Ärsyttävä lapseton ystävä ja tekokiireensä!

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 17:19"]

Muistan, kun kaveripiiriini alkoivat ensimmäiset lapset tulla. Aina oletettiin, että minä joustan kun "eihän sulla ole edes lapsia". No ei ollut, mutta oli kokopäivätyö ja opintojen viimeistely. Nämä nuoret mammat hengasi päivät kotona pyjamassa mutta _tietenkään_ he eivät millään ehtineet tapaamaan keskustaan sieltä lähiöistään, minne olivat muuttaneet. Minun olisi pitänyt sitten yliopiston kirjaston sulkeuduttua mennä sinne bussilla toteamaan, että piltin iltatoimet alkoivatkin jo. 

Nykyään asun ulkomailla, ja käyn Suomessa pari kertaa vuodessa. Edelleen nämä samat ystävät olettavat, että minä kierrän lomani heidän perässään ympäri Suomea, kukaan ei voi liikkua metriäkään minua tapaamaan. Sitten annetaan aikataulut tyyliin "Piitupetterin uimakoulu loppuu klo 11 ja Ilmaunelman piirustuskerho alkaa klo 12, eli siinä ehtisi sitten tavata". No thanks, en todellakaan ensin hommaa joltain perheenjäseneltäni autoa lainaan (minulla ei siis tietenkään ole autoa Suomessa) ja aja 150 kilometriä suuntaansa tämän takia. 

Tiedän, mitä ajattelette. Nämä pari ystävää eivät niin välitä minusta enää. No, kun ongelma on että jos kieltäydyn lomallani (kun olen ensin reissanut toiselta puolen maailmaa) kiertämästä ympäri maata, vaan haluan levätä, olen itsekäs lapseton paskiainen. Ja minulle kettuillaan siitä, miten ei ehditty tavata. Itse en enää niin edes välittäisi, minulla on sellaisiakin kavereita ja ystäviä, jotka haluavat olla kanssani mutta jostain syystä näiden vanhojen kavereiden kanssa on aina "pakko nähdä". Hermot menee jo ennen lomaa, kun pitää säätää niitä aikatauluja. Jos kerran niin kovasti haluatte tavata, tulkaa sinne mökille missä olen!

[/quote]

Jenkeissä asuvana pääsen käymään Suomessa vain kerran vuodessa ja korkeiden elinkustannusten päälle matkat useamman hengen perheessä nousevat tuonne 6000 euroon. Jos tähän päälle pitäisi vielä matkustella ristiin rastiiin Suomessa, niin voisi Suomen lomat jo miehenkin toiveesta vaihtua kohteeseen, missä oikeasti saisi rentoutua. 

Onneksi minulla on melkein kaikki läheiset pk-seudulla ja yksi pitkällä asuva tulee aina shoppailureissulla stadiin, jos haluaa tavata. Olen jo matkustanut tuhansia kilometrejä, joten on vain oikein että ystävä tulee vastaan sen 100-200km.

Minä olen itse sellainen. En tapaa enää ollenkaan ystäviäni, jotka ovat perheellisiä. En jaksa huomioida vieraita lapsia ja jos menee kotiin kylään, on aika vaikea olla huomioimatta, etenkin jos mene pitkäksi aikaa. Me lapsetyomat emme useinkaan halua toimia lastenne viihdyttäjinä tai juttujen kuuntelijoita. Haluamme tavata aikuisen ihmisen ja jutella aikuisten asioita. Lasten kasvatus pulmat ei kiinnosta yhtään. Lasten kutsut ovat ihan kauhistus. Järjestätte juhlia, joihin odotatte aikuisia tulevan? Ihan uskomatonta. Minua ei enää edes kutsuta koska tietävät, etten voi sietää sellaista meteliä. Tarjoiltavat ovat yleensä jotain kuvattavaa sokeri ja kakku ja karamelli osastoa. Hyhhyh. Ei voi mitään, mutta vaikea on tulla toimeen useimpien lapsen saaneiden kanssa. En tiedä muuttuuko käytös takaisin kun lapsi jo ainakin päivänä aikuistuu.

Vierailija kirjoitti:

Mistäs ap tietää, tai siis luulee tietävänsä että ne on tekokiireitä? Itse olen lapseton ja voin kertoa että ei siihen todellakaan lapsia tarvita että elämä olis kiireistä. 

Tuli vielä semmonenkin mieleen että minkälaista tekemistä mahdat yleensä haluta sitten päiväksi tämän ystävän kanssa? Liittyykö siihen vaikkapa lapset? Olisiko sulla siis mukana lapsi siellä?

Tässä oleellinen lisäkysymys. Jos aiot ottaa lapset mukaan, älä edes kuvittele tapaamista. Ketään ei kiinnosta lapsesi kuulumiset ja höpötykset. Vain harva jaksaa viihdyttää toisen ihmisen lapsia. Kuha ajatus. Jätä lapset kotiin ja lähde illaksi ystävän kanssa ulos, se saattaa onnistua paremmin. Lapsenvahdiksi ei kukaan ulkopuolinen halua.

Voi jumalauta, kun osaat kuulostaa rasittavalta akalta. Lapseton ihminen ei voi olla kiireinen? Mikähän logiikka siinä on?!