Olen niin huolissani lapseni takia :(
Tämä palsta on ehkä väärä paikka, mutta pakko purkautua jonnekin. Olen hyvin huolissani eskarilaisesta lapsestani, joka on aina ollut "omanlaisensa". Kehitys on kulkenut eri tahtiin kuin muilla lapsilla ja hän on ollut aina hiukan "omituinen", keskittyminen ja ryhmässä toimiminen on ollut vaikeaa. Aikaisemmin tästä ei ole ollut haittaa muille kuin lapselle itselleen, mutta nyt kuvioon on ikävä kyllä tullut mukaan aggressiivisuus ja tietynlainen "empatiakyvyttömyys" :( Lapsi on herkkä ja pohdiskeleva ja on viime aikoina ymmärtänyt olevansa erilainen ja ettei "pysty" käyttäytymään odotetulla tavalla. Voin vain kuvitella kuinka stressaava tilanne hänelle on :( Eskarissa ja päivähoidossa on todella vaikeaa.
Olemme olleet tutkimuksissa 4v alkaen, mutta lapsesta ei ole löytynyt "vikaa", eikä mitään apuakaan näin ollen ole saatu. Yllätys yllätys - lapsi toimii hienosti ollessaan aikuisen kanssa kahden! Vaadin päästä uudelleen tutkimuksiin (eskarista ollaan samaa mieltä), mutta vieläkään asiassa ei olla edistytty.
Olen huolesta sekaisin ja mielessä pyörii jo vaikka mitkä kauhukuvat lapsen tulevaisuudesta. Syytän itseäni ja mietin mitä olen tehnyt väärin. Onko kellään vastaavia kokemuksia? Mistä saisimme apua?
Kommentit (15)
Vie neuropsykologisiin tutkimuksiin yksityiselle ...jos on sairaskuluvakuutus hae lähete lääkäriltä niin tutkimus korvataan. Maksaa yli 500eur mutta alle 1000eur
Jaksamisia sinulle <3 en valitettavasti osaa omia kokemuksia kertoa, mutta älä ainakaan itseäsi syytä. Pysy vain tiukkana että lapsesi pääsee tutkimuksiin, niin asiat varmasti siitä selviävät!
Lapset ovat yksilöitä. Einstain ja monet muut viisaat ovat olleet 'erilaisia' lapsia. Rakasta ehdoitta ja hanki tosiaan apua yhä uudestaan. Mitään ei olla vielä menetetty. Tilanne voi kyllä muuttua ajan kanssa itsekseenkin.
Tämä on ehkä laiha lohtu, mutta sillä aikaa kun jatkat taistelua avun saamiseksi, luet neurologisista häiriöistä kaiken minkä käsiisi saat. Sieltä alkaa sinulle hahmottua, millaisia apukeinoja pääpiirteittäin on käytettävissä. Huomaat, että samantyyliset temput tepsivät moneen vaivaan, ja alat toteuttaa niitä teidän arjessanne.
Lapsi voi olla vain lievästi "jotain", ja kotona annettu oikeanlainen tuki voi auttaa häntä löytämään selviämiskeinoja myös kodin ulkopuolella. Oli miten oli, niistä keinoista ei ole ainakaan haittaa (strukturointi, aistiharjoitukset jne).
Toivottavasti löydätte pian avun! Todettakoon nyt kuitenkin vielä, että täysin normaalikin 6-vuotias on usein todella hankala. Tuossa iässä on lapsella uhmakausi, jota kutsutaan myös ensimmäiseksi murrosiäksi...ja se menee ohi :)
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 23:47"]Vie neuropsykologisiin tutkimuksiin yksityiselle ...jos on sairaskuluvakuutus hae lähete lääkäriltä niin tutkimus korvataan. Maksaa yli 500eur mutta alle 1000eur
[/quote]
Kyllähän julkinen puolikin selvittää. Mikä aivopieru tuo heitto oli?
Täältä myös ääni yksityiselle. Pääset suoraan asiantuntevan lääkärin vastaanotolle. Julkisella puolella joutuu käymään ties mitkä kiemurat lastensuojelua myöten ennen kuin laittavat oikeisiin tutkimuksiin. Nuo jutut kannattaa selvittää nyt eikä vasta sitten kun lapsi oireilee murrosikäisenä todella rajusti. Tässä vaiheessa lasta voi vielä tukea ja auttaa, tehdä hänen elämästään helpompaa.
Julkisen puolen jonot on niin pitkiä että kyllä siinä huoli vaan kasvaa...mukavampi jonottaa se vuosi eri jonoissa kun edes tietää miksi jonottaa...
Meillä vähän saman suuntaisia oireita. Oletteko olleet neuvolapsykologilla? Jos ette, niin koita päästä sinne. Ainakin Helsingissä sellaisen voi saada myös seuraamaan ryhmää päiväkotiin, jolloin näkyvät ne ongelmat, jotka ilmenevät vain suuressa ryhmässä. Käsittääkseni neuv.psykol. on myös ainoa reitti muihin tutkimuksiin. Minun korvaani nuo oireet kuulostavat neurologisilta (en ole ammattilainen, mutta vähän aiheesta tiedän), joten sulla tuskin on mitään syytä itsesyytöksiin. Lasten neurologisten oireiden tutkiminen, määrittäminen ja diagnoosien asettaminen voivat viedä vuosia, eikä lapsesi ehkä koskaan diagnoosia saakaan. Mutta ehdottomasti kannattaa tutkia, ettei jää tarvittava tuki saamatta, jos sieltä jotain löytyisikin. Tsemppiä!
Kannattaa lukea lasten uhmakkuushäiriöstä. Sitä esiintyy myös ADHD:n kanssa. Perheneuvolaankin voi varata aikaa.
Kiitos asiallisista vastauksista!
t.ap
Avun saaminen tänä päivänä usein tosi hankalaa. Oletko yrittänyt yksityiseltä sektorilta? On paljon osaavia lapsiterapeutteja joilla ehkä kuitenkin mahdollisuus konsultaatioon ja tilanteen oikeaan arviointiin.
Itselläni asperger-tyyppinen lapsi. Kun epäilys heräsi päiväkoti-iässä, googlasin hyvän aspergerlääkärin ja vein lapseni vastaanotolle. Lääkäri totesi että as-piirteitä on ja antoi lähetteen lastenlinnaan.
Lastenlinnassa sanoivat, että kutsuivat nopeasti tutkimuksiin, koska lähete oli tältä arvostetulta lääkäriltä. Eli kannatti aloittaa yksityiseltä puolelta, sitten siirryimme julkiselle.
Hienoa että olet kiinnostunut asiasta, ja haluat edetä. Älä luovuta! Raivolla eteenpäin jossei kukaan muuten auta. Soita vaikka lapsipsykologille tms. Ja kysy esim lastensuojelun kautta että kuka voi auttaa! Tsemppiä!