Miten pääsisi tutkijaksi?
Haluaisin tutkijaksi. Olen siis vasta lukiossa, ja tiedän että tutkijaksi on vaikea päästä, mutta jos ei edes yritä todennäköisyys on 0. Haluaisin luonnonitieteelliselle alalle. Kemia tai fysiikka todennäköisesti, ehkä myös biologian tietyt alueet.
Onko jotakin erityistä huomioonotettavaa? Onko väliä missä yliopistossa opinnot suorittaa? Mahdollisimman hyvin ne pitää tietenkin suorittaa oli missä vain. Onko ulkomailla opiskelusta etua? Mikä maa paras? Mikä taho työllistää eniten tutkijoita?
Kommentit (42)
Suosittelen opiskelemaan lääkäriksi. Tällöin sinulla on erinomaiset mahdollisuudet tutkia ilman jatkuvaa epävarmuutta toimeentulosta.
Tutkijaksi ryhtyessä ei ole väliä, missä yliopistossa opintonsa suorittaa - muiden päämäärien kohdalla voi olla toisin. Jonkun mittainen ulkomailla opiskelu taas on käytännössä pakollista joko perus- tai jotutkinto aiheessa, jos aikoo tutkijaksi. Parhat maat ovat UK ja USA, mutta siellä pitää olla tarkkaa, mikä yliopisto on kyseessä.
tutkijoita työllistävät yliopistot ja sektoritutkimuslaitokset.
luonnontieteen aloilla lukiolaisen on tärkeintä panostaa atematiiksn opiskeluun. Yhteiskunta, valtio ja hmanistialoille taas kannattaa panostaaäidinkiele opiskeluun. Nämä on ne taidot, joita pääsykokeessa eniten tarvitsee.
Jos haluat tutkijaksi, tähtää tohtorintutkintoon. Voit miettiä myös tekniikan alaa (esim. teknillinen fysiikka tai kemia) lääketieteen lisäksi. Paremmat työllistymisnäkymät kuin yliopistossa luonnontieteitä opiskelleilla. Ulkomaankokemuksesta on aina hyötyä, mutta ei se välttämätöntä ole.
Kaikessa tutkimuksessa missä vedetään välistä, saa helpommin rahoitusta. Myös Ilmavaivojen laitoksella, jossa tehdään tekaistuja, väärennettyjä tutkimuksia ilmastonmuutoksesta. Lääkefirmat taas lahjoittavat vaikka mitä, jos kauppaat heidän lääkkeitään, ja teet väärennettyjä tutkimuksia niiden tehosta, tämä on kaikki jatko-opintokelpoista tavaraa.
Opettele ajattelemisen ja analysoimisen taitoa. Ymmärrä, tulkitse, etsi toistuvuuksia. Älä päästä itseäsi helpolla, älä luovuta ennen kuin ymmärrät. Tee aina näin, älä opettele ulkoa.
Löydä kutsumuksesi ja mene sitä kohti, juurille asti. Anna arvoa muille, kuuntele ja tee töitä nöyrästi. Keskity jokaiseen asiaan yksitellen, osana kokonaisuutta. Avaa suusi silloin kun oma ajatus ja se, mitä kuulet, ovat ristiriidassa. Ole rehellinen ja avoin. Älä myöhemminkään toistele ulkoa opittuja fraaseja, vaan ajattele kaikki itse kunnes ymmärrät.
Jos toimit näin, sinusta voi tulla tutkija, tai sitten voit matkalla huomata että haluatkin jotain muuta. Tutkijan elämä on jatkuvaa oman päänsä rääkkäämistä. Samanlainen ammatti kuin huippu-urheilijalla, töitä ei voi tehdä niin että päästää itsensä helpolla, eikä sovi kaikille.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:37"]
luonnontieteen aloilla lukiolaisen on tärkeintä panostaa atematiiksn opiskeluun. Yhteiskunta, valtio ja hmanistialoille taas kannattaa panostaaäidinkiele opiskeluun. Nämä on ne taidot, joita pääsykokeessa eniten tarvitsee.
[/quote]
Juu, minulla on täällä hetkellä korkein mahdollinen arvosana matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa, ja toiseksi korkein biologiassa (IB-arvionti menee 1-7, suomen asteikolle muunnetaan lisäämällä IB arvosanaan 3. Eli käytännössä mulla on 10 kolmessa ensin mainitussa) eli todellakin teen voitavani jo lukion puolella. Ja luonnontieteellinen ala siis toiveissa. Kiitos kaikki, t aloittaja :)
Hyvä kielitaito on välttämättömyys myös lyonnintieteissä. Panosta siis englannin opiskeluun, muutkin kielet ovat eduksi.
Ulkomaille lähtö on edessä viimeistään post doc-vaiheessa, eli väittelyn jälkeen. Hankkiudu mukaan johonkin tutkimusryhmään varhain, jo maisterivaiheessa. Luonnontieteissä tämä on mahdollista.
Ymmärrä se, että tutkijan motivaation pitää nousta nimenomaan tutkimisesta. Palkka on huono, pätkätyöt jokaisen todellisuutta, kilpailu kovaa ja välillä raakaa, työaikaa ei lasketa vaan työ on koko elämä. Huippututkija tai edes perusproffa tulee vain aniharvasta. Pidä siis aina vaihtoehtosuunnitelma b voimassa.
Fysiikassa työttömyysprosentti n. 1,2 % eli käytännössä aina töitä. Kemian alalla taas huonot palkat ja huono työtilanne, en suosittele... Vähän sama biologian kanssa.
Olen itse tutkija fysiikassa ja vähän aikaa sitten keskusteltiin biologin kanssa käytännön eroista rahoituksissa yms. Biologi kertoi kuinka heillä loppui eräs n. 200 € maksava kemikaali eikä ollut varaa hankkia heti lisää vaikka olisi tarvittukin. Meillä taas hajosi 40 tonnin arvoinen laite ja heti uusi tilalle eikä tuntunut missään!
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:43"]
Opettele ajattelemisen ja analysoimisen taitoa. Ymmärrä, tulkitse, etsi toistuvuuksia. Älä päästä itseäsi helpolla, älä luovuta ennen kuin ymmärrät. Tee aina näin, älä opettele ulkoa.
Löydä kutsumuksesi ja mene sitä kohti, juurille asti. Anna arvoa muille, kuuntele ja tee töitä nöyrästi. Keskity jokaiseen asiaan yksitellen, osana kokonaisuutta. Avaa suusi silloin kun oma ajatus ja se, mitä kuulet, ovat ristiriidassa. Ole rehellinen ja avoin. Älä myöhemminkään toistele ulkoa opittuja fraaseja, vaan ajattele kaikki itse kunnes ymmärrät.
Jos toimit näin, sinusta voi tulla tutkija, tai sitten voit matkalla huomata että haluatkin jotain muuta. Tutkijan elämä on jatkuvaa oman päänsä rääkkäämistä. Samanlainen ammatti kuin huippu-urheilijalla, töitä ei voi tehdä niin että päästää itsensä helpolla, eikä sovi kaikille.
[/quote]
Tähän olen pyrkinyt. Käytän matikantunneilla nelilaskinta aina kun sillä suinkin pärjään, ja graafista laskintani vain kun on ihan pakko (harvoin). Ihan älytöntä että jopa joku yksinkertainen logaritmitehtävä jossa vastauksen näkee jo ihan lausekkeeesta eikä tarvi edes laskea mitään syötetään laskimeen :/
Luonnontieteiden tunneilla esitän paljon syventäviä kysymyksiä ja pyrin oppimaan asiat hyvin ymmärtämisen kautta.
Yritän kyllä parhaani, kiitos tästä viestistä (ja kaikista muistakin)
Ja ysille, tiedän että huippututkijaksi on lähes mahdotonta päätyä, ja "perustutkijaksikin" erittäin vaikea, ja tiedän sen kyllä. Yrittämättä todennäköisyys kuitenkin on 0, joten sama tuo on yrittää kun mikään muu ei kiinnosta samoissa määrin. Jos plan A ei toimi niin minusta tulee varmaan insinööri, ihan mukavalle sekin kuulostaa, ja voi toimia monenlaisissa tehtävissä.
Suomessa yliopistolla ei ole väliä, itse suosittelen ilmaista yliopistoa Suomessa ennemmin kuin maksaa hulluja maksuja ulkomailla. Suomen koulutus ja vaatimukset ovat myös huipputasoa verrattuna moneen ulkomaiseen yliopistoon. Yliopisto-opiskelun on mentävä hyvin, jotta pääsee jatko-opiskelijaksi eli tohtorikoulutukseen. Kipinä tutkimukseen on oltava koko ajan, analysoi, haasta, kyseenalaista. Tutkijana olet ikuisuusopiskelija, et ole koskaan valmis, vaikka paperit kouraan saatkin. Jos pidät oppimisesta, tämä ala on juuri sinulle. Palkka ei ole pitkään aikaan ihmeellinen, mutta väitöksen jälkeen - jos menestyt julkaisuissa ja rahoitushauissa - palkka saattaa nousta eksponentiaalisesti. Proffien palkat liikkuvat siinä 5000:sta ylöspäin. Harva tuohon kuitenkaan pääsee. Jos luet lääkäriksi, vaihtoehtoja on enemmän ja aina voi tehdä päivystyksiä ellei tutkimusrahoitusta ole saatavilla.
Olen kuullut huhua, ettei kovin mielekästä hommaa tuolla luonnontieteiden, teknillisen, puolella. Saati rahakasta.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:04"]
Tee tosi hyvä gradu, luulisin :/
[/quote]
Eipä tuolla vaikutusta ole. Sanotaanko että tunne sopiva professori, joka tarvii jatko-opiskelijoita!
Jos tässä nyt saa päteä niin anna vielä lisää vinkkejä. Jos oikeasti haluat tutkijaksi, niin kannattaa ruveta nyt jo opettelemaan elämäntapoja joilla selviää työelämässäkin. Onko sinulla liikuntaharrastusta? Jos ei, niin hanki sellainen. Jotain sellaista, että liikut hikeen asti vähintään 3 kertaa viikossa. Jos ajattelet että sinulla ei ole aikaa, niin ota huomioon että lukioaika on ehkä leppoisinta tutkijaksi aikovan elämässä siitä eteenpäin. Jos et nyt ehdi harrastaa liikuntaa, niin et ehdi koskaan. Joten laita liikunta aikatauluihisi ja ylläpidä kuntoasi, ja syö hyvin. Terve sielu terveessä ruumiissa. Stereotyyppi kumarista nörteistä kammioissaan on aikansa elänyt, ainakin omissa piireissä kaikki tutkijat, nuorista vanhoihin, harrastavat säännöllistä liikuntaa.
Entä mitä muuta teet mielellään kuin opiskelet? Tutkijan työ on raskasta ja päättymätöntä, ja siinä työt seuraavat aivan varmasti kotiin jos ei osaa pistää ajatuksiaan poikki. Helpointa on harrastaa jotain muuta, jossa ajatukset irtoavat töistä edes hetkeksi. Monelle se on musiikkia, luontoa, rakentelua tai mitä vain.
Sitten vielä pro tip: tunnista omat läheisesi. Pidä heidät lähellä, älä anna työn tulla ihmissuhteiden väliin äläkä jätä läheisesti tärkeitä juhlia väliin siksi että sinulla on esitelmä kesken. Opettele ennakoimaan. Kun teet töitä, tee niitä. Pidä lupauksesi. Läheiset ihmissuhteet ovat niitä joiden voima kantaa yli huonojenkin aikojen. Tunnista myös ne, jotka eivät ole läheisiäsi, ja opettele kieltäytymään ylimääräisistä menoista ja vastuista.
Riippuu paljon henkilöstä onko tämä kaikki haastavaa. Joillekin on, joillekin se on luontevaa. Sen kuitenkin sanon, että jos olisi niin, että lukioaikana pärjääminen vaatisi joltakulta kaikesta muusta luopumista, en lähtisi suosittelemaan tutkijanuraa hänelle. Turha polttaa itseään loppuun.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:04"]
Suomessa yliopistolla ei ole väliä, itse suosittelen ilmaista yliopistoa Suomessa ennemmin kuin maksaa hulluja maksuja ulkomailla. Suomen koulutus ja vaatimukset ovat myös huipputasoa verrattuna moneen ulkomaiseen yliopistoon. Yliopisto-opiskelun on mentävä hyvin, jotta pääsee jatko-opiskelijaksi eli tohtorikoulutukseen. Kipinä tutkimukseen on oltava koko ajan, analysoi, haasta, kyseenalaista. Tutkijana olet ikuisuusopiskelija, et ole koskaan valmis, vaikka paperit kouraan saatkin. Jos pidät oppimisesta, tämä ala on juuri sinulle. Palkka ei ole pitkään aikaan ihmeellinen, mutta väitöksen jälkeen - jos menestyt julkaisuissa ja rahoitushauissa - palkka saattaa nousta eksponentiaalisesti. Proffien palkat liikkuvat siinä 5000:sta ylöspäin. Harva tuohon kuitenkaan pääsee. Jos luet lääkäriksi, vaihtoehtoja on enemmän ja aina voi tehdä päivystyksiä ellei tutkimusrahoitusta ole saatavilla.
[/quote]
Juu, minä nimenomaan nautin älyttömästi opiskelusta (ainakin luonnontiedeaineiden kohdalla), joten siksi ajattelen että tutkijan työ olisi minulle sopiva jos vain sinne asti pääsisin. Toivon parasta :)
Rahan takia en tuohon hommaan ole pyrkimässä, siihen olisi helpompiakin keinoja. Tätäkin lukiotutkintoa opiskelen asumistuen ja pienen opintotuen turvin, ja olen tottunut tulemaan toimeen vähällä rahalla, rikastuminen ei todellakaan ole homman pointti.
Muutenkin opiskelu on todella tärkeällä sijalla elämässäni. Minulla ei ole ystäviä (kukaan ei tunnu haluavan olla ystäväni, ja jos ei niin en minä ketää pakota) ja perhetilanteeni on vaikea ja riitaisa. Opiskelun ansiosta jaksan jatkaa eteenpäin ja tunnen olevani merkityksellinen ihminen. En halua puolisoa tai lapsia aikuisena.
-aloittaja
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:14"]
Jos tässä nyt saa päteä niin anna vielä lisää vinkkejä. Jos oikeasti haluat tutkijaksi, niin kannattaa ruveta nyt jo opettelemaan elämäntapoja joilla selviää työelämässäkin. Onko sinulla liikuntaharrastusta? Jos ei, niin hanki sellainen. Jotain sellaista, että liikut hikeen asti vähintään 3 kertaa viikossa. Jos ajattelet että sinulla ei ole aikaa, niin ota huomioon että lukioaika on ehkä leppoisinta tutkijaksi aikovan elämässä siitä eteenpäin. Jos et nyt ehdi harrastaa liikuntaa, niin et ehdi koskaan. Joten laita liikunta aikatauluihisi ja ylläpidä kuntoasi, ja syö hyvin. Terve sielu terveessä ruumiissa. Stereotyyppi kumarista nörteistä kammioissaan on aikansa elänyt, ainakin omissa piireissä kaikki tutkijat, nuorista vanhoihin, harrastavat säännöllistä liikuntaa.
Entä mitä muuta teet mielellään kuin opiskelet? Tutkijan työ on raskasta ja päättymätöntä, ja siinä työt seuraavat aivan varmasti kotiin jos ei osaa pistää ajatuksiaan poikki. Helpointa on harrastaa jotain muuta, jossa ajatukset irtoavat töistä edes hetkeksi. Monelle se on musiikkia, luontoa, rakentelua tai mitä vain.
Sitten vielä pro tip: tunnista omat läheisesi. Pidä heidät lähellä, älä anna työn tulla ihmissuhteiden väliin äläkä jätä läheisesti tärkeitä juhlia väliin siksi että sinulla on esitelmä kesken. Opettele ennakoimaan. Kun teet töitä, tee niitä. Pidä lupauksesi. Läheiset ihmissuhteet ovat niitä joiden voima kantaa yli huonojenkin aikojen. Tunnista myös ne, jotka eivät ole läheisiäsi, ja opettele kieltäytymään ylimääräisistä menoista ja vastuista.
Riippuu paljon henkilöstä onko tämä kaikki haastavaa. Joillekin on, joillekin se on luontevaa. Sen kuitenkin sanon, että jos olisi niin, että lukioaikana pärjääminen vaatisi joltakulta kaikesta muusta luopumista, en lähtisi suosittelemaan tutkijanuraa hänelle. Turha polttaa itseään loppuun.
[/quote]
Minulla ei ole ystäviä, en tiedä onko vika minussa kun kukaan ei halua olla ystäväni, mutta en ala esittää olevani toisenlainen että saisin ystäviä, joten sikäli läheisiä ei niinkään ole. Perheeni on minulle tärkeä, mutta tämänhetkisen kotitilanteen takia minulla ei ole mukava olla kotona, vietän mieluummin aikaa kirjastossa. Kunnollisen liikuntaharrastuksen hankkiminen on to do- listalla, nykyisellään kävelen koulumatkani (4 km/suunta) ja saan siinä hieman liikuntaa.
Olen ehdottomasti lojaali muille ihmisille ja pyrin aina pitämään lupaukseni. Jaksoni ovat aina täysiä koska haluan käydä niin paljon kursseja kun voin, mutta en koe että arvosanatasoni pitäminen luonnontieteissä on kovinkaan vaivalloista, eli pärjääminen ei vaadi minulta kaikesta luopumista. Ennemminkin ongelma on että sitä muuta ei kovin paljoa ole. Opiskelu on elämäni ilo :/
-aloittaja, kiitos pitkästä viestistä :) ja kaikista muistakin
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:04"]
Suomessa yliopistolla ei ole väliä, itse suosittelen ilmaista yliopistoa Suomessa ennemmin kuin maksaa hulluja maksuja ulkomailla. Suomen koulutus ja vaatimukset ovat myös huipputasoa verrattuna moneen ulkomaiseen yliopistoon. Yliopisto-opiskelun on mentävä hyvin, jotta pääsee jatko-opiskelijaksi eli tohtorikoulutukseen. Kipinä tutkimukseen on oltava koko ajan, analysoi, haasta, kyseenalaista. Tutkijana olet ikuisuusopiskelija, et ole koskaan valmis, vaikka paperit kouraan saatkin. Jos pidät oppimisesta, tämä ala on juuri sinulle. Palkka ei ole pitkään aikaan ihmeellinen, mutta väitöksen jälkeen - jos menestyt julkaisuissa ja rahoitushauissa - palkka saattaa nousta eksponentiaalisesti. Proffien palkat liikkuvat siinä 5000:sta ylöspäin. Harva tuohon kuitenkaan pääsee. Jos luet lääkäriksi, vaihtoehtoja on enemmän ja aina voi tehdä päivystyksiä ellei tutkimusrahoitusta ole saatavilla.
[/quote] olen kuullut että tutkija kannattaa mennä naimisiin ainoastaan hyväpalkkaisen naisen/miehen kanssa
En tarkoita pahalla, mutta kuulostat vähän surulliselta tapaukselta.
Kun normaalien lukiolaisten ongelmat liittyvät laittaisinko pinkin vai valkoisen paidan ja mahtaako henkilö x olla minuun ihastunut ja montako tykkäystä uusin instakuva saa, sinä mietit miten optimoida matikan oppiminen ja pänttäät kemiaa.
Tuossa iässä pitäisi vielä olla huoleton :(
Kuule ap, olet saanut ylllä hyviä neuvoja. Yksinkertaisesti tärkeintä on innostus ja se että seuraa omaa kiinnostustaan.
Suorita ensin lukio, sitten haet Helsingin yliopistoon. Vaikka fysiikkaan, jos se tuntuu kivalta. Kun pääset sisään, voit tietysti käydä vapaasti luennoilla missä vaan ja harkita alaasi.
Saat varmasti yliopistossa ystäviä, koska löydät samoista asioista kiinnostuneita. Voit myös etsiä jo lukioaikanasi netistä alasi harrastusporukoita keskustellaksesi siitä ja että saat ystäviä.
Osoita jo perusopintojen aikana yliopistossa olevasi kunnianhimoinen. Hae jo maisteriaikana vaihtoon ulkomaille. Jos alallasi on tutkimusryhmiä, sellaiseen pääsy on tärkeää. Kannattaa aina mennä mukaan kaikenlaiseen uuteen omalla alallaan, koska uudet jutut ovat ne joihin kootaan tutkimusryhmiä ja -projekteja yms. lähiaikoina.
Englanninkieli ja tietokonetaidot ovat yliopisto-opinnoissa tärkeät. Samoin suunnitelmallisuus ja aikataulujen noudattaminen. Nykyisin korostetaan myös viestintätaitoja, puhetaitoja, kirjoitustaitoja, opetustaitoa, yms. Joten opettele näitä jo opiskeluaikana, kenties sivuaineina, koska tutkija ei vaan ole tutkija, vaan myös kirjailija, toimittaja, opettaja, kouluttaja, yms. Ihmissuhdetaidot ovat nekin tärkeät, koska nykyisin on paljon tiimityötä sekä työssä että opinnoissa.
Ja opiskelemani lukiotutkinto on siis IB-tutkinto eli ns. kansainvälinen ylioppilastutkinto. Suhriton myös kansallisen YO-tutkinnon, mutta lukion päättötodistusta en saa.