Mitä tehdä kun kaikki hylkää?

Mitä ap olet mieltä näistä saamistasi neuvoista?

On sinulla oma itsesi, älä hylkää itseäsi. Joskus ympärillä olevat ihmiset ovat itsekin väsyneitä ja uupuneita. Tai itsekkäitä ja kovia, heitä ei kannata edes kaivata.

Arvosta itseäsi niin, että suret ihan kunnolla menetyksiäsi. Istu ja ota kynä ja paperia. Kirjoita, kuinka sinua surettaa, kuinka pettynyt olet. Näin saat surun itsesi ulkopuolelle. Jos voit itkeä, itke. Se on hyvä. No niin, nyt olet antanut tilaa pettymyksen tunteelle. Siihen ei kuitenkaan tarvitse juuttua.

Seuraava tehtäväsi on kiinnittää huomiosi itsesi arvostamiseen. Olet arvokas ja hyvä ihminen, vaikka ihmisä ympäriltäsi on kaikonnut. Sinulla on itsesi. Kohtele itseäsi hyvin. Mistä tekemistä pidät? Tykkäätkö lukea? Mistä musiikista pidät? Onko sinulla lempinäyttelijää? Lue, kuuntele musiikkia, katso elokuvia. Iltaisin voisit käydä metsäkävelyllä ja kuunnella mustarastasta tai muita kevään lintuja. Katsella kaiken vihreän nousemista maasta.

kysy joka aamu itseltäsi, mitä sinä tänään haluaisit, mistä ilhtuisit. Vaikka se olisi pientäkin, tee se.

olisi hyvä, jos voist käydä keskustelemassa jonkun kanssa esim. Mielenterveystoimistossa. Voisit ottaa projktiksi tuon itse arvostamisen. se voi tuoda mukanaan hyviä asioita.

Itse jätin yhden masentuneen ystäväni. Hän puhui pelkästään itsestään, ei sairaudestaan vaan elämästään ja KAIKKI asiat olivat negatiivisia. Jos tapasi mukavan miehen jauhoi ja jahoi siitä kuinka "kohta tämä loppuu" "ei musta kukaan voi tykätä". Kun sai koulupaikan: "En saa varmaan yhtään kavereita" "Koulu on ruma" "mua ei ehkä kiinnosta se ala". Ei todellakaan tajunnut itse negatiivisuuttaan, vaikka sanoin hänelle useasti, että odota ennen kuin tuomitset asiat ja mieti mitä hyvää asioissa on. Ei, ei muuttunut miksikään. Apua ei voinut hakea koska "ei siitä kuitenkaan mitään tulisi" "en mä halua puhua tuntemattomalle mun ongelmista, ei sitä kiinnosta". Ei koskaan puhuttu minun elämästäni tai ongelmista, sillä eihän minulla sellasiai ollut hänen mielestään. Ystävyys vei järkyttävät voimavarat, toinen oli pelkkää negatiivisuutta ja sanoillaan tartutti asiat aina itseenikin. Hyrr... Se oli jotenkin kamala olo. Itse olen sairastanut myös masennuksen joten tiesin miten pyrkiä auttamaan, mutta ei ihmistä voi auttaa jos ei hän halua auttaa itse itseään. Lopulta katkaisin välit ja selitin miksi. En väitä, että itse olisit samanlainen, mutta kyllä ystävyys suhteessa täytyy myös toisen saada jotain.

Minulla on kokemusta omasta masennuksestani (johon sain apua terapiasta), sekä masentuneen ystävänä olosta. Nämä molemmat kokeneena sanoisin, että mikään ihmissuhde ei ole itsensä menettämisen arvoista, ei sinulle eikä ystävällesi. Vaikka et ole puhunut masennuksestasi, voi seurasi olla ollut hyvin uuvuttaavaa, ja siinä on voinut olla vaarana että ystäväsikin uupuu. Tämä tuntuu nyt hyvin raskaalta sinulle, ja todennäköisesti tulevaisuudessa kun paranet, niin ymmärrät sen. Masentunut ihminen pahimmassa vaiheessa elää täysin oman navan ympärillä, eikä ymmärrä sitä itse, sillä kuvittelee antaneensa niin paljon muille, eikä saaneensa siitä mitään takaisin. Näin voi olla aluksi toki ennen itse masennusta (että on antanut liikaa muille saamatta mitään takaisin), mutta masennuksen syventyessä käy lähes aina niin, että ajatukset muodostuvat vain oman navan kaiveluun, ja siinä ovat läheiset kovan paikan edessä. Niillä ystävillä kun on ihan oikeasti omia suruja ja ilojakin. Todennäköisesti et tätä nyt itse tajua, sillä sinusta tuntuu että olet huomioinut ystävääsi, mutta ystävästi voi tuntua todella eriltä.

Mutta asialla on positiivinen puoli: se oman navan kaivelu ja itsesääli ovat osa parantumista. Sen kautta opit, mikä tilanteeseen on johtanut. Ehdottaisin sinulle, että hakudut avun piiriin, ellet jo siellä ole, ja keskityt nyt oman elämäsi läpi käyntiin ja suruun ja vihaankin. Voit totta kai olla vihainenkin siitä, että sinut hylättiin. Sitten kun olet pahimman vaiheen päässyt läpi ammattiavun kanssa (psykologi, terapeutti), niin alat pikkuhiljaa avaamaan sosiaalista maailmaasi, joko tutustumalla uusiin ihmisiin, tai ottamalla yhteyttä vanhoihin ihmissuhteisiin. Sinun on nyt kuitenkin keskityttävä itseesi, ja oltava itsesi paras ystävä, vasta sitten voit luodan tasapainoisia ihmissuhteita muihin. Jotkut ihmissuhteet kestävät läpi tämän myllerryksen, ja jotkin eivät, mutta se on elämää ja vain siedettävä.