään enkä tee.
Tuskin tuolle hirveästi voi mitään jos vaimosi vaan on luonteeltaan sellainen ettei viihdy vauvan/lasten kanssa. Suosittelen että vaihdatte rooleja niin että vaimo menee töihin ja sinä jäät kotiin lapsen kanssa (kunnes sen voi laittaa hoitoon). Vaimo voi suhtautua lapseen positiivisemmin jos/kun ei enää koe olevansa vankilassa kotona. Mutta vapaa-aikaa tarvitset sinäkin, ja sinun pitää itse sitä oikeutta puolustaa ja pitää siitä kiinni.
Ei normaalia, mutta ei nyt ihan poikkeuksellistakaan. Masennus on helppo vastaus, mutta voi olla mahdollista, ettei vaimosi yksinkertaisesti pidäkään vauvoista. Joskus tuntuu siltä, että joillekin lapsen hankkiminen on ikäkausivelvollisuus, joka on vain pakko täyttää.
Jos mitenkään mahdollista, niin vaihtakaa rooleja eli jää kotiin. Voin luvata, ettei tämä sinänsä tasaa vaimosi käytöstä, mutta ehkä sinulla on helpomaa ja lapsi saa enemmän huomiota.
Vaimosi käytös voi muuttua kun lapsi kasvaa. Tälläkin palstalla monelle lapsen isään tyytymättömälle naiselle kerrotaan, että tilanne helpottuu kun lapsi kasvaa. Sama pätenee äiteihinkin.
Näin kävi meilläkin. Vauva oli minun vastuulla imetystä lukuunottamatta, mutta nyt kun eskari ja kouluikäinen alkaa jo vaatia äitiä mukaan, niin äitkin osallistuu. Minun toiveet olivat aina vain koti-isämarttyrismiä.
Liian helpolla päässyt akka. Itse oollut yh alusta asti, vauva sairasti ja samalla hoidin sairasta isääni. mistään omasta ajasta tai menoista ei ollut käsitystäkään moneen vuoteen. Ei ollut aikaa masentua.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 14:55"]
Ei oikein ole mahdollista vaihtaa osia, koska vaimolla ei ole työtä tällä hetkellä. Itse myös tienaan ihan kivasti joten taloudellisesti ei ole oikein mahdollista että jäisin kotiin muutenkaan. Vaimo käy joka arki-iltakin josain omia harastuksissa, menoissa tai tapaa kavereitaan joten en tiedä miten voisin enää enempää vapaa-aikaa hänelle tarjota.
ap
[/quote]
No sanoisin että sinnittele vielä. Ensimmäinen vuosi on yleensä vaikea. Varsinkin jos yöt ovat rikkonaisia. Vaimosi todennäköisesti palautuu omaksi itsekseen kun lapsi on noin vuoden ikäinen. Ellei kyseessä sitten ole vakava masennus, joka ei mene itsestään ohi. Varmaan se mistä kannattais aloittaa on ihan keskustelu sen vaimon kanssa. Lapsi hoitoon ja istutte persiillenne ja puhutte syyttelemättä siitä missä mennään ja miltä tuntuu ja mikä siihen auttais.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 14:55"]Ei oikein ole mahdollista vaihtaa osia, koska vaimolla ei ole työtä tällä hetkellä. Itse myös tienaan ihan kivasti joten taloudellisesti ei ole oikein mahdollista että jäisin kotiin muutenkaan.
ap
[/quote]
Tekosyitä. Asiat järjestyy jos niin haluaa, meillä mies käytti hoitovapaan vaikka ansaitsee paremmin. Minä menin töihin ja vaikka oltiin vähän köyhempiä, henkisesti kaikki voitiin paremmin kuin koskaan ja oltiin tosi onnellisia.
Voithan käydä selaamassa alustavasti työpaikkailmoituksia, olisiko vaimollesi tarjolla jotain sopivaa?