Ärsyttävä lapseton ystävä ja tekokiireensä!

Kuule, kysymys ei ole ajasta, vaan siitä miten sen haluaa käyttää. Tuo ystäväsi ei selvästikään halua viettää sun kanssa koko päivää, pelkästään kahvihetken. Hyväksy se tai lopeta ystävyys.

Ei kuullosta siltä, että olet kovi korkealla hänen prioriteeteissaan. Ja mistä tiedät mitä seksibileharrastuksia sillä on viikonloppuna? ;D

Joo, mutta älä huoli. Kyllä se vielä riemuksi muuttuu kun se itse keksii alkaa hankkimaan lapsia. Sillon ei oo enää mikään kiire minnekään. Ei mitään lapsettomien tekokiireitä.

Eli siis sun mielestä lapsettomalla ei voi olla kiireistä elämää? Tai lapseton ei halua sun mielestä OMAA aikaa, ei aikaa aona vaan sun kanssa jos on vapaata? Kunnon hönö oot.

Eli kyse olikin siitä, että pitäisi mennä SINUN ehdoillasi, kun SINULLE parhaiten sopii? Hänellä taitaa olla muutakin tekemistä viikonloppuisin... :)

Kyllä mulla lapsettomana oli aika kiireistä. Kun on paljon kavereita, niin viikonloput tuli buukattua täyteen jo monta kuukautta etukäteen. Aina oli jotkut hippalot, pippalot, tapaamiset, teatterit, kutsut tai kemut. Varsinkin kun kaverit on hajautunut ympäri Suomea, niin monesti viikonloppuna tuli lähdettyä yön yli reissuun. Sitten jäi noita parin tunnin kahvitteluslotteja, joita pystyi sopimaan parin päivän varoitusajalla. Kun tosiaan oli päivätyössä, niin viikossa oli tasan kaksi päivää, kun ehti tehdä jotain. Arki-iltaisin ei vaan jaksanut. Nyt kun olen lapsen kanssa kotona, vapaa-aika jakautuu jotenkin tasaisemmin. Ja uskon, että kun menen takaisin töihin, niin elämä tietysti muuttuu sillä lailla perhekeskeisemmäksi, että ei tule enää tehtyä tuollaisia viikonloppureissuja ja menot vähenevät. Mutta minulla tuo kuului tuohon tiettyyn elämänvaiheeseen ja aika samanlaista se tuntui olevan samassa tilanteessa olevilla kavereilla.

Mikä oikeus sinulla on määritellä millaista sen ystävyyden tulisi olla ja ystävyyden pyöriä sinun ympärillä, kun sinulla on lapsia siis lapsia.

Kuulostat niin mun kummilapsen äidiltä. Vähättelee mun kiireitä ja vetoaa siihen että kun mulla ei ole lapsia niin ei voi olla kiire. Miten helvetissä lapset liittyy siihen kiireeseen.ymmärään että lasten kanssa on tekemistä mutta kun itselläninei ole ni käytän aikani työhön harrastuksiin sun muihin. Sitten ollaaa vaatimassa että pitäis joka toinen viikko tulla käymään ku he eivät voi liikkua koska on lapsi. Kummilapseni äiti ei edes tiedä missä asun kun ei ole koskaan käynyt luonani.
lapsi 2v

Nuorimies24

Vaikutat tosi rasittavalta ihmistyypiltä.

Itselläni ei ole lapsia eikä edes miestä, eikä kiirettä, mutta en silti välitä tavata ketään "pidemmän kaavan kautta" vaan minulle kuppilatapaamiset riittää mainiosti. En vaan ole niin kauhean sosiaalinen että kaipaisin sitä pidempää kaavaa, sellainen itse asiassa ahdistaa. Ihmisiä on kiva nähdä hetki kahvikupin tai tuopin ääressä silloin tällöin mutta muuten valitsen mieluiten olla yksin kotona.

Ehkä hän ei jaksa kuunnella sinun jatkuvia lapsikeskeisiä kakkavaippajuttuja, ja siksi välttelee?

Ok. Kaikki kiireet on tekokiirettä ellei ne liity lapsiin... Itse esim. haluan viikonloppuisin viettää aikaani mieheni kanssa, joka on arjet poissa ja kyllä hän tärkempi kuin yksikään ystävistäni. Niin ja toivoisin, että myös ystäväni keskittyisivät perheeseensä viikonloppuisin viettäen heidän kanssa joutoaikaa, arki kun tuntuu heillä olevan sellaista pikahuoltamista, eikä tulisi mieleenkään mennä heille koko päiväksi notkumaan tai varastaa ystävääni koko päiväksi, kun MINÄ tahdon.

 "voisi päivätyöläisenä seurustella ja mennä jonnekin vaikkapa koko päiväksi, eikä vaan hätäisesti pariksi tunniksi iltaisin kahville jonnekin kahvilaan"

Minä taas ihmettelen, millä ihmeen ajalla jotkut perheelliset viettävät laatuaikaa omien lasten ja puolison kanssa, jos päivätyön lisäksi, myös viikonloput menevät omien ystävien seurassa. Milloin on lasten ja miehen vuoro, kun lapsi tarvitsee vanhempiaan vain lyhyen ajan, eikä sitä aikaa voi antaa vasta sitten kun se itsellä sopii, vaan se on tässä ja nyt.

juuh, hyvä ehdotus, mutta kyllä mä jaksan seurustella sen parisen tuntia kahvilassakin, mutta olisi joskus kiva tavata toistemme kodeissakin vuorotellen, kuten joskus aikonaan teimmekin, mutta sitten ystäväni kuvioihin tuli hänen miehensä, joka on täydellinen "despootti" eli hallitsee ystävääni "täysillä", ja ei anna aikaa tavata ystäväni ystäviä kuin silloin kun hän määrää.  Toisaalta olen jo tottunut, etten tapaa ystävääni kuin niin harvoin, että ihan sama, onko hän edes olemassa enää mulle. Yksi yhteinen ystäväni vuosia sitten valitti, että kun oli nähnyt jossain kaupungilla sattumalta tämän ystäväni, niin nainen ei voinut jäädä edes juttelemaan yhtään pitkästä aikaa nähtyään, vaan miehen perään riensi juoksujalkaa ikään kuin luikkien karkuun ja peläten, että mies alkaa raivoamaan.

Ystävä on jotakin joka on olemassa. Voi mennä viikkoja ja jopa kuukausia, että ei ehdi tapaamaan tai soittamaan jne, mutta tietoisuus siitä, että ystävä on tarvittaessa siellä. Meillä on jokaisella arki ja se vie mukaan ja tavalla tai toisella ettei se pyöri vain yhden ihmisen ympärillä.

Mulla on mies ja kolme lasta..samoin ystävälläni.jotenkin on mennyt siihen että kyläilemään sopii meidän mennä tai heidän tulla meille kun heille sopii.on niin alkanut rasittamaan tuollainen..mun mielestä kyläilyn pitäisi olla vastavuoroista.kovin minä,minä meininkiä mielestäni..oonko väärässä?! Ei ystävyyteen kuulu tällainen..

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 13:32"]

Eli siis sun mielestä lapsettomalla ei voi olla kiireistä elämää? Tai lapseton ei halua sun mielestä OMAA aikaa, ei aikaa aona vaan sun kanssa jos on vapaata? Kunnon hönö oot.

[/quote] Kerroinko jossain, että hänen kanssaan pitäisi tavata aina jokaikinen viikonloppu? Enhän toki, en edes jaksaisi. Pidä vaan hönöytesi itselläsi.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 13:31"]

Joo, mutta älä huoli. Kyllä se vielä riemuksi muuttuu kun se itse keksii alkaa hankkimaan lapsia. Sillon ei oo enää mikään kiire minnekään. Ei mitään lapsettomien tekokiireitä.

[/quote] Lapsien saaminen on ystävälläni jo taakse jäänyttä utopiaa.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 13:56"]

 "voisi päivätyöläisenä seurustella ja mennä jonnekin vaikkapa koko päiväksi, eikä vaan hätäisesti pariksi tunniksi iltaisin kahville jonnekin kahvilaan"

Minä taas ihmettelen, millä ihmeen ajalla jotkut perheelliset viettävät laatuaikaa omien lasten ja puolison kanssa, jos päivätyön lisäksi, myös viikonloput menevät omien ystävien seurassa. Milloin on lasten ja miehen vuoro, kun lapsi tarvitsee vanhempiaan vain lyhyen ajan, eikä sitä aikaa voi antaa vasta sitten kun se itsellä sopii, vaan se on tässä ja nyt.

[/quote] Täällä aina oletetaan, että aloittajan lapset ovat vielä pieniä ja kotona. Voinen kertoa, että eräässä esim.tapauksessa ja ystävyyssuhteessa eivät enää lapset häiritsisi yhteisiä tapaamisia, mutta kun toinen on vaan jotenkin niin kaavoihinsa kangistunut, ettei voi tehdä mitään poikkeavaa liikettä ystävyyden suhteen, ja vaikkapa tavata jokunen kerta viikonlopun aikana, ja viettää sitä aikaa vaikkapa puoli päivää yhdessä eikä kahta tuntia jossain rähjäisessä kuppilassa syöden jotain paskaa.

Kuka edes haluaisi olla noin itsekeskeisen ihmisen kanssa tekemisissä?! En minä ainakaan.