Mies: kuinka tärkeää sinulle on olla isä?
Oletko jo isä, haluatko ehdottomasti tulla isäksi, onko se yksi rooli muiden joukossa tai tärkein asia maailmassa, vai oletko suorastaan isyyttä vastaan?
Kommentit (95)
Olen yh-isä ja lapset ovat tärkein asia elämässäni. Naisiin en enää aio aikaani tai energiaani tuhlata tai rahaa. Käytän kaiken perheeni hyväksi. Lapset tuo onnen ja taspainon elämään.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:37"]Minulle on hyvin tärkeää, etten ole isä. En näe mitään ideaa siinä, että uhraisin valtavasti aikaa, rahaa ja energiaa johonkin niin tyhjänpäiväiseen.
[/quote]
Mulla sama
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:41"]
Olen yh-isä ja lapset ovat tärkein asia elämässäni. Naisiin en enää aio aikaani tai energiaani tuhlata tai rahaa. Käytän kaiken perheeni hyväksi. Lapset tuo onnen ja taspainon elämään.
[/quote]
Minkä vuoksi et osaa elää onnellista ja tasapainoista elämää ilman lapsia?
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:37"]Minulle on hyvin tärkeää, etten ole isä. En näe mitään ideaa siinä, että uhraisin valtavasti aikaa, rahaa ja energiaa johonkin niin tyhjänpäiväiseen.
[/quote]
Jos asenne on noin jäätävä, niin muista pysyä lapsettomana. Ihan vaan lapsen takia.
Kaksi poikaa ja oli tärkeää kasvattaa heitä tasapainoisiksi miehiksi, sääli että toisen kohdalla tunnen epäonnistumista. Poika on jo 30 ja asuu vielä lastenhuoneessa pummilla. Toisella menee hyvin elämässä ja on jo kaksi lastenlasta.
Haluaisin viskata pojan pois lastenhuoneesta, mutta vaimoni äidinvaistot ei salli minun tehdä sitä.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:47"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:37"]Minulle on hyvin tärkeää, etten ole isä. En näe mitään ideaa siinä, että uhraisin valtavasti aikaa, rahaa ja energiaa johonkin niin tyhjänpäiväiseen. [/quote] Jos asenne on noin jäätävä, niin muista pysyä lapsettomana. Ihan vaan lapsen takia.
[/quote]
Tämä on aina yhtä tyhmä kommentti. Ai jos ei pidä vanhemmuutta missäään arvossa, ei halua lapsia eikä ole millään tavalla kiinnostunut elämään lapsiperhe-elämää, ei kannata hankkia lapsia? Ihanko vitun totta? Onneksi kerroit asiasta!-2
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:41"]
Olen yh-isä ja lapset ovat tärkein asia elämässäni. Naisiin en enää aio aikaani tai energiaani tuhlata tai rahaa. Käytän kaiken perheeni hyväksi. Lapset tuo onnen ja taspainon elämään.
[/quote]
Minkä vuoksi et osaa elää onnellista ja tasapainoista elämää ilman lapsia?
[/quote]
Sulla ei vissiin ole lapsia? Nyt kun olen saanut maistaa äitiyttä, jos lapsi otettaisiin minulta pois syystä tai toisesta niin en kyllä osaisi elää onnellista elämää. Ennen lasta elin ihan ok hyvää elämää mutta lapsen kaipuu oli kova ihan teini-iästä asti (odotin kuitenkin että sain koulut loppuun), ja nyt onnellisuus prosenttini on 110%!
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:01"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:41"]
Olen yh-isä ja lapset ovat tärkein asia elämässäni. Naisiin en enää aio aikaani tai energiaani tuhlata tai rahaa. Käytän kaiken perheeni hyväksi. Lapset tuo onnen ja taspainon elämään.
[/quote]
Minkä vuoksi et osaa elää onnellista ja tasapainoista elämää ilman lapsia?
[/quote]
Sulla ei vissiin ole lapsia? Nyt kun olen saanut maistaa äitiyttä, jos lapsi otettaisiin minulta pois syystä tai toisesta niin en kyllä osaisi elää onnellista elämää. Ennen lasta elin ihan ok hyvää elämää mutta lapsen kaipuu oli kova ihan teini-iästä asti (odotin kuitenkin että sain koulut loppuun), ja nyt onnellisuus prosenttini on 110%!
[/quote]
yritätkö vakuuttaa itsesi? :D
Lisää miesten mielipiteitä, kiitos.
Isäksi tuleminen oli yksi unelmistani, jotka elämän kulku vei mennessään.
Olisihan tuo vieläkin mahdollista, mutta vaikka heti jonkun tiineeksi päräyttäisi, niin tuskin tulisin lapseni 30-vuotispäivää näkemään, ja kun käytännön vaihtoehdot jälkikasvun synnyttäjiksi jäisivät kuitenkin kännisiin bubiruusuihin, niin eipä toteutunut sekään unelma.
Tärkein asia. En voinut käsittää kuinka paljon lapsi muuttaa elämääni ja minua, enkä voisi enää elää ilman lastani. Rakkaus lasta kohtaan on käsittämättömän syvää ja puhdasta, voisin kuolla lapseni puolesta heti. Lapsen elämän ja kasvun seuraaminen on mielenkiintoista, hullua, jännittävää, ihanaa, hauskaa, pelottavaa, opettavaista, surullista ja parasta. Ilman lasta elämäni ei olisi näin rikasta ja onnellista...
Minulle isyys on tärkein roolini ja tärkrin asia maailmassa. Lapset tulevat olemaam viimeinen asia ,mitä ajattelen ennen kuolemaani. Lapset antavat elämälläni sisällön, ovat suurin saavutukseni ja sitovat minut sukupolvien ketjuun.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:54"]Kaksi poikaa ja oli tärkeää kasvattaa heitä tasapainoisiksi miehiksi, sääli että toisen kohdalla tunnen epäonnistumista. Poika on jo 30 ja asuu vielä lastenhuoneessa pummilla. Toisella menee hyvin elämässä ja on jo kaksi lastenlasta.
Haluaisin viskata pojan pois lastenhuoneesta, mutta vaimoni äidinvaistot ei salli minun tehdä sitä.
[/quote]
Mitäs jos oikeesti tekisit sen mikä on oikein, eli tuuppaisit pojan pois. Ihan vaan hänen omaks parhaakseen. Ei se oo ulos viskaamista jos vähän avustat siinä kerran toinen ei ite osaa lähteä. Teet lapselles vaan hallaa ku pidät sen nurkissas.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:37"]
Minulle on hyvin tärkeää, etten ole isä. En näe mitään ideaa siinä, että uhraisin valtavasti aikaa, rahaa ja energiaa johonkin niin tyhjänpäiväiseen.
[/quote]
Harmittaako sua koskaan, etteivät vanhempasi soveltaneet samaa ajattelutapaa sinuun? =)
Mulle on isänä tärkeintä että lapsi pysyy hengissä ja terveenä, teen sen eteen mitä vain. En ollut koskaan satavarma, että edes haluaisin isäksi. Ei tämäkään arki mitään juhlaa ole, mut nyt en enää vaihtaisi takaisin vanhaan.
Isyys on minulle (3 lasta) tärkeä ja nautittava asia.
Joskus se on rankaa mutta plussapuolelle jää niin paljon enemmän...
Rakastan lapsiani hirveästi -ja vaimoani tietty myös!
Saan paskamyrskyn aikaan mutta puhun omasta ja muutaman muun isäkaverini puolesta: isyys on tylsää. Oma vaimoni ottaa äitiyden tosissaan ja hän on hyvä siinä, mutta itseäni ei vain jaksa kiinnostaa. Juu, onhan se kiva kun poika menestyy lätkässä mutta vanhempainillat, syöttöhetket, lapsiperhereissut, uhmakohtaukset, lelukasat, lasten kiljuminen ilosta tai muusta, koulumenestyksen seuraaminen, tarkat rutiinit, allergiat, harrastuksiin kuskaus, rahan menetys jne Jne. ovat aivan helvetin vastenmielisiä ja tunnen pilanneeni elämäni kun hankin lapsia. En kadu lapsiani, mutta jos olisin nähnyt elämäni ennen kuin tein ratkaisun hankkia kaksi lastani vaimoni kanssa, olisin valinnut toisin. Lapseton elämä sopi minulle ja haikailen alitajunnassani sinne takaisin vaikka tietysti tiedän että se on mahdotonta ja väärin.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:34"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:37"]
Minulle on hyvin tärkeää, etten ole isä. En näe mitään ideaa siinä, että uhraisin valtavasti aikaa, rahaa ja energiaa johonkin niin tyhjänpäiväiseen.
[/quote]
Harmittaako sua koskaan, etteivät vanhempasi soveltaneet samaa ajattelutapaa sinuun? =)
Mulle on isänä tärkeintä että lapsi pysyy hengissä ja terveenä, teen sen eteen mitä vain. En ollut koskaan satavarma, että edes haluaisin isäksi. Ei tämäkään arki mitään juhlaa ole, mut nyt en enää vaihtaisi takaisin vanhaan.
[/quote] Jep, harmittaa.
Valitettavasti jos on valinnut jonkinasteisen julkisuuden ja huomion hakemisen oman elämän ihanuutta esittelrmällä on varaiduttava myös siihen, että vaikeudet herättävät kiinnostusta ja pohintoja. Turha kenenkään jeesustelijan on esiintyä Tarun suojelijana. Kaikkea hyvää Tarulle ja perheelleen.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:38"]
Saan paskamyrskyn aikaan mutta puhun omasta ja muutaman muun isäkaverini puolesta: isyys on tylsää. Oma vaimoni ottaa äitiyden tosissaan ja hän on hyvä siinä, mutta itseäni ei vain jaksa kiinnostaa. Juu, onhan se kiva kun poika menestyy lätkässä mutta vanhempainillat, syöttöhetket, lapsiperhereissut, uhmakohtaukset, lelukasat, lasten kiljuminen ilosta tai muusta, koulumenestyksen seuraaminen, tarkat rutiinit, allergiat, harrastuksiin kuskaus, rahan menetys jne Jne. ovat aivan helvetin vastenmielisiä ja tunnen pilanneeni elämäni kun hankin lapsia. En kadu lapsiani, mutta jos olisin nähnyt elämäni ennen kuin tein ratkaisun hankkia kaksi lastani vaimoni kanssa, olisin valinnut toisin. Lapseton elämä sopi minulle ja haikailen alitajunnassani sinne takaisin vaikka tietysti tiedän että se on mahdotonta ja väärin.
[/quote]
Sulla on ongelmaan helppo ratkaisu; nostat katseen sieltä peruutuspeilistä ja käännät sen kohti tulevaisuutta. Kirjoitat kuin koko loppuelämäsi olisi toisen perustarpeista huolehtimista ja ihana vapautesi jäi aikaan ennen lapsia, vaikka se ei mene ihan näin. Ihan kohta sun ei tarvitse pyyhkiä kenenkään takapuolta tai syöttää ketään, eikä se hetki siihen että lapset on muuttaneet kotoa ole kovin paljon kauempana. Jos mietit kuinka nopeasti viimeiset kymmenen vuotta elämästäsi on mennyt, ja kuinka nopeasti seuraavat kymmenen vuotta tulevat menemään, huomaat että kohta saat ajatella enemmän itseäsi.
Jos sulla on vain kaksi lasta, saat elämässäsi vielä kaiken, sekä kokea perhe-elämän että elää vapaampaa elämää. Vanhemmuuden arvon näkee usein vasta ptkän ajan päästä, ja silloin useimmat ovat onnellisia että kuitenkin ne lapset tuli aikanaan tehtyä. Pikkulapsiaika on työlästä ja on ihan tavallista miettiä kuinka paljon helpommalla pääsisi. Mutta myöhemmin voi tulla aika jolloin on ihan onnellinen ettei sitten valinnutkaan sitä helpointa tietä elämässä.
Minulle on hyvin tärkeää, etten ole isä. En näe mitään ideaa siinä, että uhraisin valtavasti aikaa, rahaa ja energiaa johonkin niin tyhjänpäiväiseen.