Paljastui että syntyessäni olin eri sukupuolta

Elämäni ei tähänkään asti ole ollut mitään kaikista sokerisinta, mutta hiljattain muutamat esille nousseet yksityiskohdat ovat aloittaneet niin suuren paskamyllyn, että koko elämäni tuntuu hitaasti hajoavan kappaleiksi. Pitkä tarina todella tiivistettynä, mutta oikeasti kaipasin jonkin sortin neuvontaa, sillä minulla ei oikeastaan ole ketään kenelle aiheesta tosielämässä puhua.

Taustatietona olen nainen 19v ja asuin isoisäni kanssa, olen juuri menossa naimisiin ihanan miehen kanssa, jonka kanssa on jo hetki tullut seurusteltua. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä että elämälläni oli jokin suunta, mutta murskautuminen alkoi varmasti isoisäni kuolemasta. Isoisäni kertoi minulle että vanhempani kuolivat kun olin nuori, mutta isoisän kuollessa eräs läheinen perhetuttu kertoi minulle, ettei asia ollut aivan niin.

Paljastui että isoisäni oli oikeasti isäni, ja syy tämän piilottamiseen minulta oli äitini, joka oli sattumoisin oli myös isoisäni lapsi, toisin sanottuna sain kuulla olevani isäni insestin lopputulos. Syntyessäni sukupuolestani oli ollut ilmeisesti epäselvyyttä, ja sain vasta hiljattain kuulla, että minut "päätettiin" kasvattaa naisena. Tämä yhdistettynä siihen, etten ikinä ole kovin naisellisissa mitoissa ollut johti epäilemään "sukupuoltani", ja ilmeisesti en ole kykenevä edes raskauteen: syntymähetkellä ilmeisesti omistin peniksen, mutta luultavasti toimintakelvottoman ja tämän johdosta sukupuolekseni päätettiin nainen. Minulle tästä aikaisemmin ei oltu kerrottu, koska ilmeisesti isoisäni/isäni päätti pitää totuuden salassa, mahdollisesti ajatellen hyvää, mutta on varmasti turha korostaa etten ole asiasta kovin mielissäni.

Tämän paljastuksen valossa välit sukuun ovat jokseenkin katkolla, ja hiljattain tajusin että suhde mieheni kanssa luultavasti tulee hajoamaan täysin. Mies haluaa ehdottomasti lapsia ja niitä kehoni ei kykene kantamaan. Luontaisesti olen huolissani siitä, että hän ei kykene hyväksymään minua mikäli saa kuulla totuuden minusta. Oikeastaan tämä koko draama on saanut minut kyseenalaistamaan tunteeni tätä miestä kohtaan, ja mieleeni on jopa noussut ajatus, että valitsin hänet "toipuakseni" rankasta rakkaussuhteesta miehen serkun kanssa, enkä lopulta osaa enää edes sanoa ovatko mitkään tunteeni lopulta aitoja. On hankala uskoa, että kukaan pystyisi minua rakastamaan tämän paljastuksen valossa, ja alkaa pikkuhiljaa tuntua kuinka paine on liikaa.

Ainoa hyvä asia tässä koko myllerryksessä on isäni suhteellisen kookas perintö, mutta raha ei oikein lievennä tuskaani enkä keksi sille mitään käyttöä, koko omaisuus tuntuu enemmänkin kiroukselta joka sitoo minua vahvemmin sukuun josta mieluusti vain pakenisin.

Mitä minun pitäisi tehdä? Itse en keksi mitään järkevää pakoa tilanteesta.